Saunatakin kierrätystä osa 1/2.

Otsikko sen jo kertoo: nyt tulee ompelukierrätystä!

Sain jouluna uuden saunatakin lahjaksi. Vanha ja kuulemma kulahtanut takki jäi hylkiöksi uuden ja ihanemman tieltä. Ei siinä mitään varsinaista vikaa ollut, en vain tykännyt takista, koska alkujaankin (lahja myös) jostain syystä kaksi numeroa liian iso ja sitten kavennettu useampaan otteeseen.. Ja olihan se jo aika kovaksikin jo pesty, ei mikään pehmein iholle enää.

Jotenkin vanha takki piti saada kierrätettyä pois. Ei niin vanhaa takkia kukaan kierrätettynä itselleen halua, joten vaihtoehdoksi jäi saunatakin laittaminen paloiksi. Aikansa se otti, että kokosin muutamia ideoita kuinka saada koko takki kerralla käytettyä. 

Ja todella tarkoitan KOKO takki. Yhdestä saunatakista syntyi kaikkiaan kahdeksan erilaista ideaa. Tässä ensimmäisessä osassa esittelen kuusi pienempää ideaa, tulevassa jatko-osassa kaksi suurempaa juttua.

Moni idea toimii muuten myös vanhoille pyyhkeille!

Idea 1: Pienet pyyhkeet

Käyttö: Kasvopyyhkeet / Tassupyyhkeet / Siivousrätit

Pienet pyyhkeet ja rätit olivat se helpoin ratkaisu. Leikkasin saunatakin helmasta neljä suorakulmiota (koko hiukan vieraspyyhettä/kasvopyyhettä pienempi). Valmiiksi huoliteltu helma jätti kuhunkin pyyhkeeseen vain kolme ommeltavaa reunaa. Nämä pikkupyyhkeet jäävät käyttöön koiran tassupyyhkeiksi, koko on niihin oikein passeli.

Idea 2: Pesulaput

Käyttö: Kasvojen puhdistus

Saunatakin leikkaamisesta jäi paljon pieniä paloja. Suurimmat niistä ompelin kaksinkertaisiksi pesulapuiksi. Koko noin 10-15 cm suuntaansa. Näitä oli aika kiva ommella: reunat yhteen saumurilla, kääntö oikeinpäin ja aukon ompelu käsin kiinni. 

Näihin olisi myös voinut ommella toisen puolen vaikkapa trikoosta tai flanellista (kuten moni meikinpoistolapuiksi valitsee; froteeta ja trikoota), mutta itse ajattelin käyttää näitä kooltaakin vähän isompia lappuja meikinpoiston sijaan kasvojen kuorintahommissa. Ja jos ei tule aikomuksesta huolimatta käytettyä niin plan B on siirtää laput siivouskaappiin jynssäreiksi.

Idea 3: Pesutaskut

Käyttö: Vartalopesuun tai siivoukseen

Vähän samalla idealla ompelin nämä pesutaskut. Kooltaan vain isommat ja yhdeltä sivulta avoimet. Siihen sujahtaa käsi sisään ja eikun kuuraamaan! Näistä toinen on muuten kirjaimellisesti tasku, koska leikkasin siihen saunatakin etutaskut. Oli niissä taas valmis huoliteltu käänne.

Voisivat muuten myös toimia säilytyskoreina vaikkapa edellisille pesulapuille.

Idea 4: Siivousapuri

Tämän tarkoitus lienee selviö! Idealtaan sama kuin edellinen, mutta muodoltaan vain pitkulainen. Siihen moppi tai harjan varsi sisään ja lattiatasolle pyyhkimään villakoiria. Toimii hyvin ahtaisiin väleihin.

Ihanaa, tällaista olenkin kaivannut. Sohvan alta on ollut todella vaikea pyyhkiä pölyjä. Sinne ei mopin pää mahdu imurista puhumattakaan. Tämäpä mahtuu ja suit sait vain on pölyt ja roihnat vedetty sohvan alta pois.

Idea 5: Vuoka-alunen 

Käyttö: Pöytätason suojaamiseen

Kun aloin suunnittelemaan saunatakin kierrätystä, tämä oli ensimmäinen pakko-toteuttaa-idea. Aiemmin tein vastaavan pienen vuoka-alusen (ks. postaus) ja koska se on ollut käytössä hurjan hyvä, halusin tehdä nyt vielä suuremman alusen! Saunatakin selkäosasta leikkasin isomman suorakulmion. Sitten vain vuorasin ja kanttasin sen puuvillalla. Lopuksi tikkasin päälle suorakulmion, jotta kangaskerrokset pysyvät varmasti nätisti yhdessä.

