Tyynyjen trio.

Sain vihdoin aikaseksi ommella paneeliverhoihin mätsäävän tyynynpäällisen. (Ks. paneeliverhot tästä postauksesta.)

Mielestäni tämä Annon Kuusikossa-kangas sopii ihan hyvin yhteen tilkkujen (itsetehty) ja pilkkujen (Annon valmis tyyny, "Hitunen") kanssa. Aivan hyvä yhdistelmä erilaisia kuoseja. Hyvä kolmikko.

Ja tässä vähän kauempaa pilkahdusta olkkarista. Siinä näkyvät myös itsetehty tilkkupeitto ja maalaamani iso taulu.

Ja itse verhotkaan eivät kaukana näkymästä ole. Ai hitsit tykkään tuosta printistä! Mihinkähän sitä käyttäs vielä tyynystä jääneen tilkkupalan?

Roinat rahaksi 1/2.

Tässä kun on kaappeja raivattu, on niistä poistetuista roinista pitänyt myös päästä eroon. Kaikkea ei ole raskinut kipata kierrätykseen, vaan onhan sitä pitänyt ottaa takaisin se massi mitä niistä on pystynyt. Viimeisen kahden vuoden sisään olen pitänyt neljä viikon pöytää ja osallistunut kahdesti Siivouspäivä-tapahtumaan. Koen, että olen jokseenkin kokenut kirppispöydän pitäjä. Möin jo lapsena äidin kirppispöydässä vanhoja lelujani pois. Myöhemmin pidettiin paljon yhteispöytiä. Omille muutettuani tuskin on mennyt montaa vuotta ettenkö olisi kirppispöytää pitänyt. Joskus on kauppa tyhjentänyt koko pöydän, joskus taas on nippanappa päässyt plussalle. On sekä hyviä kokemuksia, että huonoja kokemuksia.

Joten kun kysyttiin, täältä pesee: miten välttää kirpparimyynnin sudenkuopat? Kokemuksiini pohjautuen, vastauksia kysymykseen kuinka myydä roinat kirpputorilla? Vinkkien joukossa on myös niitä päivänselviä asioita, mutta listataan nyt nekin ihan varmuuden vuoksi.

1. Valitse oikea myyntipaikka. Jos paikkakunnallasi on useampi kirppis, älä tuijota vain vuokrahintoja tai sitä mikä on sinua lähimpänä. Tärkeämpää on tutkia mitä tavaraa ja millaisia ihmisiä kirpparilla käy. Peli on menetty jo siinä vaiheessa, jos tyrkytät lasten potkareita nuorten kirpparille. Jos taas asiakaskunta on lähinnä äitejä pienten lapsien kanssa, kaupaksi menee varmasti paremmin lasten lelut ja kodin käyttötavarat kuin nuorten vaatteet - näin yleistettynä. Valitse siis myyntipaikka sen mukaan mitä tavaraa sinulla on myytävänä.

2. Varaa pöytä oikeaan aikaan. Varmista, että otat pöydän ajalle, jolloin ehdit hyvin koota etukäteen myytävät tavarat sekä viedä ne heti, kun niiden vieminen pöytään on sallittua - miksi hukata hyvää myyntiaikaa? Monet kirpparit myös antavat vaihtoehtoja pöydän valintaan. Valitse se mieluisin. Joku tahtoo siihen mistä asiakkaat lähtevät liikkeelle, toinen tilan keskelle, kolmas lähelle sovituskoppia. Jos mielessä on mieluinen sijainti, voit aivan hyvin pyytää sitä. Muista tutustua pöydän varattuasi aina kirpparin sääntöihin, kuten hintalappuihin ja tilitykseen. Käytännöt vaihtelevat.

3. Mitä kannattee myydä? Ihan kaikkea! Rohkeasti! Turhaan kuulee epäilyjä etteikö jokin muka kävisi kaupaksi. Kaikelle piensälälle, vanhoille meikeille, käytetyille papiljoteille ja virttyneille villasukille on oma yleisönsä. Ehdottomia ei-juttuja ovat elintarvikkeet, lääkkeet ja oikeasti rikkinäiset tai likaiset tuotteet. Yleensä pöydästä lähtee ensimmäisten joukosta lähteneet ne älyttömimmät jutut. Kuten aivan kamalat ilmaiseksi tyrkytetyt aurinkolasit isolla dna-logolla. Tai palapeli, josta puuttui paloja (tieto oli hintalapussa). Kirppareilla kiertävät niin keräilijöitä, polttari-/naamiaisasujen tarvitsevia ja käsityömateriaaleja etsiviä. Kun vain on sopiva hinta, ei se paljoa tarvitse.

