maanantai 22. toukokuuta 2017

Betonitarjotin.

Parvekkeella on hyvä olla apurina tarjotin. Saa kuskattua astioita tai saa vakautta sohvatyynylle. On myös hyvä, jos se ei ois ihan susiruma. Nätti, sievä ja ehjäkin vielä. Tämä ei oo. Kuvio on ihan kiva, tykkään kukista, mutta värit ovat liian retrot. Ja onhan tuossa repäisykulmakin reunassa valmiina..

Mietin, että millä sitä tarjottimen vielä päällystäisi. Kun veti tämän hyllypaperin pois, alta paljastai vihreä servettipäällystys. Kääk. En sitä muistanutkaan. Pinta jäi rosolle kuin kallio konsanaan. Siinä ei paperipäällystykset enää auta.
Mutta entäs betoniefektipasta? Sillä saa rosot piiloon ja kivan harmaan pinnan tilalle. Purkissakin oli just sopivasti pastaa jäljellä. Vähän oli jo kuivunutta, joten oli hyväkin, että hoksasin ottaa sen käyttöön. Muuten olisi purkkiinsa jäänyt.
Tarjottimesta tuli taas asteen sievempi. Toiselta puoleltaan se on ihan alkuperäinen, mitä nyt naarmujen peitossa. 
Alkaa vain olla parveke hiukan liiankin harmaa, ainoa väriläiskä parveketyynyjen lisäksi on tämä pöhkö tonttu. Dyykkasin sen muuttotyhjennetystä toimistosta itselleni. Ei mennyt tonttu kaatopaikalle, se muutti meille!

// Parveketyynyjen itsetehdyillä leimasimilla tehdyt kaktus-, mansikka-, kirsikka- ja vesimeloniprintit esitelty tässä postauksessa.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Posliinitussilla tussattua.

Posliinitussi on mahtava keksintö. Olen hehkuttanut sitä ennenkin ja vielä yhden (ja varmasti monen tulevan) postauksen verran. Joskus aikoinaan ostin posliinimaalia. Se oli kylmiltään ilman posliinimaalauksen oppeja todella vaikea hallita. Sitten törmäsin tussiin ja voi mikä helppous koitti! Posliinimaalia tussissa, ei enää vaikeita pensselityöskentelyitä, sotkuja ja nopeasti tönkköön kuivuvaa maalia.

Tämä GP marker (Fantasy Colour Black) tussi on kestänyt vuosia - postausvaklailulla ainakin viisi vuotta. Moneen on käytetty ja hyvänä on pysynyt kuivumatta. Aina tuntuu, että joko se nyt loppuu, mutta ei, sehän tuntuu ehtymättömältä säiliöltä!

Pähkinänkuoressa maali toimii näin: pumpataan ja piirretään posliinille tai lasille. Valmiina pistetään kylmään sähköuuniin. Pistetään uuni päälle ja ohjeen mukaan paistetaan eli kovetetaan maali. Maali kestää oikein kovetettuna tiskikonepesun.
Tällaisiaä kuppeja olen tehnyt vuosien varrella. Aika monta kahvikuppia on myös mennyt lahjaksi!

1/ Mr. Spock -muki miehelle 2/ Kirjainmuki ystävälle 3/ Muki miehelle 4/ Peltipurkin ja rikkoontuneen mukin koristelu A-kirjaimilla 5/ Viiksi- ja pusuhuuli-mukit pariskunnalle
Omasta mielestäni yksi hauskimmista posliinimaalitussailuistani on vesipullon H20-merkki. Tykkään myös pienistä muro-/jälkkärikulhoista. Ne ovat lähes päivittäisessä käytössä. Yksi kivoimmista lahjaksi tehdyistä tussailuista on puolestaan riikinkukko-aiheiset isot tarjoilulautaset.

