Viilennysloimi.

Ihanasta helteestä ei saisi pahaa sanaa sanoa, siitä pitäisi nauttia. Mutta entä, jos se ihana lämpö muuttuu ahdistavaksi kuumuudeksi, joka pilaa kaiken tärkeimmän? On ollut ajoittain jo vähän huoli pikkukaverin sietokyvystä. Ulkona tukalaa, sisällä tukalaa, ei taukopäiviä helteestä. Jos oma unenlaatu ja jaksaminen kärsii, niin kyllä se jo koirallakin ottaa koville. Sen näkee jo siitä, että tavallisesti meillä Cora ryömii aina viltin/peiton/vaatteen/ihan minkä vain alle nukkumaan, mutta nyt se omii reporenkana meidän kodin ainoan tuulettimen.

Edellisinä kesinä olen käyttänyt koiralla ihan vain viileän kosteaa pyyhettä "hartioilla". Ongelmana on vain ollut se, ettei pyyhe ole pysynyt "yllä". Joskus myös tulkitsin sen niin, ettei Cora tykännyt kosteasta pyyhkeestä.

Nyt kuitenkin älysin leikata vanhaa äläskelpoista käsipyyhettä pienemmäki ja ommella sen koiran mitoille, ikään kuin hevosen loimen tapaan. Lisäsin eteen solmittavat nauhat (laiskin eikun nopein ratkaisu), jotta pyyhe pysyisi myös yllä, mutta olisi helposti otettavissa myös pois. Ja taas saa miettiä miksei se maailman helpoin ratkaisu tyhmään ongelmaan tullut pieneen mieleen monta kesää sitten? Ehkä se helle todella sulattaa järjenjuoksunkin.

Arvaattekos, että kyllä on nyt koira mielissään, kun pysyy pyyhe mukana myös liikkuessa. Ilman pyyhettä Cora pyöri ahdistuneen oloisena ees taas etsien missä olisi viileintä, mutta nyt pyyhe päällä se väsähti ihan heti sulana lakritsina sohvan nojalle nukkumaan. Kun on koiran olo parempi, hengittää emäntäkin levollisemmin.