Onko myynnissä paljon vaatteita? Tässä muutamia vinkkejä: Ryppyiset vaatteet kannattaa silittää. Jos vaatteissa on puutteita (esim. nappi puuttuu), se on ilmoitettava hintalapussa. Jos vaate on esimerkiksi kutistunut kokoa pienemmäksi, ilmoita se myös. Huomioi vuodenaika, neuleet tuskin käyvät kaupaksi helteellä jne. Käytä aikaa oikeanlaisten hengareiden laittamiseen niin saat vaatteet paremmin esiin. Yritä myös asetella vaatteet pöytään järkevästi niin etteivät pienet vaatteet huku massojen alle. Kokeile koordinointia, sekoita värit (musta vaate mustien keskeltä ei paljoa silmään erotu), niputa hameet peräkkäin, lajittele miesten vaatteet toiseen laitaan, lasten vaatteet toiseen laitaan jne..kokeile mikä sopii parhaiten pöytääsi.

4. Hinnoittele roinasi oikein. Mieti hinnoitteletko mieluummin kotona rauhassa vai teetkö sen kirpparilla pöytää täyttäessä. Muistele paljonko tuote maksoi alunperin. Miinusta siitä isolla prosentilla tuotteen ikä ja kunto. Tee myös taustatyötä. Millä hinnalla vastaavia myydään samaisella kirpparilla? Jos tuotetta x myydään muissa pöydissä viidellä eurolla, pistä sinä neljä euroa. Pyri hinnoittelemaan järjellä ja vältä tunne-arvon lisäämistä. Varmista kuitenkin, että hinta sellainen, joka ei jää myöhemmin harmittamaan. Alihinnoittelukaan ei aina ole hyväksi.

Pro-tip: vältä hintojen yhteyteen adjektiiveilla kuvailua. Ymmärtääkseni se ärsyttää muitakin kuin minua. "Retrohenkinen mekko" on ok, mutta voi luoja, jos hintalapussa lukee "ihana mekko". Ei ostajaa kiinnosta myyjän mielipiteet.

5. Kiinnitä hinnat oikein. Ole huolellinen, että jokaisessa tuotteessa on hintalappu ja jokaisessa hintalapussa on hinta. Kassa ei voi myydä, jos tuote on puutteellisesti myynnissä. Pidä huoli, että hinta myös pysyy tuotteessa. Käytä oikeita kiinnitysmateriaaleja tuotteille. Jos käytät teippiä, varmista ettei se revi tuotteen pintaa piloille. Jos käytät hintapyssyä tekstiileille, pistä hinnat saumakohtiin tai esimerkiksi vaatteen merkkilappuun. Aika usein olen jättänyt kivan trikoovaatteen ostamatta, jos myyjä on iskenyt hintapyssyllä rinnukseen. Sen tietää, että siitä jää ikävä reikä, joka leviää käytössä.

6. Täytä pöytä. Ei kannata latoa pöytää heti täyteen. Vie ensin parhaimmat jutut ja täydennä sen mukaan kuinka tavaraa liikkuu kassan kautta ulos. Kun viet tavaraa osissa, pysyt samalla kartalla paremmin mahdollisesta tuotosta ja siitä kannattaisiko joidenkin tuotteiden hintaa vaihtaa. Järjestele pöytää mahdollisimman usein. Jos pöytä on liian täynnä ja ihan sekaisin, aika moni ihminen kävelee pöydän ohi. Käytä myös hyväksesi sitä mahdollisuutta, jos kirppiksellä pystyy laittamaan esimerkiksi prosenttialeja tuotteillesi myynnin vikoille päiville.

7. Seuraa. Kaikille ei ole väliksi, mutta itse suosin tavaraseurantaa eli kirjanpitoa myynnissä olevista tavaroista. Myös moni kauppias/omistaja suosii seurantaa, jotta niiden avulla selviää hävikki. Joissakin seuranta pitää tehdä kivikautisen manuaalisti, useimmissa se käy viivakoodien kautta (tai juoksevilla numeroinneilla) ja joissakin on se luksus, joissa myytyjen tavaroiden kasvua voi seurata netin kautta reaaliaikaisesti - moderni kannustin, johon jää koukkuun!

