maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kirjotut viirit.

Voe mahoton.

Kässäjumi. Nyt on ollut sellainen ja pahasti päällä. On ollut niin paljon kaikkea muuta. Kiirettä, huolia ja stressiä. Ja kesä, ihana kesä! Ulkona pitää olla, mennä ja nauttia. Blogi, kässät ja oma aika on siinä jäänyt ihan toissijaiseksi.

Tiedättekö sen tunteen, kun toisaalta innostaisi ja kovasti haluaisi tehdä käsitöitä (koska tietää, että käsityö on mitä parhain tasauttaja stressiin ja rauhoittumiseen kiireen keskellä?), mutta sitten ei vaan jaksa. Ja sitten ei enää oikein innostakaan. Ja sitten se jää loopille päivästä toiseen päälle, kässäjumi.

Mutta nyt sanon sille stop ja heippahei! Täällä ei niska- ja kässäjumeja sallita.
Ja niin tartuin lankaan ja neulaan.

Mollie Makes -lehden (joku kevätnumero se oli) mukana oli DIY-paketti tuollaisesta minikokoisesta kirjontatyöstä. Valmiiksi kankaalle painettu teksti ei innostanut, mutta muutenhan siinä on kiva viiri - ja hoksasin, että voihan siihen tehdä taakse myös ihan oman tekstin!
Lyijykynä käteen ja omaa tuotosta luonnostelemaan.

Päädyin ohjeistukseen "measure twice, cut once". Se on aika hyvä ohjeistus. Kuinka monta kangasmetriä sitä säästyisikään, jos malttaisi tuplatarkistaa ja mitata kunnolla ennen kankaan saksimista?
Eka työ valmistui musta-harmaana.

Sitten kässäjumi vaihtui kirjontajumiksi - tahdoin tehdä toisen! Oli kiva harjoitella erilaisia suoria pistoja.

Otin kaavat viiristä ja leikkasin samaan kokoon toisen puuvillakankaasta. Siihen sai tulla jo enemmän väriä. Viimeisen sanan kirjaimet tein jopa kaikki eri sävyllä. Tekstiksi vaihtui "great things never came comfort zones". Niimpä.  Käypä ohjeistus sekin.
Eka viiri sai suunnitellun paikan raihnaisen Husqvarnani päältä. Siinä on muutakin muistilistaa virkistämässä ompeluhetkiä*: Make it better** ja pieni leike kertoo sen tärkeimmän: "Ilman innostusta ei ole syntynyt mitään suurta" - se on niin totta! Kyllä oli filosofi ja raunoilija Ralph Waldo Emerson jo 1800-luvulla niin oikeassa sanomansa suhteen.

* Ai joo, edellisestä ompeluhetkestä onkin taas pitkä tovi. Milläs selättäisi seuraavaksi ompelujumin?
** Tulee aina tuosta mieleen Muodin Huipulle Tim Gunn "Make it work"-slogan. Ei paha sekään. Ompelijat tietää, jokainen tarvitsisi raastavimpiin ompeluksiin mukaan yhden Tim Gunin sanomaan selän taakse, että Make it work. 
(Kylläpä oon yhtä lainausta tänään. Lainausta lainan perään.)
Toinen viiri löysi paikkansa olohuoneesta. Sen sanoma sopii kirjaintauluun, jossa on ylhäällä joitakin uuden vuoden käskyjä. Meillä ei lupailtu, vaan siirryttiin suoraan käskyihin - jos vaikka toimisi paremmin? Tosin voi havaita, että kun puoli vuotta on kulunut niin empiirinen tutkimus kertoo tuloksissaan, että sohvaa on kulutettu. Viimeinen käsky nostaa ahteri ylös sohvalta ei siis ole vielä ainakaan toteutunut. No, vielä ehtii, onhan tässä vuotta vielä jäljellä.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

DIY: Huivista mekko.