Ja näin se toimii! Koko on juuri hyvä, mittasin että se riittää juuri ja juuri pienelle leivontapellilleni myös. Ja kun ei ole käytössä, alusen voi taitella tai rullata kaappiin. 

Idea 6: Kate-aluset 

Käyttö: Kattaus ja pöydän suojaaminen

Samalla ajatuksella mennään, mutta enemmänkin kattausnäkökulmasta. Nämä lehdet oli myös pakko-toteuttaa-kategoriaa. Idea lehtialusiin on tästä saksalaisesta blogista.

Ja tältä aluset näyttävät käytössä! Enää tarvitsee vain kuuman keiton kulhoon ja avot! 

Lehdet ovat kyllä kivat. Suojaavat pöytää ja näyttävät myös sieviltä. Toimii myös muuten koristeena tai tarjoilussa lämpimien tarjoilukulhojen alla pöydän suojana.

Siinä kuusi ekaa ideaa ja jatko-osa on tulossa!

Mitähän voisivat olla vielä kaksi jäljellä olevaa ideaa?

Pupunkorvat laukussa.

On pupunkorvia, on korvia, on pupuja lystikkäitä - eikun laukkuja!

Kun tein viime vuonna oman nahkaisen pupulaukkuni, jäi se ehdottomasti pikkulaukkusuosikiksi. 

Ks. edellinen pupunlaukkuni - sis. ohjeen tynkää pupunkorviin.

Se on mustanpuhuva, tumma ja rouhea, mutta samalla niin simppeli, kevyt ja leikikäs. Isot pupunkorvat tuovat mukavaa pupun viekkautta laukkuun mukaan.

Tämä uusi pupunlaukku matkusi Mikkeliin. 

Koko on mukavan pieni - kuten oma edellinenkin. Sisään mahtuu ne olennaisimmat; puhelin, avaimet, huulipuna ja mitä jos nyt muuta pikkusälää tarvitsee pikkumenoon pikkulaukkuunsa.

Tähän jopa muistin laittaa vuorikankaaseen handmade-ompelumerkin! Mustavalkoinen merkki sopii hyvin täysmustaan laukkuun. Valitsin tähän myös mustaa puuvillaa vuoreksi.

Loppuun pieni vinkki:

Oli  se sitten kaulakoru tai laukku, harvoin teen kiinteitä hihnoja tai ketjuja. Kun on yksi mittaansa hyvä niin samahan se on käyttää sitten sitä useammassa, eikö? Tähän sovelsin samaa ajatusta. Pupulaukku sai kyllä mukaansa oman puuvillahihnan, mutta sen sijaan, että olisin ommellut sen kiinteästi laukkuun, lisäsin laukkuun pienet kangassuikalelenksut ja yhdistin hihnaan klipsit. Näin voi hihnaa siirtää tarvittaessa muuhunkin pikkulaukkuun!

DIY: Vuokasuojat keittiöön.

Otin pienen lämmittelyn ompelukoneen kanssa.  Tuli vähän tylsä juttu, mutta sitäkin tarpeellisempi ompelus.

Tiedättekö ne sellaiset sakaraiset pannu- ja vuokasuojat, joita useissa kaupoissa myydään eri valmistajien toimesta? Olin jo ostaa sellaiset, mutta sitten mietin onneksi uudestaan. Jotenkin se muovisuus ei tuntunut kivalta. Entäpä jos tekisin kankaasta? Ja monimutkaisista sakaroista viis, perusneliö riittää oikein hyvin!

Joten siitä se ajatus sitten lähti: kankaiset vuokasuojat! 

Tee se itse: Vuokasuojat

Niin helppoa, ettei ohjetta tarvitsisi, mutta koska kuvat ovat aina kivat niin avataan nyt kuitenkin vaiheet päälle: Leikkaa esim. 22 x 22 cm kokoiset neliöt (voi olla myös suorakulmio taitteella) puuvillasta. Ompele reunat oikeat puolet vastakkain, jätä kääntöaukko. Leikkaa kulmista pienet palat pois (nurkat kääntyy kivemmin). Käännä oikein päin ja ompele aukko umpeen tai...

