.PNG)
Olen viime aikoina paljon pohtinut asiaa "blogi-identiteetti". Olen miettinyt millainen bloggaaja olen, millaisena olen aloittanut ja millaiseksi haluan kehittyä. Monta vuotta on kulunut ja paljon on matkalla tapahtunut, on taantumusta, on kehitystä, myös paikallaan jurraamista. Nyt tahdon uudistusta - mutta ei huolta, blogi ei itsessään muutu tai muuta, mutta...muuttuisinko minä? Kuka minä olen, bloggaajana? Millainen bloggaaja tahdon olla? Ja tässä vaiheessa jäädyin. Apua, olenko todella...bloggaaja?
Kerrottakoon taustoitusta, että olen pitänyt vuosia tätä blogia hissunkissun-asiana. En ole sitä mainostanut missään, en kenellekään. Jos joku tuttu on löytänyt blogin, olen kokenut noloutta. Apua, se löysi mut. Mutta nyt tuleva kirja voi muuttaa tämän kaiken. Kirja tekee myös tästä blogista "julkista", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. On siis muututtava, en voi enää pitää sellaista asiaa irrallisena, joka on todellisuudessa suuri osa itseäni, minun arkeani. On ollut pakko harjoitella sanomaan: kyllä, olen bloggaaja. Ensin sanoin sen peilikuvalleni. Sitten ystävälle. Varjolleni. Jopa juuri tavanneelle, ihan tuntemattomalle. Kyllä, minulla on oma blogi. Minä bloggaan. Kovin pieni asia, mutta suuri muutoksen tunne. Tuntuu hassun vapauttavalta.
Vapautuneisuus aiheutti myös uudistuksen tuulahdusta blogin ulko-asuun. Ja ylpeänä sanon, että kyllä, tein sen ihan itse! Ihan hullua, minä koodasin! Pieniä kikkailuja, pieniä muutoksia, joita en ole ennen osannut tehdä. Nyt osaan, ainakin jotain. Ja tuloksena on uusi, karsitumpi look, uudet nippelit ja namikat. Uudistukset ja uuden opettelu eivät varmasti jää tähän.
Ps. Instagramin käyttäjät: löydätte minut jatkossa myös instasta nimellä madam.bc - liittykäähän seuraajaksi!
Hienolta näyttää uusi ulkoasu! Ymmärrän hyvin tuon bloggaus-ujostelun. Jotenkin siihen sanaan liittyy helposti negatiivinen kaiku. Mutta blogit ovat niin paljon muutakin, kuin päivän asujen ja kauneudenhoitorutiinien esittelyä. Tämä sun blogi on niin täyttä asiaa, ettei sitä tarvitse ollenkaan häpeillä :)
VastaaPoistaKiitos nokonuu :) Varmaan se on bloggaukseenkin kehkeytynyt negatiivissävytteinen mielikuva, joka ilmentää ensimmäisenä pinnallisuutta, kaupallisuutta, päiväkirjamaisuutta.. Sitä unohtaa kyllä itsekin, että muoti/kauneus-blogit ovat vain yksi osa-alue, onhan niitä muitakin blogeja! :)
PoistaTosi hieno ulkoasu on :) mulla on vähän samanlaiset fiilikset, jos joku kaveri vaikka sanoo lukeneensa blogiani. Tulee heti semmonen nolous ujous, mutta luettavaksihan se on tarkoitettu...kai :D
VastaaPoistaKiitos :) Mukavaa, etten ole ainut ujo bloggaaja! Voikohan tämä olla joku yleinenkin asia, mutta siitä ei vain puhuta?
PoistaKiva uusi ulkoasu sun blogissa!
VastaaPoistaMä olen vasta aloittelija bloggaamisen suhteen ja jotenkin mun on esim. tosi vaikeaa esitellä meidän kotia blogissa. Jotenkin vain hirveen iso kynnys alkaa esittelemään jotankin niin henkilökohtaista täällä nettimaailmassa. Hhm. Mä en myöskään ole tutuille /kavereille huudellut omasta blogista. Askel kerrallaan, ehkä. :) Tietenkin toivon ja haluan, että jossakin vaiheessa joku vielä tiensä munkin blogiin löytäisi ja pääsisin vuorovaikuttamaan ihmisten kanssa.