Seuranta paljastaa, että aina on joku jonka mielestä on oikein varastaa kirpparilta. Pöydistäni on usein lähtenyt tavaraa karkuteille. Jännä juttu etten välttämättä muista mitä kaikkea olen myynyt, mutta muistan kyllä kaikki ne viedyt tavarat. Kuten leopardikuvioisen mekon, jonka myyntiä epäröin kovasti..ja sitten se vietiin, vaikka siinä oli maksettu varashälytin! Tai Solena Aaltosen nahkasaappaat, jotka katosivat pöydästä viimeisten myyntituntien aikana kuin tuhka tuuleen. Sama se itse saappaille, ei niillä ollut edes paljoa hintaa, mutta oliko ne pakko viedä? Tämä tapahtui vuosia sitten ja vieläkin harmittaa.

8. Kun myynti päättyy. Siivoa pöytäsi ajoissa. Etsi muihin pöytiin eksyneitä tuotteitasi. Käy etukäteen katsomassa paljonko tavaraa pitää tuoda pois ja varaa mukaasi määrän perusteella kasseja/laatikoita/missä ikinä roinat kannatkin. Jos aiot viedä esimerkiksi osan muualle kuin kotiin (kuten kierrätyskeskukseen), lajittele nämä tuotteet jo pöytää purkaessa. Muista napsia hinnat pois, koska se ei varmasti ole kivaa hommaa kierrärin lahjoituskassien purkajalle. Jos taas aiot myydä jäljelle jääneet seuraavaa kirppistä pitäessä, jätä hinnat paikoilleen. Ne helpottavat, kun hinnoittelet tuotteita uudelleen.

9. Ole tyytyväinen. Moni unohtaa, että kirpparimyynnissä on kaksi tavoitetta: a) rahallinen tuotto ja se minusta jopa tärkeämpi b) roinan saaminen ulos kodistasi. Katso myyntimäärää suhteessa hintoihin. Jos on paljon tavaraa, mutta kaikki lähtee pienellä hinnalla, ei niillä ole välttämättä edes realista saada isoa tuottoa. Silloin pitää iloita tyhjästä tilasta kaapissa, ei siitä saadusta rahasta.

10. Mitä tehdä jäljelle jääneille tavaroille? Vaihtoehdot ovat: tuo joko takaisin kotiin tai lahjoita kierrätykseen. Jos tuot takaisin kotiin, mieti myytkö ne myöhemmin uudelleen (mieti missä säilytät?) vai oliko joukossa sellaisia, jotka voisit lahjoittaa läheiselle tai kenties ottaa takaisin käyttöön esim. jossain muussa tarkoituksessa (käsityömateriaalit?).

Tuleeko muita hyväksi koettuja vinkkejä mieleen? Jaa toki kommenteissa niin muutkin hyötyvät niistä.

Jatko-osassa tulen käsittelemään vinkkejä kuinka pistää roinat rahaksi nettimyynnin kautta!

Macrame osa 1.

Pilkahdus auringonpaistetta ja kaksi vanhaa(!) opusta saivat minut inspiroitumaan tänä viikonloppuna.

Kirjat: Virgiania I. Harvey: Macrame The Art of Creative Knotting (1967), (A Sunset Book:) Macramé Tehcniques and Projects (1977)

Makrame-tekniikka on pieninä töinä minulle tuttu ja joskus joitakin perussolmuja olen tehnytkin. Mutta nyt vasta todella tutustuin makramee-solmeiluun kunnolla. Siis katsokaa näitä töitä, ette voi olla inspiroitumatta:

Rannekoruja! Nämä pesee tekemäni lörpöt ystävyysrannekkeet mennen tullen. Nämä ovat niin upeita!

Puhumattakaan helmillä koristelluista makrame-kaulakoruista! Olen sanaton, minäkin haluun osata tehdä tommosia.

Ei olisi tullut pieneen mieleen laisinkaan, että makrameella voisi tehdä myös a) vaasimaisen korin tai b) purkille suojan.

Eikä siinä vielä kaikki. Nämä laukut. Voi huokaus, kyllä mulle tuollainen solmulaukku kelpaisi mieluusti. 