...ompele kokonaan työn ympäri, jolloin tikkaus pitää palat jämymmin toisissaan ja ommel samalla siistii ilmettä.

Lopuksi pieni prässäys silitysraudalla voisi olla paikallaan.

Olen aika tyytyväinen myös, että sain nyt tämän vuosikausia kangaslaatikossa hamuilleen puuvillajämäpalat nyt lopulta käyttöön. Joskus tästä oli minulla sisustustyynyjäkin. Jämät jäi jäljelle, koska näissä jämissä on siellä täällä haaleita värivirheitä. Onneksi moni rantu jäi sopivasti taitteeseen vähän piiloon. Tällaisessa kaappiin sijoitettavassa ompeluksessa satunnaiset värivirheet eivät haittaa, joten sain sopivasti tuhrukangasjämät käyttöön, kun moneen muuhun ne eivät soveltuisi laisinkaan.

Ja kuinka nämä sitten toimivat käytännössä?

Hyvin! Sinne vain lasivuokien ja pannujen väliin. Ei siinä liukuestettä ole, mutta vaimentaa kaikki kovat kilahtelut ja kalahtelut mukavasti.

Sopivat myös kulhojen väliin. Ihanaa, ei enää jää kulho toisen päälle "tärisemään". Ja ei keraamiset pohjat raavi hyllytasoa, kun laittaa vielä yhden kangasneliön alle suojaksi.

Muita plussapuolia: Kun jos eivät ole käytössä, voi viikata tai rullata sivuun pieneen tilaan. Jos menevät likaiseksi, eikun pesukoneeseen. Jos tulevat tarpeettomiksi, voi varmasti siirtää toiseen käyttöön. Käyvät missä vain alustana, suojana, pienenä pehmukkeena. Ja plussana myös se, että vastaaviahan voi ommella mistä vain kankaasta missä vain koossa! Tilkut käyttöön! Tee vaikka jokaisesta erilainen tai värikoodaa koko kaappi samalla kankaalla.

Eli tässäpä tämä pieni ja käytännöllinen ompelus. Olen varma, että alustat antavat lisää ikää vermeille. Ei naarmuja, ei kolhuja. Mahtavaa.

Postita ystävälle virkattu polettisydän.

Kun pitää olla etäällä ja ikävä voi olla kova, yllätä ja ilahduta silloin ystävää kirjepostilla.

Ilahduta sydämellisellä viestillä ystävää – tämän pikkyllärin lähettää kuoressa läheiselle! 

Kuoreen sujahtaa mukavasti mukaan pieni sydän. Ja ei mikä tahansa sydän, vaan se on laukkukoriste tai avaimenperä, jolla on myös toinen funktio - se on polettikukkaro! 

Tein viime vuonna paljon käytössä olleen pienen polettikukkaron nahasta. Nyt sen rinnalle toiseen laukkuun tuli virkattu sydänversio. 

Ja jos joku nyt hörähtää et mikä poletti niin se kolikko tai metallilätkä, jonka voi vaikka jumpalle mentäessä lokeroon laittaa pantiksi. Paitsi ettei nyt käydä vielä jumpalla - mutta sama poletti toimii myös esimerkiksi kassakärryissä.

Ks. Nahkaisen polettikukkaron ohje tästä.

Tai voisihan polettisydän olla myös purkkasydän? Sisälle mahtuisi hyvin yksittäinen purkka tai miksei vaikka lääkekin suojakääreessään. Vai löytyisikö sisältä pieni salainen viesti? 

Sama ohje toimii myös muuten isompana kukkarona. Vaihtaa vain langan paksumpaan ja koukun suurempaan! Nepparin sijaan voi sydämen sulkea lenkillä ja napilla.

Ohje polettisydämeen löytyy toistaiseksi vain uudesta Kauneimmat Käsityöt -lehdestä (nro 4/20). Sieltä se myös kannestakin löytyy! (Siinä on muuten myös mun koivetkin kannessa, haha!)

Neulottu vohveli (+ ohje).

Vohveli sentään!

Kun tämä koronakotoilu alkoi, päätin ottaa sohvapöydälle ihan oman käsityön. Sitä kun myös sohvalla oleskelu on lisääntynyt tänä keväänä ja ei siinä tyhjän panttina jaksa olla niin halusin jonkun pidempiaikaisen käsityön, joten tehdä korotonakotoilun aikana.

