DIY: Lattiatyynyjen uusi look

Vihreän vehreä lehtiteema jatkuu! Nyt inspiroi kaikki vihreä ja lehtevä.

Ei siis ihme, että silmät osuivat heti tähän kankaaseen ja tiesin sen heti: lattiatyynyjen uusi look!

Tämä on Eurokankaan gobeliinia nimeltä Lehtien kätköissä - eikö ole ihanan valloittava viidakkokuosi! (Ja tämä ei ole maksettu mainos, ihan omilla euroilla ostin.) 

Menin ihan muissa asioissa kangaskaupoille, mutta en voinut ohittaa tätä kangasta. Yritin kyllä ja menin toiselle osastolle asioimaan, mutta en voinut keskittyä ennen kuin olin hakenut ensin palan tätä gobeliinia. Että se siitä sano-ei-herätehankintoille, mutta perustelin tätä sillä, että varmaan vuoden olen jo aikonut vaihtaa lattiatyynyjen päälliset, joten heräteostos on tähän nyt oikeutettu, kun vihdoin lattiatyynyille löytui a) inspiraatio ja b) just täydellinen kangas!

Edelliset Marimekon Kaivo-päälliset olivatkin jo ihan kulahtaneet. Tahroja, kuluneisuutta, kiertyneisyyttä ja kaiken päälliseksi pienemmän tyynyn vetoketju oli rikki ei yhdestä, vaan kahdesta kohtaa. Sisältä irvisti ihan kauhea fuksia väri. Ai, että - tuo on ihan oikeasti tyynyn eka ja autenttinen päällinen! Se oli joskus kohta 15 vuotta sitten, silloin kaikki oli omassa kodissa kirkuvan fuksianpunaista. Oi aikoja, mutta ei ikinä enää fuksiaa!

Nuo Kaivo-päälliset ompelin muuten vuonna 2015! Hyvin ovat kestäneet, kertaakaan ei ole tarvinnut edes pestä (paitsi nyt menevät kyllä ihan ekana pesukoneeseen ja sitten ehkä johonkin uusiokäyttöön?). Siivotessa ollaan aina imuroitu, sillä ovat pysyneet melko hyvinä vuodesta toiseen.

Ks. Kaivo-lattiatyyny 1 / Kaivo-lattiatyyny 2

Gobeliinin kanssa iski piheys ja ostin kangasta vain yhdet kappaleet per tyyny. Yli yksipuoliset tulivat, muuten käytin kotoa löytyvää mustaa puuvillaa. Nyt ompelin kumpaankin tyynyyn myös sivukappaleet, aiemmin iso tyyny oli pelkkä pussi ja sekös ei ikinä pysynyt paikoillaan vaan lähti ikävästi kiertymään.

Vetoketjuja en näihin laittanut, eipä edellistäkään tullut avattua (kertaakaan?) ja sitten menikin rikki. Ompelin viimisen sivun käsin. Kyllähän sen helposti ratkoo auki, jos tarve sille tulee.

Välissä tuntui, että tuleekohan liian villit viidakkokuosit, mutta eivät ne lattialla liiaksi vilise. Musta puuvilla rauhoittaa kokonaisuutta. 

Ajattelin myös, että saakohan yksistä lattiatyynyistä kokonaista postausta kasaan, mutta näköjään yllättävän paljon saa juttua pelkistä lattiatyynyistä. Heh.

Mustat reunat antavat myös näille aika skarpit kulmat. Ja kas, kun muuten hyvin passaavat sohvatyynyihin!

Kyllä nyt passaa. Meillä lattiatyynyt ovat ahkerassa käytössä. Vanhan koiran kanssa on kiva olla lattialla ja käyttääpä se koirakin usein lattiatyynyjä torkkupaikkana. Päällekkäin toimivat myös jalkarahina sohvalle.

Viherkasvien inspiroimat tennarit

Tennarit, maalia ja action!

Migreenin kiusaksi nyt tartuin tuumasta toimeen: maalasin uudet kesäiset tennarit. Koska eihän nyt tule kesää ilman uusia maalattuja tennareita.

Pitkään mietin kyllä maalaisinko tennareita tälle vuodelle lainkaan. Mut koska uudet oli ostettava (edelliset menivät syksyllä roskiin, nyyh). Mulla on aina asfalttisesongille kahdet-kolmet erilaiset tennarit käytössä. Aina yhdet putoaa syksyn tullen käytöstä, kun ei ne pohjat vaan kestä. Jos näissä kestäis, on nimittäin pykälää paksummat pohjat! 

Kokovalkoiset tennarit tuntuivat jotenkin hurjan vieraalta, kun vuodesta toiseen tallustanut mitä erilaisimmissa maalatuissa tennareissa. Joten maalia saivat nämäkin ylleen! Ja inspiraationa mikäpä muukaan kuin viime aikojen isoin villitys: viherkasvit!

Näistä tuli nyt oikeet plant lady -tennarit! Kokovihreä sävytys, erilaisia lehtiä, oikeita ja ehkä vähän kuvitteellisiakin. Ei tehnyt mieli lähteä superrealistiselle linjalle. Ne on lehtiä kuin lehtiä.

