DIY: Lahjakortista korvikset

Kaikenlaisesta roskasta voi tehdä (korva)koruja - ja niin on tehty, jälleen kerran!

Tässä on oikeat kierrätyskorvikset ehtasta muoviroskasta. Arvaisiko ilman otsikointia, että mistä?

Satuin aiemmin saamaan käsiini kaksi Keskon (not sponsored by) lahjakorttia. 

Ajattelisitko, että roskiin... vai sittenkin korviin?

Kas, oikein hyvää korvakorumateriaalia! Kestävää muovia, mutta hyvin saksilla leikeltävää sellaista. Ja näissä korteissa oli oikein kiva sininen sävy. Yhdestäkin kortista saisi korvikset, mutta kaksi oli hyvä, koska ensin leikkasin harjoittelukappaleiksi jääneet palat vähän turhan vinoon.

Tekeminen on helppoa! Leikkaa, pistele, liimaa ja kokoa. 

DIY: Lahjakortista korvikset

Eli ensin leikataan kaikki osat. Riippuvat osat mielellään tuplana (eli ne liimataan vastatusten). Paksun neulan voi kuumentaa sytkärillä tai kynttilällä ja sillä voi puhkoa reiät muoviin. Kun reiät ovat tarpeeksi isot välirenkaille, voi korun koota ja vastatusten menevät osat pikaliimata yhteen.

Sitten koko homma onkin valmista!

Puolipallojen takana on suuripohjaiset nappikorvakorutaustat. Keksin liimata sinisten palkkien päälle myös palan korttien viivakoodeista! Ne näyttävät aika kivan graafiselta, eikö?

Vastatusten menevien osien liitos näkyy tässä aika hyvin. Ihan pikkasen falskaa, koska välirengas tukkii väliin ja korttipalat eivät ole ihan sataprosenttisesti vastakkain. Mutta tämä minimaalinen muovikappaleiden irvistys ei kyllä korvissa mihinkään näy. (Ja mikseipä kierrätys ja itse tekeminen ei saisi tekemässään jutussa näkyä?)

Lahjakorteista korvikset - voisiko uskoa? 

Näistä tuli tosi kevyet korvikset. Kevyet ja kierrätetyt, siinä kaksi melko kovaa koota korvisten suhteen. 

Lahjakorttiläpysköjen kierrätys korviksiksi ei ole mikään uusin ideani.

Muistatteko nämä? Myös nämä unikko-korvikset ja kokovalkoiset korvikset ovat vanhoista muovisista lahja- ja kanta-asiakaskorteista! Ovat kummatkin olleet ihan jatkuvassa käytössä.

Ks. unikko-korvikset / kokovalkoiset korttikorvikset

Ihanan luovaa ja kierrätyskäsitöiden täyteistä viikonloppua!

Sitä ainakin toivon itselleni. Helmikuu on ollut vähän hiljaista käsityön kanssa ja nyt toivon oikein käsityörikasta puuhailuviikonloppua. Minä ja käsityöt, täältä tullaan!

Keinonahasta sydänkukkaro

Teki mieli ommella jotain pientä ja helppoa. 

Tarvitsin uuden pussukan reppuun, kun huonoja olen hävittänyt (eli leikellyt paloiksi), joten kukkaron kimppuun siis! Ja huomisesta ystävänpäivästä inspiroituen, päätin tehdä sydämenmuotoisen kukkaron (että se siitä helposta sitten?).

Valitsin materiaaliksi jotain tuollaista keinonahkaa. Hyvin paksua sellaista. Ei haittaa, jätetään vuori pois, ajattelin. Kyllä se ilman vuortakin menee. 

Leikkasin kaksi sydäntä, ompelin väliin vetoketjun (oho se olikin sininen eikä musta, no siitä viis) ja sitten kaitaleen lopun reunuksen ympäri. Ei kauaakaan, kun kukkaron sai kääntää nurin ja...

...vain huomatakseni, että sydän on tästä muodosta kaukana!

Apua, tuliko tästä nyt sitten FAIL-kategorian postaus? 

Olin heittää hanska tiskiin. Olkoon, ei onnistunut. Sitten kuitenkin mietin: jos siitä tekisi kolmion? Ei, en halua kolmionmuotoista kukkaroa. Jos ratkoisi vetoketjun ja vaihtaisi sen kylkeen? Ei, liian työlästä, en jaksa. 

Entä jos menisi siitä mistä aita on matalin ja kokeilisi vielä yhtä korjausliikettä?

Se oli oikea ratkaisu. Mitäpä turhaa ratkomaan, kun vähemmällä pääsi: ompelin vain sydämen ympäri.

Ei sekään tosin ihan helppoa ollut. Paksua keinonahkaa, tuli ihan hiki, kun työnsi reunusta paininjalan alla, käänsi joka ompeleella pyörää eteenpäin ja kuiskutteli kieli keskellä suuta vanhalle rautamummolle: Hyvä Husqvarna, hyvä vanha ja kiltti Husqu, pystyt siihen! 