Valitsin koronakässäksi neulotun pikkupyyhkeen, koska olen pitkään halunnut kokeilla millainen neulottu pyyhe toimii käsipyyhkeenä.

Neulepinnaksi valitsin vohvelin, koska halusin jotain simppeliä ja yksinkertaista, sellaista missä on vain muutaman kerroksen mallikerta, jonka muistaa myös ulkoa ilman muistilappuja.

Neulottu vohvelipinta on aika hauska! Graafinen, linjakas, mutta silti siinä on jonkinlaista pehmeyttä mukana. Pintaneule syntyy vain neljän kerroksen vaihtelulla, jossa tarvitset vain oikeita ja nurjia silmukoita.

Neljän kerroksen mallikerta ei muuten ole paljoa, se oli just ihana iltaisin. Kun ei oikein mitään isompaa jaksanut kässäillä niin kyllä aina neljä kerrosta silloin tällöin jaksoi neuloa. Etenemistahti ei siis päätä huimannut, mutta ei niin ollut tarkoituskaan. Oli kivaa tehdä välillä jotain työtä hitaasti ja nautiskellen, ajatuksena et valmistuu kun valmistuu, ei ole kiirettä, tässä nyt koronakässäillään ihan rauhassa.

DIY: Neulottu vohvelipinta

Lanka: Tekniikka sopii mille vain langalle. Kuvio näkyy parhaiten tiukkakierteisissä langoissa. Valitsin käsipyyhkeeseen Schachenmayr Peach Cottonin (60 % puuvillaa, 40 % akryyliä), koska sen väri puhutteli ja sain yksinäisen kerän käyttöön kuleksimasta. Ei varmasti fiksuin valinta käsipyyhkeeseen, mutta Peach Cottonin poikkeuksellisen keveys tuntui silti jotenkin hyvältä. Ainakin siinä mielessä, että sen reilu juoksevuus oli enemmän kuin riittävä. Yksi kerä riitti ja jäljellekin vielä jäi.

Tee näin: Luo 3+1 jaollinen määrä silmukoita. // EDIT: Pyyhkeessä 70 silmukkaa.

1. krs: *1o, 2n* toista *-* krs, tee loppuun 1o. 

2. krs: 1n, *2o, 1n* toista *-* krs. 

3. krs: Neulo kaikki oikein. 

4. krs: Neulo kaikki nurin. 

Toista 1.–4. kerroksia.

Jahkailin pitkään pyyhkeen kiinnittämistä. En tahtonut siihen mitään ommeltua lenksua. Päädyin kietomaan yläkulmaan vahattua nyöriä. Ei reikiä, eikä kiinteitä lenksuja. Ja näyttääkin ihan kivalta.

Idea muuten vohvelipintaan lähti näistä "herkkuvohveleista", jotka tein Kauneimmat Käsityöt -lehden (nro 2/20) "Tekniikkakoulu"-palstalle. Siinä on myös virkattua vohvelia, sen mukavan rouhea ja kolmiulotteisempi vohvelikuvio. Neulottu vohveli on virkattua pehmeämpi ja herkempi. Virkattu vohveli muodostuu kahdesta kerroksesta ja etenee nopeasti pylväiden ja kohopylväiden avulla, mutta se onkin sitten ihan eri ohje se.

Kyllä vohvelit ovat ihania niin paistettuna kuin myös langasta tehtynä!

Ja en voi sille mitään, mutta nyt rupes tekeen kovasti mieli vohveleita..

DIY: Yhden kappaleen laukku (+ ohje).

Ompelin virheestä vihreän minilaukun, nyt tuli sille isompi tietoinen virhemittaus kaveriksi.
Lisäsin samalla laukkuun ompelu-ohjeen - jos vaikka joku muukin innostuisi kokeilemaan oman minimittiksen ompelua!

Ks. mittavirheestä minilaukku eli minimittis! 

Tästä tuli aika passelin kokoinen laatikkolaukku. Mahtuu sisälle just vihot, arskat ja sen sellaiset. Hyvän kokoinen kesälaukku, mahtuu kaikki olennaiset mukaan!

Valitsin tähän laukkuun pehmeää, mutta vahvaa keinonahkajäljitelmää. Siinä on pehmeä pinta. Laukkua ei tarvitse vuorittaa, joten jämäkkä materiaali on hyväksi.

