Kontillinen riemua: Kierrätysostoksia ja uudistuksia.

Viime viikolla postasin ensikäynnistäni uuteen Konttiin (lue postaus tästä). Esittelin uutta Oulun Konttia, kerroin muutamia vinkkejä kierrärille kässäilijän näkökulmasta.

Nyt on aika esitellä pienen pureskelun jälkeen seitsemästä löydöstä (*) viisi ostosta, neljä pientä uudistusta, kolme puhdistusvinkkiä, kaksi yllätystä ja yksi kysymys.

(*) viisi seitsemästä, koska pehmoille eli koiran leluille ja yhdelle trikoovaatteelle ei tarvinnut tehdä mitään.

Löytö 1: Pikkulaukku

Tämä pieni laukku kiinnitti heti huomioni. Siinä on kiva kullanvärinen hihna, kiva painoklipsi solkena ja kuoret kuin punotut. Laukku oli tosin vinkkura, hiukan likainen ja hihnan pituudeltaan hyvin epäkäytännöllinen, joten mietin onko hintansa arvoinen, mutta...

...sisuksen liat sai pyyhkimällä pois, kuoret sai pienellä väkivallalla painettua suoremmiksi ja hihnan pystyi pihteillä lyhentämään. Alkujaan se roikkui ikävästi ihan peffan alapuolella, nyt vähän kohtuullisemmassa korkeudessa. Kyllä oli eurojensa arvoinen! Käyttöönkin on kerran jo ehtinyt.

Puhdistusvinkki! Usein metalliosat (kuten esimerkiksi laukun tapauksessa hihna ja solki) ovat kaikesta käytöstä, kuljetuksesta ja käsittelyistä jokseenkin tahmaisia (vai kuvittelenko vain?). Vaikka likaa ei päälle näy, on nekin syytä puhdistaa ennen käyttöön ottamista. 99 % tapauksista voi puhdistaa laimennetulla tiskiaineella tai muulla yleispuhdistusaineella. Pyyhi kostealla rätillä ja kuivaa.

Löytö 2: Sokerikko

Kannellinen keraaminen rasia, sokerikko lienee, kiinnitti myös huomioni. Ehjä, siisti, ei mitään vikaa. Ajattelin kuitenkin heti, että jotain tahdon kupille tehdä. Ettei olisi niin tylsä ja yksinkertainen. Vähän persoonaa peliin!

Puhdistusvinkki! Hintalappujen liimapinnat jättävät pahimmillaan ikävät tuhrut. Niiden poistoon on monta niksiä, itse teen näin: levitän tiskiainetta tuhdisti liimapinnan päälle. Annan vähän imeytyä ja lirautan vettä sen verran päälle, että hintalappu vettyy. Sen jälkeen koko liimatuhrun saa ikään kuin kynnellä (tai muulla "työvälineellä") työnnettyä pois. Ja lopuksi pesu eikä jää pinnalle mitään!

Ja kuppi jälkeen! Tämä oli kahden minuutin uudistus. Ensin ajattelin koristelevani kupin posliinitussilla, mutta sitten teinkin koristelun sisustuskontaktimuovilla. Leikkasin suikaleen muotoonsa ja kiersin kupin ympärille - ihan liian helppoa!

Tämä nopea teippausratkaisu siksi, että sen voi myöhemmin vaihtaa tai poistaa. Päälle ei kuitenkaan näy selkeästi teippaus, vaan katsoja voisi luulla kiiltäväpintaista kontaktia maalatuksi. Ja poistaessa kontakti ei jätä mitään jälkiä. (Myös tuo kukkaruukku on teipattu sisustuskontaktimuovisuikaleilla, ks. postaus erilaisista kukkaruukku-teippailuistani.)

Löytö 3: Vaneritarjotin

Ostin myös tarjottimen. Siinäkään ei ollut muuta kuin likaa - ja väärä väri. Kun muuten tarjotin oli hyväkuntoinen, päätin spraymaalata(*) sen valkoiseksi, mutta...

(*) Spraymaaliksi valitsin tavallisista spraymaaleista hiukan poikkeavan Pinty Plus -liitumaalisprayn. Siitä tulee vähän liitumaalimainen pinta, vähän kuin utuinen ja pehmeä. Spraymaalaaminen on helppoa, koska se kuivuu nopeammin kuin tavallinen spraymaali ja on nopeasti uudelleen maalattavissa.

...yllätyin kuitenkin kuinka voimakas alkuperäinen kuosi oli. Maalasin kolme kerrosta ja silti kuosi puskee läpi eikä ole siitä kyllä valkoisella peittymässä. Olin jo vaihtamassa väriä mustaan, kun huomasinkin tykkääväni tuosta, että valkoinen kuviointi näkyy hiukan kirkkaampana. Yllätyin, pinnasta tulikin aika kiva tuollaisenaan!

Laitoin tarjottimen nyt alkuun parvekkeelle. Täydellinen koko tuolle sivupöydälle! Tarjottimen päälle istahtanut joutsen on äitini tekemä.

Löytö 4: Taskullinen outo mekko

Puuvillamekko vaikutti kivalta, mutta olikin päällä vähän kummallinen. Veti helman suppuun ja leveyttä lantiolla oli vaikka muille jakaa. Mutta koska mekossa oli kivat taskut ja hyvin istuva yläosa, ostin sen silti. Voihan sen korjata, eikö?

Ajattelin mekon vaativan isompaakin korjausompelua oudohkon muodon ja sivuihin ommeltujen kiilojen vuoksi, mutta ei sille tarvinnutkaan tehdä juuri mitään. Pelkkä helman lyhentäminen ja suoristaminen auttoi jo tarpeeksi korjaamaan mallin. Helma ei vedä enää suppuun vaan on selkeästi a-linjainen. Kuinka helpolla muutoksella mekosta tuli kiva ja helppo kesätunika!

Puhdistusvinkki! Kun vasta kotona katsoo pesulappuun, voi joskus yllättyä. Ei ollutkaan ihan perus neljäkytä astetta. Mutta koska mekossa oli kokoa, vedin riskillä 40 asteeseen. Se oli hyvä ratkaisu, ei se kutistunut ja jatkossakin voi vetää surutta peruspesuun muiden tummien vaatteiden kanssa. Turhaan sitä alkaa vekslaan hienopesujen ja käsinpesujen kanssa, jos vaate kestää suurempaakin höykytystä rummussa. Eli sinne vain, kaikki samaan pesuun! Sen jälkeen voi myös leikata uudistetun vaatteen ohjelappuset pois.

Löytö 5: Kukkamekko

Tämän löysin isojen tyttöjen osastolta. Upea kukkaloisto! Olin jo ratkomassa saumoja osiin pienentääkseni mekon (tai hajottavani kaksiosaiseksi hameeksi ja topiksi), mutta päätinkin googlettaa vaatemerkin...

...ja yllätyin! Ei se ollutkaan ihan mikään halppismekko! Aloin välittömästi epäröimään. Mekko on hyväkuntoinen, oletettavasti hyvälaatuinen ja nyt myös käytettynäkin ihan rahan arvoinen. Kannattaako tuhota paloiksi vai pitäisikö vain korjata edellisen käyttäjän kavennukset pois ja laittaa mekko eteenpäin sellaiselle, joka pitäisi mekkoa sellaisenaan?

Joten.. epäröiden kysyn mitä sinä tekisit? Uskaltaisitko muokkata mekon itsellesi vai laittaisitko suosiolla eteenpäin? Riskillä paloiksi vai sellaisenaan iloa toiselle?