DIY: Virkattu matto ilman kerroksia ja lisäyksiä

Saimpas valmiiksi vielä tälle kesälle! 

Tämä pyöreä räsymatto* oli varsinainen haaste ja kiusankappale. Meinasin monta kertaa jättää kesken (lue alta miksi), mutta olen iloinen: nyt se on valmis ja käytössä.

* Nimitin tämän räsymatoksi, vaikka ei oikean räsymaton määritteitä täytäkään. On se raidallinen ja trikookuteista, se riittäköön nyt räsymaton nimen saamiseksi.

Päätin jo huhtikuussa (kyllä, huhtikuussa! Ja nyt vain neljäsosa vuotta myöhemmin se on valmis!), että nyt leikkaan käytöstä poistetuista trikoovaatteista leveitä kuteita ja teen niistä maton.

Leikkaaminen otti aikansa, mutta tässä väriskaalaa: valkoista, harmaata ja tummaa, pari vaaleanpunainen kerä.

En halunnut virkata paksua mattoa paksulla koukulla (olisi pitänyt, valmista olisi tullut jo silloin huhtikuussa), vaan otin kierrätyskuteen kaveriksi tällaista polyesterinarua. Kerä oli muutaman metrin pätkissä puretusta/epäonnistuneesta makrameetyöstä. 

Narun valinta oli hiukan väärä, koska se oli hirveän liukasta ja vekeille takertuvaa, joten virkkaus oli yhtä sisäistä kiroilua. Mutta pidin valintani, koska halusin saada tämän narun käytettyä - ja ajattelin, että se jos mikä on kestävä ja auringossa haalistumaton valinta, matto kun oli ajatus saada parvekkeelle.

Ja näin yhdistin paksun kuteen ja ohuen narun matoksi:

DIY: Virkattu matto ilman kerroksia ja lisäyksiä

1. Kierrä kude ikään kuin taikasilmukalle kuvan tapaan. Virkkaa lenkin ympäri kiinteitä silmukoita. 

2.-3. Yhdistä ps:lla kerros ja jatka spiraalina suoraan edellisen kerroksen päälle kiinteitä silmukoita, mutta lisää jokaisen väliin yksi kejtjusilmukka.

4. Jos kude loppuu tai haluat vaihtaa raitaa, virkkaa limittäin päiden ympäri. Voit myös kietoa edellisen pään seuraavan pään ympäri, jolloin vaihdoksesta tulee napakampi ja siistimpi. 

Ja jos vastaan tulee vaatteessa ollut saumurisauma, kiedo siitä kohdin suikale itsensä ympäri niin, että sauma jää sisäpuolelle piiloon. Silloin virkkausjäljestä tulee tasaisempi eikä saumat irvistä silmukoiden välistä.

Ja miten matto suurenee tasaisesti ilman lisäyksiä?

Älä laske silmukoita tai kerroksia. Tätä mattoa vain virkataan. Tee kiinteä silmukka siihen kohti mihin ketjusilmukka päättyy, ei väliä tuleeko se edellisen kerroksen silmukkaan vai silmukoiden väliin. Kun teet silmukan siihen mihin se osuu, matto suurenee spiraalina ihan luontaisesti.

Aina välillä kannattaa matto oikoa tasolle ja katsoa, että se pysyy suorana ja tasaisena. Jos yhtään reuna vetää kuprulle, pakita ja pura lörpöttävä reunaosuus. Jos silmukat reunassa lähtevät kasautumaan kuten kuvassa vasemmalla, tiedät virkanneesi liian tiheään. Silmukoiden pitäisi kulkea suorassa ja sopivan väljänä, ei liian napakasti eikä liian löysänä.

Ja syy miksi alussa kutsuin tätä mattoa yhdeksi kiusankappaleeksi oli oma harhainen ajatus narun riittävyydestä.

No eihän se mihinkään riittänyt. Eikä seuraavakaan riittänyt. Tässä kuvassa taisi olla eka kerä virkattuna. Ja koko tuskin pöytätabletin kokoa.

