maanantai 18. marraskuuta 2019

DIY: 8 ideaa vanhalle koiralle.

Voi sentään, minun pieni napero on tänään jo 13-vuotias! Kuinka nopeaa on aika mennytkään.

Joskus totean, että vaikka kokoajan kello käy ja takaraivossa jyskyttää menettämisen pelko niin kyllä silti seniorikoira voittaa kaikissa harmaissa hapsuissaan raivostuttavan energisen pentukoiran (Cora oli ylivilkas pentu, ei hetkeäkään rauhaa missään). Vanhan koiran ilmeet ja eleet sitä jo on oppinut tunnistamaan. Näen jo kauaa millä fiiliksellä koira on. Ei pientä pentua osaa tulkita, se vain tolskaa eteenpäin. Seniori ottaa iisimmin, välillä voi riehaantua, mutta sitten otetaan lepoa päälle. Mummokoirat, the best.

Otetaan koirulin synttäripäivän kunniaksi: 8 DIY-ideaa vanhalle koiralle!
1. Leikkivä koira ei sammaloidu

Vanhakin koira jaksaa leikkiä - ainakin meillä! Ei kyllä niinkään maanisesti kuin nuorena, mutta edelleen pitää ottaa päivittäinen riehumissessio lelujen kanssa, jotta saa "höyryt" pihalle.

Koiralle, joka ei ole hajottavaa sorttia, on helppo tehdä leluja itse. Voi valita vaikkapa perinteikkäisen pehmopallon (postauksen eka kuva) tai sitten humoristisemmin emojikakkalelun.

2. Siistimpi koti, parempi mieli

Jos on paljon leluja, voi lattiataso olla oikea miinakenttä. Silloin tarvitaan järjestystä ja säilytyskori. Klassisesti sen voi vaikkapa virkataja kudejämistä. Itse tein kaksivärisenä pienen korin. Meillä on aina vain pieni lajitelma leluja esillä ja vaihdellaan niitä välillä kaappijemmalelujen kanssa. Ei tarvitse silloin viskellä aina niitä samoja leluja koiralle.

Ks. virkattu koiranlelukori. 
3. Lisää lämpöä ettei viime mene ytimiin

Tästä olen puhunut monesti: pienten koirien pukeminen silloin, kun on kylmää. Meillä on pienestä pitäen puettu, koska ei se muuten pakkasella tarkene. Luhistuu ja vikisee. Joka vuosi Cora pärjää kylmässä yhä huonommin, koska karvapeite ohenee vanhetessa. Mutta lisätään kunnon kamat päälle niin kyllä täällä tarkenee! 95 % vaatteista on meillä tehty itse, tossuja ja huppareita myöten. Viime talvena kehitin helpon koirapipon! Se suojaa paperinohuet hörökorvat hienosti. 

4. Hyvä ruoka on a ja o

Laadukas senioriruoka (ja herkuttelu) pitävät koiran kunnossa. Samaa sapuskaa kun annostellaan vuosi toisensa jälkeen niin ei siinä mummokaan tylsisty, jos on kiva kuppi mistä syödä.

Kontaktiteippipaloin koristellut kupit on tehty jo vuosia sitten - silti vielä käytössä samoilla teipeillä! Toinen kalahti joku aika rikki, mutta toinen porsuttaa mummon tavoin päivästä toiseen.

5. Lepo palauttaa

Pitaleipäpeti on ykkönen. Se on oikeastaan pyöreä tasku, jonka sisään pikkukoira mahtuu sujahtamaan. Cora kun on kääpiöpinseri ja kääpiöpinserit ovat luolakoiria. Niille on tyypillistä nukkuminen peitteen alla, jossain pienessä ja turvallisessa paikassa. Pitaleipäpeti on just sellainen. Pussipeti on myös helppo ottaa tarvittaessa reissuun mukaan.

