keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kuiva stout.

Toiset tekee itse joululahjoja, toiset kutsuu kaverin avuksi. Sain kunnian auttaa ystävää ja pääsin toteuttamaan hänen visionsa joululahjaksi menevistä korvakoruista, joita ei saanut sellaisenaan mistään valmiina.
Lähtökohtana oli saajan lemppari-stout eli Guinness-tölkki. Jahas selvä, siitä sitten vain tölkkiä piirtelemään. Hahmottelin tölkin ensin paperille tarvittavassa koossa teksteineen ja sitten jäljensin sen kutistemuoville. Piti tehdä yksi vaihe kerrallaan kumpaankin, jotta tuli mahdollisimman samanlaiset piirrokset.

Sitten vain muovit uuniin kutistumaan ja lopuksi reikiin koukut. Säikähdin tosin, kun kutistuminen ei mennyt täydellisesti ja kumpaankin tölkkeihin jäi kumpaankin keskelle pienet kuopat! Harvoin on tullut tuollaista.. Mistähän johtuu? Kuopat eivät oienneet, vaikka laitoin heti uunista otettua painon alle jäähtymään. Onneksi kuoppa on kummassakin  ja ihan samassa kohtaa, näin se ei ole häiritsevää. Ja edestä katsottuna ne uppoavat kyllä hyvin kuvitukseen.
Tämä oli hauska pikkuprojekti. Kiitos ystävä, että sain olla mukana! Mielelläänhän sitä toteuttaa vähän erilaisempia ideoita. Nyt vain peukut pystyyn, että myös joululahjan saaja tykkää pienestä yllärilahjastaan!

// Nuo kuuset ovat kestosuosikkini niistä harvoista joulukoristeista, jotka otan aina hymyissä suin esille. En edes tiedä miksi tykkään niistä niin paljon. Pelkät pahvikartiot, joiden ympärille olen liimannut vihreää koristenauhaa. Ehkä se on se vihreys. Suloinen römpsyisyys. Ja se, että kartiot menevät päällekkäin, vievät siis vähän säilytystilaa. Ja silti sopivat tasolle kuin tasolle. Pöytäkoristeeksi, tunnelmavalojen keskelle, jouluiseen asetelmaan - mihin vain.

maanantai 5. joulukuuta 2016

DIY: avattavat lahjarasiat.

Kohta on taas se aika, kun saa kääräistä ylläreitä lahjapaperin alle. Joskus sitä kuitenkin miettii voisiko jonkun paperin korvata jollain käytännöllisemmällä.. Vaikka avaamisen jälkeen kenties käyttöön otettavalla rasialla?

Kokeillaan tehdä pari säilytyslahjarasiaa alusta asti itse! Ei siihen tarvitse kuin ison pahvin/kartongin, vähän mittaamista ja jotain millä päällystää - vaikka sillä kauneimmalla lahjapaperilla, ohuella kankaalla, kuviollisella kontaktilla tai miksei myös koristeteipeillä. Valitse materiaalin mukaan mahdollinen liima, esim. serveteille riittää liimalakka, puuvillakankaalle kuumaliimapyssy, maito/tekstiililiima tai vaikka vähän paksumpi liimalakka.
Kun on lahjarasiasta kyse, valitsin malliksi tällaisen boxin missä on kiinteä kansi. Koko laatikko taitellaan yhdestä pahvikappaleesta. Koon ja muodon voi päättää itse, se voi olla myös vaikka litteä suorakulmio.
Mittaa ja leikkaa laatikko näin: jos vaikka tarvittavan laatikon koko on 10 cm kanttiinsa, aloita pahvin keskeltä. Piirrä siihen neljä 10 x 10 cm laatikkoa putkeen: etu - pohja - taka - kansi. Lisää pohjan vierelle 10 x 10 cm sivut. Kannen ympärille tarvitsee myös sivut, esim. 3 cm leveät laidat. Leikkaa yhtenä kappaleena. Voit merkata jo valmiiksi sulkemista varten napin tai nauhan paikat, riippuen kiinnittämisestä yhdestä kahteen reikää joko vierekkän tai päällekkäin. Reiät voi puhkoa vaikka ohuella sukkapuikolla.

