Toptip.

Olipas harmistuttavaa ottaa mukamaste käyttöön pikkulaukku, joka ei enää osoittautunutkaan edustuskelpoiseksi. Mitä ihmettä on tapahtunut? Ei ole enää tämä laukku tiptop-kunnossa..! Mistä on ilmestynyt tuo tahra, mihin ovat haihtuneet liimat, miten on kuoresta tullut hapristunut ja niin kovin paperinen?

Lannistava taka-isku. Tämä on ollut paljon käytössä, myös käytettynä sen vuosia sitten ostinkin. Tykkäsin niin kovin laukun kahdesta osiosta ja pienestä sisäkukkarosta, jonka sai neppareilla laukkuun kiinni. Tosin nyt kun katsoo niin olihan tuo pintakin jo saanut vähän elämän jälkiä (yäk). Ehkä se on hyväksyttävä: laukku on palvellut sen mitä on.

Kun ei tahrainen laukku kirpparilla kuitenkaan kaupaksi käy, valitsin laukun poistamiseen vaihtoehto B:n eli sakset. Leikkasin saumoja myöten ja heitin kovikkeen sekä sisävuoren pois. Ja talteen otin puhtaan tekonahan, se varmasti tulee joskus uusiokäyttöön! Kukkaro on vielä täydellisen hyvä, sen säilytän ihan sellaisenaan.

Ja koska olen luvannut itselleni etten haali uusia kierrätysmateriaaleja ilman, että todella teen niistä heti edes jotain pientä, yritin todella lunastaa lupaukseni. Pois leikatuista silpuista tuli lärpäkekorvakorut ja hyvä niin sillä valkoisia koruja minulla on ylipäätään hyvin vähän. Nyt on sitten yksi vaihtoehto lisää.

Kyllä on kuulkaa kevyet korvakorut! Ei paina päätä eikä pistä ihoa. Justiinsa on yksinkertaisuudessaan passelit!