6. Turvallisuus ennen kaikkea

Vuosia sitten terveysongelmien yhteydessä "rakensin" pahvilaatikoista apuportaat sänkyyn (kyllä, pikkukoira saa nukkua meillä sängyssä, don't judge). Ei olla portaita pois otettu, koska mummo oppi niitä ihan hyvin käyttämään. Helpottaahan se, eipähän ainakaan sano jalka naks, jos aamukankeus iskee ja hyppäis liian vauhdikkaasti sängyltä alas.Viime vuonna uusi, korkeampi sänky pakotti myös nostattamaan portaiden korkeutta. 

7. Aktivoinnista aktiiviseksi

Jos ei ole mitään harrastusta koiran kanssa, on tärkeää aktivoida koiraa kotona. Tykkään väkertää erilaisia älyjuttuja koiralle. Uusia temppuja niinkään ei jaksa opetella, mutta älypelit ovat kivoja. Oli se sitten ihan herkku pahvilaatikossa pahvilaatikon sisällä tai lelu piilotettuna pyyherullan sisään. 

Muitakin jippoja voi kokeilla ja katsoa miten koira reagoi: olen mm. tehnyt pahviputkeen koloja ja testannut osaako Cora pyörittää rullaa saadakseen herkut ulos. "Paska leikki" totesi mummo ja vieressä vain mökötti. Ei vissiin ollut vaivan väärtiä touhua. Samoin pyöriteltävän herkkulelun voi tehdä mistä vain puhdistetusta muovipurkista, vaikkapa pilleripurkista. Siihen pohjaan reikä ja herkku sisään - toimii!

8. Pehmeyttä vanhoille luille

Tässä illan hämäryydessä päätin lisätä mukavuutta mukavuudenhaluiselle. Oli pedin tyyny mennyt jo ihan liiskaan. Reppana jo lähes kovalla lattialla pötkötteli. 
Otin tyynyn pois ja ompelin vanhasta pörröviltistä uuden päälisen. Vanha tyyny sisään ja sylillinen uutta vanua lisäksi. Tuli pullea ja pehmeä uusi tyyny! Niin ihastui, että en ehtinyt edes kuvaa ottaa, kun tyyräsi luunsa siihen päälle lepäämään. Olkoon, ei synttärikoiraa pedistään pois häädetä. Siellä se pulleatyyny alla on, voitte sen kuvitella.

Hyvää syntymäpäivää pikku mummokoirani!

torstai 14. marraskuuta 2019

DIY: Puolen tunnin pikamekko.

Tiedättekö sen tunteen, kun on jo myöhä, pitäisi iltapalalle käydä, pistää päivä pulkkaan ja rauhottua iltapuuhiin? Sen sijaan sitä yhtäkkiä inspiroituu ja päättää, että minähän alan ompelemaan! Hiusten pesusta viis, uutta ompelusta tulille!

Ja kello käy, kiire on - nukkumaan pitäisi mennä, mutta loisteputken alla (no ei meillä loisteputkea ole, mutta siltä se voisi kuvien perusteella näyttää, haha, kuvanlaatu 1/5!) ommellaan ja kuvataan. Koska valmista pitää saada ennen kuin tuutilullaa tulee.
DIY: Puolen tunnin pikamekko

Hiaton, simppeli kahden kappaleen mekko valmistuu nopeasti. Ihan vain parit saumat ja jos haluaa vetää vähän ekstraa päälle niin voi huolitella kaikki reunat.

Tee näin: Leikkaa hyvän vaatteen avulla kappaleet. Lisää tarvittaessa reilummat saumanvarat (vrt. kankaiden joustavuus). Ylijäävistä kappaleista voit leikata suikaleita, joilla voit huolitella reunat.

Perusvaatteen ja kuvassakin näkyvän "kaavavaatteen" tutoriaalin kuvavaiheineen löydät tästä.

Ompele näin: Ompele olka- ja sivusaumat (ks. linkki yllä). Ompele suikaleista/kaitaleista/kanttinauhasta kanttaukset pääntiehen, hiha-aukkoihin ja helmaan. Kanttauksen/päärmäyksen ohjeen näet tästä mekkotutoriaalista.
Ennen hiha-aukkojen huolittelua päätin paremman istuvuuden vuoksi tehdä pienet muotolaskokset. Puin mekonraakileen päälle ja nuppineulasin kainalon vierestä ylimääräisen kankaan laskokselle. Riisuin mekon, leikkasin taitteen keskeltä auki, saumuroin muotolaskoksen yhteen ja samalla leikkaantui ylimääräinen kangas pois.
Ja sitten se olikin jo valmis! Jes, perusmekko. Sopii housujen ja sukkisten kanssa. Neuletakilla ja ilman.