Kokoa laatikko näin: käytä liimaa tai teippiä, taita ensin pohjaa ympäröivät neljä sivua ylöspäin. Voit kevyesti painaa vaikka sukkapuikolla viivoitinta myöten siitä kohtaa mihin pitäisi tulla taitos. Näin suoran kulman taittaminen helpottuu. Teippaa laidat koko pituudelta yhteen. Taita kansi "alas" laitoineen ja teippaa laidat myös toisiinsa kiinni. Teippaa ns. laatikko suljettuna, alaosan päälle asetettuna niin kannesta tulee sopiva, ei liian tiukka eikä löysä. Jos kannen laitoihin jää nurkkiin raot, saat niihin lisävahvuutta, kun teippaat kulmat myös sisäpuolelta.
Pari vinkkiä päällystämiseen: kontaktoi, maalaa tai sivele liimaa ja päällystä ohuella kankaalla. Tässä vaiheessa, kun itse päädyin kontaktiin, huomasin ensimmäistä kertaa ettei kontakti halunnut tarttua maalarinteipin päälle. Kannattaa siis kokeilla ensin soveltuuko materiaalit yhteen ettei jää pintojen väliin ilmaa niin kuin minulla. Oli päällystysmateriaali mitä vain, voi kokeilla päällystämistä joko pala palalta tai sitten leikkaamalla kartongin mukainen yksi pala ylimääräisine nurkkataitoksineen (että laidat menevät limittäin ilman irvistäviä rakoja).

Lisää lopuksi kiinnitysmekanismi: käytä nappia ja lenksua tai vaikka solmittavia rusetteja (jouluksi voisi sopia iso kangasrusetti!). Itse päällystin kaksi nappia ja yhdistin niihin pienet joustavat lenksut. Toisen napin päällystin pitsillä ja sen alta kuultaa kivasti metallipinta läpi. Toisen menin päällystämään kontaktilla ja jos olisin miettinyt ensin, olisin tajunnut ettei se ole kovin hyvä idea. Eihän se jäykkä muovi asetu nätisi ympärille. En suosittele. Pitää kyllä vielä vaihtaa nappi toiseen.
Tässä vielä laatikot ennen päällystämistä ja päällystämisen jälkeen. Oli aika hauskaa askartelua!
Loppuun vielä helpompi vinkki: jos ei jaksa itse tehdä laatikkoa, käytä jonkun muun pakkausboxia. Jos tuntuu nololta vetää tussilla ei sisällä tätä -henkselit laatikon kuvien päälle, aukaise laatikko kulmasta, käännö laatikko toisinpäin ja liimaa nurkka takaisin kiinni. Näin on pakkauslaatikko vähän nätimpi ja ei haittaa jos lahjan saaja nyt näkee sisäpuolella olevan jonkun muun tuotteen kuvan, kun on jo päässyt ilahtumaan oikeasta sisällöstä. (Mutta joskus tosin on kyllä tehokeinokin pakata ylläri johonkin tylsän tuotteen laatikkoon vai mitä?)

torstai 1. joulukuuta 2016

DIY-joululahjoja vauvalle.

Tee-se-itse-lahjoja perheen pienimmälle! Tein muutaman itsetehdyn jutun ystäväpariskunnan vauvalle. Ja nyt, kun lahja on jo annettu ja avattu, voin kerrankin myös esitellä joululahjan teille ennen joulua. Jos vaikka ideat inspiroisivat ja joku muukin vauva jossain muualla saisi vastaavan yllärin..
Ja mitä paketissa oli? Sieltä paljastui ruokalappu, pikkupehmolelu ja tuttinauha. Ruokalapusta löytyy tutoriaali tästä aikaisemmasta joululahja-koosteestani (sis. myös muutaman muun itsetehdyn lahjaidean lapsille).

Tuttinauhan renkaan ostin paikallisesta nappikaupasta, klipsi löytyi kotoa valmiina. Ohjetta en juuri tarvinnut, kunhan virkkasin puuvillalangalla kerroksia niin, että pituus oli max 20 cm (huom: pituus lukkojen kanssa ettei nauhassa ole vauvalle kuristumisvaaraa - näin ohjeisti nappikaupan myyjä).
Lisäksi ompelin pakettiin myös lippapipon (voihan mämmi silitys jäi tekemättä) ja fleecelapaset. Lippis on trikoosta (myös vuori trikoota) ja sen tupsu kruunaa väri-iloittelun. Kaava on Noshin ilmaisesta kaavapankista. Kaava on saatavilla lapsille neljässä koossa.

