Pitkästä aikaa jotain ommeltua!
Ompelin kaavatta mekkosen. Joustavan, väljän, vilpoiset - oikean mukavuusvaatteen arkeen.
Viidellä saumalla se tuli valmiiksi. Sivut, helma ja olkasaumat. Huolittelut päälle ja valmista!
Siinä on hiukan levenevä helma ja koska tahdoin ommella mahdollisimman helposti ja vaivatta mahdollisimman paljon saumurilla niin vedin alas myös leveän kaitaleen ikään kuin trikooresoriksi.
Pääntie on samankokoinen edestä ja takaa. Ei tarvitse syynätä kumminpäin pitää pukea, katoo että kunhan ei mene nurin päälle. Pikkuisen tahdoin hihasta mukaan, joten jatkoin olkasaumaa sen verran pitkälle, että tuli suojaa käsivarsille.
Tästä näkee sivusta mallia. Olkalinja on aika jyrkkä. Siitä lähes yhtä jyrkässä kulmassa suoraan kohti vyötäröä. Tämä malli tekee hiukan lepakkohihamaista fiilistä, mutta ei ole kuitenkaan liian väljä, päälle voi esimerkiksi pukea ihan hyvin tavallisen neuletakin ilman, että hian tynkää tarvitsee sulloa ja asetella neuletakin sisään.
Laiskuuttani kun vain kääntelin reunat ilman kantteja tai kunnon huolittelua niin kuten kuvastakin näkyy, vähän kangas vetää. Mutta prässäys silitysraudan alla ja kierros pesukoneessa on tehnyt ihmeitä ja reunatkin ovat siitä suoristuneet.
Samalla olen nyt täysin ihastunut harmaan ja oranssin yhdistelmään. Jotain tavallisen ankeaa ja jotain poikkeavan pirteää - minulle vaatetuksessa ihastuttavan uusi väriyhdistelmä. Kombo toimii aika hyvin yhteen.
Korvissa tänään siis vanhat hillat. Ikään kuin "löysin" nämä korvakorut nyt uuteen käyttöön. Ovat olleet liian pitkään tauolla. Nyt teloilta käyttöön! Hillat ovat polymeerimassaa ja aikasta söpöset, eikö?
Ks.
lisää hillakorviksista ja muista silkki- ja polymeerimassaideoista mm. tästä postauksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.