Kangas on muuten Paapiin palmikkoa.
Olen aika ylpeä kuinka hyvin muotolaskokset onnistuivat. Saumurilla niiden tekeminen ei ole oikein ennen onnistunut vaan pahimmillaan on mennyt ihan vinoon tai muuta sellaista tosi raivostuttavaa. Nyt meni kerralla nappiin, virheistä oppii!

maanantai 11. marraskuuta 2019

Pieni opas käsityömessuille: Mitä missä milloin?

Pian ne on, kaamoksen paras kohta: Tampereen kädentaitomessut! Jippii!

Mitkä Tampereen messut? Miksi niistä kohistaan? Miksi mennä sinne ja mitenkäpäin siellä pitäisi sitten olla ja mitä tehdä? Kaikki vastaukset lyötyvät tästä postauksesta*.

*) Postaus ei ole maksettu mainos. Olen messuilla töissä pressinä ja tämä ei ole blogipassin postaus, vaan tahdon kertoa messuista ihan omasta tahdostani, en lipun vastineeksi. 
Tampereen kädentaitomessut, Euroopan suurimmat 15-17.11.19

1) Mitä missä milloin?

Valmistautuminen on tehokkaan messuilijan a ja o. Messut jakaantuvat kolmeen halliin (+ neljäntenä ihana deli, josta saa päälle herkkuja), joten kävelemistä ja näkemistä riittää. Tutustu ennalta messujen infoon. Messujen sivuilla on kävijälle hyvät perusvinkit (juo vettä, ota hyvät kengät, muista syödä - kaikki nämä perusasiat) ja infot ravintolasta ja kahvilasta, narikkasysteemistä sekä bussikuljetuksista*.

+ Messuvinkki! Printtaa sivuilta hallikartat ja ala värityspuuhiin: kirjaa ylös must-pisteet. Löytää sitten tungoksessakin ne suosikkinsa. Meitsi väritti jo omansa. Eli ainakin aika pitkälti kaikki kangaspuljut ja koruvalmistajat.

*) Busseista sen verran, että lähde ajoissa bussilla takaisin kaupunkiin, jos edessä on vielä paluujuna tai -bussi kotiin. Viime vuonna tiet olivat niin ruuhkautuneet etteivät messubussit eikä edes taksit päässeet liikkeelle ja kaikki liikenne vain seisoi paikallaan. Kyllä otti vereenpaineeseen, kun oli lopulta noin kahdesta minuutista kiinni että ehti junan kyytiin.
2) Valmistaudu tungokseen

Ai, että se ihmisväen sumppiutuminen. Jos se on hermoja raastavaa, älä mene messuille lauantaina, valitse vaikkapa sunnuntai. Päivistä viimeisin pitäisi olla kuulemma se rauhallisin. Lauantai taas pahin. Omat messukäymiset koostuvat perjantaipäivistä, silloin tungos on vielä siedettävää.

Kuvassa Oulun messut, siinä on väljä käytävä juuri minuutti pari ovien avaamisen jälkeen. Vastapainona sama tilanne tunnin päästä. Eikun hymyissä suin läpi tungoksen!

+ Messuvinkki! Mikä helpottaa tungoksessa? Jätä talvitakki narikkaan, turha se on takki päällä hikoilla. Käsissäkin se vie turhia tilaa. Ja jos mahdollista niin lapsellekin voisi olla kivempaa, jos vaunuilla ei tulla ahtaiden käytävien tukkeeksi. Myös reput ovat ikäviä, jos kaveri puskee päälle repun kanssa. Reppu myös hiostaa ja lisää ärsytyskynnystä ihan omasta takaa.
3) Tee ostoslista

Jos tarvitset jotain tiettyä, kirjaa se ylös. Ei sitä siinä tarjonnan paljoudessa muuten muista. On kankaita, lankoja, askartelu- ja taidevälineitä, valmiita käsitöitä, muita tarvikkeita. Tee tarvittaessa inventaario niin ei ainakaan messuhuumassa tule ostettua sellaista mitä jo kotoa löytyy.

