DIY: Iso silmukkatyyny ommellen.

Alkuviikkona ommeltiin olkkariin ihan normityynyä, näin loppuviikosta mentiinkin sitten sieltä mistä aita on korkein. Vähän haastavampaa tyynyä kehiin!

Vaivaa, kun en muista mistä se idea tähän lähti. Vastaavan olen nähnyt jossain ihan varmasti. Instagram? Pinterest? Oli missä oli, tämmöttinen siitä tuli.

Se on kuin silmukka, jonka ympärille on virkattu. Eli vähän niinkuin pyöreää virkkaustyötä aloittaessa, taikasilmukka ja sen ympärille kiinteitä silmukoita! Oisko sen nimi sitten silmukkatyyny?

Ja tämä on tarina tyynyn luomisprosessista.

Ilman mitään ohjeita, vain hatara mielikuva päässä, lähdin sitä toteuttamaan. Oli metrin pala trikoota ja sen sitten leikkelin suikaleiksi. Neljä pitkää suikaletta koko leveydeltä ja siihen päälle sisärengas. Siinä sitten ompelin suikaleet yhteen.

Tämähän sujuu, kivaa suoraa ommelta, ajattelin.
Minuutti myöhemmin: Ei hitto, onpa p********. 

Täytin kuuden metrin suikaletta vanulla ja voi luoja, se vasta p******** oli.
En yhtään miettinyt etukäteen putken täyttämistä, että miten sen hoidan. Työnsin vanua pahviputkella hikihatussa ja sitten puolessa välissä tajusin, että kuusi metriä ei riitä yhtään mihinkään ja putki on muutenkin ihan liian paksua.

Luovutan, eihän tästä mitään tule. Apua, silvoinko metrin kangasta ihan turhaan?

Mutta ei, pakko vielä yrittää.

Purin puolivalmiin putken auki ja leikkasin suikaleen kahteen. Eli siitä tuli noin 8 cm x 12 metrinen "suikale". Ja voi p****, sen 12 metrin sauman ompelu se vasta oli loputonta! Onneksi nyt tajusin jättää sopivin mittavälein sivuun putken täyttöaukkoja.

(Ja sisärenkaankin jouduin vielä avaamaan ja ottamaan kappaleen välistä pois. Sen kooksi jäi noin 28 cm x 75 cm, täyttö aika pehmeästi, koska ympärille tulee kuitenkin napakka "virkkaus".)

Kapeampi suikale, tämänhän täyttö käy kivemmin.
No juu ei, kyllä oli ihan eniten p********.

Ensin 12 metrin putki piti kääntää nurin ja sitten tunkea pikkuvanutuppo kerrallaan täyteen. Käytin apuna mopin vartta, sillä survoin vanua sisään ja tunsin olevani joku makkarantekijä. Ja pystyin vain ajattelemaan: näyttää niin suolelta. Eikö?

Onneksi lopussa oli "suolen" virkkaus renkaan ympärille. Ja se oli KIVAA. Tein sen muutaman kerran uudestaan ihan huvikseen ja nollatakseni työn tuskan määrää. Pehmeää, isoa pötköä, olishan tuota virkkaillut enemmänkin menemään.

Vähän mietin et miltä tuo sitten kaiken ärräpään jälkeen valmistunut tuotos näyttää. Ei siihen päätään laita mukavasti, joten sinänsä täysin sisustuksellinen tyyny. Mies sanoi peräpukamatyynyksi. No voi se olla sekin. Ihan vaikka, jos tulee tarvis niin voi sen päällä istua, ei mene liiskaan.

(On muuten kuvan kaikki tyynyt itse tehtyjä. Mini vuorityyny on ikisuosikkini!)

Metri kangasta, 12 m pötköä, säkillinen vanhaa vanua ja lopputuloksena 47 cm leveä astetta hienommalta peräpukatyynyltä näyttävä pörpylärengas ja hitokseen minimaalista vanuhöttöä ympäriinsä (kuten tuolista näkyy).

Seuraavaksi sitten pitääkin vissiin alkaa imuroimaan.