Kortteja veteraaneille.

Törmäsin korttikampanjaan, johon lähetetyt kortit lähetetään eteenpäin itsenäisyyspäiväksi veteraaneille ja sotiemme naisille. Ihanaa, miksi en ole aiemmin hoksannut tätä kampanjaa?

Suora lainaus postin sivulta: Posti ja veteraaniliitot järjestävät jo kuudetta kertaa korttikampanjan, jonka tarkoituksena on tuoda helpotusta sotiemme miesten ja -naisten yksinäisyyteen, iloa itsenäisyyspäivään ja lämmintä mieltä joulun odotukseen. Lue lisää tästä.

Koska tein jo tälle vuodelle 50 korttia paikallisten ikääntyneiden jouluiloksi (ks. postaus), ensin hylkäsin veteraanikorttikeräyksen. Mutta sitten huomasinkin etsiväni korttimateriaaleja liimapuikko kädessä.

Ja lopputulos on tässä!

Yksinkertaista ja perinteistä.

Kuviopaperin päällä mitäs muutakaan kuin siniristilippumme ja kuusi. Kortit ovat muuten ihan samanlaisia, alla oleva kuviopaperi vain vaihtuu. Mielestäni mustavalkoiset kuviopaperit tuovat kokonaisuuteen ripauksen modernisuutta.

Ja materiaalit tietenkin kierrättäen:

- kuviopaperit osittain väritetystä aikuisten värityskirjasta, jota en enää värittele

- tussatut liput jämäpapereille paperinkeräyslaatikostamme

- lipun jalka eli suikale folioteippiä oli jämäpala askartelulootasta

- huovat (kuusi ja valkoinen "hankipala")

- kivijalka eli harmaa alue on jämää merinokankaan ompelusta (kiitos lukija, joka kommentoit, että jämät voisi käyttää korttiaskartelussa!)

- rusetit solmittu jämänauhoista, joiden pituus ei juuri olisi muuhun riittänytkään

Jokainen kortti sain runon ja kirjemäisen tervehdyksen.

Oli vaikea kirjottaa korttiin ajatuksia, kun tilaa oli rajallisesti ja ei voi tietää saako kortin veteraani, lotta tai joku muu sodan sankaritar? Eturintamalla kulkenut, poteroissa kärsinyt, sotasairaalassa virunut, kaverinsa menettänyt? Muisteleeko sotaa urheudella ja isänmaallisella ylpeydellä vai onko jo kauan halunnut unohtaa sodan kauheudet? Ei voi tietää.

Siksi kirjotin vaihtelevin sanoin ja melko neutraalisti. Kiitin maamme uudelleenrakentamisesta. Kerroin, että olen aina ollut ylpeä suomalaisuudestani ja ilman heitä olisin syntynyt maahan ihan toisenlaiseen. Kerroin toivovani, että saaja voi hyvin ja että hän voi katsoa elämäänsä hymyillen, onhan takana on jo pitkä tie. Kirjoitin, että erityisesti tämä voisi on ollut kaikille raskas ja että maamme tarvitsee jälleen sisua ja ponnistuksia (taloudellisia, ei vertausta, että korona-aika olisi kuin sota-aika, ei tietenkään) ja että kaikesta koronasta huolimatta halusin toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää ja oikein hyvää joulun odotusta.

Nämä kortit oli kiva kirjoittaa, koska niihin sai hitusen enemmän henkilökohtaisuutta mukaan. Laitoin tervehdyksen Oulusta ja allekirjoitin kortit etunimelläni. Ikääntyneille viime vuonna ja tulevana jouluna menevät tekemäni kortit ovat vain "tuntemattomalta", ei nimeä, ei paikkakuntaa.

Jokaisessa kortissa on myös runo. Riimittelin sen itse pikaisesti. Ei mikään runosuonen ykkönen, mutta joku sanoikin Facebookissa korttien askarteluryhmässä, että sanomaltaan yksinkertaisempi on parempi, koska ei koskaan tiedä missä kunnossa se kortin saaja on. Turhaan sitä liian syvällistä runoa rustaa, jos saaja lähestyy 100-vuotista taivalta ja ehkä hoksottimet eivät ole enää niin virkeät.

Joten tässä yksinkertainen kiitosruno veteraanille tai sotiemme naiselle:

Ilman teitä
olisi arkipäivä kuudes joulukuuta
Ilman teitä
puhuisimme kieltä jotain muuta
Ilman teitä
lipussamme olisi värit toiset
Ilman teitä
emme olisi me, suomalaiset

Saa tarpeeseen lainata kunhan ei ota runoa omaan nimiinsä.

Haastan myös sinut osallistumaan korttikampanjaan!

Aikaa on 12. marraskuuta asti. Voit osallistua vaikka yhdellä kortilla tai sitten kymmenellä. Yksittäinen kortti menee yhdellä postimerkillä keräykseen, isoon kuoreen menee nippu kortteja kahdella merkillä. Kortit voivat olla myös ostettuja, ei tarvitse olla itse tehtyjä ellei niin tahdo. Ks. ohjeet postitukseen tästä.

Toivon, että nämä tuovat iloa saajilleen. Ainakin ne toivat minulle iloa ja paljon kiitollisia ajatuksia.