+ Messuvinkki! Messujen sivuilla voit myös hakea kaikki tietyn materiaalin myyjiä, vaikkapa kangasmyyjät, joiden valikoimiin voi tutustua verkkokaupoissa etukäteen. Samalla hahmotat hintatasot ja mahdolliset messutarjoukset.

Katso myös alempaa mitä minun ostoslistaltani löytyy!
4) Tsekkaa ohjelma

Messut ovat täynnä nähtävää ihan seiniä myöten. Varaa aikaa myös taitonäytteille ja näyttelyille sekä lavaohjelmille. On muotinäytöstä, paneelia ja vaikka mitä esittelyä. Tsekkaa mikä sinua kiinnostaa ja suunnittele kulkureittisi messuilla niin, että satut olemaan ohjelman alkaessa oikeassa hallissa.

+ Messuvinkki! Kiireinen messuilija voi muut näyttelyt ohittaa, mutta älä missaa vuotuista Suomen Kädentaidot Uutuustuote -näyttelyä. Se on kivaa nähtävää, joukosta voi löytyä täysin uusia innovatiivisia tuotteita ja ideoita.
5) Osallistu ja tee itsekin!

Messuilla on parasta tekemisen fiilis. Jos on mahdollista kokeilla jotain tekniikkaa tai materiaalia - tee se! Se, että pääsee tekemään käsityömessuilla jotain itse, on kuin saisi sokeria pullan päälle. Tampereellakin on useita pajoja makrameesta dreijaukseen ja kudonnasta origamiin.

Viime kuussa Oulun kädentaitomessuilla uskaltauduin kokeilemaan ekan kerran pitsinnypläystä. Tein yhden rivin ja voi vitsi sai kyllä tehdä monen monta ranneliikettä ihan sen yhden "pitsiviivan" valmiiksi. Nuppu print companyn osastolla myös ompelin rusettipannan. Se oli ihana ompeluhetki kesken messujen.

+ Messuvinkki! Ommel ry:n osastolla on hieno projekti, niiden osastolla ommellaan koko messujen ajan nonstoppina kuukautiskestositeitä hyväntekeväisyysprojektiin ruandalaisten tyttöjen hyväksi. Aika hienoa!
6) Oi, inspiraatiota!

Pidä silmät auki. Etenkin näytteidenasettajien mallityöt ovat ideoille vapaata riistaa. Hyödynnä niitä ja inspiroidu! Itse ainakin odotan, että näen taas jotain superkaunista. Paljon seinälle ripustettavia sisustuselementtejä. Jouluideoita, valoja ja kransseja. Uusia tuotteita ja mahdollisuutta hypistellä erikoisia materiaaleja (kuten nokkoslankaa ja muita itselle uutukaisia) ja selviä hittikäsitöitä (kuten höyhenmakrameekorviksia).

+ Messuvinkki! Älä säikähdä, jos tuntematon yhtäkkiä kysyy mitäs sinä tuosta aiot? Näin minulta on kysytty - ei kerran, eikä kahdesti vaan ainakin kolmesti. Se on aika hauskaa, hallit täynnä saman henkisiä kädentekijöitä ja kenen kanssa vain voi aloittaa keskustelun ihan vaan käsitöistä. Jo se, että kuulee mitä toinen aikoo tehdä, voi olla hurjan inspiroivaa. Mukavia kohtaamisia.
7) Hittijutut esillä

Messuilla näkyvät ajan hitit. Kahden viime vuoden messuilla ovat näkyneet niin korkkikankaat, seinäryijyt, makrameet, tonttuovet, tupsupallot - ja edelleen lasihimmelit pitävät pintansa. Mikähän on tämän vuoden messuhitti?

