FAIL: Hameesta toppi.

No sittehän men kaikki ihan plörinäksi. 

Viime viikon kymppivuoden uusintakierrossarja pysähtyi ennen aikojaan, kun muut hommat puskivat päälle ja ryöttäät söivät kaiken aikani. Plus, että tein siinä rytäkän alussa monta eri asiaa ja mikään, ei niin yksikään, niistä onnistunut. Yhdestä loppu matskut, toinen oli ihan susiruma, yhtä tekniikkaa en tajunnutkaan ja toisesta tuli muuten vain ihan sutta ja sekundaa.. Tuli kyllä just sellainen enhän mää ossaa yhtää mittää -huijarisyndrooma.

Ja koska olen ylpeä (NOT) bloggaajalle asteen epätyypillisemmästä Fail-kategoriastani, jonka kautta yritän nauraa itselleni ja epäonnistuneille ideoilleni tai toteutuksilleni. 

Esitellään siis yksi näistä kiireessä tehdystä tekeleistä, jotta en vaivu häpeissäni kässäepätoivon kuiluun.

Inspiraationa oli tämä musta trikootoppi kymmenen vuoden takaa.

Tein topin opiskelijabileisiin t-paidasta (ks. postaus). Tykkäsin tuosta tosi paljon. Siinä oli levenevä helma, kuminauha olkainten alla ja olkaimet sai kurottua olkapäille kapeiksi tai vedettyä olkapäiden yli leveämmäksi.

Ajattelin, että nyt teen uuden version joulunpunaisena tuosta tpaitatopista!

Ja kierrätysmateriaaliksi valitsin tämän tuppihameen eli maxituubin, jonka sai säädeltyä taitteiden avulla tuubimekosta minihameeksi (ks. postaus).

Hame on ollut kauan liian kaitanen minulle, joten se on ollut kierrätettävien vaatteiden kasassa pitkän tovin. Jes, tästä teen topin - ja saan sen tehtyä tosi helposti, ajattelin.

Leikkasin hameen noin puoliksi tai sinne päin. Alaosa topin helmaksi ja yläosasta olkaimet kahtia leikattuna. Vyötärönauhasta tulisi kuminauhan korvike olkainten alle.

Ompelin eka yläsoan eli olkaimet kahdeksi putkeksi ja sitten niputin kaikki yhteen ja ompelin olkainten alta yhdellä saumalla kaikki yhteen. Helman leveyttä oli liikaa niin lisäsin siihen eteen ja taa muutamia laskoksia. 

Tämähän sujuu tosi helposti, valmista hetkessä, kuinka täydellistä!

Ja niinhän minä luulin.

Vedin topin päälle ja tajusin: Voihan.... 

Yleensä, jos jokin tuntuu tosi helpolta niin silloin se vain tarkoittaa, et se on tosi helppo sössiä pieleen. 

Eikä, mittavirhe! Olkaimista tuli liian lyhyet. Vyötärönauha painaa ja ahdistaa rintamusta. Sauman pitäisi olla vähän alempana.

Pääntie oli turhan antava, sen ompelin muutamalla pistolla kiinni. Vaikka eihän se mitään auttanut siihen, että olkaimet ja vyötärönauha ahdistavat päällä.

Ei jumankauta, toinen mittavirhe! Laskokset päin prinkkalaa. Yks vinossa, toinen rutussa, kolmas väärässä kohtaa. En edes kuvannut takaosaa, se ei sitä ansainnut.

Kaiken kruunaa: tahra!

Haalea tahra ei iltahämäräkuvissa näy (sama se kuville, kun ei kokonaisuus siitä mihinkään päivänvalolla parane), mutta se on tuossa helmassa just keskellä. Kuinka mukavaa.

Sitten muistinkin alkuperäisen syyn miksi hame jäi käytöstä pois. Se pirun tahra.

Ens kerralla vois oppia merkkaamaan vaikka hakaneulalla piilevät tahrat vaatteisiin.

Et siitä ois voinut tulla tosi hyvä. 

Mallailin vielä harmituksissani yläosaa Pirkon päälle. Voisi tehdä olkaimet niskalenkiksi, jolloin vyötärönauhaa saisi alemmas. Laskokset vois korjata, jos jaksais ratkoa saumuriompeleen. Tahran vois yrittää vielä poistaa sappisaippualla. Ehkä tekeleellä on vielä toivoa.

(Neuletakki on äidin neuloma.)