Kuvat: 1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6 / 7 / 8

Päädyin siihen, että munkin on saatava tehdä makrameella joku yks hieno juttu. Ja se voisi olla seinälle isohko työ. Ois kirjat, ois solmut, ois inspiraatiota.. mutta ei tarvittavia materiaaleja vielä. Onko siellä joku isompaa solmutyötä tehnyt? Vinkkejä? Millaista ja kuinka paksua lankaa (naru, nyöri, mikä?) suosittelisit? En osaa yhtään arvioida paljonko ja mitä "köyttä" sitä lähtisi hankkimaan työtä varten. Kollaasin turkoosi työ on tehty trikookuteella..sehän voisi olla myös yksi vaihtoehto materiaalille vai mitä?

Tee-se-itse-Kaleidot.

Monet varmasti tuntevat Clara Von Zweigbergkin suunnittelemat Hayn Kaleido-tarjottimet. Törmäsin niiden tee-se-itse-versioon! Mahtavaa, pakkohan sitä on kokeilla! Tutoriaali: Ohohblog: Hexagonal Tray.

Eka kokeilu meni vähän kiville. Näytän sen silti. Siinä meni useampi asia pieleen. Käytin liian paksua pahvia. Valitsin liian kankeaa paperia. Laitoin liian paljon ja liian kosteaa liimaa. Enkä mitannut tarkkaan paloja. Vinkkura ja ryppyinen. Hö.

Toinen yritys virheistä viisastuneena. Nyt jo tuli lopputulokseksi vähän skarpimpi tapaus! Jes!

Ensimmäiseen käytin jämyä askartelupaperia, nyt lahjapaperia (samaa millä päällystin nämä laatikot). Keskustakappaleen päällystin taas askartelupaperilla. Sen voi myöhemmin vaihtaa raidalliseen, tai johonkin muuhun.

Sitten ei into ottanut loppuakseen, tein vielä kolmannen kuusikulmaisen tarjottimen! Tai alustan. Ei se ihan Kaleidon tavalla kantavana tarjottimena mene (koska materiaaliana on kuitenkin vain pahvi). Isomman "tarjottimen" päällystin raidallistakin paperia ohuemmalla lahjapaperilla (nurjalla puolella, oikea päälipuoli oli kukkasia täynnä). En tiedä oliko se pakkanen vai mikä, mutta se paperi sähköistyi ihan hurjana! Siitä aiheutu ryppyjä, mutta onneksi ne jäivät laitojen sisäpuolelle piilommas.

Isosta peilimäisestä tuli suosikkini. Se heijastaa ihanasti valoa. Sopii hyvin, kun pimeimmän talven jälkeen janoaa jo valoa!

En raskinut heittää (vielä) pois ensimmäistä yritystä, vaan laitoin sen eteiseen. Pahvista kyhämäni kenkähylly (kenkähyllyn postaus täällä) tarvitsikin jonkun kipposen, jota vasten avaimet eivät kilise ja helise.

Kuusipuu-paneeliverhot.

Eilisten kangasostojen lisäksi ostin myös erikseen uutta verhokangasta. Edelliset kokovalkoiset luirukkeet ehtivätkin olla käytössä liian kauan. Alkoi tympimään niiden tylsyys ja päätin, että tilalle on saatava vähän särmää.

Pitkään etsin "sitä oikeaa kangasta". Kävin parikin kertaa kankaita katselemassa ja tuskailin sitä, että miksi kankaan valitseminen on niin vaikeaa. Niin monta kivaa, mutta myös niin monta liian kallista, liian suurikuvioista, liian pienikuvioista, liian värikästä, liian valjua.. Lopulta valitsin yllättäen Annon Kuusipuun. Se oli sopivasti alessakin (vitskalla metri!), joten valinta helpottui kummasti - ei harmita osto, jos valinta osoittautuu myöhemmin vääräksi.

Ompelin verhot heti kotiin päästyäni. Oli nopeasti valmista, suoralla ompeleella suitsait ylä- ja alakäänteet sekä sivujen huolittelu (ostin kangasta vain yhden mitan, koska puolitin kankaan keskeltä kahdeksi paneeliverhoksi).

Ja heti on särmikkäämät verhot ikkunassa. Vähän pelkäsin etukäteen mustavalkoisuutta, mutta yllättävän raikkaat ovat ja valokin pääsee mukavasti kankaan läpi. Oli hyvä valinta, kannatti miettiä ja etsiä kangasta useamman kerran. Ei ole ennen minulla ollutkaan näin kuvioitua verhokangasta missään kodissa! Olen myyty. Taidan haluta tuosta kankaasta myös tyynyn..

