Turkoosia jalkaan.

Kuukausi vaihtuu, mutta niin vaihtuu myös erään vaatteen väri, sillä suoritin värjäysoperaation osa kaksi (ensimmäinen värjäyskokeilu täällä). Kun edelliset vaatteet värjäytyivät niin hyvin Nitor-väreillä, luotin samaan merkkiin uudelleen. Värin ostaminen meinasi käydä haastavaksi, metsästin aika kauan suurempaa värivalikoimaa sitä löytämättä. Kummallista kuinka suppea tarjonta hypermarketeillakin on! Värikarttasta löytyy kyllä monta kivaa väriä, mutta mistä niitä voi kaikkia ostaa kysynpähän vaan?

Uhri: Vilan valkoiset farkut, check! Väri: turkoosi, check! Vuonna 2009 minulla oli valkoiset farkut, buutsit ja tumma, lyhyt tukka. Buutseja ei ole, hiustyylistä puhumattakaan ja kohta ei ole enää valkoisia pökiäkään. Kieltämättä turkoosi housunväri vähän kyllä jännitti etukäteen, mutta katukuvassa on niitä pitkin kesää näkynyt niin paljon, että pakkohan se oli saada omat vaikka väkisin.

Värjäystulos: mahtava, check! Olen iloinen, nyt tulee hyvät farkut käyttöön ihan uudenlaisina!

Värjäsin myös samaan syssyyn erään toiseen vaatteen, mutta koska en vielä päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen miten muuten vaatetta muokkaisin uuteen muotoon, tarina jatkukoon myöhemmin.

Ruskeat muutokset.

Pitkien pohdintojen ja tuumailujen jälkeen uskalsin vihdoin uskalsin vaatteiden värjäämistä! Itse yksin en ole koskaan värjäillyt, joten valitsin jotain "helppoa" näin alkuun: perusruskeaa Nitorin pesukoneväriä.

Kauppareissun jälkeen valitsin värjäysprojektin uhrit. Uhri nro yksi oli valkoinen perustoppi à la GinaTricot pestokastikkeella. (Ei kannata röhnöttää pestopastan kanssa sohvalla ja yrittää syödä pitkällään kuin antiikin aikoina konsanaan. Punainen kastike pirskahti pitkin toppia ja vaikka sitä kuinka heti syöksyi tahranpoistoaineen kanssa pelastusoperaatioon, lukuisia tahroja jäi pitkin pituutta..)

Uhri nro kaksi oli avomiehen auringon paahtama ja kauttaaltaan läikikäs lippis. Se oli alkujaan musta!

Uhri nro kolme oli minun vanha hupparini. Sen olkapäälle ja rinnuksen puolelle oli ilmestynyt joitain ihan käsittämättömiä jälkiä. Niiden on täytynyt tulla jostain vaatteesta pesussa, muuta ratkaisua en keksi..

Uhrien valinnan jälkeen suoritin punnituksen (check!), noin kymmenen kertaa ohjeiden pänttäämisen (apua-mihin-se-suola-laitetaan) ja paniikkigooglaamisen (apua-entä-jos-pesukone-värjäytyy), sitten eikun itse värjäämisen (apua-en-malta-odottaa). Piinallisen jännityksen jälkeen selvisi värjäystulokset:

Tulos 1: pestot peitty, toppi on nyt tasaisen ruskea. Osasin odottaa, etteivät langat värjäänny, mutta se ei haittaa. Sivusaumoihin ompelin kuitenkin ruskean tikkaukset, ettei valkoinen sauma paista niin kovasti.

Tulos 2: lippikselle ei tapahtunut radikaaleja muutoksia. Liituraidat eivät ottaneet väriä, mutta muuten lippis on sävyltään tasaisempi eikä lainkaan enää kuluneen näköinen ällötyslakki. Ja avomies ilahtui!

Tulos 3: Ennen keltainen huppari, nyt maitosuklaan ruskea svetari! Tuumasin värjäämisen jälkeen, että huppu saa nyt lähteä. Tilalle jäi pieni pystykaulus. Myöskään hupparista eivät kaikki langat värjäytyneet, mutta sekään ei haittaa, kun niiden värit kuitenkin mätsää keltaiseen kontrastia tuovaan vetoketjuun.

Vaihdoin myös vetoketjun sammakkokoristeiden vetimen yksinkertaisempaan pieneen prikkaan. 

Loppuun voisi vielä summata, että olen oikein tyytyväinen kolmeen onnistuneeseen lopputulokseen. Pesukone ei värjääntynyt ja kaikki onnistui kaikesta jännittämisestä huolimatta. Nyt sain intoa ja rohkeutta kokeilla lisää vaatteiden värjäämistä. Mielessä pyörii jo ideoita.. (Liukuvärjäys, täältä tullaan!)