Kestovanulaput.

Vanulaput, paheeni. Ja nyt kokeilen päässä niiden käyttämisestä eroon. Paljoa en meikkaa, mutta kuluu niitä silti viikottain. Olen alkanut kokea vanulappujen kertakäyttöisyydestä syyllisyydentuntoa. Jos kerran monet muut ovat jo vuosia sitten siirtyneet pestäviin meikinpoistolappuihin, miksi en minäkin tekisi niin? Kokeilen ainakin!

Ompelin siis pienen testisetin froteetilkuista meikinpoistolappuja (hah, neliöinä! Kuka sanoo, että niiden pitäisi olla aina pyöreitä?). Kaksinkerroin ja saumurilla laidat yhteen. Saumuroin reunat samalla, kun säädin saumurin lankoja uusiksi. Olihan kyllä kauhein tilanne, kun neljästä langasta kolme lähti kokonaan karkuteille ja langoitus ja säätäminen piti aloittaa nollasta!

Googlekin varmasti kertoisi neuvoja ja käyttökokemuksia, mutta koska kysyminen ja keskustelu on paljon kivempaa...kysynkin (teiltä, jotka olette jo rutiiniksi saaneet pestävät laput): miten ja missä asteessa pesette laput? Pesupussissa muun pyyhepyykin seassa? Mihin keräätte käytetyt laput? Muita vinkkejä kestolappujen käyttöön?

Kalenterikuutiot.

Melkein meinas ensimmäinen lohko jo mennä tästä vuodesta ennen kuin sain tehtyä nämä kalenterikuutiot!

Joskus on vaan mukava tehdä jotain tällaista simppeliä paperipaskartelua saksien ja liiman kanssa.

Kalenterikuutiot printtasin paksulle valokuvapaperille täältä: A piece of rainbow. Piti kyllä tehdä vain yksi, mutta en osannut päättää kumman, joten tulostin kummatkin! Eka menikin hintsan verran vinkkuraan, kun en yhtään katsonut missä järjestyksessä laidat olisi syytä koota.

Toisen laitoin miehen pikkuiselle työpöydälle. Siihen se sopii värienkin puolesta.

Toinen parempi on olohuoneessa paraatipaikalla. Sitä jo pitkän värien karsimisen jälkeen kaipaamaan taas värejä! Kuutio on hyvä askel kokeilla minkälaiset sävyt sitä tauon jälkeen värisilmää miellyttäisivät.

Ks. konvehtilaatikosta päällystetty koriste"tarjotin" / miehen minimalistinen työpöytä / päällystetty senkki.

Huopapalloja.

Sain idean, joka oli ajatuksena loistava, mutta sen toteutuksessa tulikin kova seinä vastaan. Ei pysty, ei vaan kykene!

Palataan ihan alkuun: Kaikkihan varmaan tietää huopapallomatot, ne ihanan paksut ja pehmoiset pyöreät huopamatot. Ne sellaiset, joilla on ihan älytön hintalappu (esim. Hayn Pinocchio-matto n. 200-600e / finnishdesignshop.com tai erikokoiset matot ka. 400-1000e / huopapallomatto.com)! Joten kun sain ystävältä lahjoituksena jättipussillisen huovutettavaa villaa, ajattelin, että kas, helpostihan sitä näistä maton pyöräyttäs!

Ajatus hyvä, mutta.. suuruudenhullun idean toteutus ei ollut lainkaan sen arvoista.

Suositeltiin, että kokeilen pesukonehuovutusta. Huopaa sukkikseen, solmut väliin ja kone päälle. Vaihe kaksi: Piinallisen jännittävä pesuohjelman päättymisen odottaminen. Sitten pallojen purkaus sukkiksista ja pallot kuivumaan.

Vaihe kolme: Pettymys. Jotain meni pieleen. Huovutus epäonnistui, tein jotain väärin. Palloista ei tullutkaan kivan kovia ja tasaisia. Pehmoisia kyllä, jopa liiankin pehmeitä. Tajusin jo tässä vaiheessa, että ei sitä mattoa niin vain pyöräytetäkään.