1/ H20-lasipullo 2/ Pikkukuppien reunuskoristelu 3/ Lahjaksi isot tarjoilulautaset 4/ Pieni hymykuppi
Nyt uusimpia tussailuja ovat nämä kupit ja lautaset. Tein ne osaksi Kauneimmat Askartelut -lehden (nro 2/17; nyt myynnissä oleva) askartelijan maalit -kokonaisuutta. Panda-kasvoinen kuppi on aika hauska, eikö?
Herkullista perjantaita!

torstai 18. toukokuuta 2017

Kesän odotukseen päähineet.

Aina välillä tulee aikoja, kun sitä erkaantuu ompelukoneesta. Ensin ei tee mieli ja sitten kun tekee, ompelukynnys tuntuu kovin korkealta. Nyt tuli sellainen taas vastaan. Päätin, että hitot siitä. Lähdetään liikkeelle jostain pienestä.

Se pieni oli jostain missä ei juuri voi mennä pieleen. Tein siis trikoopipon ihan kaavasta (kun en vanhaakaan piposta otettua malliani mistään löytänyt). Ohje ja kaava: PaaPiin kaavakirjasta lapsille (Anniina Isokangas ja Paula Isopahkola, Tammi 2017). Kaavakirja on lasten vaatteista nimensä mukaisesti, mutta joukosta löytyy myös parisen aikuisten kaavaa pipokokojen lisäksi.
Ja tulihan siitä ihan passeli kesäpipo. Tai pipo kesän odotteluun. Kun korviin ja päähän sattuu pienikin tuuli, on sitä pipsaa pidettävä päässä. Edellinen ihan vastaava piponi oli jo vähän paksun oloinen, joten ihan trikoiselle oli tarvetta.
Käytin todella ohutta trikoota. Oli sopivan kokoinen jämä ja kaksinkertaisena juuri sopiva. Hyvin joustava ja erittäin hyvin kasaan menevä. Voi sulloa pieneenkin taskuun mukaan! Mahtavaa.
Ja kun pipo onnistui ja ompelun kynnys oli ylitetty, jatkoin siihen mitä ensin oli mielessä: uusi pääpanta - koska kaikki vanhat saivat viime syksynä lähtöpassit. Oli nukkasta, oli löysäksi löystynyttä ja muuten vaan jo maun muuttanutta pantaa. Nyt tämä uusin on kaksinkertainen putki, joka kiertää edestä solmulle. Liioskohdat ompelin piilopistoin kiinni, ei tarvitse asetella kankaita vaan voi suoraan vetaista päähän. Kangas on revenneistä leggareista. Sai lahkeet hyvään kierrätykseen!
Ehkä näillä kahdella nyt pärjää kesään. Lämpö todella antaa odotuttaa itseään tänä vuonna. Kelle voi valittaa, että kesä kiusaa meitä? Kesä olet myöhässä, ala tulla jo!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Valepesä (+ virkkausohje).

Kässäpiirien uusin villitys: virkatut ampiaispesät! Kun muutkin niin sitten minäkin.

Tai kai se oli hitti jo viime keväänä, jälkijunassa hiissataan yhdellä möllykkäpesällä - katso helppo ohje postauksen lopusta. Onhan noita muitakin ohjeita yhtä monta mitä versioitakin on.. Mutta moni niistä on ihan pallo tai jokin ihan superpieni ohuella langalla. Tämä on vähän rouheampi ja valmistuu jämälangoista aloittelijallakin alle puolen tunnin.

Ja niin miksi ihmeessä valepesä? Niille, jotka eivät ole törmänneet vielä valepesiin tänä keväänä tai aiemmin niin kyse on siitä, että se ehkäisi oikean ampiaispesän ilmestymistä epätoivottuun paikkaan. Ampiaiset ilmeisesti lähettävät alkukesästä tutkija-ampiaisia, jotka etsivät pesän rakennuspaikkaa. Siellä missä on jo pesä, ei uutta tule. Ei edes hylätylle sellaiselle.
Ja vaikka meillä ei ole vaaraa siitä, että pesää tulisi (lasitettu parveke), tein pesän silti. Ihan vain testiksi estäisikö se ampiaisten tuloa ylipäätään parvekkeelle. Parveke ikkunoineen on meillä auki käytännössä toukokuusta syyskuuhun, joten satunnaisesti niitä amppareita puskee sisään. Joskus se yksinkin on liikaa, jos sattuu pistämään.. sama se itselle, mutta entäs koira, joka yrittää aina syödä sisälle tulevat pörriäiset kärpäsestä lähtien!
Joten siellä se oven vieressä nyt roikkuu merkiksi, että meille ei kannata tulla. Jos vaikka toimisi. Näyttää ihan hauskalta.
Tee-se-itse: Kestävä ja helppo valepesä ampiaisille