Kangasmatto ompelukoneella.

Tein maton! Ja kerrankin voin todeta tyytyväisenä, että käytinpäs ainakin muuta kuin virkkaamista maton tekniikkana.
Maton upea mallikuva ja tutoriaali löytyy täältä: A Beautiful Mess: Rope Rug.

Matto on silti tehty pääosin kuteesta ja kangaspalasista jatkuvaksi spiraaliksi ommellen (ks. yllämainittu ohje). Yritin ensin käyttää mattoon kaikki rumat, huonokuntoiset tai muuten vain ällöt nyörit ja sen sellaiset, mutta niiden paksuus vaihteli ja pätkien yhdistäminen toisiinsa kävi työlääksi, joten puoli mattoa tuli tehtyä vähän joustamattoman trikookuteen avulla. Se oli helpompaa ommellakin kuin paksummat nyörit ja narut. Tuli samalla käytettyä pois se rumanruskea kude.

Alkuun kävi kuitenkin pari mokaa. Tuli muodostettua parit mukavat kraaterit matkan varrelle. Ajattelin, että nyt feilattiin ja pahasti. En tajunnut, että ei kannata käyttää "päällystyksessä" joustavia kankaita, koska ne vetävät työn kurttuun. Tämän huomattuani, matto lähti jälleen kaartumaan, koska en tajunnut ottaa kasvavalle matolle lisätasoa koneen viereen tarpeeksi ajoissa. Jos teette joskus samanlaista mattoa niin olkaa te minua viisaampia.

(Onpas muuten hauskaa kuinka mustissakin kankaissa on niin erilaisia sävyjä. Kaikkien käyttämieni riepujen ja riekaleiden piti olla ihan mustia.. mutta voisi luulla, että matossa on myös ruskia, sinisiä ja jopa violetteja raitoja!)

Mokista huolimatta jatkoin työtä. Olin kuitenkin jo niin pitkällä, etten halunnut luovuttaa. Ja vaikka alkuun matto näytti tällaiselta kärsineeltä reppanalta, ovat kraaterit onneksi nyt jo vähän ajan käytön jälkeen tasaantuneet (vrt. eka kuva).

Ja koska sain käytettyä ison, ison kasan pois kankaita, sain hyvän luvan täydentää kangaskaappia? Tämä pettävä logiikka mursi lupaukseni siitä, etten turhaan hamstraa kankaita.. mutta Eurokangas. Tunge kassiin kankaita kympillä. Ja minähän tungin. Löytöjä. Ihanuuksia. Ja on taas uusia kankaita käytettäväksi!

Onneksi sentään yritin miettiä mitä kassiini valikoin, ettei (taas) kävisi niin, että osa kankaista jäisi vuosiksi käyttämättä. Se ei ole oikein, kun edellisetkin ovat (vielä) kaapin tukkeena. Esimerkiksi ostoslistalla olisi muutenkin ollut punaista kangasta ja printtitrikoota, joten ne ainakin sain nyt hyvin edullisesti. Ja neutraaleille puuvillasekotteillekin on mielessä selkeä tarve.

Vuosi minimalismia.

Update. Huudahdin vuosi sitten ensimmäisen kerran ääneen kohti minimalismia-projektistani. (Lue projektiin linkittämäni postaukset täältä.) Projekti on ollut paljon pidempi mitä aloittaessani luulin. Ajattelin, että kyllä jo tässä ajassa pitäisi syntyä radikaaleja muutoksia. Mutta ei. Koska elämä. Muka kiire. Hidasteet. Tunnesiteet. Aluksi tavaraa lähti paljon ja vauhdilla. Sitten nautti pienestä uudesta tilasta. Tavaraa lähti lisää. Ja lisää. Ja kun pitäisi vielä lähteä lisää, vauhti hidastui. Aluksi on niin helppo luopua oikeasti turhasta, mutta kun karsimiskierrokset alkaa aina alusta, seula on aina tasoa vaikeampi. 

