Sivut

lauantai 4. lokakuuta 2014

Dali osa kaksi.

Kuka muistaa, kun kyselin aikaisemmin ideoita Dali-julisteeni kierrättämiseen? Aikaa vierähti, kun jäin vielä pohtimaan josko mieleen sittenkin tulisi joku mahtavan mullistava kierrätysidea.. mutta ei se koskaan tullut.
Joten pakko se oli levittää juliste auki ja ruveta päällystämishommiin. Kun olin leikannut ensin repaleiset mustat reunat pois, tajusin etten sittenkään ehkä tahdo pitää kuvaa kokonaisuudessaan. Musta reuna vei julisteelta voimaa. Nyt silmiin hyppäsivät ruma viininpunainen pohja ja nuo..mitä nuo Dalin kuvaamat möllykkä-alkulimat ovatkaan? ..ne eivät vain enää tuntuneet hyvältä ajatukselta missään, ei kansion päällä, ei laatikon vuorena, ei missään. Joten aloin pilkkomaan julistetta paloiksi.
Yksi julisteen hienoimmista yksityiskohdista on tämä lapsi-aikuinen-parivaljakko. Otin sen ensimmäisenä talteen laittaakseni sen tähän barokkihenkiseen minikehykseen. Kehys olikin jo aika kauan poissa käytöstä, on kiva saada se takaisin esille.
Syvä turkoosi vetää nyt kovasti puoleensa, joten parhaimmat reunapalat pääsivät lasinalusten uusiksi päällysteiksi.
Ja, kun pienistä kohdista puhutaan, teinpäs vähän lisää pieniä väriläiskä-tauluja mustavalkoisuutta raikastamaan. Tuo cashew-pähkinä oli pakko myös leikata kehyksiin. Se on niin mahtavan kummallinen, että asiasta ei keskustella.
Ja vähän isompaa väriläiskää sain, kun yhdistin julisteen "taivaan" vinyylin kanssa. (Oispa ollut edes valkoisia tuikkuja kuvaan. Uh. Uusia tiukkuja en osta ennen kuin olen vanhat polttanut pois. Note to myself: ja sitten kun vanhat loppuu, älä osta jotain seitsemän vuoden megapakkausta. Vähempikin riittää.)
Ja lopulta oli se paloista yksi kenkälaatikkokin päällystettävä. Tämä tosin jäi tylsästi vähän kesken, koska kadotin laatikon kannen?! Kuka söi kannen? Toivottavasti en ajatuksissani runtannut sitä pahvieroskaksi..
Vaikka en viininpunaisesta alalaitamasta tykännytkään, en tohtinut heittää pois, koska sai siitä ihan ok-kannet kierrätysvihkoon. Muistikirja-addikti-minäni kiittää, pääsee taas rustaamaan mestarisuunnitelmia ylös.
Entä leikkuuroskat? Hillityimmät otin talteen korttien askartelumatskuksi. Yhden korttipohjan jo valmiiksi liimailinkin..
..ja pikkuroskat? Magneetteja! Ihanan kirkkaan sinisiä magneetteja! (Tuo "hammas" on Totoro-magneetti cernitistä.)
Magneetit tulivat tarpeeseen, olinkin kyllästynyt vanhoihin. Vaihtuvan valokuva-/korttinäyttelynkin kuvat vaihtuivat samalla. Näyttely toimii eteisessä ympäri vuoden ovessa, joka samalla piilottaa ruman sulaketaulun piiloon.
Aika paljon tuli yhdestä julisteesta tehtyä! Ei mennyt juliste hukkaan, Dali jäi ilahduttamaan kotia osissakin.

4 kommenttia:

  1. Vähän tulee tost vinyylin kuvasta mieleen se Marimekon sääpäiväkirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun sanoit, niin kyllä ehkä vähän..! :) Ei siinä, sääpäiväkirja-astiat ovatkin (etenkin ne lautaset) kyllä kauniita.

      Poista
  2. Ihailtavan tehokasta materiaalin hyödyntämistä! Liian usein tulee kierrätysmateriaalien kanssa tehtyä niin, että käyttää vaan pikkuruisen osan ja heittää loput roskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Niin minäkin tein ennen, mutta tietoisesti olen päättänyt, että jos kierrätetään niin kierrätetään sitten kanssa kunnolla ja mietitään mitä niistä lopuista voisi tehdä :)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.