Fakta vahvistui pallojen kokoamisvaiheessa. Kultareunainen ajatukseni oli vain kerran pujottaa neula pallojen läpi ja kerros kerrokselta kasvattaa palloista matto. Just niin. Paitsi että. Pallot piti kiinnittää toisiinsa jokaisesta ilmansuunnasta. Kahdesti, ellei jopa kolmesti. Kiinnityksessä lörpöt pallot antoivat periksi ja menivät läjään. Hermot meni. Ei tullut terapeuttisen napakan pyöreää mattoa. Se "matto" surkastui epäsymmetriseksi pannunaluseksi.

Onneksi palloja tuli tehtyä vain kourallinen eikä koko jättipussillista. Jäi loput villat säilöön. Ehkä joskus otan niiden kanssa revanssin. Ja sitten kokeilen tehdä palloja ihan käsin huovuttamalla, sen ainakin osaan jo lapsuudesta tehdä oikein. Tai sitten hankin huovutusneulan, sitä en olekaan koskaan aiemmin vielä kokeillut!

Jos ei muuta niin ainakin opin tästä, että huopapallomattojen (etenkin niille käsintehdyille) hintalapuille on syynsä ja että kaikesta ei vaan voi tehdä tuosta vain omaa versiota. Korkealta kapsahdettiin maahan, mutta onneksi sentään on pannunalunen ja pannullinen kuumaa teetä pehmentämässä iskua.

Barbeista pystit.

Nyt tulee lajiaan kummalliset kierrätysprojektit. Ehkä yksi kummallisimpia ideoita mitä olen pitkään aikaan tehnyt!

Olin siis mukana järjestämässä teemajuhlia. Parhaiten teemaan pukeutuneille piti saada palkinnot. Tämän "Ken-barbiesta Oscar-pysti"-idean innoittamana tahdottiin juhiin jotain samanlaista. Vastaavasti Ken-nukkeja ei löytynyt, mutta saatiin lahjoituksena tilalle jotain muuta. Kolme paljon leikkejä nähnyttä nukkea. Olivat jo hiukan invalideja ja sieltä täältä raihnaisia. Ei ihan täydellistä, mutta ajateltiin, että näillä mennään, kyllä näistä "pokaalit" saadaan!

Ja tällaiset niistä tuli! (Kolmas nukke ei selvinnyt muodonmuutoksesta. Pää hajosi, kun nyhdin takkutukkaa irti.)

Pakkanen esti spraymaalaamisen, joten ratkaisin asian tutulla ja helpolla akryylillä. Tuputin vaahtomuovilla ensin valkoiseksi ja sen jälkeen kullanvärisellä maalilla. Maali oli liian helmiäinen, joten vedin vielä kerroksen kultapermanenttitussilla. Koko tussi siihen meni, mutta oli sen arvoista. Tuli aika hieno kiilto päälle!

Jalustat olisi myös ollut kiva saada, mutta.. toinen pysyi pystyssä ilmankin. Toisen yliliikkuvat nivelet  taas piti jähmettää pikaliimalla. Samalla hoksasin, että pysyyhän se pystyssä sitten vaikka polvillaan!

Näistä tuli kyllä mielenkiintoisella tavalla aika makeat! Niin kummalliset, että ovat jo hienot. Ainakin olivat hieno elementti teemajuhliemme palkintogaalaan. Ja juhlaväellä (sekä järjestäjätiimillä) oli hauskaa!

Kirjansivuista lumitähti.

Vielä ei voi herättää toivoa talven loppumisesta, vaikka kovasti mieli tekisi. Yritän keskittyä vielä talven parhaimpiin puolia. Kuten lumeen, lumihiutaleisiin ja niiden kauneteen. Vaikka ihan näin askartelun muodossa.

Askartelin siis ison (halkaisija noin 25 cm) lumitähden ikkunaan ripustettavaksi. Materiaaleina sivut vanhasta kirjasta. Työvälineinä sakset, askarteluliima ja viivoitin. Aika näyttävä lopputulos, eikö?

Inspiraation ja tekniikan pohjana oli tämä hyvä kuvallinen tutoriaali täältä: Tifani Lyn / Snowflake tutorial. Alkuperäinen on kooltaan paljon pienempi, se on kuumaliimalla koottu ja valmistettu joulukuusenkoristeeksi.. mutta tutoriaali on helposti sovellettavissa ja muunneltavissa erilaisiin versioihin!

Aluksi yritelmäni lähti väärille raiteille ja siitä tulikin sitten jotain ihan muuta. Jatkoin laitoja vähän enemmänkin ja siitä tuli sitten vähän erilaisempi koriste. Ehkä jopa vähän kuusenkoristemainen.. varsinkin, kun yhdistin sen lyhyeen ripustusnauhaan ja sutasin päälle hitusen kultaista hilekynsilakkaa.