Sain jo kengät välissä valmiiksi. Tai ajattelin, että olivat valmiit. Mutta joku niissä hiersi ja olin vähän pettynytkin, tämmösetkö näistä tuli, miksi en ole näistä ihan fiiliksissä? Sitten lisäsin lehtiin sinne tänne ripauksen pronssin sävyä ja avot! Se oli kaivattu viimeinen silaus - ja sitten ne todella olivat vasta valmiit!

Näissä mennään sitten tuleva kesä. Ja viime kesän unikko-tennareissa. Käytössä, ihme ja kumma, on myös vuonna 2015(!!) maalatut kukka-aiheiset trooppiset tennarit - monta paria on mennyt välissä huonoksi, kukkaset ne vaan pysyy. Toivottavasti myös tämän kesän jälkeen. Ne ovatkin olleet kesästä toiseen ihan luottotennarit!

(Ja nyt huomaan, että ompas muuten nyt sitten aika kasvipainotteinen tennaritrio!)

Ks. kaikki maalatut kengät tästä. 

Postikortista korvikset (+ ohje)

Sadepäivä - hyvä syy siis askarrella sisällä!

Ja minähän askartelin. Kuvasta sen näkee, korvislinjallehan sitä mentiin. Ja tuttua unikkoahan siinä! Mutta kuka arvaa mistä korvikset on tehty? Annan kaksi vinkkiä: otsikko ja kierrätys.

Idea unikkokorvakoruihin lähti tästä.

Sievä Marimekon kortti. Kähvelsin sen töistä. Tai oliko se kähveltämistä vai pelastamista, jos sen roskakorista poimin? Takana kortissa oli jonkun soossisormet. Eli joku sotki toimistolla esillä olleen kortin ja heitti muina muikkeleina sen roskakoriin. Mutta minä näin sen ja tiesin heti: tämän vien kotiin! Finders keepers! 

Ja niin niistä tuli korvikset.

DIY: Postikortista korvikset

Korttikorvikset on niin helppo tehdä! Ohje sopii myös muihin kortteihin. Tai ihan mihin mistä saat leikattua siitä kaksi samankokoista kuvaa.

Näin sen teet:
Leikkaa saksilla kuvat. Kartonki taittuu kulmissa helposti, joten pienet terävät sakset voivat olla paremmat kuin isot sakset. Levitä taustapuolelle ohuesti kosteaa liimaa (vaikkapa erikeeperiä tai vaikka puuliimaa). Paina paksukoa kartonkia vasten ja anna reunojen kuivua. Tee terävällä neulalla reiät ylös lähelle reunaa (ei kuitenkaan liian lähelle reunaa).

Ohje jatkuu alla.

Ja kuinka korviksista saa (sään)kestävät?

Lakkaamalla! Oli se decoupagelakkaa tai mitä tahansa akryylilakkaa, sudi pari-kolme ohutta kerrosta kummallekin puolelle. Pyri tekemään yksi kerros aina samansuuntaisin sivellinvedoin. Lakkaa myös reunat. Anna kuivua ja yhdistä sitten välirenkaat ja korvakorukoukut.

Ja lopputulos?

Kun kortin yhdistää paksuun kartonkiin ja lakkaa kunnolla, on lopputulos melko vahva. Vain valoa vasten lakkapinnan kotikutoisuus heijastuu, muuten pinta näyttää hyvinkin kutistemuovimaiselta. Paksuuskin on vähän sama, ei siis lainkaan minkään ohut!

Näistä tuli ihanan kevyet korvakorut. Ja kerrankin ei haittaa, että korvispari ei ole keskenään täysin symmetrinen. Yleensä tahdon, että ne ovat just eikä melkein, mutta tässä on oikeastaan kiva, että eivät ole juuri samanlaiset. Ihanat kevät- ja kesäkorvikset!

Jos tykkäät unikko-kuosista, saatat tykätä myös näistä:
Maalatut unikko-tennarit / Tuftattu unikko-alunen / Lahjakortista kierrätetyt unikko-korvakorut

Lahjaksi kirjottu kukkaro

Viikko hurahti ettei ehtinyt käsityötä sanoa - tai ajatella! 

Mutta tämän kukkaron olen tehnyt, tein sen jo keväällä aiemmin. Tein sen lahjaksi äidille. Kuten tapanani on niin aina jotain pientä tykkään äidille tehdä itse lahjaksi äitienpäivän kunniaksi. Tämä vuonna se oli oli tämä kirjottu kukkaro!

Kukkaro tai pussukka, sillä on monta nimeä, mutta vain yksi inspiraatio: sukupuu. Taustoitan: äitini on tehnyt pitkään ja hyvin kauas ulottuvaa sukututkimusta ja olemme vähän suunnitelleet miten sukututkimuksen saisi paketoitua ja pureskeltua ymmärrettävään muotoon. 

Tuota sukukirja-projetkia mietin ja siitä se inspiraatio lähti, kun näin kangaskaupassa palakankaissa hienon pellavamaisen (tai tuskin se on pellavaa, mutta tuntu on kovin pellavainen) kuviokankaan. Näin heti idean kuinka siihen voisi päälle kirjoa!