+ Messuvinkki! Tampereen kädentaitomessuilla julkistetaan myös vuoden 2020 käsityötekniikka. Mikähän se voisi olla? Veikkaan tuftausta!
8) Älä kävele onnesi ohitse

Ja todella tarkoitan tätä: jos jotain todella haluat, osta se heti tai myöhemmin a) et jaksa kävellä sinne uudestaan ja sekös jää kaivelemaaan tai b) et löydä sinne ja sekös vasta harmittaakin tai c) jaksat ja löydät, mutta sitä ei ole enää jäljellä sehän se vasta onkin inhottavaa!

Itseä kaivelee vieläkin, kun Oulun messuilla en heti ostanut Alpine-pörrölankatarjousta. Eipä ollut enää haluamaani väriä jäljellä, kun palasin myöhemmin hakemaan lankaa. Ja viime vuonna jätin ostamatta Lumiukko-figuurin ja sekös oli koko vuoden mielessä, kunnes tänä vuonna sen ostin! Lumiukko odottaa jouluasetelmaan pääsyä.

+ Messuvinkki! Ota mukaan oma varakassi, jossa on hyvät kantorivat. Näin voit yhdistää ostoksiasi. On helpompaa kantaa yhtä asiaa mukanaan kuin monta pientä nyssäkkää.

Ja mitä löytyy omalta messulistaltani? Ainakin nämä tärpit:
- Ruukin kehräämöltä ostin viime vuonna iiiiiiihanan pienen ja söpön alpakan (rakastan alpakoita!) ja nyt haluan ostaa sielle kaverin.
- Messukorvikset - mitkä messut ne olisivat, jos ei yksiä korviksia ostaisi? Kuvassa Outa by No -lankakeräkorviksia, jotka jäivät Oulun messuilta ostamatta, kun en osanut päättää väriä.
- Jotain uutta kangasta, kenties Ommellisen Bananas-digitrikoota (rakastan myös banaaneja!), jonka unohdin ostaa Oulun messuilta. Ostin kyllä siitä vierestä muuta, mutta banaanit jäi, yhyy.

Eli eikun messuille - messut ovat täyttä inspiraatiota!

Jos törmätään, tuu sanoon moi!

lauantai 9. marraskuuta 2019

DIY: Kahden pukeutumistavan mekko.

Olen vihdoin saanut selätettyä ompelujumin, jihhuu! Ehkä pian myös vähennettyä hillottua kangaspinoa..

Tässä ompelin uuden pienen mekkosen ja olen tykänyt siitä kuin hullu puurosta. Sen voi pukea päälle kahdella tapaa! Toinen pukeutumistapa on erittäin hyvä vaikka siihen, kun tuntuu että ison lounaan jälkeen vatsa pömpöttää. Silloin voi vaihtaa mekon tyyliä ja pötsi menee enemmän piiloon, jihhuu.
Homman nimi on tässä: kietaistavat sivulepareet. Vähän kuin jo klassikoksi muodostunut Named Kielo wrap dress (ks. ostokaava). Sivut ovat aika pitkälti suorat ja kaarevuus lepareihin jyrkän viisto.

Ks. myös Kielo-mekosta inspiroitunut pitkähihainen kurkkijuhlamekkoni. 
Kun lepareet tuo eteen ja solmiin nauhat, voi ylimääräisen leveyden kerätä eteen. Tämä on se löysempi versio.
Ja jos lepareet vetää essumaisesti taakse ja solmii nauhat eteen (tai taakse), on look siistimpi ja suoralinjaisempi.
DIY: Kahden pukeutumistavan helppo trikoomekko

Tee näin: Leikkaa kaksi kappaletta trikoosta. M-kokoiselle yksi pituusmitta riittää, jos kangas on 150 cm. Taita kangas leveyssuunnassa nelinkerroin ja aseta keskietulinjan päälle suora toppi tai tunika kaksinkerroin taiteltuna. Mittaa vyötärön eli nauhojen sitomispaikka, se on tuo sivun "kärkikohta" ja leikkaa sen ja vaatekaavan mukaan kappaleet.