Tarvikkeet: Harmaansävyisiä lankoja (itsellä tuplalankana kolmea eri sävyä), virkkuukoukku nro 6, sakset, täytteeksi sanomalehtipaperia (haisee kuulemma just oikealle pesälle ampiaisen hajuaistiin)

Virkkaa näin: Tee taikasilmukkaan 9 kiinteää silmukkaa (ks). Yhdistä piilosilmukalla ensimmäiseen s:aan. 2-3. krs: Tee *1 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *-* kierros loppuun. 4. krs: Tee *1 ks, 1 ks, 1 ks, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *-* kierros loppuun. 5-10. krs: 1 ks jokaiseen. 11. krs: *1 ks, 2 s yhteen ks:lla*, toista *-* kierros loppuun. 12. krs: *2 s yhteen ks:lla*. 13. krs: 1 ks jokaiseen. Päättele. Viimeistely: Alas jää pieni aukko, josta saa survottua rutattua paperisuiroa sisään. Täytä suht täyteen. Muotoile. Virkkaa ja pujota ripustuslenkki.

Onko jollakin kokemusta viime kesän pesästä? Tuliko amppareita?

perjantai 12. toukokuuta 2017

Päärynä ja omena.

Olen ehkä työni takia jäävi sanomaan yhtään mitään, mutta sanonpa silti: uusimmasa Kauneimmat Askartelut -lehdessä on tosi söpöjä virkattuja hedelmiä ja vihanneksia! Vastustin pitkään, mutta nyt annoin periksi. Oli pakko tehdä omat! Aukeamalle mahtuu monta kivaa mallia, mutta itse toteutin niistä nyt kaksi.
Tein ensin yrmyn omenan. Sitä ottaa päähän. Ei ihme, jos mato tulee otsasta. Jotta mätä omena ei olisi yksinäinen, tein sille pöhkösti hymyilevän ja kaikkeen tyytyväisen päärynän. Omenan tein just ohjeen mukaan (madon tosin vähän pienempänä), mutta päärynää vähän muokkasin. Halusin siitä pienemmän, kun meinasi tuolla jämälangalla tulla niin jumpen iso. Sitten vasta olisin ottanut päähän. (Nytkin ottaa ihan hiukan, kun en malttanut odottaa tekstiiliiman kuivumista. Vaan se ei päärynän naamaa haittaa.)
Ai että tästä omenasta tuli hauska. Siitä tulee hyvä stressin purkulelu.

Ohjeet amigurumeihin lehtipisteestä eli Kauneimmat Askartelut 2/17-lehdestä.  
Tykkää ja seuraa lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut #kauneimmataskartelut

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kukkakranssi papereista.