Tästä muuten näkee käyttämäni kirjan kielen. Poimin sen aikojaan kierrärin saa ottaa -laatikosta ja paljon askarteluissa olenkin sen sivuja käyttänyt. Sisällöstähän en mitään ymmärrä, mutta nimen Jane Eyren ymmärsin kannesta, joten ihan kuraa kirjaa ei olla menty leikkelemään suikaleiksi.

Ja näyttäähän tuokin talvikoristeen käppyrä ihan hauskalta taulun kulmaan ripustettuna!

Rasian päällystäminen sisustukseen.

Kuka muu tykkää tarjottimista ja ns. sisustusasettimista? Puisista, muovisista, metallisista.. ja erityisesti itsetehdyistä ja kierrätetyistä sellaisista? Eikö olekin kiva tehdö niille on ns. pieniä asetelmia?

Nyt tein uuden alustan askarrellen. Pohjana oli pahviloota ja päälle taistelin yhtä lempimateriaaliani, sisustuskontaktia.

(Kuvan senkki/lipasto on myös päällystetty valkoisella sisustuskontaktilla. Monesti varmaan maininnutkin sitten kevään 2014. Hyvänä on pysynyt näin kauan! Vähän vain kulmat alkavat antamaan periksi. Siinäkös irvistävät, näyttää se silti reunoista rupsahtaneenakin paremmalta mitä alkuperäisessä värissään. Ks. senkin ennen- ja jälkeen-kuvat tästä postauksesta.)

Ei sillä voi kantaa mitään painavaa, joten tarjottimena ei mene. Ohut pohja, mutta on siinä senkin edestä kivan paksut laidat!

Kontaktin alla on joululta jäänyt tyhjä Geisha-konvehtirasia!

Leikkasin kannen pois ja tilkittin sisäreunojen aukot kannesta leikatuilla paloilla (kiinnitin liimalla). Vedin yksiväristä teippiä ympärille pahvin tueksi ja piilotin kuviot kontaktijämäpaloilla (etteivät heijastu päällystyksen läpi). Lopuksi levitin sisustuskontaktin alapuolelta sisälle päin. Eli leikkasin ison palan, jonka keskelle asetin lootan pohjan. Reunat käänsin laatikon laitoja myöten kohti keskustaa. Lopuksi levitin vielä keskelle pohjan kokoisen suorakulmion.

Mihin muuhun konvehtirasioita voi hyödyntää? 

Kannen kanssa niistä saa päällystettyjä rasioita. Sisällä olevista konvehtien muovilevyistä saa koruille, korutarvikkeille tm mille vain minisälälle lokerikoita säilytykseen tai lajitteluun. (Esim. muovinen kohvehtirasiani korusäilytyksessä, ks. esim. kuva täältä.) Muovilevyt käyvät myös muotteina ja materiaaliksi moneen nukkekotiaskarteluun. Välissä olevat useimmiten valkoiset (ja joskus myös printittömät) suojalevyt ovat kivoja kortti-askartelussa. Soveltuvat myös varastoitavien astioiden tai lasikehysten väliin suojaksi. Tyhjiä laatikoita kannattaa säilyttää myös lahjojen paketoimiseen - ovat hyviä etenkin niille, joiden mielestä konvehtirasiat ovat tylsiä lahjoja. Ensin ne pettyy lahjaa avatessaan ja sitten tajuavatkin ja yllättyvät: hei siellä onkin sisällä jotain aivan muuta!

Mitä muita ideoita tulee mieleen mihin konvehtirasioita voisi kierrättää?

Printattava kalenteri.

Löysin sattumalta ihanan suloisen kalenterin! Se oli omaan käyttöön maksutta tulostettavissa, joten pakkohan se oli heti printata.. Kalenterin PDF löytyy tästä blogista: thislittlestreet.com / 2016 calendar free printable.

Nämä neljä ovat suosikkejani kuvituksen puolesta. Tykkään kalenterin sävymaailmasta ja siitä etteivät kuvitukset ole liian stereotyyppisiä väreiltään tai kuviltaan. Esim liian monessa kalenterissa joulukuu on aina tummanpunainen ja kuvat liian tapahtumasesonkimaisia (esim. pääsiäismunat, ystävänpäivän sydämet, syksyn ruska-aiheet..).

