Hittinä kierrekynttilät.

Kierrekynttilät - tuo loppuvuoden hitti.

Niitä on Instagram pullollaan. Kynttilää lämmitetään vedessä, väännetään ja nautitaan: kuinka kaunis kierre jos toinenkin! Mutta tämä on tarina toinen.

Ensin ajattelin, että en kerro tästä epäonnisesta projektista mitään. Mutta laitetaas sitten jo toinen FAIL-kategorian postaus samalle viikolle. Joten nyt saa nauraa (itselleni): tämä on postaus siitä kuinka mikään - eisiisyhtäänmikään - mene paperilla helpossa asiassa putkeen. 

Hekumoin tekeväni askartelubetonista mukavan möhkäleen, josta saisin vielä mukavamman adventtikynttelilön. En kyllä juuri tuoksuherkkänä mitään kynttilöitä polttele, mutta jos tämän kerran nyt adventtia juhlistaisi kynttilöin.

Ja vaikka kuinka betonihommat on ihan tuttua, onnistuin ensin tekemään massaa ihan liian vähän. Meinas tulla paniikki, tein lisää kiireessä ja kas. Menikin vettä vähän liikaa, hupsistakeikkaa. Yritin jälkikäteen lisätä betonia, mutta eihän se ole sama. Massa oli tosi vetinen eivätkä kynttilänpaikat meinanneet asettautua paikoilleen. Vinoonhan neki sitten jämähtivät.

Betonin kuivumisessa meni ikuisuus!

Ja menin sormenkin pintaan vielä sörkkimään. "No onhan se nyt jo kuivaa!" No ei muuten ollut. Jälki jäi siitä kulmaan todisteeksi. Ja kun massa oli kuivaa, sehän mureni kulmista, kun irrotin muottia. Liian litteä, ei lainkaan skarppi mötkäle. Ei yhtään sellainen mitä visioin.

Kaiken kruunaa se, että huomasin VASTA lopuksi et kynttilänpaikat ovat aivan liian lähellä toisiaan. Eihän tuossa mitään kruunukynttilää polta, siinähän palaa muuten kaksi kynttilää samalla liekillä. Sulaa kaverikin samalla poltteella. 

Eli vaikka kuinka olisi muuten menny betonimassa onnistunut, itse kynttiläalustana tuo ei ole turvallisen ja siten täysin käyttökelvoton. Ai, että kyllä palkitsee (NOT).

Ja entäs ne kierrekynttilät?

Helppo DIY, kierrekynttilöitä ovat tehneet nekin, jotka eivät yleensä käsitöitä tee. Helppo homma, luulin. Joo ei ollut. 

Ekat kynttilät meni poikki. Ja vaikka ohjeen mukaan lämmittelin. En uskaltanut enempää, ettei mene kaikki neljä kotoa löytyvää kynttilää poikki.

Epidemiaa uhaten menin asioille ihan vain kynttilöitä lisää hakeakseni. 

Kyllähän se nyt lämpeni, kuumempaa vettä ja pitempi odottelu. Paitsi, että ei se silti helppoa ollut. Valkoisiin käytin liikaa voimaa, näihin uskaltanut vääntää sitten kai nimeksikään etteivät nämäkin mene poikki. Yksi hento mutka ja toinen meni tommosille liiskatuille lötköille ja koko kynttilä näyttää vain suolen pätkältä, jota närästää.

En kestä, en osaa mitään, luovutan.

Pisteenä iin päälle yritin sytyttää ihan sitä ainutta sinnepäin-onnistunutta kynttilää tajuamatta, että lankahan on ihan vielä ihan märkä. "Syty, syty nyt!" No ei syttynyt. Sain vain peukaloon palovamman. 

Eli hieno homma, nyt mulla on piloille menneitä kynttilöitä (vissiin tehdään sitten satsi sytykesipsejä), käyttökelvoton kynttiläalusta-mikä-lie (jota ei edes voi kierrättää joksikin muuksi!), turhaan tuhrattuja materiaaleja, massiivinen turhautuminen käsitöihin ja nolla adventtikynttelikköä. No, otetaan ens jouluna uusiksi.

Tämä viikko ei ollut kyllä yhtään hyvä käsityöviikko. Kyllä lupaa hyvää näin joulukalenterin alun lähestyessä. Saadaanko sittenkin 24 luukkua epäonnistuneista jouluaskarteluista?