DIY: Yhden kappaleen Minimittis-laukku 

Malli on "box pouch"-muunnelma. Mitat vain muuttuvat. Silloin saumat jäävät vähän laukun etupuolelle ja muotokieli on vähän eri mallinen laatikko. Suorita ensin vähän matematikkaa.

Laske ensin minkä kokoisen laukun haluat (=etu-/takakappale) ja lisää saumanvaraa vain sivuihin (eli noihin lovi-paikkoihin). Mittaa kaksi tällaista suorakulmiota ja iske niiden väliin pohjakappale. Ylimenevää" liuskaa on puolet etu-/takakappaleen korkeudesta + pieni saumanvara. Päihin tulee yläreunaan yhtä pitkät liuskat, mutta pari centtiä kapeammat.

Oman laukun mitat (suluissa vihreän minimittiksen mitat), sis. saumanvarat:
Etu-/takakappale 17 x 19 cm (11 x 13 cm)
Pohja 7 x 37 cm (6 x 25 cm)
Yläreunat 5 x 37 cm (4 x 25 cm)

Vinkki laukun leikkaamiseen: mittaa ja piirrä puolet "kaavasta" paperille tai suoraan matskulle. Käännä ja leikkaa puoliskon avulla toinen puoli - näin ainakin tulee symmetrinen kappale!

Ja sitten aloitetaan ompeleminen:

Ompele ensin vetoketju. Vetoketju saa olla yhtä pitkä mitä suikaleen leveys (kierrätetty käy oikein hyvin, kuten minulla lähti vanha vetska uusiokäyttöön). Ompele eka toiseen laitaan oikeat puolet vastakkain ja sitten tikkaa päältä paininjalan verran reunasta. Sitten toista sama toiselle puolelle.

Kun vetoketju on paikoillaan, ompele yläreunojen päät pohjasuikaleeseen. Kohdista suikaleiden päät keskeltä. Yläreunasuikaleet saattavat olla hippasen leveämmät, älä anna sen häiritä. Voit tasata leveyden myöhemmin.

Jos et halua tehdä laukkuversiota, voit skipata seuraavan vaiheen. Jos taas haluat veskaan olkahihnalle paikan, lisää lenksut tässä vaiheessa. Helpoiten se ehkä onnistuu näin:

Voit liittää laukkuun hienommatkin venkselit, mutta voit myös oikoa ja tehdä ihan vaan näin: leikkaa kaksi pientä suikaletta. Taita nelinkerroin ja ompele päältä. Saat siis kaksi ohutta "nauhaa". Laita nauha lenkille ja nuppineulaa sivusaumaan. Nyt tsekkaa kummalle puolelle laitat lenkit eli kummalla olalla laukkua kannata ja haluatko, että laukun vetoketju avautuu olalla vasemmalta oikealle vai toisinpäin.

Nuppineulla lenkit ylös sivusaumaan ja ompele koko sivusauma suoraan yhteen. Ompele kaikki sivusaumat yhteen, mutta muista jättää vetoketju auki ennen viiimeisen sauman ompelua. Jos yläreuna oli leveämpi, ompele pohjasuikaleen leveyden mukaan, jotta saumasta tulee suora. Leikkaa ylimääräiset leveydet pois.

Ja sitten se onkin valmis!

Käännä oikeinpäin ja työnnä kulmat auki.

Tässä näette pienet sivulenksut takakappaleessa. Yhdistä näihin klipseillä oleva laukun hihna. Mulla on pari kaupan hihnaa, joita vaihtelen pienissä laukuissa. Mitä sitä kiinteää hihnaa suoraan tekemään, kun voi käyttää yhtä ja samaa hyvän mittaista? Vastaava hihna on helppo ommella omaan mittaan myös itse. Voit ommella sen vaikka puuvillakankaasta ja yhdistää vain päihin klipsut.

Minimittis-laukkua voi käyttää olkalaukkuna ja vyölaukkuna. Se, että hihnan suikaleet ovat pienet, mahdollistaa myös sen, että ei haittaa, jos ottaa hihnan pois. Lenkit eivät käyttöä häiritse ja laukku käy silloin myös ihan vain vaikka tavaran säilytyspussukkana.

Jos ompelemisessa oli jotain epäselviä kohtia, kysy - autan mielelläni!