Tammikuu näyttää tältä! Niputin sivut esille isolla klipsillä. Helppo tapa tuoda samalla vähän väriä tasolle.

Printtasin kalenterikuukaudet tuplasti pienempänä mitä alunperin piti. Hups, mitä värikasetin ja paperin tuhlausta. No ei tullut turhaa tulostettua, liitän söpöt sivut ankean virallisen pisnesskalenterini väliin mustan vastapainoksi!

Timanttihimmeli.

Jäi nyt pillit päähän soimaan. Ensin tuli myöhäinen himmelikranssi, nyt jättikokoinen timanttihimmeli-pöytäkoriste.

Tähän timanttiin leikkasin kapeista mehupilleistä kolmea pituutta (15 cm, 10,5 cm ja 5,5cm, kutakin kahdeksan kappaletta) ja kokosin ne timantiksi ohuen ja taipuisan metallilangan avulla. Timantti pysyy siis tismalleen muodossaan eikä sivuiltaan lörpsähtele. Yhteensä timanttiin meni kaksitoista mehupilliä, joka tuntuu toisaalta aika isolta määrältä! Parista hutileikkauskappaleesta tuli ison kaveriksi pikkusempi timanttikoriste.

(Hyvät peruskokoamisohjeet löytyvät suomeksi ja kuvien kera esim. Pastellimaja-blogin tästä postauksesta.)

Hmm, mutta toisaalta timanttikin näyttäisi aika kivalta seinälle ripustettuna tai lamppuun yhdistettynä!

Jättihimmelimansetti.

Kun muutkin niin minäkin! Tosin vähän jälkijunassa lämpenin näille pillihimmelikransseille. Muut teki jo syksyllä, viimeistään ennen joulua.. ja minä nyt tammikuussa. Mutta en ajatellutkaan ripustaa sitä seinälle tai oveen kranssiksi kuten muut vaan..

..tein siitä pillihimmelikynttiläkoristeen! Voisiko melkein sanoa jättikokoiseksi kynttilämansetiksi? Malli näyttää kivalta myös vaakatasolla. Kynttilä keskellä se heijastaa mielenkiintoisien graafisia varjoja (joita en tietenkään kuvannut näytille)!

Sinellin pujottelu-ohjeen himmelikranssiin katsoin Kauneimmat Askartelu -lehden joulunumerosta 4/2015. Samanlaisia ohjeita löytynee myös hakusanoilla verkosta useita.

Pimeä pussukka.

Välillä on kiva ommella toiselle jotain mikä on käytännöllistä ja tarpeellista. Tein siis miehelle toilettipussukan. Paljoa ei reissailla, mutta sitten kun sitä tarvitsee, onpahan valmiina.

Valitsin miehekkäästi pelkistetyn muotokielen. Kulmat pitää särmässä ja vetoketju on sen verran pitkä (vähän yli puoleen väliin päätyjä), että laukku avautuu ihan kunnolla auki. Toisessa päässä on myös ns. kantoripa ja toisessa pitkässä laidassa kaksi avotaskua. Koon mittasin tarkkaan. Nyt pituus riittää just loistavasti isollekin hammastahnatuubille, parranajovermeille ja sähköhammasharjalle. Ei tarvitse tunkea tai asetella, kaikki tarvittava mahtuu sisään vaivatta ja helposti.

Ja ompelin muuten pussin vanhasta pimennysverhosta. Vetskarikin on ainakin kertaalleen uusiokäytössä. Pimennysverhon dyykkasin roskakatoksesta. Mekanismi oli rikki ja reikiäkin verhossa oli, mutta pimennyskankaan leikkasin paloiksi talteen. Hyvin soveltui toilettipussukaksi! On tarpeeksi jämäkkää ja kestävää (ei tarvitse sisävuorta). Tyhjänä pussukan voi silti taitella hyvinkin pieneen tilaan. Plussana vielä se, että mustan verhon toinen puoli on hopeanharmaa!

Ennen kuin minusta tuli bloggaaja.

Oho. Taas tuli vuosi täyteen. Madam B.C. "syntyi" kuusi vuotta ja kuusi päivää sitten. Se tuntuu vähän hullulta. En varmasti olisi uskonut blogia perustaessa, että täällä sitä vielä ollaan kuusi vuotta myöhemmin. Sama paikka, sama nimi, sama meininki.