Kolmas narusatsi ei paljoa kierroksia lisännyt. Se, että naru itsessään oli ärsyttävää ja superhidasta virkata muovisuuden vuoksi (ja eihän se mikään virkkauslanka ollut edes, Clas Ohlsonin remppapuolelta joskus muuhun käyttön ostettu) niin vielä ärsyttävämpää oli joutua ostamaan narua lisää - monta kertaa.

Tämän piti olla materiaaleiltaan nollabudjetin matto. Kierrätyskudetta ja jämänarua. Sen sijaan jouduin ostamaan jopa neljä pakettia narua lisää. Hintaa tuli matolle ja itsepäisyydelle. Olisin hyvin voinut keskeyttää tai purkaa ja vaihtaa narun johonkin muuhun kotoa löytyvään lankaan tai vähintäänkin johonkin muovilankaa ekologisempaan valintaan.

Mutta pidin pintani, tässä polyesterinarussa oli kiva kiilto, joka veti puoleensa. Kuva ei tee oikeutta, mutta kivassa valossa ja hyvästä katselukulmasta katsottuna naru säihkyy aika kivasti.

Joten summa summarum: oli ärsyttävä projekti, mutta tekniikka ja lopputulos oli kiva. 

Suosittelen kokeilemaan kudematon virkkausta ilman kerroksia ja lisäyksiä - tosin kunhan teet minua helpommin virkattavan ja ekologisemman lankavalinnan. Kuteita ei mene paljoa, ohutta lankaa/narua sitten vähän enemmän.

Tai kokeile samaa tekniikkaa myös muihin pyöreisiin virkkauksiin kuten:
Virkattu juutikori
Virkatut tuolinpäälliset

Hyvin se istuu parvekkeelle. Ajatuksissa oli tätäkin isompi matto, joka olisi korvannut viereisen lakanakuteesta virkatun valkoisen, mutta viisi narusatsia riitti tähän kokoon. Nyt matot ovat keskenään samankokoisia. 

Alkujaan lakanakudematto oli muuten vaaleanpunainen, mutta aurinko on haalistanut sen käytössä olleiden yli kymmenen(!!) vuoden aikana vitivalkoiseksi. Hauska nähdä tulevatko myös räsymaton tummat raidat haalistumaan ajan myötä.

Fail: epäonniset kesäpäähineet

Nyt tuntuu ettei mikään onnistu. Mikään, missään. Ei edes käsityöt.

Yritin joku aika sitten tehdä kangaslippistä - ihan kaavan mukaan. Mutta kuinkas sitten kävikään?

// Tämä postaus on osa FAIL-kategoriaa - edellisestä onkin jo aikaa. Tykkään nostaa aika ajoin esille käsityössä epäonnistumisia, koska usein blogeissa nähdään vain valmiit, onnistuneet työt, vaikka kaikilla aina joskus enemmän tai vähemmän tulee tavalla tai toisella epäonnistuneita käsitöitä.

Joko oli kaavassa tai tekijässä vika, kun ei se onnistut, ei yhtään. 

En nyt mainitse mikä ompelukaava ja mistä, koska turha mollaus ei ole kivaa, kun epäonninen valmistus saattoi olla kyllä ihan tekijästä johtuvaa. Yritin kyllä tarkkaan tulkita ohjeet ja piirtää jutsilleen kaavat. Kyllä se lippikseksi rakentui, mutta...

... on aivan liian iso. Mallia sopisi koripallolle. Tässä jo kahteen kertaan pienennettynä. Epäilin jo, että olin ottanut isomman kaavakoon, mutta ei kyllä, otin pientä. Pääni on melko pieni ympärykseltään, joten tämä iso oli minulle jo ihan jättimäinen. Koon lisäksi lippis oli aivan liian matala. Se ei edes koskenut korvien ylärajaa, vaikka oli suuri.

Harmittaa, kun meni tuota kivaa kangasta hukkaan. Kiiloista ei jää isoja tilkkuja ratkomisen jälkeen.. Toista kertaa en lähde ainakaan tätä samaa kaavaa kokeilemaan. Ei pysty, ei kykene.

Epäonnisen lippiksen lisäksi palautui mieleen edelliskesän hattuvirkkaus - kerrotaas nyt sekin epäonnistuminen tässä samalla.

