Nyt pelastetaan kukkaruukkua!
Rikki meni, mutta niin meni yksi aiempikin (ks. linkki alla postaukseen) ja koska maalasin ja punoin päälle ohutta juuttinarua ja siitä tuli tosi kiva, päätin ottaa uusinnan, mutta vielä vähän helpommin.
Ks. Rikkoontuneen kukkaruukun pelastus osa 1
Eli kukkaruukku tipahti, sano riks raks ja poks. Harmitti kerätä roskiin palasia, itse olin ruukun maalannut ja tykkäsin siitä. Mutta... entä jos en laittaisikaan roskiin? Voisiko tämän vielä liimata kasaan?
Joku nyt hörähtää, että hyvä ihminen sentään, luovuta. Sehän on ihan palasina, uuden saa halvalla.
MUTTA. Vaikka näin rikkoontuneen ruukun korjaus voi vaikuttaa sekopäisen ja ultimaattisen pihin ihmisen toiminnalta, ajattelen tätä täysin kivana korjaushaasteena. Jos korjaus ei onnistu, en häviä siinä mitään. Jos taas onnistuu, sehän olisi ihan mahtava juttu - yksi ruukunroska vähemmän roskiksessa!
Tässä on työvälineet korjausoperaatioon. Liimaa, paksua juuttinarua ja sytkäri. Hassu kolmikko kyllä.
Valitsin kontaktiliimaa, koska se kuivuu suht nopeasti ja siinä on sopivaa joustoa.
Ensin liimaus. Aloitin kasaamisen alhaalta ja pala palalta kasasin kokoon. Ihan rauhassa, yksi sirpale kerrallaan. Kokoamisen apuna käytin kumilenksuja ja maalarinteippiä.
Lopuksi jätin paikalleen vuorokaudeksi kuivumaan niin, että ympärille pujotin useita lenksuja puristamaan liimasaumoja.
Ja tulihan siitä taas kokonainen! Tosin ei vielä hyvä näin. Lohkeamia, säröjä ja liimatuhruja.
Maali ei peitä, mutta juuttinaru on sopiva materiaali peittämään kauneusvirheet ja tuomaan ympärille lisätukea. Joten liimasin sitä ympärille. Ihan vain kieputin alhaalta ylöspäin ja...
...kuivumisvuorokauden jälkeen viimeinen vaihe: sytkärillä leikkiminen!
No ei leikitä, vaan vakavasti ja paloturvallisesti vain. Pienesti tulella liekittäminen on hyvä tapa ns. kiinnittää juuttinaru eli tuli polttaa juuttinarun ne runsaat höntyläsäikeet ja pinnasta tulee siistimpi. Tämä työvaihe on hyvä tehdä vaikka lavuaarin yllä ja niin nopeasti tulen lähdelle ja pois ettei koko ruukku syty palaamaan, on tarkoitus vain polttaa ne höntylät.
Ja valmista tuli! Ei se vedenpitävä ole, mutta toimii hyvin suojaruukkuna. Alla pitää olla aluslautanen, koska saviruukussa on kuitenkin pohjassa reikä.
Tämä postaus olkoon teille inspiraatioksi - se mikä näyttää jo totaalisin rikkoontuneelta, voi olla vielä korjattavissa. Se mikä on rikki, ei ole automaattisesti roska. Kokeile korjata! Mitä enemmän korjaamme vanhaa ja rikkoontunutta, sitä parempi se on maapallolle. Maapallo ei kestä jatkuvaa kuluttamista ja uuden hankkimista. Korjaaminen vaatii vain vähän viitseliäisyyttä ja lopputulos voi olla todella palkitsevaa: jes, tein sen, se on taas ehjä ja käyttökelpoinen!
Ks. kaikki viherkasveihin liittyvät käsityö- ja vinkkipostaukset tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.