Lapaset ovat myös kaksinkertaiset, alla trikoota, päällä fleeceä ja varressa on kevyt kuminauha. Kaava on jostain vanhasta käsityölehdestä, mutta en harmikseni tiedä enää mistä, koska en ollut sitä kaavaan kirjannut (voihan tuplamämmi).
Vauvan vanhemmillekin meni paketin kylkiäisenä pieni punainen tonttunen. Kuhan huvikseni tein, kun halutti.
Tonttu on puuvillasta, pohjana täytetty pallo, johon ompelin pompom-pallonenän, parran ja ison tonttulakin. Lakissakin on vähän täytettä, että se pysyy pystyssä. Ihan hauska ilmestys.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Joulukalenteri 2016.

Viime vuonna teimme avomiehen kanssa ensimmäisen yhteisen joulukalenterin. Se oli kivaa, pieni ylläri joka toinen päivä toiselle, joka toinen päivä toiselle. (Ks. viime vuoden joulukalenteri täältä.) Jatkettiin kalenteria tälle vuodelle! Ja koska edellinen meni vanhoja lehtiä kierrättämällä, otin tälle vuodelle lähtökohdaksi vanhan jo osaksi revityn kirjan sivut. Plus trikookudepätkät, joilla sidoin "luukut" metallitankoon ja metallitangon taulukoukkuun.
Ompelin kaksi kirjansivua yhteen jättäen yläreunan auki. Sitten ylläripylläri sisään ja suu taitteelle. Nitojalla kiinni ja numerotarra päälle. Aika helppoa. Kuorien ompelu oli terapeuttisen linjastomaista hommaa.
Ongelmia tuli kyllä siinä vaiheessa, kun yritti keksiä pieniä sisältöjä kuoriin. Luovutin jossain vaiheessa ja hankin sisältöjä koosta huolimatta. Osa mahtui ja osa sitten ei lainkaan.. (Ja eihän yhtään arvaa mikä tuo kolmas ylläri tuossa on..)
Itsehän olin niin ovela, että koodasin erikseen paketut yllärit. Ei siis voi tietää mikä päivä tuleekin jotain isompaa avattavaa.
Ja erikseen pakatut luukut löytyvät kalenterin alta mustaan lahjasäkkiin piilotettuna.
Parhaimmalta joulukalenteri näyttää iltaisin pallovalojen kanssa (ks. pingispalloista tehdyt pallovalot täältä). Kohta siitä saa alkaa napsimaan luukkuja. Tein muuten miehelle pari itsetehtyä sisältöä myös. Palataan niihin vielä myöhemmin.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ensimmäinen kynttilä.

Tuli ajatus minimalistisesta kyntteliköstä. Neljä kynttilää pystyyn ja renkula alle. Ei paljoa vähemmällä voisi mennä?
Kun kerran taas tulla tupsahti ensimmäinen adventtisunnuntai, oli perinteisesti minunkin aika aloittaa joulu. Tänä vuonna se alkoi niinkin yksinkertaisesti kuin liimaamalla kynttiläpohjat metalliseen renkaaseen.
Vähän vastaavaa ideoin jo viime jouluna ja hatarassa muistikuvassa yritin jopa liimallakin jotain, mutta silloin yritin pikaliimalla. No eihän se pitänyt yhtään mitään. Idea pysyi jemmassa ja nyt kokeilin uudestaan Cascon Fix-it-liimalla. Piirsin renkaan muodon paperille, jaoin sen neljään ja asetin kynttiläpohjat merkkien päälle. Liimaa pohjiin ja rengas  kohdilleen. Sormin oli turha painaa neljää kohtaa tasapainoisesti, joten kirjapainon alla sai kuivua.
Ja nyt on yksi kynttilä tuikkimassa. Onneksi noista kynttilöistä ei juurikaan valu mitään, muuten saisi kyllä olla suojalautasta alla suojaamassa tasoa streariinivalumilta. (Oulu-juliste mapoulu.fi:n/ paperinen lumipallo viime joululta; ks. postaus)

Rauhallista adventtisunnuntaita! Tästä se joulu alkaa.