Niin into piukeena lähdin virkkaamaan lierihattua puuvillalangasta, että en malttanut mökille asti päässä, kun oli jo juuri ostetut, ohjeen mukaiset langat koukulla. Hattu lähti valmistumaan nopeasti, virkkasin käden kipeäksi vain huomatakseni..

..että hattu oli ihan ihan jättimäinen. En edes venytä tätässä kuvassa reunaa, se oli noin lörppö. Ja tässä oli sitten syvyyttä lippiksenkin edestä. Ja muistaakseni tässä ei ollut vielä edes lieriä varten levennykset alkaneet!

Tässä hatussa vähän harmitti, etten kokeillut hattua päähän jo aiemmin vaan luotin sokeasti ohjeeseen ja virkkasin menemään. Kuvasta näkee että koko oli pielessä jo ihan alusta asti, kun ylhäällä on tuommoinen hyppyrikin.

Purkuunhan se meni ja virkkausohje roskiin kirosanojen saattelemana. Joskus tuntuu, että jos epäonnistuu itse tehden, ärsyttää vähemmän kuin et epäonnistuu ohjeen mukaan tehdessä. Onko muilla sama vai olenko se vain minä?

Vai ovatko ohjeet vain niin one size -isopäisille, että seuraavaksi pitää valikoida joku lasten koko itselle?

Ja kerta kiellon päälle - tein alkukesästä kaksi pantaa tilkuista vain huomatakseni, että vaikka kuinka mittasin niin ylemmästä tuli niin kireä, että päässä soi. Loistava panta siihen, jos haluaa välittömän migreenin (eli ei koskaan tietenkään). Toisesta tuli jo mukavan lörppö ja puristamaton ja eteenkin muodostui ihan kiva tuollainen turbaaniruusuke, mutta käytin tätä pantaa kerran ja sitten se katosi. En tiedä jäikö vai tippuko se johonkin, mutta ei ole näkynyt. Hävisi kuin tuhka tuuleen. Sinne voisi hävitä nyt myös perässäni kulkeva epäonni.

Nyt on tämmöstä, myöhemmin ehkä jotain toisenlaista - kohti onnistuneempia käsityöitä! 

Tpaidoista röyhelömekko

Täällä taas! Edellisestä postauksesta ehtikin vierähtää pieni hetki. Kovasti pitänyt postailla, mutta olen tehnyt ihan muita hommia. Mut tässä tulee juttu kesämekosta, jonka tein tpaidoista!

Kun rupesin tämän mekon tekemiseen, en vielä tiennyt ihan millainen siitä tulee ja onnistuuko mikään visio. Tästä olisi saanut kivan ohjeen, mutta oli niin lennosta temmastu, että nyt jäi ohje kyydistä.

Joten lyhyestä virrestä kaunis: tämä mekko on siis kokonaan tpaidosta!

Sain muutaman isokokoisen tpaidan käsiini. Niissä oli ihan tosi rumat mainoslogot. Kun saksin ne pois, sain hyvät palat trikoota. Kun yhdistin niihin tilkkulaarista löytyviin parilisäpalaan (jotka myöskin olivat jäljelle jääneitä vanhoista tpaidoista), alkoi kokonaisuus rakentua. 

Muista kappaleista tein helman röyhelöt. Iso kappale taisi olla neljästä kappaleesta. Eteen tuli siis sauma, jota en millään olisi siihen halunnut, mutta oli sen verran pakko joustaa.

Hihat ovat myös ihan vain rypytetyt suikaleet. Niistä tuli yllättävän kivat ja hulmuavat!

Onneksi rypytystä on sen verran, että edessä oleva sauma peittyy oikein kivasti piiloon. Yläosa on muuten himpan verran eri punainen, mutta sävyeroa tuskin erottaa (jos nyt mitään muutakaan näissä suttukuvissa. Miksi paloautonpunaista on aina niin vaikea valokuvata?)

Tästä tuli kiva kesämekko - ja täysin nolla budjetilla! Jos olisin saman määrän ostanut trikoota normaalilla metrihinnalla niin kyllä olisi mekosta tullut melko kallis tai sitten olisin jättänyt mekosta kokonaan röyhelöt pois. Nyt helmat hulmuten kesäpäivän viettoon!