Kun jätti kärjen tikkailematta, eteni etanavauhdilla ja antoi Husqvarnalle aikaa miettiä uskaltaako edetä vai vetäiskö neulan poikki, tuli suht hyvää jälkeä - ei edes syltännyt kuin kerran!

Joskus aina tällaisissa idea lennosta -projekteihin tuntuu tulevan välillä seinä vastaan, mutta sitten saakin iloisesti yllättyä, kun yhdellä pienellä asialla saikin korjattua koko ongelman. 

Kyllä se nyt ihan syrämmeltä näyttää, eikö! Ja se, että reunojen tuskallinen tikkaus pelasti koko kukkaron ratkojalta, toi se myös mukavaa jämäkkyyttä koko työhön. Sen verran on hyvä ryhti, että pysyy kukkaro kyljellään pystyssä!

Ja jos tämä ei kolahtanut, mutta jokin muu viime hetken ystävänpäiväkäsityö olisi kiva niin katso nämä sydämelliset ideat viime vuoden herttaisesta ystävänpäivän teemaviikolta!

osa 1: Virkattu polettisydän
osa 2: Sydän nurjallaan -tiskiliina
osa 3: Kirjailtu ja parsittu sydämillä
osa 4: Sydänmakramee-mukinalusta
osa 5: Virkatut sydänkorvakorut
osa 6: Pienet kylmäpussit ("pipityynyt" tilkuista)
osa 7: Oma sydänprintti hiusdonitsiin

Hyvää huomista ystävänpäivää kaikki käsityön ystävät!

Virkatut röyhelödonitsit (ilman kuminauhaa!)

Tuli pieni tauko blogiin. Olen ollut kovin väsynyt. Tuli myös taukoa käsitöihin - olen ollut niin väsynyt, että ei ole edes käsityöt käsityöterapiana kiinnostelleet ja jos en jaksa tehdä käsitöitä niin silloin ollaan jo todella väsyneitä meitsin asteikoilla! 

Mutta eilen tartuin koukkuun. Ajattelin, että lämmitellään ja aloitellaan jostain pienestä. Virkkasin siis donitseja illan ratoksi. Ja nämä tein 100 % kierrättäen, ilman kuminauhaa! 

Tai ei ihan sen varsinaisessa merkityksessä, mutta kiinnitimpäs huomiosi enkö kiinnittänytkin?

Ilman kuminauhaa - eli ilman pakasta leikattua kummaria. Näihin leikkasin kuminauhat vanhoista kasvomaskeista 100 % kierrättäen.

Yyyhhhhh, joku siellä nyt ajattelee. No eivät olleet likaisia, pesin ne. Ovat puhtaita, mutta eivät enää käyttiksiä, esim. yhdestä räpsähti kuminauhan pää irti ja oikeastaan... siitä se kierrätysajatus sitten lähtikin.

(Ja tsootsoo, joku siellä nyt moittii - paraskin ekobloggaaja, siinä käytetty kertakäyttömaskeja. Kyllä, välillä on joutunut töissä tarttumaan tällaiseen, kun esim. apteekkiin mennessä onkin oma kangasmaski unohtunut kotiin. Tsootsoo minä.)

Lankajämäiset röyhelödonitsit tai -ponnarit on helppo tehdä. Et tarvitse muuta kuin kiinteitä silmukoita.

VIRKATUT RÖYHELÖDONITSIT

Tarvikkeet yhteen donitsiin: yhden kasvomaskin kuminauhat, pieni nöttönen (puuvilla)jämälankaa, virkkuukoukku langan ja käsialan mukaan (minulla oli kolmonen) 

Ohje alla.

Röyhelöt ovat ranteeseen niputettuna aika kivat! Pieni röyhelö ei myöskään hihan alla esim. takissa paina tai tuki hihaa lyttyyn - kuten moni kooltaan isompi kankainen hiusdonitsi on vaivoiksi ruvennut.

OHJE:

Tee näin: Vedä kuminauhat maskista irti. Solmi nauhat yhteen isoksi lenkiksi ja kiepauta sormien ympäri kahdesti tai kolmesti (riippuu kuinka löysät kuminauhat ovat ja kuinka paksu kuontalosi on; kokeile montako kertaa haluat kuminauhan menevän, jotta koko on sinulle sopiva). 

Virkkaa kuminauhalenkin ympäri kiinteitä silmukoita. Jätä solmintapäät ketjusilmukoiden sisään. Virkkaa lenkki täyteen kiinteitä silmukoita (valkoisessa on 50 ks, mustassa 40 ks ja siinä röyhelöä on selkeästi vähemmän). Sulje krs piilosilmukalla ja virkkaa toisella krs:lla 2 ks jokaiseen s:aan. Katkaise lanka ja päättele.

Hiuksissa ainakin musta vähempi röyhelöinen versio niin sanotusti suoristuu ja jättää röyhelöt pois. Valkoisessa jää vähän enemmän ryttymeininkiä ponnariin. Mut tämä hyvä tällaiseen suttulautantain tukkaan.

Katso myös nämä virkatut ja neulotut hiusdonitsit! 

Ja jäljelle jää kysymys: mitenhän muuten kasvomaskeja voisi kierrättää? Ideoita?