Äitienpäivä se taas tulla lähenee. Jää euroviisukatsomojuhlinnan (jee, viisuviikko! On vuoden yksi parhaimpia viikkoja! Terveisin viisunörtti) takia ajateltu äitienpäivävisiitti tekemättä, joten laitoin jo hyvissä ajoin äitienpäiväpakettia äidille postiin. Sisällön värikkäin, kesäsin ja ainakin itselle inspiroivin juttu oli tämä kranssi.
Kranssi on kokonaan paperista ja kartongista! Siis kokonaan. Ripustusnauhaa lukuun ottamatta. Olen aika mielissäni kranssista. Suunnittelin sitä pitkään ja sain toteutettua kranssin juuri sen näköisenä mitä mielessäni visioin. Ja näin sen tein:
Pohja - se on myös pahvista. Ei ollut minkäänlaista sopivaa rengasta (joka olisi mahtunut kyseiseen postipakettiin), joten tein sen sitten itse kierrätysmateriaaleista. Leikkasin noin 1 cm leveitä suikaleita kartonkisesta, isosta käytetystä lahjalaatikosta. Niputin ne yhteen ja teippasin päät yhteen. Vedin kerroksen paperiteippiä ympärille ja lopuksi päällystin (eli liimalla suikaleita ympärille) kertaalleen käytetyllä eniten puuta muistuttavalla neutraalilla paketointipaperilla. 

Kukat - kokonaan papereista ja kartongeista. Tein jokaisen kukan eri sävyisenä ja vähän erilailla, joko eri tekniikalla tai eri muotoisilla terälehdillä. Elävyyttä sai, kun taittoi ulkoreunoja pyöreän kynän ympärille. Kokosin terälehtiä kerroksittain liimalla ja kiinnitin vasta valmiina kranssin pohjaa vasten. Lopuksi lisäsin kukkien lomaan vihreitä ja kultaisia lehtiä.
Viimeistelyn tein pienillä kuviolävistimillä tehdyillä kukkakoristeilla. Liimasin niitä rykelmiksi paperikukkien keskelle. Koristelin niillä myös äitienpäiväkortin (ks. kuva postauksen alta). // Kuviolävistimet saatu Adlibrikselta.
Värikäs kukkien iloittelu jatkui kranssista myös pienen ostolahjan paketointiin, korttiin ja pieneen herkuttelupalaan - uusi Kismet Omar, koska maistoin vasta itse ja totesin, että äitipäs tästä saattaisi myös tykätä! Ainakin ennen tykkäsi Kismetistä että Omar-karkeista, joten mikseipä myös nyt niistä yhdessä?
Että hyvää äitienpäivää jo nyt etukäteen kaikille äideille, mutta tietenkin erityisesti onnea omalle äidille!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Hoooked Zpagetista matto.

Virkkausinto palailee jälleen. Ostin lähes heräteostoksen kaksi rullaa Hoooked Zpagetti -trikookudetta. Useimmiten olen välttänyt valmiin ostamista, mutta nyt taivuin. Oli niin kivoja kuoseja (itse ostin pilkullista!) ja tämä kude on 100 % kierrätetystä tekstiiliteollisuuden ylijäämästä leikattua, joten siitä iso plussa.
Ajattelin tekeväni suorakaiteen muotoisen maton, jossa kulkisi pylväiden muodostamat aukot kivoissa vinoraitakuvioissa. Tein mallin omasta päästä ja työ kulki hyvin, kunnes tajusin, että jahas, ensimmäinen kerä otti ja loppui. Miten luulinkaan, että kahdesta kerästä olisi tullut isokin matto! Tosin olisin voinut lukea ja ymmärtää että yksi kerä riittää noin 50 x 50 cm virkattuun työhön. Sinisilmäisesti kuvittelin toista. Yritin hakea lisää pilkullista lankaa, mutta eihän sitä enää ollut.
Pelkäsin, että jos en nyt pura puolikasta mattoa pois, siitä tulee nurkissa pyörivä ikuisuusprojekti. Aloitin siis uuden maton virkkaamisen, ilman aukkoja ihan vaan ns. keskiketjun ympärille soikion muotoon. Viiminen kerros on edellisen takareunaan, muuten tein ihan vain kiinteitä silmukoita. Vähän jänskätti lähteekö matto kuprulle, kun en jaksanut etsiä ohjetta silmukoiden lisäyksiin.. mutta hyvin se meni omastakin päästä! Jotain on vuosien varrella opittu edellisistä epäonnistumisista.
Tein maton nojatuolin alusmatoksi. Siinä on ollut lakanakuteesta tekemäni pyöreä matto (olisiko jopa ensimmäinen sellainen vuosien takaa??). Se on ollut auttamatta liian pini nojatuolin alle. Nyt tämä uusi on mitotettu just sopivaksi tuohon seinän viereen. Sen tehtävänä on lähinnä peittää nojatuolin alta kulkeva piuha. Kun ei sitä saa muualtakaan kulkemaan niin siinä menee. Kiva matto vähän onneksi piilottaa ja pitää piuhaa paikoillaan.
Semmosta! Mitähän sitä sitten seuraavaksi tekisi?

