Kudejämistä lelukori.

Meillä näyttää usein tältä. Koskaan ei tiedä mikä eläin jää jalan alle. Syytän mummokoiraa ja hänen leluaddiktiotaan (en tunnusta, se en laisinkaan ole minä, joka leluja mummolle ostaa ja tekee). Lattiatason kaaos näyttää pahemmalta kuin monessa lapsiperheessä, joten päätin vihdoin tehdä asialle jotain.

Osa leluista kaappiin (kiva vaihdella valikoimaa aina välillä) ja lopuille lelukori! Vähän mietin virkatessa no kylläpä taas on, kun koiralle pitää virkata oma kori.. mutta onhan sitä höpömpääkin tehty.

Sitten alkoi ees taas virkkaaminen ja purkaminen. Minulla oli iso kerä harmaata ontelokuden jämää, mutta koska en osaa ikinä arvioida kuteen menekkiä niin eihän se yksinään mihinkään riittänyt vaikka kuinka olisi purkanut ja aloittanut alusta. Silppusin sitten kaveriksi rahnaisen risaset kalsarit. Kun sain mustaa kudetta kaveriksi, pystyin virkkaamaan kaksinkertaisena ja korista tuli sopivan jämäkkä.

Lopputulosta kuvatessa mummo kirjaimellisesti sämähti päiväuniltaan pelastamaan pehmojaan.

Vannon, että kuulin sen ajatukset. "Ei herranjumala kaverit, mihin se ihminen teidät tunki, minä pelastan teidät!"

Ja siinä se sitten yksi kerrallaan levitti lelut pitkin lattioita. "Tämä tänne ja tämä tänne ja tämä kuuluu tähän.." 

Eikun lelut takaisin koriin. Nyt aloitetaan koulutus! Jos se oppisi siivoamaan lelut itse koriin? (Tuskin.)

"Ihan tyhmä leikki." sanoi hän epäluuloisena pelastettu banaani suussaan.