maanantai 29. syyskuuta 2014

Helpoin tee-se-itse-sängynpääty.

Kattokaa mitä löysin! Se (=jomkimmoinen sisustustaulu?) oli viety roskakatokseen. Kiitos sinä, joka sen sinne veit. Minä sen iloisesti huostaanotin omaan kotiin. Mies vähän säikähti ja voivotteli, että ei mitä ihmettä sitä taas kannetaan ovesta sisään..
..mutta pakkohan se oli! Näin heti levyssä mahtavan sisustusprojektin! Aloitin sillä, että revin nuo raidalliset tapettikaistaleet pois. (Ja ne talletin, hyvää päällystysmatskua!) Sitten purin aggressiot alemman kerroksen irroittamiseen. Se oli varmaankin maalattua tapettia. Kiinnittämismetodi vaihteli tekijällä liiman/liisterin, jesarin ja niittien välillä. Hiukan oli paikoin kiinni jämähtänyt! Mutta lopulta alta paljastui ehjä ja puhdas stryrox-levy. Mahtavaa, niin arvelinkin!
Ja sen styroxin päällystin kankaalla ja asetin levyn kokonaisuudessaan sängyn taakse ikään kuin sängynpäädyksi. Kävi sopivasti, kun tällaista helppoa tee-se-itse-päätyä olinkin mielessäni viime aikoina kaavaillut.
Kankaan kiinnitin ihan vain taakse nuppineuloilla nyt ensi alkuun. Kuulemma tuohon olisi hyvä laittaa taakse vaneritausta sekä styroxin ja kankaan väliin vanulevy. Ne aion ajan myötä lisätä, mikäli pääty jää käyttöön. Nyt se on ensin testissä ja sitä pitää makustella ennen kuin alkaa laittamaan rahaa dyykkauslöytöön.
Nuppineuloin kiinnittämisessä on se hyvä puoli, että kankaan voi vaihtaa vartissa, jos mieli tekee. Tämä harmaa puuvilla oli ensimmäinen neutraali ja tarpeeksi iso kangas, joka kaapista valmiina löytyi. Aika kauan ehtikin odottaa käyttöä, kun eivät taitteet suoristuneet, vaikka kuinka silitti! Ehkä ne käytössä oikenevat. Tai ehkä sillä ei ole väliä. Ei ole niin justiinsa.

Ja mitä noihin tilkkutyynyihin tulee.. värikkään ompelin aiemmin (esitelty täällä) ja isompi on tästä tilkkuprojektista.
Se oli huhtikuuta(!!), kun isomman tilkkuproggiksen aloitin. Niin mielissään leikkelin kolmiot, samalle iltaa ompelinkin. Ei meinannut malttaa nukkumaan mennä, kun yhdistin paloja toisiinsa. Jossain vaiheessa alkoi mietityttämään. Olikohan tämä sittenkään hyvä idea? No, kun aloitin, niin valmiiksi teen! Paitsi-että-mutta-kun..
..aamulla katsoin loppusuoralla olevaa työtä niin tajusin, että vihaan sitä. Siinä oli vain jotain liikaa, se oli liian hallitseva ja rauhaton. Jätin projektin kesken, antaa olla, luovutan. Kauan oli sikseen koko murheenkryyni-proggis, kunnes..
..sitten päätin, että suuri työ ei saanut mennä hukkaan. Leikkasin kokonaisuudesta ensin edellä mainitun tyynynpäällisen ja sittemmin jäävästä osasta ompelin olohuoneeseen torkkupeiton. Peiton taakse lisäsin vanhasta peitteestä taustapuolen.

Tämä oli sitten vähän pitemmän kaavan projekti, jossa tauon ottaminen teki hyvää. Harmitus on nyt "jo" hälvennyt ja tilkkupäiväpeitto-feilauksesta kehtaa jo puhuakin. Uusi päiväpeittokin tuli ommeltua jo kevään puolella ja jutun alusta näette, että graafisesta tilkkuhässäkästä otin u-käännöksen seesteiseen vaaleansiniseen - ja hyvä niin.
Torkkupeitteenä tilkkutyöstä on tullut olohuoneen lempparein juttu. Se on ollut kovassa käytössä kaikilla kodin asukeilla. Koira ottaa ihan päivittäin vähintään yhdet nokoset peitolla, tai peiton alle sujahtaneena. Kieltämättä onhan sohvalla kiva ottaa ruoansulatusnokoset itse kullakin.

8 kommenttia:

  1. Täytyy kyllä sanoo, että toi torkkupeitto on ihana. Sopii just tuohon tarkotukseen tuo tilkkutyö. Mikä onkaan ihanampaa kun kömpiä illalla peiton alle pötköttämään ja katselemaan vaikka sitä omaa lempiohjelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi :) ehdottomasti se onkin pienempänä palana sohvalla parempi kuin isona ja hallitsevana päiväpeittona. Jännä kuina kylmältä ja luotaantyöntävältä se sängyllä näytti, mutta sohvalla se on vähän liiankin pehmeä ja lämpöinen.. :)

      Poista
  2. Peitto ja tyynyt ovat hienot, vau! Hyvä idea kokeilla ensin miltä sängynpääty tuntuu ennenkuin satsaa siihen lisää, näyttää oikein kivalta jo nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hieno tar :) Sitä minäkin ajattelin, turha siihen on laittaa rahaa, jos ei ole satavarma onko styrox päätynä enää loppuvuodesta. Voishan sen vaihtaa päädystä vaikka sisustustauluksi :)

      Poista
  3. Nauratti kun luin tätä kun tuo on niin just niin kuin minun elämästä: ensin hirveellä vimmalla tehdään jotain työtä ja sitten sitä alkaa inhota, ja saa jonkun aikaa kulua ennen kuin siihen pystyy uudelleen koskemaan. Loppujen lopuksi siitä voi tulla jotain tosi kivaa. Joskus ei tule, ja joutuu vaan luopumaan koko ajatuksesta. Kyllä kirvelee heittää jotain isompaa projektia roskikseen - mutta olen sellaistakin joskus joutunut tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että vimmasta-inhoamiseen-fiilikset voivat olla aika yleisiäkin. Niistä ei vain puhuta, koska oishan se kiva sanoa, että keksin ja toteutin tämän nyt kerralla mahtavaksi sen sijaan, että myöntää ensin katuneensa ja unohtaneensa työn kahdeksi vuodeksi huoneen nurkkaan :D Luopuminen ja kirpaisu on kyllä tuttua, mutta onneksi aina joskus voi yllättyä ja saada onnistuneen lopputuloksen :)

      Poista
  4. Onpas upea peitto! Ihanan yksinkertainen ja samalla monimutkainen. ;)

    VastaaPoista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.