En voinut olla miettimättä tänään onko matkan varrella mikään muuttunut? Olenko minä muuttunut blogin myötä? Millainen olin ennen kuin minusta tuli bloggaaja?

Pallovalo lapsuudenkodin jalkalampusta. One line a day -päiväkirjan esittely täällä ja Simple Diaryn esittely täällä.

Ennen kuin minusta tuli bloggaaja, minulla oli aikaa enemmän.

Bloggaajat käyttävät yllättävän paljon työtunteja valokuvaamiseen, kuvankäsittelyyn ja postausten kirjottamiseen. Pienikin juttu vaatii joskus uskomattoman suuren ponnistuksen. Jos nyt siis sulkisin blogini, elämääni tulisi paljon tunteja lisää. Joskus turhautuessani mietin, että lopetan käsityöt kokonaan, niin johan alkaa olla aikaa kaikkeen muuhun. Mutta mihin muuhun? En edes tiedä mitä sillä kaikella ajalla tekisin?

Itse ommellusta aamutakista lisää täällä.

Ennen kuin minusta tuli bloggaaja, en osanut valokuvata.

Kuusi vuotta sitten kuva-albumit sisälsivät tapahtumia, ihmisiä ja tilannekuvia. Kun aloin bloggaamaan, kuvaaminen muuttui. Pitikin kuvata tavaroita ja yksityiskohtia. En osanut panostaa valokuvaamisen. Taidot, kamera ja kiinnostus eivät siihen riittäneet. Nyt uskallan jo väittää, että matkan varrella jotain olen oppinut. Vieläkään en koe olevani hyvä kuvaaja, mutta ainakin yritän parhaani. Olen varma, että ilman blogia ei olisi herännyt mielenkiintoa kehittyä kuvaajana.

Ennen kuin minusta tuli bloggaaja, tein käsitöitä hyvin harvoin.

Oikeastaan ennen kuin minusta tuli bloggaaja, en edes osannut käsitöitä. Tai osasin jotain, mutta kiinnostus niihin oli eri luokkaa ja tein vain jotain pientä satunnaisesti. Suuret oli ideat, mutta taidot usein puuttuivat. Sittemmin on siinäkin kehitystä tapahtunut. Kun näkee muiden bloggaajien tuotoksia, tahtoo itsekin oppia paremmaksi. Kokeilla uusia materiaaleja, uusia välineitä, uusia tekniikoita. Nykyisin en edes laske kaikkea askartelua ja itse tekemistä varsinaisiksi käsitöiksi. Se on vain jotain mitä arjessani teen. Siksi on vaikea muistaa, että toiset eivät välttämättä tee käsitöitä ollenkaan. Jotkut eivät tee mitään käsitöitä koskaan.

Pikku a ja iso A itsetehdyt, kuvioitu purkki Annon.

Ennen kuin minusta tuli bloggaaja, en puhunut koskaan käsitöistä.

Kuusi vuotta sitten itse tekeminen oli vielä asia, josta ei ollut "lupa" puhua. Sitten siitä tuli trendikästä. Löytyi muitakin bloggaajia. Löytyi lukijoita. Kehittyi keskustelua. Tajusi, että on muitakin, jotka tykkäävät tehdä itse. Ei tarvinnut enää kokea häpeää käsitöistä. Tuli päivä, jolloin uskalsi ylpeästi sanoa myös blogin ulkopuolella ääneen, että kyllä, tein tämän itse.

Seinävaate-postaus täällä.

Joten kyllä, blogi on muuttanut minua. Ilman blogia en olisi sellainen mitä nyt olen. Se, jos mikä tuntuu hassulta.

Iso kiitos siitä kuuluu tietenkin lukijoille. Jos ei olisi lukijoita, tuskin olisi pelkkä oma tsemppi kantanut. Kiitos teille kaikille lukijoille ja tykkäilijöille. (Onkohan siellä vielä mukana sellaisia, jotka ovat lukeneet blogia ihan alusta asti?)

Synttärionnitteluja saa antaa vaikkapa ihan äänestysmuodossa. Vielä voit äänestää (12.1.16 asti) Sisustusniksien bloggaajien Valaisinhaasteessa. Kärkihän on ihan selkeä, mutta vielä pari tsemppiääntä ei tekisi pahitteeksi :) Äänestä ja osallistu lahjakortin arvontaan täällä. Kiitos jokaiselle jo äänensä minulle antaneelle!