Kiitos Marie :) Sama kynnys se on täällä edelleen/taas, esimerkiksi en uutta kotia ole enää esitellyt yhtä avoimesti kuin edellistä. Toivon tsemppiä sinulle ja askeleiden ottamiselle bloggauksen suhteen. Muista rohkeudenkin noustua, että silti mitään mikä tuntuu liian henkilökohtaiselta, ei tarvitse tehdä. Oma blogi, omat päätökset :)
PoistaSamaistun tähän tekstiin ihan täysin, itselle nimittäin tulee silloin tällöin mieleen et jos joku työkavereista esimerkiksi kertoisi löytäneensä blogini tms, niin miltä se tuntuisi? Voisin kuvitella, että saattaisi useampaakin eri tunnetta tulla siinä vaiheessa ja saattaisi miettiä, että ai minunko blogi, no eihän se nyt kummoinen. Vaikka kirjoittaminen on todella ihana harrastus, mutta jostain syystä siinä bloggaamisessa on sellainen vähän negatiivinen kaiku.
VastaaPoistaMutta kaikkeen tottuu, alkuun tuntui parikymmentä lukijaa tosi isolta määrältä ja nyt viikkokäyntien noustessa satoja käyntejä parin viikon sisään tuntuu taas hurjalta, kun taas hetki sitten tuntui ettei reilu pari sataa lukijaa readerin kautta ole vielä paljoa, kun monilla on niin paljon enemmän. Kaikki on suhteellista ja niinhän se nälkä kasvaa syödessä. ;)
Piti hetki miettiä, että kirjoitinko kommenttisi itse :D oli sanasta sanaan sellainen kommentti, jonka voisin ihan hyvin itsekin kirjoittaa. Se on kyllä hassua, kun toisaalta on ahne ja tahtoisi, että blogi menestyisi ja siitä tykättäisiin, mutta sitten kun siitä tulee puhe, potee joko noloutta, häpeää tai sitten sitä vain vähättelisi joko itseään tai blogiaan.. Milloin tulee ylpeys, ilo ja se positiivinen kaiku? :) sitä yhdessä odotellessa!
PoistaMinä aloitin aikoinaan ensimmäisen blogin pitämisen joskus vuoden 2004 paikkeilla muistaakseni, ja silloin blogit olivat nimenomaan kirjallisia tuotoksia, valokuvat tulivat huomattavasti myöhemmin. Pidin blogia silloin anonyymisti, mutta koin sen jotenkin ahdistavana. Sittemmin tein päätöksen, että esiinnyn reteästi omalla nimellä ja kasvoilla, ja myös puhun blogista kaikille jotka haluavat kuulla. Jaan melkein kaikkien kirjoitusten linkin Facebokissa, siis ei blogin sivulla, vaan ihan omallani.
VastaaPoistaEnnen minulla oli omalla kotisivullanikin pari blogia, mutta poistin ne, koska kotisivu on kuitenkin ammatillisesti / yhteiskunnallisesti suuntautunut, niin lifestyle-blogi ei oikein sopinut siihen konseptiin. Ihan suoraan nimeni googlaamalla ei blogiini siis tätä nykyä löydä.
Mielenkiintoista kuulla myös toisenlainen näkökulma - se, että anonyyminä bloggaus tuntuu ahdistavalta. Olet kyllä rohkea, kun löysit omanlaisen tavan blogata ja olla myös siitä avoin :) minulla on tuohon vielä pitkä matka, mutta ehkäpä vielä joku päivä olen yhtä rohkea bloggaaja kuin sinä! :)
PoistaTykkään tästä uudesta ulkoasusta ihan tosi paljon! Jee! :)
VastaaPoistaKiitos tosi paljon Krisse :)
Poista