Leikkaa leikkuujämistä paloja ja yhdistä ja ompele niistä kapeat suikaleet sitomisnauhoiksi.

Ompele olkasaumat yhteen. Ompele sivusaumat yhteen, muista lisätä sivun "kärkikohtiin" nauhat. Huolittele pääntie, hiha-aukot ja helma.
Itse hyödynsin kankaan pienintäkin jämätilkkua myöten - leikkasin ja ompelin niistä huolittelut pääntiehen ja hihoihin. Kaitaleet oli helppo surrauttaa kiinni saumurilla.

Aika hyvin piiloutuu kuvioon poikkisaumat. Sattuivat hyvin mustiin kohtiin, joten ei niitä juuri näe, vaikka saumoja on pääntienkin kataleessa itse asiassa useampikin.

Tästä tuli ihan suosikkimekko. Suunnittelen jo toista versiota!

tiistai 5. marraskuuta 2019

DIY: Kikka tunikan suurentamiseen.

Pystyraita hoikentaa - eikun miten se meni?

Vaakaraitatunika ainakin leventää, totesin. Kauniisti voisi sanoa, että mitenkäs se vaate ihan itsestään on kaapissa kutistunut? Mutta ehei, kyllä saa ihan itseään syyttään. Ei edes sillä, että lipsahti liian korkea pesulämpötila pesukoneeseen vaan sillä, että on käynyt pieni pötsiintymisen ilmiö. Kyllä, olen lihonnut, sanotaan se nyt ihan suoraan. Ja koska tuppivaatteissa ei ole kiva olla, on keksittävä luovia ratkaisuja.

Tässä tulee operaatio kultsi, kutistin tunikani - ja nyt suurennan sen takaisin!
Lähtötilanne

Tein viime vuonna raidallisen tunikan. Ihan simppeli, ei mitään kummallisuuksia. Ainut jippo oli siinä, että tunikaa pystyi pitämään ihan mitenpäin vain - se on kääntötunika! Toisella puolella oli v-pääntie, toisella puolella pyöreämpi ja laakeampi pääntie. Mukava ja monikäyttöinen vaate, joka sitten jäi loppujen lopuksi ihan liian vähälle käytölle koska herkuttelujen kääntöpuoli kostautui.

Ks. kääntötunikan postaus tästä. 
Ennen vs. jälkeen

Ja nyt, kun tunika oli virunut käyttämättä melkoisen pitkän tovin kaapissa ja yritin sulloutua siihen, tajusin että melkoinen makkarankuori on. Ahdistaa koko pituudelta. Ei sellaista ole kiva pitää, jos tuntuu, että mikään vatsamakkarat näkyy raitojenkin läpi.

Ja sitten ratkaisu! 

Minulla on yksi musta ihan lemppariostomekko, jossa on sivuilla valkoiset kaitaleet. Siitä sain idean: lisään myös tunikaan kaitaleet ja samalla siihen tulee lisää kaipaamani ympärysmittaa.
DIY: Tunikan suurentaminen

Tein sen näin: Ratkoin tunikan sivusaumat auki. Leikkasin mustat kaitaleet, joiden pituus ylsi kainalosta helmaan, Ompelin kaitaleet sivusaumojen väliin.

Periaatteessa homman olisi voinut jättää tähän, mutta mustaa kangasta vielä jäi palasia. Yhdistelin palaset jatkuviksi suikaleiksi ja vielä huolittelin sillä sekä pääntien että helman. Helmaan tuli samalla hiukkasen lisää pituutta.
Ja niin sain taas tunikan käyttöön! Ei se löysä toki nytkään ole, mutta sentääs näyttää siltä, ettei ole vedetty kolmea kokoa liian pientä vaatetta päälle. Ei ahdista ja jos tässä pääsis hiukan kapeampaan linjaan takaisin niin sittenhän tunikaan tulisi lisää mukavaa väljyyttä.

Hauskaa muuten kuinka helman kaitale uppoaa mustiin housuihin. Näyttää paljon lyhyemmältä mitä sitten oikeasti lisäpituuden kanssa onkaan.