Tossut osa 2.

Koukku jatkuu. Eilen, kun postasin virkkausohjeeni helpoista sisätossuista, onnistuin inspiroimaan sillä itseäni. Kun ei uloskaan viitsinyt lähteä paukkupakkasella, oli kiva käpertyä sohvan ja netflixin ääreen virkkaamaan omat tossut.

Käytin tossuihin vanhaa violettia Miami-lankaa (haha, tossut olivat ennen tämä virkattu pipo! Niin ne langat kiertävät projektista toiseen!) ja reunukseen kahta jämälankaa. Keltainen ja neonvihreä näyttää kyllä kivan säpäkältä violettia vasten.

 Ohje helppoihin tossuihin löytyy tästä postauksestani.

Lahjat 2015: Virkatut tossut (sis.tutoriaalin)

Tässä tulee viimeinen postaus sarjastani vuoden 2015 itsetehdyt joululahjat! Kylläpä niitä riittikin useampaan otteeseen.

Hioin niin helpon ja nopean mallin kudetossu-ohjeestani tavalliselle langalle, että jäin vähän koukkuun.. Tein sarjana neljät tossut! Neljä kivaa naista ja virkkasin heille jokaiselle kivat sisätossut arkeen.

Tossujen malli on kiva ja yksinkertainen, vähän perinteisesti ballerinatossumainen. Ja vaikka ei ole kutimilla tehty,
virkatutkin silmukat joustavat kivasti. Tossut menevät myös sukkien päälle, mutta tuntuvat myös tosi kivalta paksuhkojen
(ylin ja alin tossupari meni tuplalangalla, keskimmäiset yhdellä paksulla) pylväiden ansiosta paljasta ihoa vasten.

Tutoriaali: Virkkaa helpot tossut

Ohje koolle 37-39. Valitse paksuhko lanka ja koukku langan mukaan nro 3 tai 4.

Aloita kärjestä: Virkkaa kolme ketjusilmukkaa (kjs), yhdistä ketju renkaaksi. Tee renkaaseen ensimmäinen kierros (krs.):
1 kjs ja 7 kiinteää silmukkaa (ks). Yhdistä kierros piilosilmukalla (ps).
2. krs.: toista, mutta tee jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa. Yhdistä kierros (ps).
3. krs.: tee yksi ks kuhunkin kolmeen ekaan silmukkaan ja neljänteen tuplana. Toista läpi kierroksen. (Eli: * 1 kjs, 1 ks,
1 ks, 2 ks *). Yhdistä kierrokset (ps).
4.-6. krs: yksi ks kuhunkin (yht. 22s.). Yhdistä kierros (ps).
Jos kärki yltää reilusti yli varpaiden, siirry pylväisiin (jos ei, tee vielä kierros pari kiinteitä kierroksia).
7.-9. krs: tee pylväs kuhunkin silmukkaan (yht. 22p.). Kokeile tossua jalkaan välissä. Tarvittaessa levennä tossua lisäämällä sivuille 2-4 pylvästä. Jaa mahdolliset lisäykset eri kierroksille. (yht. 24p.).

Jatka pohjaan:
10.-17. krs: *tee 15 pylvästä ja käännä työ*. Toista kierroksia kunnes pohja yltää lähelle kantapäätä. (yht. 15p.).
18. krs: jatka kuten edellä, mutta tee ensimmäinen ja viimeinen silmukka tuplana. (yht. 17p.).
19.-20. krs: *käännä työ, tee yksi pylväs kuhunkin* Toista.
Jos pohja riittää vähän venyen jalkapään taa, sulje pohja:
21. krs: taita pää kahtia vastakkain. Yhdistä piilosilmukoilla päät yhteen tossun sisäpuolelta. Kiristä ja päätä lanka.

Jatka reunukseen: Virkkaa tossun reunaan 3-4 kierrosta kiinteitä silmukoita. Yhdistä kierrokset (ps). Vaihda tahtoessasi välillä lankaa. Kiristä ja päättele langat. Valmista!

Lopuksi ennen paketointia kiinnitin kunkin tossuparin lahjapaperisuikaleella yhteen.

Kerrothan, jos ohjeessa ilmenee epäselviä kohtai tai tekijän ajatussolmuja. Autan ja korjaan mielelläni!