Epäonnistunut tanssija.

No niin. Nyt tulee postaus, jonka sisällöstä en ole ylpeä. Koska joskus vaan pitää sanoa, että hei nyt meni metsään. Tätä FAIL-kategoriaa jatkaa nyt patsas nimeltä epäonnistunut tanssija.

Lähtökohtana oli idea tehdä parvekkeelle jonkinlainen pieni patsas kankaasta ja kankaan koviteaineesta (läpinäkyvä Texifix, samaan oletettavasti kävisi myös Paverpol tai Powertex). Mutta sitten lopputulema oli ihan jotain muuta mitä visio ennusti.

(Ks. myös muita epäonnistuneita tekeleitä tästä.)

Homma lähti hyvin käyntiin. Oli tarvikkeet, oli idea ja oli inspiraatio.

Vääntelin rautalangasta patsaan rungon. Tässä vaiheessa patsaan piti vielä olla jonkinlainen pelkistetty ukkeli. Mutta sitten jostain kumman syystä...

...siitä alkoikin muodostumaan tanssija! Päätin vääntää toisen jalan ylös ja laittaa tukirakenteeksi vanhan, rikkinäisen skumppakerttiksen. Alumiinifoliolla tein tanssijalle rehevämpää muotoa ja...

..pistin homman pakettiin maalarinteipin avulla. Sitten aloin vuoraamaan hahmoa kangaspaloilla ja olin niin putkikatseisessa toiminnassa etten miettinyt minkälaisella kankaalla lähdin liikenteeseen. Nimittäin pinkillä. Aargh. Miksi ihmeessä otin pinkkiä kangasta? Eihän se sovi kodissa yhtään mihinkään.

Kun tekstiilinkovettaja oli kuivunut, näin ongelman. Ei kerkkele sentään, pinkkiä! Otin spraymaaalitölkin käteen ja aloin suihkimaan, minähän yritän muuttaa sen valkoiseksi!

Aika monta kerrosta se otti, että alkoi pinkki haalenemaan - ja sitten taas näin sen: Ei kerkkele, se ei ole tanssija, se on päästään ihan muumio. Muumiotanssija. Tässä vaiheessa muistin, ai niin. Eihän siitä pitänyt edes tulla tanssija. Miksi ihmeessä aloin tekemään tanssijaa? Ja vielä pinkkinä.

Joten hellurei ja roskiin meni. (Ja älkää nyt sanoko, et no oishan siitä - - ) Tämä oli nyt näitä, kun visio ja lopputulos eivät kulje yhtä matkaa niin lopuksi voi vain sanoa epäonnistuneensa ideaansa.

Mut hiphei mitäs muuta kankaankovitintökötillä voisi tehdä?