Olen viime aikoina miettinyt mihin tällä loputtomalla projektilla pyrin. Tietty blogissa kirjoitan ajatuksiani, jos ne inspiroisivat myös muita miettimään mitä turhaa voisi omasta kodistaan karsia, mutta lopulta.. mikä on lopullinen tavoitteeni? Edelleen mieleeni tulee minimalistisuudesta mieleen kliinisyys, avaruus, kylmyys.. Kun kysytään millainen on minimalistinen koti, ajattelen heti täysvalkoista, modernia ja kolkkoa tilaa suurilla ikkunoilla ja loft-henkisyydellä. Se on kallis, persoonaton ja hyvin kaukana minusta. Niimpä. Sellainen minimalistinen sisustus ei ole tavoitteeni, ei voisi olla edes kodin puitteissa. Ei ole isoja ikkunoita ja loft-henkisyydestäkin voidaan puhua vain, jos vertailukohteena on homeinen kellarikomero.

Sitten pitää muistuttaa itseään. Minimalismi on erilaista eri ihmisille, etenkin tällaiselle kierrätysmateriaaleista käsitöitä tekevälle ihmiselle. Ei saa takertua stereotypioihin. Minulle minimalismi on yksinkertaistamista ja olennaiseen keskittymistä. Kun kaikki turha on poissa, sitten on hyvä. Kaikki mikä aiheuttaa mielipahaa, kaikki mikä on riippakivenä vain tiellä, kaikki millä ei ole merkitystä, kaikki mistä olisi enemmän hyötyä toisaalla. Kun ei ole kaaosta, voi keskittyä muuhunkin kuin vain tavaraähkyn tuomaan negatiivisuuteen. Sitten on koti, jossa saa keskittyä elämään ilman, että materia tuottaisi arkeen ongelmia. Ehkä vain samassa tilanteessa oleva tai ollut voi ymmärtää tämän mitä tarkoitan materian tuottamilla ongelmilla? On niin vaikea pukea sanoiksi projektin tuomia ajatuksia. Ne tuntuvat henkilökohtaisilta, koska vaikuttavat niin suuresti omiin käyttäytymiskaavojen murtamiseen (eli kun pyrkii pois sellaisesta mikä on ollut aina "osa" elämää).

Ja jottei vain höpötetä, pistetään faktaa pöytään. Missä projektissa todellisuudessa mennään?

Puolitoista vuotta; kuusi kirpputoripöytää, kymmeniäkymmeniä pusseja kierrätyskeskukseen (olisinpa laskenut pussien määrän!) ja 196 myytyä tavaraa tai tavaroiden kokonaisuutta netin kautta. Kyllä, olen pitänyt listaa motivaatioksi.
Kyllä siinä on myydyllä rahalla hyvin ruokakaupassa käyty. Voi sanoa, että roinat ovat siirtyneet rahaksi.

Ja lopulta vain mietin. Ihan älytön määrä kaikkea ******. Miksi? Mistä ja miksi ne kaikki tulivat? Ja entäs nyt, kun vieläkin olisi kaikkea turhaa. Jonkun silmään roinaa on edelleen paljon. Hyvin paljon. Etenkin niitä tuhannen projektikasoja (huoh, en kestä itsekään). Mutta muuten omaan silmään tilanne ei ole enää paha. Etenkin kun muistelee lähtötilannetta, isompaa asuntoa ja suurempia säilytystiloja, jotka olivat aivan kaikki sataprossasesti täynnä. Nyt sentään monen kohdalla kahdesta on tullut yksi ja kaapeissakin kiertää ilma ainakin osittain.

Otetaan loppuun pieni esimerkki (suunnittelen postaavani jatkossa myös isompia ennen-ja-jälkeen postaussarjoja) siitä, kun päätin jälleen kerran järjestellä kylpyhuoneen. Kylpyhuoneessa turhuuksien karsiminen on kaikista pisimmällä, se on ollut aina helppo kohde aloittaa karsimiskierrokset. Ja nyt olin siinä luulossa, ettei kylppärissä ole mitään turhaa. Ei yhtään mitään. Väärässä olin. Kyllä siinä vähän turhan iso laatikko tuli huoneesta ulos.