Se on kuulkaa kesäkuu ja meikä on sen kunniaksi talvilomalla! Jotain pientä kässäilyäkin olen ehtinyt lomalla jo toteuttamaan taannoisen blogi- ja kässäkatkeilun jälkeen - mutta esitellään ensin viime viikkoinen ex tempore -tuunaus!

Kaksi sanaa: huivista mekko!
Tein siis pari vuotta sitten huivin, johon yhdistin päihin keltaisia pitkiä hapsuja (ks. postaus). Aika pian sain todeta, että olipahan ihan hanuri-idea. Pitkät hapsut jäivät joka paikkaan kiinni ja huivi oli lähinnä rasittava riippakivi kaulassa. Joten tylläsin sen projektikasaan ja siihen se jäi. Kahdeksi vuodeksi.

Nyt katsoin huivia uusin silmin ja tajusin: se on tarpeeksi leveä ja pitkä mekoksi!

Joten ensin purin päistä hapsut pois. Onneksi tulevaan helmaan niistä ei jäänyt reikiä.
Sitten taittelin huivin kahtia pituussuunnassa ja leikkasin siihen halkion lähes tulkoon huivin keskelle. Pistin pään lovesta sisään ja sommittelin ja leikkasin syvyyttä sopivaksi edestä.
Ja näin muutin huivista mekon:
1. Käänsin ja ompelin pääntien.
2. Ompelin sivut yhteen. Ylös jätin sopivat kädensuut ja lopetin sivusauman puolireiteen, jolloin helmaan jäi suht pitkät helmahalkiot. Hyvin olisi voinut ommella sivusauman helmaan asti.

Ja siinä se - valmista! Ainut hidastava tekijä oli se, että päätin ommella kaiken käsin. Pelkäsin, että ompelukoneella olisi vain syltännyt (ja purkaminen neuloksesta on syvältä) tai neulos olisi venynyt liikaa paininjalan alla. Käsin sai ainakin kerralla kunnolla. Ja toisaalta - teki jotenkin tosi kivaa ommella jotain isompaa ihan käsin. Se oli toisaalta jotenkin rentouttavaakin.
Neulehuivista tuli neulemekko! Ei ihan täydellinen tulevaan hellehetkeen, mutta oli täydellinen viime viikkona koleampaan ja kosteaan alkukesän säähän.

Sama muuten onnistuisi myös muilla huiveilla, jos vain pituutta ja leveyttä on tarpeeksi. Lyhyemmästä huivista saa tunikan ja vaikkapa läpinäkyvymmästä vaikka rannalle sellaisen saronkityyppisen mekkosen.

Pitääkin katsoa vähälle käytölle jääneet kaikki huivit uusin silmin...

tiistai 28. toukokuuta 2019

DIY: Polettikukkaro.

Käyn liikuttelemassa lihaksia paikassa, jossa on kolikolla tai "kassakärrypoletilla" toimivat lukkokaapit. Aika monta kertaa on kiireessä tunkenut tavaransa kaappiin ja just ollut sulkemassa kaapin ovea ja huomannut: ei pee, missä poletti? Ellei kotona asti väärän takin taskussa niin sitten vähintään siellä kaapin perällä laukussa kaiken alla ja vielä jossain mahdollisimman hankalasti saavutettavassa olevassa sivutaskussa (miten se poletti aina onnistuukin menemään piilopaikkoihin?). Jippii, kaiveleppas sieltä sitten hätäpäissään ja pahimmillaan myöhästy jumpalta yhden polettiriesan takia.

Vaan ei enää, poletti pysyy nyt hollilla!

Hoksasin ratkaisun: laita se poletti näkyville ja tee siitä äkkiä saatava!
Pikkuruinen polettikukkaro - se on helppo. Keksin sen yhtä nopeasti mitä sen valmistuskin hoitui.

DIY: Polettikukkaro

Tarvikkeet: Nahkaa (tai muuta vastaavaa matskua), neppari, d-lenkillinen papukaijalukko (tai vastaava klipsi), vahvaa lankaa, (nahka)neula, terävät sakset.
Vaihe 1: Leikkaa

Leikkaa yllä olevan kaavan mukainen pala. Voit leikata suorakulmion kooltaan 3,5 x 8,5 cm. Taita kulmio kahtia ja pyöristä toisen pään kulmat ja leikkaa sivuun pienet lovet. Keskelle jäävän osuuden leveys on sama mitä menee lukon/klipsin lenkkiin.