Ja kerrothan, jos kokeilit ohjettani, kuulisin sen erittäin mielelläni.

Kukkaiskortti äidille.

Onnittelut on tänään jokainen äiti, isoäiti ja muu äidinrakkaudellinen hahmo ansainnut. Kakkua, kukkia ja halauksia - koronan sallimissa rajoissa tietenkin.

Kun oman äidin luo ei äitienpäiväksi päässyt tai uskaltanut matkustaa niin posti onneksi auttoi ikävää.

Onnittelut menivät ennalta kortitse ja puhelimitse tänään perässä. Kortista tuli aika herkkä ja kaunis.

Inspiraatio helppoon kukkasia pursuvaan onnittelukorttiin lähti näistä käsiin pyörimään jääneistä Ihana-askartelulehden paperiarkeista. Ensin ajattelin leikkaavani vain tuon ison kimpun korttiin, mutta...

...se olikin ihan liian iso korttipohjaan. Toinen olisi silpunut kuvaa pienemmäksi, mutta minä päätin taittaa ja liimata sen taitteen kautta kääntöpuolelle. Siitä se ajatus sitten lähti, leikkelin myös muita pienempiä palasia samasta paperiarkista. Liimasin niitä kortin taakse, sisäpuolelle ja vielä kuoreenkin.

Oli ensimmäinen kerta moneen vuoteen, kun äitienpäiväksi en tehnyt (kortin lisäksi) mitään muuta itse. Yleensä aina jotain pientä, mutta nyt toteutin ihan muuta: care package -kokoelman kaikenlaista mitä vain pahvilaatikkoon sain mahtumaan. Vähän herkkuja, pikkuisen sitä sun tätä. Joskus näinkin. Pakettia oli ainakin kiva koota!

Onnea äiti, halataan sitten kun taas voidaan!

Mittavirheestä minilaukku.

Mittavirhe. Se sana paholainen.

Sitä, kun luulee mittaavansa hyvin ja tarkkaan, oikein tuplasti katsoo ja antaa saksien sipasta ensi kerran - voihan p****** sentään ja rupikonna päälle! Pieleen meni. Paniikki iskee, yrittää tehdä korjausliikkeen. Ja ei siitä sitten mitään tullut.

Vai tuliko sitten?

Nyt täytyy sanoa, että ei tullut yhtään sitä mitä piti. Laatikon mallista, toiseen kanttiin leveämpää ja toiseen kapeampaa meinasin ja sitten siitä tulikin leikkuuvirheen eikun iloisen sattuman kautta jotain ehkäpä vielä kivempaa.

Yllättävän paljon tykkään tuosta, että sivusaumat ovatkin ikään kuin edessä. Antaa jotenkin mukavaa graafista jippoa muuten aika tavallisen malliseen kukkaroon.

Kapean kotelon koko on kaksi lankakerää eli noin 12 x 13 cm.

Eli joskus epäonnistuessaan sitä onnistuukin sitten odotettua paremmin?

Olen myös ihmeissäni kuinka a) ompelukone ei syltännyt kertaakaan b) niin vähäinen alalanka riitti eikä tarvinnut viimeisen sauman kohdalla alkaa puolaamaan lisää (se on niiiiin ärsyttävää) ja c) sivusaumoista tuli kerralla prikulleen suorat ja samanmittaiset - ei siis toista virhettä mittaansa!

Materiaalina on Eurokankaan alesta aiemmin ostettu keinonahka. Siinä on nurjalla puolella sellainen pehmeä "huopainen" puoli. Ihanan pehmeää ja silti muotonsa pitävää matskua.

Ja huom - pysyy muuten kukkaro pystyssä ihan tyhjänäkin. Sen verran tuo keinonahka ikään kuin ottaa ilmaa sisäänsä niin se pysyy itsekseen kuosissa. Samasta matskusta tein aiemmin Elvi-laukun (ks. postaus).

Ristin tämän kukkaron nimellä Minimitta(virhe) eli minimittis! Kun aloin ihan muuta tekemään, en tiennytkään, että siitä halusi tulla just tällainen. Ja että juuri tällaista sitten oikeasti taisinkin haluta. Eli tykkään.

Nyt mietin, että miten toistaa virhe tahallisesti? Tämä voisi olla myös aika kiva malli isommassa koossa. Vähän senttejä lisää ympärille ja hihna laidoille niin siitä tulisi söpö kesälaukku, eikö?