Se on jännä homma miten roskat ei kuljeudu roskikseen, vaan jäävät aina kaappeihin kummittelemaan. Vessapaperihylsyjä kaapin alla (syytän leikkivää koiraa?), tyhjiä hammasharjapakkauksia, tyhjiä shampoopulloja.. Väännetään nyt vielä ihan rautalangasta, josko jatkossa omakin nuppi jo uskoisi, että..
..jos hiuslenkki menee poikki tai pinnistä katoaa terävän pään suojaava nuppi, laita ne heti roskikseen. Niiden paikka ei ole ehjien hiustarvikkeiden seassa. (Ihme juttu, kun kiireessä onnistuu aina nappaamaan käteensä sen yhden rikkinäisen yksilön..ja silti viskaa sen silti takaisin lootaan..!)
..jos piilolinssit, kosmetiikkatuotteet tai kynsilakat joko vanhenevat, kuivuvat tai loppuvat, heitä ne pois. Jos niitä ei voi enää käyttää mihinkään, ne ovat turhia tilasyöppöjä.
..jos kaapissa on liikaa pyyhkeitä, poista ne. Etenkin ne parittomat ja huonokuntoiset, jotka luulit jo laittaneesi pois.
..jos kaupassa on kylkiäisiä ("osta tämä kalliimpi vaihtoehto niin saat kaupanpäälle tämän sinulle tarpeettoman näytepakkauksen"), mieti kahdesti. Älä vaihda pesuainetta sen takia, että saat päälle tahranpoistoaineen, joka jäisi kuitenkin käyttämättä (käytän toista merkkiä). Mieti aina mitä olet ostamassa. Älä valitse kiireessä, tulee vain turhia pikkumenoja kuten koiralle soveltumattomia hammasharjoja.. jos olisin pysähtynyt vähän vertailemaan niitä, olisin sen varmasti tajunnut valikoivani minikoiralleni liian ison harjan. Nyt menivät sekä aine että harja kiertoon muille.

Nyt täytyy kuitenkin taputtaa itsenään olalle pikkuisen. Tämä määrä on hyvin vähän, jos vertaa ensimmäiseen karsintakierrokseen. Silloin kylppäristä poistu kolme kukkurallista laatikkoa: yksi kokonainen laatikko tyhjiä ja vanhentuneita kosmetiikka- ja hygieniatuotteita, toinen loota käyttämättömiä (mutta käytettäviä) tuotteita, jotka tyrkytin ystäville tai möin (esim. vähän käytetyt hajuvedet) ja kolmas laatikko oli täynnä huonoksi menneitä pyyhkeitä ja muita ylimääräisiä käyttötavaroita kuten tyhjäksi vapautuneita säilytyslootia. Se oli jo paljon se. Silloin otti päähän, kun tajusi, että raahattiinpas juuri kaikki nämä turhat asiat asunnosta toiseen. Kiva juttu, ilmankos muutto otti koville.

Projekti jatkukoon, otetaan toinen vuosi kiertoon. Ja älkööt huolehtiko, en tule puhumaan vain tästä pohdiskelevaan sävyyn. Myös muuta on luvassa ihan samaan tuttuun malliin, niin projektiin liittyen kuin myös siihen liittymättä.

Voihan videokasetit.

VHS-kasetit. Ne viime vuosituhannen hittijutut. Menneet, vanhentuneet ja unohdetut. Ei kai ne nuorimmat tule edes tuntemaan sanaa videokasetti. Tässä muutama pölyttynyt oman varhaisteini-ajan parhaimmista elokuvista (oivoiniitäaikoja). Nämä tuli kyllä kelattua uudelleen niin monesti, että vieläkin muistaa reploja ja kohtauksia ulkoa.

Nykyisin vanhoilla kaseteilla ei ole mitään arvoa. Harvalla on enää edes laitteita niiden katsomiseen. Joten nämäkin kasetit saivat nyt (vihdoinjaviimein) armahduksen. Kansipaperi pois (paperinkierrätykseen), kotelot säiloon (todella hyviä pientavaroille, lippulappusille ja vaikka nauhoille kuten tässä postauksessa esittelin) ja itse kotelot hajalle eli purkuun.

Pienellä silmäilyllä pölyjen ja naarmujen alta huomaa, että muovikasettihan on koossa pienillä normi ruuveilla.

Ja sisältä paljastuvat kasa ruuveja (työkalupakkiin), parit metalliset pikkuputket (ehkä korumateriaaliksi) ja tietenkin itse nauhakelat (?). Ajattelin tehdä saman mitä äiti jaksoi joskus tehdä: vetää videonauhat pois ja käyttää kiekot nauhoille (eli kiekkoon voi kiertää videonauhan tilalle mitä vain, vaikka lahjapaperinauhaa, tekstiilinauhaa, villalankaa..), mutta..