Ja minähän kirjoin. Valitsin siihen äidin lempiväriä, punaista. Ja jottei puu näyttänyt siltä, että se on ilmiliekeissä, kevensin kokonaisuutta myös vaaleanpunaisilla ja hailakalla oranssilla.

Ensin kirjoin, sitten ompelin. Tein myös vuoren samasta printtikankaasta. 

Ja kortti kylkeen. Siihen tuli kartonkijämistä kimppu. 

Loppuun kierrätyspaketointivinkki!

Paperin kääntö nurin! Kuinka yksinkertaista. Oli uusiokäytettävää kuosillista lahjapaperia, mutta siinä oli teipin jättämiä rumia jälkiä. Käänsin paperin nurin ja voila, hyvin kävi nurin paketoinnissa. Nurja puoli oli kivan yksivärinen, mätsäsi ihan kivasti kukkakortin kanssa yhteen.

Vappupallon kierrättäminen

Hyvää vappupäivää!

Se on muuten toukokuu - eikö olekin hullua? Olen vielä sisäisesti ehkä maaliskuussa. Ja ehkä vielä väärässä vuodessakin. Tämä vuosi ja kevät on kulunut niin hurjalla temmolla, ettei mukana pysy.

Vappu tuli ja meni - mitä jäi jäljelle? 
Vappupallot.

Tiesitkö muuten, että helium on uusiutumaton luonnonvara? 

Joku voisi puolustella Ylen uutisen perusteella heliumpalloja, että niiden heliumhan on kierrätty. Mutta se on vähän virheellinen kuvaus, koska helium on ylijäämää, sivutuotetta, joten ei terminologisesti oikein uusiokäytettyä.. Toivoisin, että palloihin menevälle heliumille löytyisi jotain muuta hyödyllisempää käyttöä (heliumihan käytetään mm. lääketieteessä ja teknologiateollisuudessa), kun kyseessä on kuitenkin todella arvokas jalokaasu ja käyttökohteena niin lyhytikäinen ja kerttistuote kuin pallo narun päässä, jonka tarkoitus on tuoda vain hetken iloa.

En muista, että minulla olisi koskaan ollut lapsena foliopalloa. Eikä ole ollut aikuisenakaan. Tämä pallo tupsahti töihin ja kun perjantaina poistuin vikana toimistolta, nappasin pallon mukaani. Ajattelin, että parempi ilo siitä on, kun pöllin sen mukaani kuin, että jätän sen pyörimään yksin tyhjään toimistoon.

Tuulinen pyörämatka teki pallolle vähän runtua ja sehän aloitti hitaan tyhjentymisen. Kotona en jaksanut kauaa pallon kitumista katsoa, vaan tuikkasin sitä neulalla - koska en tiennyt uskaltaako sitä suoraan saksilla leikata pohjasta (nauratti vähän ylivarovaisuuteni, mutta parempi niin). Mutta tyhjentyvänä yksilönä se ei ainakaan poksahdellut tai tyhjentynyt tavallisen ilmapallon tavoin.

Tyhjensin pallon kokonaan. Otin narun ja kuunsirpin muotoisen painon talteen. Näkisin, että muovisirpistä voisi tulla joskus vaikka maalattuna ja koristeltuna kiva kuusenkoriste?

Olen kuullut, että jotkut tyhjentävät pallon niin, että seuraavana vuonna voivat pillin avulla puhaltaa palloon uudet ilmat. Se on kyllä hieno tapa! Mutta, jos ei halua säilyttää palloa uudelleentäytön vuoksi niin...

..miten foliopallon voisi uusiokäyttää?

Muodosta ja koosta riippuen, pallon voi kääntää nurin ja..
- käyttää lahjapaketoinnissa paperin korvikkeena
- pienet palat sopivat kortti- ja muuhun askarteluun 
- entäpä, jos muovin päällystäisi ja käyttäisi karkkipapereiden tapaan vaikkapa toilettilaukuksi?
- tai kukkaruukun koristeruukuksi?
- hahmopalloissa on usein kapeita ulokkeita, nehän voi vaikka leikata silpuksi ja käyttää kierrätettynä confettina, jos sellaisia tarvitsee johonkin juhliin? (Ja juhlan jälkeen confettisilpun voi myös hyvin käyttää uudelleen seuraavissa juhlissa!)
- muodosta riippuen voisi toimia myös roskapussina - vain aukko kylkeen ja käyttöön?

Ja tiesithän, että foliopallot kuuluvat sekajätteeseen? Vaikka on foliopallo, ei se kuulu metallinkeräykseen, koska siinä on niin paljon muovia. Mutta ei myöskään riittävästi, jotta sitä voisi muovinkeräykseen laittaa.

Itse taittelin pallon nyt jemmaan. Taiteltuna meni tosi pieneen ja litteään tilaan. Jää vielä mietintään päättyykö tämä pallomateriaali joskus paketointiin vaiko johonkin askarteluun. Aika saa näyttää.