Itse valitsin materiaaliksi jämäpalan oikeasta nahasta. Ajattelin, että sen sisäpuoli toimii hyvänä jarruna poletille (versus keinonahka). Mutta hyvin voisi tehdä minikukkaron myös korkkikankaasta tai muista muista ei-rispaantuvista materiaaleista.
Vaihe 2: Kiinnitä nepparit

Merkkaa vastakkaisille puolille nepparin paikat ja naputa paikoilleen. Kuvassa vasta läpän neppari paikoillaan.
Vaihe 3: Ompele

Ujuta klipsin lenkki lovien väliin, taita työ kahtia taitoksesta ja ompele sivut sekä pohja yhteen. Jos mahdollista, käytä nahkaneulaa ja vahvaa ompelulankaa. Jos sinulla ei ole nahkaneulaa, myös vahva ja pitkä ompeluneula käy. Jos neula ei kulje hyvin nahan läpi, työnnä ja vedä neula läpi pihtien avulla.
Valmista!

Poletti sukkana sisään ja neppari kiinni! Jes, siellä on ja pysyy! Kuinka näppärää.
Ja sitten polettikukkaro veskaan kiinni. Tai reppuun. Tai laukkuun. Tai takin reunaan. Tai ihan mihin vain.
Itse taidan käyttää polettia avaimessa. Laukut ja takit vaihtuvat, mutta ilman avainta kun ei jumpallekaan lähetä, joten silloin poletti pysyisi varmiten mukana.

perjantai 24. toukokuuta 2019

Virkatut kaktusaluset.

Kesäkesäkesäkesä!

Se on ihan nurkan takana, ehti jo vähän esimakuakin antaa. Nyt vain odotetaan, että sateet kääntyvät pikkulämpöön. Silloin voi mennä parvekkeelle hikoilemaan, ottamaan lasin virvoitusjuomaa ja katsoa kuinka lasikin hikoilee pöydälle pilaten pinnan - ei vaan, nyt on kaktukset alla! Kaktus pistää lasihikoilulle hanttiin ja kerää kosteuden itseensä.
Hiukan trooppisen sävyiset aluset ovat nyt uusi virkattu setti. Neljä alusta eri kukkien sävyissä ja pieni virkattu kukkaruukku, johon voi aluset koota silloin, kun ne eivät ole käytössä.
Ja näin se toimii!

Kehtaanko sanoa, että lasissani on vesiväriä? Jos nyt yhden lasin haluaa rekvisiitaksi ja juomavalikoimasta ei löytynyt muuta kuin kraanavettä ja ankean sävyistä kauramaitoa niin silloin pitää ottaa luovat vaihtoehdot peliin: vettä ja vesiväriä! Näin sitä viilataan kameraa linssiin.
Pyöreitä virkatessa on muuten tärkeää, että hoksaa tehdä lisäykset eri kohtiin. Silloin kuin olin vielä ihan vasta-alkaja virkkauksessa, taistelin monesti noita kulmia vastaan. En tajunnut miksi pyöreästä tuleekin kulmikas. Kas, kun tajusin vinkin: tee ne lisäykset eri kohtiin niin jo tulee pyöreää! Vielä kun tottuisi tekemään spiraalina ni ei tulisi pientä hyppyriä kerrosten liitoskohtaan. Vaikka kuinka sulkee kerrokset piilosilmukalla niin eihän se liitoskohta ihan piiloon jää. Spiraalina ei olisi tuota väkästä mukana.
Ja pyöreästä puheen ollen..