..sitten mietin, että voisikohan sittenkin käyttää myös nauhat hyödyksi? Olen kokeillut virkata videokameran ja c-kasetin nauhoja, miksei myös VHS-kasetteja? Muut ainakin ovat käyttäneet myös niitä. Tosin olen kuullut, että etenkin näistä lähtisi jotain höyryhuuruja..?

Tiedä sitten, kyllähän nuo kelat haisevat vähän pahalle. Sanokaas te, onko teillä faktatietoa? Onko noita turvallista virkata? Onko vaarallisuus harhaa vai totta? Ja jos voi virkata niin mihin muuhun niitä voisi käyttää kuin korien ja mattojen virkkaamiseen? Kommenttiloota on sanalle vapaa.

Pitaleipäpeti koiralle.

Nyt ette kyllä varmasti arvaa mikä tämä on! Se on nimeltään pitaleipäpeti! Toiselta nimeltään tortillatasku. Koiralle.

Kyllä, koiralle! Kaikki, jotka omistavat tai tuntevat pikkukoiran, joka tykkää nukkua peiton alla, ymmärtenevät funktion. Meidän alunperin luolakoiraksi jalostettu pikkukaveri nukkuu 80% sekä yö- ja päiväunista peiton alla piilossa, joten tämä oli huippu juttu. Eli kyseessä on taskumainen peti, johon koira pääsee aukiolevasta reunasta sisään ottamaan lämpimät ja pimeät nokoset. Keksin ommella taskun, kun näin tämän mallin.

Tilkkupäällinen oli jo valmiina (ylimääräisiä paloja täällä esitellystä viltistä) ja sisälle keksin leikata vuoren fleecepeitosta, jonka olin jo aikoja sitten antanut koiran nuhrutettavaksi. Vuori oli siis valmiiksi koiralle tuttu eikä sen tarvinnut vierastaa sitä lainkaan, heti ensimmäisellä kerralla tajusi mistä taskussa oli kyse!

Tasku on siinäkin mielessä hyvä, että peti ei vie yhtä paljoa tilaa kuin kokonainen viltti. Ei sohvalla, ei pesukoneessa, eikä reissussa. Coran vilkkaustaso on aina vierasilla sillä taaperomaisella tasolla, ettei se tajua milloin väsyttää ja milloin olisi hyvä vähän levähtää, meillä on aina ollut sille mukana oma paikka (eli viltti) mihin laittaa se rauhoittumaan (silloin tapahtuu aina papukaija-efekti: viltti koiran päälle ja saman tien pimeässä koira rupeaa nukkumaan). Nyt ei tarvitse enää raahata isoa vilttiä mukana erillisenä, kun pitaleipäpeti mahtuu rullalla isoon käsilaukkuun!

Kotona tasku on ollut jokseenkin pieni naamioitumisen mestari, sitä pitää olla varuillaan, jos peti on sohvalla ja meinaa heittäytyä pitkälleen..sitä ei helposti huomaakaan, että alla on jo yksi sohvaperuna. Kuten tässä kuvassa, siinä se möykky tuhisee. Lämpimässä ja pimeässä. Hassu koira.

UPDATE// Pyynnöstä ohje pitaleipäpetiin. Eli tutoriaali: kuinka teet helpon pedin koiralle:

Tee näin: 1. Leikkaa kankaat: neljä palloa koiran koon mukaan. Leikkaa yksi kokonainen ja yksi reunasta lovettu pallo sekä pääli- että vuorikankaasta. 2. Ompele pääli- ja vuorikankaat yhteen oikeat puolet vastakkain. Kuvassa vuoritus vihreällä, päälikangas sinisellä. Muista jättää aukot, jotta voit kääntää pallot oikein päin. Voit myös ommella pallot suoraan nurjan puolet vastakkain, koska saumat kuitenkin jäävät itse pedin sisälle. Lovetusta reunasta voit jättää vuorta limittäin näkyviin, jos tikkaat sen päältä (ks. postauksen eka ja toka kuvat). 3. Yhdistä kappaleet: aseta päälikappaleet vastakkain ja ompele reunat aukkoa lukuunottamatta. 4. Käännä oikeinpäin ja valmista on!

Kerro, jos sinulla ohjeen suhteen ongelmia tai epäselvyyksiä? Kysy pois niin autan ja selvennän.