Siinä, kun pää oli täynnä räkää ja lämpöäkin oli, tuli ajatus isoista ja oikein pöyheistä hapsukorvakoruista. Sellaisista hassun hauskoista hapsulikorviksista. Siinä sitten kun muuta ei jaksanut niin otin sohvalle lankakerän ja aloin punomaan pätkiä sormien ympärille.
Kiepautus ja uudelleen.
Nippujen teko vei yllättävän kauan aikaa. Oli niitä lähes nelisenkymmentä. Hapsujen sitominen kävi kuitenkin onneksi näppärästi ilman sen suurempaa aivotyöskentelyä: välirengas keskelle ja solmi lanka ympärille, tiukka tuplasolmu ja pikkutippa pikaliimaa solmun päälle. Pikaliimaa siksi, että se sitoo solmun paikoilleen ja samalla siitä ympäriltä pari muutakin lankaa. Nippu pysyy kasassa ja liima kuivuu nopeasti ilman liimatahroja.
Lankanippujen auki saksiminen ja tasaaminen oli jostain syystä tosi kivaa. Minihapsuja! Niin söpöjä.
Ja sitten alkoi se vaativin osuus: hapsujen kiinnitys ketjuun. Laitoin joka toisen oikealta ja joka toisen vasemmalta niin jakautuivat tasaisesti kumpaankin suuntaan ketjussa.
"Auki" levitettynä valmiit korvikset näyttävät tältä.
Ja tältä korvikset näyttävät riippuessaan.Kun sain korvikset valmiiksi, olin ensin et nämähän on ihan parasta ikinä.
Sitten tulin uusiin ajatuksiin. Melkoiset hapsut. Kuin roikkuvat raadot. Jotkut siivoussutimet. En oikein ollutkaan vakuuttunut flunssapään loistokkaasta ideasta. Ai kauhea, ei tullut hitti vaan huti.
Kunnes sitten kuitenkin..
..tänään ne taas näyttävätkin uudessa valossa ihan erilaiselta. En vieläkään ole vakuuttunut, että olisivat ihan parasta ikinä, mutta silti ihan hauskat pörhelöt. Kevyet, mutta runsaat. Neutraalit, mutta silti näyttävät.
Niin se mieli muuttuu. Uusi viikko, uusi fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.