lauantai 6. toukokuuta 2017

Koruja makrameen inspiroimana.

Aiemmin vilautin pienen sneakpeakin millaisia makrameekoruja suunnittelin uusimpaan Kauneimmat Askartelut -lehteen (nro 2/17). Lehdessä on erilaisia ideoita makrameetöihin, kotiin ja käyttöön. Ensin esitellään muutama sisustusidea solmuineen ja sitten tulee perään ns. mikromakremee-mallit eli kolme erilaista solmuiltua korua.
Idea 1: Yksinkertaiset korvakorut ohuesta puuvillalangasta. On muuten kevyet, ei paina ollenkaan korvissa!
Idea 2: Pienoiskokoinen seinävaate kaulakoruna metallinhohteisesta polyesterinarusta. Kivan kimmeltävä! Saman ns. ystävyyssolmuilla tehdyn kaulakorun voi toteuttaa myös jättikokoisena, jolloin sen voi ripustaa kaulan sijaan seinälle.
Idea 3: Hiuspanta muurarinlangasta! Tämä on suosikkini. Mallina toimii hyvä ystäväni. Samalla idealla voi tehdä myös perinteisemmän rannekorun tai vaikkapa ohuen koristevyön.
Ohjeet makremeekoruihin löytyvät lehtipisteestä eli Kauneimmat Askartelut 2/17-lehdestä.  
Tykkää ja seuraa lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut #kauneimmataskartelut

tiistai 2. toukokuuta 2017

Remppatyypin kaulakoru.

Muurarinlankaa ja prikkoja. Taidan toistaa itseäni kuin rikkinäinen vinyyli levysoittimessa, mutta antaapa mennä. Mikseipä käyttäisi kahta kivaksi todettua ja paljon käytettyä (ks. lopusta linkit) materiaalia yhdessä?
Tein kaulakorun, joka on kunnon remonttireiskan kaulakoru! Muurarinlankaa ja prikkoja työkalupakista.

Keskeltä kaulakoru on punottu kantilliseksi nyöriksi (mikä lie oli punonta taas nimeltään?). Yhteen nurkkaan joka toinen kerros lisäsin pienen prikan. Päät letitin ja kun punonta oli neljällä kahden langan parilla, tein myös letityksen neljällä osiolla. Päät yhdistin ensin siksakilla päällekkäin ja koska se ei tietenkään näyttänyt kovin kivalta, päällystin siksak-kohdan piiloon nahkapalalla (liimasin ympärille tekstiililiimalla).
Ihan samanlaisen kaulakorun tein vuonna 2011. Se löytyy tästä hiukahkon jo nolosti vanhentuneesta postauksesta. Samassa postauksessa on myös muita prikka- ja mutterikoruja. Alkuperäinen kaulakoru (sis. ohjeen punontaan) on täältä: honestlywtf.com /DIY Box Braid Necklace.

Pidin tuota vanhaa ja joskus kirkkaan valkoista kaulakorua tosi paljon. Se aina vähän nauratti, kun ajatteli et hei, mulla on prikkaa ja kengännauhaa kaulassa. Nyt se on vähän jo kulahtanut ja en sitä ole viime vuosina enää käyttänytkään. Voisi purkaa prikat irti ja keskittyä uuden siromman version käyttämiseen.
Tästä tuli kiva! Kevyt, mutta silti sen verran tulee prikoista painoa, että koru pysyy mukavasti paikoillaan. On myös kiva, että korua ei tarvitse sitoa mitenkään niskan taa. Pujotus vain ja menoksi!

