Virkattu juuttikori.

Vähän edellisen säilytyskoripostauksen tiimoilta jatkuu.

Virkkasin pienen ja matalan juuttikorin. Se tuli niiiiiiiiin tarpeeseen. Ja siitä tuli niiiiiiiiin hyvä. 

Juutti on mukavan rouhea, siinä on jotenkin elämää ja lämpöä ihan erilailla mitä jos olisi langasta tai kuteesta virkannut tämän. Sinänsä hauskaa, en ennen voinut sietää juuttia missään muodossa, mutta kappas se on iskostunut kivaksi asiaksi minunkin silmissäni, kun on tarpeeksi monta juuttikori ja -sisustusjuttua nähnyt kaupoilla ja somessa.

Tämä juuttikori tuli olohuoneen pikkupöydälle. Siihen tuntuu aina kertyvän kaikenlaista. Hiuspompulaa, kynää, kynsiviilaa. Millon on huulirasvaa, käsirasvaa ja muuta epämääräistä virkkuukoukusta teippirullaan. 

Ja koska kaikki harvoin menee kerralla putkeen niin kerrottakoon, että juuttikorin edeltäjäviritelmä oli tämä. Tein vastaavan korin samaan paikkaan, mutta käytin vain ohutta juuttinarua ja virkkasin yläosan puuvillalangasta. Yhdistelmä oli ihan kiva ja raikas, mutta korista tuli aivan liian ohut ja löperö käyttötarkoitukseensa.

Hylkäsin korin ja otin järeämmät aseet kehiin.

Eli paksua juuttinarua, köydeksikin lie voisi sanoa, ja ohuempaa juuttia (+ täysi kerä). Nämä kummatkin löytyvät tavaratalon remppaosastolta. Virkkasin ohutta juuttia paksumman ympärille ja siitä se sitten muodostui. Oheistuotantona oli kyllä paljon juutista irtoavaa roskaa. Siinä sai kyllä imuroida ittensäkin "nöyhtästä" , kun sai korin valmiiksi.

Viimeistelin korin pienellä keltaisella muoviläpyskällä. Se on vanhasta mainosrannekkeesta leikattu. Antoi jotenkin kivan ja raikkaan yksityiskohdan. Ensin meinasin lisätä sivuun kahvatkin, mutta ehkä tässä less is more.

Ja hyvin istuu suunnitelulle paikalleen! Enää ei pyöri sälä pikkupöydällä ja pöydän yli vaan kaikki pysyy pikkukorissa.