perjantai 21. joulukuuta 2018

Pipariksi meni!

Tein vuosien tauon jälkeen piparkakkutalon! Olen aika ylpeä siitä. Tuntien suunnittelua, miljoona ärräpäätä, kaksi kokonaan rikkoontunutta seinää ja yksi palovamma myöhemmin se nousi ja jopa pysyi kasassa!
En lainkaan hahmottanut ennakkoon kuinka suuri talosta tuli. Piha jäi pieneksi, mutta kyllä sinne sai mahtumaan niin aidan kuin kuusenkin sekä lumiukkokin siellä laidassa on. Pohjakaavoina taloon käytin Leivotaan-lehden 7/17 joulunumeron talokaavoja. Siinä oli tuo harjakatto, joka kiinnosti kokeilla käytännössä.

Tosin ongelmiahan oli matkan varrella. Piha jäi auttamtta pieneksi. Osia särkyi, seinä putosi, nurkka hajosi ja liitokset oli vinksallaan. Piti paikkailla (kuten edessä ylhäällä on ylimääräinen sydän, koska aukko) ja keksiä luovia korvikkeita. Sokeri puskee kuorrutteen läpi ruskeina läikkinä (..miksi? En muista, että ennen olisi noin pahasti puskenut läpi?). Mutta silti olen tuosta tosi ylpeä. Joulun hienoin aikaansaannokseni. On se ainakin hienompi mitä tämä hajonnut mökkini suoraan Tsernobylistä (ks. postauksen loppu - postauksesta löytyy myös piparirobotti - en ymmärrä miten sen joskus sain kasattua!)
Ja onhan siellä myös koira pihalla. Mikä piparitalo se olisi sellainen, jossa ei vahtikoiraa olisi? Tuo koira on ehkä luomukseni hienoin kohta. Minulla ei ole koirapiparimuottia, joten tein sen vapaalla kädellä.
Ison talon lisäksi tein myös pikkuruisia pihoja pikkutaloineen! Tällä ei ole paljoa korkeutta, vain muutama centti.
Nämä "ylimääräiset" tönöt saattanevat päästä joulukakun päälle koristeeksi. Elleivät tule ensin syödyksi.
Ja kun taikinaa oli niin paljon niin tulipahan tehtyä myös tällaisia ukkoja. Tein mökille useampaa kokoa vara-alustoja, joten tämä pohja pääsi tällaiseksi jonkinlaiseksi mikä lie sitten onkaan..
..ja tämä alusta meni rikki ennen kuin valmistuikaan. Tässä olisi ollut ainesta myös piparikranssiksi, jos olisin muistanut tehdä keskelle aukon.. Mutta pipariksihan sekin sitten meni!
Viimeisistä taikinoista leikkasin vain suoria kappaleita. Niistä kokosin laatikon (koska olen jo vuosia halunnut kokeilla piparilootaa) ja tiristin siihen viimeiset kuorrutteet "Kyllä täältä vielä vähän tulee...". Siltä se vähän näyttääkin, reppanajämätekele. Mutta tulipahan kokeiltua, kyllä se laatikkona kasassa pysyisi! Harjoituskappaleeksi jäi, ensi vuonna teen sitten jonkun hienomman koristuksineen kaikkineen!
Että sellaista itse tehtyä tällä erää! (Nuo kuvan kuuset ovat mukin reunalle, hihi.)

6 kommenttia:

  1. Voi mikä suloinen piparipläjäys. Hyvän tuulen herkkuja!

    VastaaPoista
  2. Tosi hienoja pipareita. Minun hienoin talo meni tänän vuonna äidilleni ja isäpuolelleni lahjaksi. Meillä on sitten pienempi tönö täällä tuhottavana ja teinpä vielä piparkakkukranssin sedällenikin. Hauskaa tässä on se, että en itse kauheasti edes välitä pipareista :)
    Ihana joulunaikaa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Piparitalo on kyllä kiva idea lahjaksi! :) hassua - minäkään en niinkään välitä pipareista itsestään :D Kyllähän niitä syö, mutta en tykkää niistä mitenkään erityisesti :D tekeminen on syömistä kivempaa! Hyvää joulua sinullekin!

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.