Muurarinlangasta muita projekteja: Seinävaate / Huivin hapsut / Kaulakoru / Statement-korvikset / Hapsukorvikset
Prikkoja monessa tarkoituksessa: Erilaisia prikkakoruja / Päällystetyt korvikset / Prikat sormuspohjina / Prikka vetoketjun vetimenä / Pannunalunen prikoista

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Muurarinkorviksia.

Uutta muurarinlangasta! Myönnän, olen ehkä vähän heikkona näihin. Eväti ole se ekologisin lanka, mutta en voi mitään näille herkullisille sävyille ja ihanalle kiillolle.. Nyt täydensin valikoimaani harmaalla ja persikkaisella sävyllä.
Korkkasin uudet sävyt jo. Siinä on kahta hapsua lisää. Tein nuo mustat viime vuoden loppupuoliskolla pikkujouluihin (ks. postaus). Tykkään niistä tosi paljon, mutta nyt keväällä ne tuntuvat niin raskailta ja synkiltä... Tahdoin vähän samaa uutta tilalle, mutta kepeän kevyenä. Persikkaisiin sidoin langalla kaksi "palloa" helmen alle, harmaisiin taas liimasin helmet (korupiikit koukuttavat myös langat isojen helmien sisään) lankojen keskikohdan ympärille.
Jos ei nyt korvan takana luimuileva vappuflunssarutto iskenyt, aion ripustaa nämä vapuksi korviini. On kevyttä ja vähän juhlavaa blingblingiä pääälle. Nuo monikulmaiset lasihelmet pilkahtelevat ihanasti valon osuessa niihin.
Siinä on muurarinlankaa kolmessa pituudessa! Mustat ovat koukuitta 16 cm pitkät, persikkaiset 14 cm ja harmaat "vain" noin 10 cm. Harmaat ovat minulle pituudeltaan sellaiset, että menevät myös hyvin arjessa.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Askarteluihin inspiraatiota.

Pitkään se odotutti, mutta nyt on vihdoin uusi Kauneimmat Askartelut -lehti on uunista ulos! Eilen se ilmestyi ja 2/17-numero löytyy ihan pieniä lehtipisteitä lukuunottamatta valtaosasta kaupoista.

Ja mainospuhetta pähkinänkuoressa: siinä on yli 50 diy-ideaa kotiin ja käyttöön. Sisustusideoita, koristelujuttuja, koruja, pieniä virkkauksia, paljon iloa sadepäiville.. kaikista innoissani olen yhdestä lempiaiheestani: maaleista! Mukana on monen sivun pläjäyksenä ideapaketti askartelijan erilaisista maaleista. Se, jos mikä kannattaa tsekata!
Lehdessä on mukana myös monta omaa malliani. Muun muassa nämä makrame-mallit. Isompien makrametöiden lisäksi lehdessä on ohje pienoiskokoisiin seinäkoristeisiin/-vaatteisiin eli kaulakoruun ja korvakoruihin. Plussanan päälle vielä solmuiltu hiuspanta! Näistä myöhemmin lisää, siihen asti löydät ohjeet lehdestä. Käyhän hakemassa omasi ja kerro mitä pidit!

Tuntuu ikuisuudelta, kun lehteä työstimme ja nyt jo on katseet tulevissa numeroissa. Ideointi jatkukoon!

Tykkää ja seuraa lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut #kauneimmataskartelut

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Viisi pöhköä kierrätystä osa 2.

Lisää pöhköjä pieniä kierrätysideoita! Ks. osa yksi tästä. Nyt viimeisimmät kierrätysajatukset. Mistä viidestä oudosta asiasta tai esineestä irtosi jotain pientä minkä voi kierrättää joksikin ihan toiseksi käyttöasiaksi?
KIERRÄTETTÄVÄ IDEA 1: Vanhat mustekynät.

