Mittavirheestä minilaukku.

Mittavirhe. Se sana paholainen.

Sitä, kun luulee mittaavansa hyvin ja tarkkaan, oikein tuplasti katsoo ja antaa saksien sipasta ensi kerran - voihan p****** sentään ja rupikonna päälle! Pieleen meni. Paniikki iskee, yrittää tehdä korjausliikkeen. Ja ei siitä sitten mitään tullut.

Vai tuliko sitten?

Nyt täytyy sanoa, että ei tullut yhtään sitä mitä piti. Laatikon mallista, toiseen kanttiin leveämpää ja toiseen kapeampaa meinasin ja sitten siitä tulikin leikkuuvirheen eikun iloisen sattuman kautta jotain ehkäpä vielä kivempaa.

Yllättävän paljon tykkään tuosta, että sivusaumat ovatkin ikään kuin edessä. Antaa jotenkin mukavaa graafista jippoa muuten aika tavallisen malliseen kukkaroon.

Kapean kotelon koko on kaksi lankakerää eli noin 12 x 13 cm.

Eli joskus epäonnistuessaan sitä onnistuukin sitten odotettua paremmin?

Olen myös ihmeissäni kuinka a) ompelukone ei syltännyt kertaakaan b) niin vähäinen alalanka riitti eikä tarvinnut viimeisen sauman kohdalla alkaa puolaamaan lisää (se on niiiiin ärsyttävää) ja c) sivusaumoista tuli kerralla prikulleen suorat ja samanmittaiset - ei siis toista virhettä mittaansa!

Materiaalina on Eurokankaan alesta aiemmin ostettu keinonahka. Siinä on nurjalla puolella sellainen pehmeä "huopainen" puoli. Ihanan pehmeää ja silti muotonsa pitävää matskua.

Ja huom - pysyy muuten kukkaro pystyssä ihan tyhjänäkin. Sen verran tuo keinonahka ikään kuin ottaa ilmaa sisäänsä niin se pysyy itsekseen kuosissa. Samasta matskusta tein aiemmin Elvi-laukun (ks. postaus).

Ristin tämän kukkaron nimellä Minimitta(virhe) eli minimittis! Kun aloin ihan muuta tekemään, en tiennytkään, että siitä halusi tulla just tällainen. Ja että juuri tällaista sitten oikeasti taisinkin haluta. Eli tykkään.

Nyt mietin, että miten toistaa virhe tahallisesti? Tämä voisi olla myös aika kiva malli isommassa koossa. Vähän senttejä lisää ympärille ja hihna laidoille niin siitä tulisi söpö kesälaukku, eikö?