Pyöreää voi myös neuloa! Olipa se sitten alunen tai matto, puikoillakin voi tehdä pyöreää tasona. Minä tein sitruunaliinan virkatuin siemenin (vai ovatko nuo sittenkin tirsuvia pisaroita?), mutta hyvin voisi myös inspiroitua muista hedelmistä - miten olisi vaikkapa vesimeloniliina, kiivialuset tai appelsiinimatto?
Kaktusalusten ja sitruunaliinan ohjeet löytyvät uudesta Kauneimmat Käsityöt -lehdestä. Nro 4/19 löytyy lehtipisteistä.

Seuraa lisää virkkaus- ja neuleideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!

tiistai 21. toukokuuta 2019

Leikkimatto vauvalle.

Tässä vasta vietettiin ystävälle babyshowerjuhlia. Sinne viemisiksi ja vauvalahjaksi tein vauvalle leikkimaton, joka käy myös tarvittaessa paksuna peittonakin.

Siitä tuli aika villi ja iloinen!

Kysyin etukäteen väritoiveita ja hyvä niin, koska en varmaan ominpäin olisi osanut suunnata toivottuihin väreihin. Kirkkaita sävyjä, oranssia, keltaista ja/tai limeä toivottiin - niistä lähdin liikkeelle.
Väritoiveet kuultuani tiesin heti, että nyt käytän peittoon piiiitkään hamstraamani kuviokankaat, ne olisivat peittoon hyvät. Sitten lisäsin oranssia, sitä olen käyttänyt useisiin lasten leluihin. Kestäväksi on kehuttu, joten kestävä varmasti myös peitossa. Nyt se menikin kaikki loppu peittoon. Kokonaisuutta lähdin rauhoittamaan harmahtavalla ja sinertävällä puuvillalla. Toinen niistä on ihan supersilkkisen tuntuista.

Heti alkuun päätin, että mitään pieniä ruutuja en jaksa tehdä. Isoja kappaleita ja graafisia linjoja. Ja tällainen kokonaisuus siitä rakentui (never mind kuvan silittämättömät rypyt, oli kiire kuvata koska valo oli vähäistä).
Toiselle puolelle valitsin taustakankaaksi ostamaani puuvillaprinttiä. Sitäkin tuli hetki hillottua, mutta peittoon ja värimaailmaan se sopi mielestäni hyvin. Tätä vartenhan sen silloin joskus ostin, en vain tiennyt sitä silloin vielä!
Täytyy kuitenkin tunnustaa, että itse ompelu ei sujunut lainkaan hyvin ja sekös päällimmäisenä vähän harmittaa. Ompelukone sylttäsi minkä kerkesi ja pienet aivoni eivät osanneet selvittää mistä se johtui. Teki mieli heittää parvekkeelta alas koko rakkine, kun halunnut tuottaa laadukkampaa ommelta..

Mutta tuli sentäs hyviäkin ja skarppeja kohdistuksia.. mutta sitten myös..
..näitä vähemmän onnistuneita. Kehtaanko edes myöntää ettei tämä tainnut olla edes se kaikista pahin, jossa oli kyllä tehokkaasti kaikki ilmansuunnat käytössä? Vaikka kuinka kohdisti ja nuppineulasi ja etukäteen myös palat erikseen silitteli niin silti kävi näin. Sen siitä saa, kun käyttää erilaisia kankaita sekaisin ja päätyy ompelemaan pitkät saumat saumurilla (koska se ompelukone ei halunnut toimia), jolloin nuppineulaamisesta ei oikein ollut loppupeleissä hyötyä.
Mutta selityksistä viis, ainakin nämä muutamat lenksut olivat kiva lisä peittoon! Niihin voi laittaa esimerkiksi vaunulelun tai tuttinauhan kiinni. Ja voi vauva niillä myös vähän sorminäppäryyttään harjoittaa.
Sellainen paketti se. Sitten vain odottamaan, että vauva saapuu maailmaan! Jännittäviä aikoja.

"Leiki, tutki, utele, loputtomasti haaveile." Tuon tarran leikkasin Ommellisen mainostarrasta. Mielestäni tuo on jotenkin kivasti sanottu ja sopi hyvin vauvapeiton koristeeksi.