Jos ei kynä enää kirjoita, pura se. Kun kiertää pikkuosat auki, saa niistä monenmoista yllättävääkin osaa.
Putkia, vietereitä (mm. niillähän voi hyvinkin tutusti tuoda tukea esim. laturin päähän), renkuloita ja kartioita. Se mitä ei tarvitse, voi lajitella metallinkeräykseen tai sekajätteisiin.

Osista voi tehdä koruja, esimerkiksi katso nämä musteputkista tehdyt statement-korvakorut (sis. tutoriaali) tai nämä metallisista kartioista eli kynien päistä tehdyt korvakorut ja kaulakoruriipus.
KIERRÄTETTÄVÄ IDEA 2: Vanhat pankki- ja asiakaskortit.

Kaikenlaiset kortit kanta-asiakaskorteista lähtien ovat aika paljolti paksua muovia - eli saksilla hyvin leikeltävää!
Niistä voi siis saksia vaikka pieniä liimattavia koristeita kortteihin tai vaikkapa geometrisia nappikorviksia. Tässä nämä linnut ovat tuoreeltaan leikattuja ja reunat näyttävät teräviltä. Ne voi hioa hiekkapaperilla tai vaikka kynsiviilalla paremman puutteessa. Näistä linnuista meinasin korua, mutta toinen lensi hukkaan! En tajua mihin piiloon se putosi. Lintuparia odotellessa toinenkin jäi jäähylle. Jos vaikka sattuisi kaveri löytymään joku päivä.

Pankki- ja muut kortit, joissa lukee oma nimi, ovat myös hyviä. Etenkin sellaiset, joissa se nimi on kohokirjaimin ja vielä jollain kivalla metallinsävyllä. Parisen kertaa olen leikannut strategisesti vain oman nimen ja liimannut sen kalenterin /muistikirjan kanteen.
KIERRÄTETTÄVÄ IDEA 3: Vanhat muovikannet.

Rikkinäiset muovikannet, muoviroskaa vain? Ei vaan erittäin hyviä kierrätysmateriaaleja. Käytä maalien sekoitusalustana. Leikkaa muoviosia koruiksi (puhko reiät välirenkaille paksulla neulalla). Tai silppua muovista kapeita tai leveitä sekoitustikkuja. Käyvät maalille, sekoitettaville massoille (esim. kipsivaluissa) tai liimalle ja voi välillä vaikka pesasta, jos tahtoo samaa käyttää useammankin kerran.
KIERRÄTETTÄVÄ IDEA 4: Vanhat meikki- ja maalaussiveltimet.

Meikki- ja taidesivelmistä jää usein pelkkä varsi jäljelle, kun itse pää lähtee irti. Niistäkin voi jalostaa kestäviä ja pestäviä sekoitustikkuja. Pitkät sutivarret käyvät myös kukkien apuvarsiksi. Jos väri ei mätsää sisustukseen, voi ne maalata tai päällystää teipillä sopivammaksi.
KIERRÄTETTÄVÄ IDEA 5: Vanhat puuterirasiat.

Jos siinä on peili ja se ei ole rikki, irrota peili talteen. Se voi tuntua ensin pelottavalta, mutta harvemmin se palasina irtoaa. Useimmat peilit ovat kiinni vain pienellä läntillä liimaa. Kun väliin ujuttaa ohuen keittiöveitsen ja pyöräyttää veitseä peilin ympäri, liimapinta irtoaa ja peili napsahtaa irti. Jos taivuttaa liikaa ja liian nopeasti, silloin peili saattaa hajota.
Ja mitä sillä peilillä voi sitten tehdä? Kerää ja koristele (itse olen joskus haaveillut isosta peilistä, joka muodostuisi kymmenistä pyöreistä pienistä peileistä!). Tai liimaa peilittömän puuterirasian kanteen sisäpuolelle. Tai tee peilille tausta (virkkaa, liimaa tai muotoile massasta, tapoja on monia) ja käytä meikkipussissa pienenä irtopeilinä.

Siinäpä ne. Ajatuksia?