Perinne jatkuu: Vuosipallo 2025

Joulu on saapunut meidän kotiin. Laitoin joulukuusen jo viikko sitten - koskaan niin aikaisten marraskuussa! Aina aikaisintaan ensimmäisenä adventtina. Mutta nyt ekana adventtisunnuntaina on hyvä tehdä ensimmäinen jouluaskartelu - nimittäin vuosipallo!

Olen ylläpitänyt nyt vuosipalloperinnettä yli vuosikymmenen. Se joka ei tiedä mistä on kyse niin tässä siitä on kyse: joka joulu otan huonokuntoisen joulupallon ja uudistan sen joksikin uudeksi. En suunnittele sen suuremmin, annan fiiliksen viedä ja sitten siitä tulee mitä tulee. Joskus yksivärinen, joskus monivärinen. Joskus jotain massaa, useimmiten vain maalia.

Ja tämän vuoden pallo? Se on tässä!

Ensin ei juuri näytä miltään, mutta antakaas kun kerron lisää. Kuvasta ei oikein hahmota, mutta siinä on vauvamme pieni käsi. Tiesin heti, että tietenkin vauva on vuoden teemana, kuinkas muutenkaan.

Mutta tiedättekö, vauvahan ei kovin helposti suorin sormin ja avokämmenin paina kättään silloin kuin olet juuri laittanut maalia ja haluaisit sen tähtäävän johonkin ilman sotkua. Ja jälkimmäiseen viitaten, en käyttänyt kovinkaan paljon maalia, jotta saan helposti myös pestyä käden maalista ennen kuin käsi ehtii vauvan suuhun. Joten jos vähän maalia, on jälkikin aika haalea. 

Mutta käden hahmotan ainakin minä livenä ja taustalla lukee myös eka joulu 2025. Meinasin ensin vauvan nimeä lisätä, mutta tiedänhän sen ilmankin. Eka joulu on just hyvä, ei liikaa tekstiä. 

Itse pallon tuputin vaahtomuovipalalla ensin valkoiseksi, jotta sain tummanpunaisen pinnan piiloon. Sitten tuputin pronssin väristä maalia. Välissä kätösen kuva ja lopuksi sivelin vielä akryylilakkaa, jotta pinta pysyisi hyvänä. Pisteeksi iin päälle lisäsin ohuen ja pienen satiininauharusetin pallon "hattuun".

Tässä koko kokoelma. Aika monta palloa ja yhä kasvava sekalainen seurakunta. Vuosien saatossa on erityisiä suosittekja Mm. tuo helmimassasta tehty nallepallo, unikko- ja värikäs joulurahan pallo - sekä tietenkin toissa vuoden enkelikoiran pallo. Nyt suosikkeihin kyllä tuli tämä uutukainen lisää.

Katso kaikki vuosipallot (alkaen punaisesta, kiertosuunta vastapäivään):
2010 Punainen glitterpallo (ei postausta)
2011 Kirjansivuilla päällystetty ja tussattu peurapallo
2012 Maalattu ja tussattu graafinen pallo
2013 Vaaleansininen maalattu pallo
2014 Kuvioitu pallo
2015 Mustavalkoinen iso pallo
2017 Mustavalkoinen maalattu ja tussattu kuusipallo
2018 Betonipastalla päällystetty pallo
2019 Helmimassalla päällystetty nallepallo
2020 Turkoosi soodamaalipallo - tässä myös lisää vinkkejä pallojen maalaamiseen
2021 Unikkopallo
2022 Värikäs joulurauhan pallo
2023 Jouluyön ja enkelikoiran pallo (maalia ja silkkimassaa)
2024 Paljettipallo

2025 Vauvan ensimmäinen joulu

Vuosipallo on muuten juttu mihin olen usein blogijoulukalenterin lopettanut. Nyt vuosipallo tuli blogiin ekana joulujuttuna! Joulukalenteri jää taas väliin. Viime vuonna raskaus veti voimat, nyt vauva vie kaiken ajan. Vuosipallo oli ennalta se joulujuttu, joka nyt oli ainakin tehtävä, jos ei muuta ehdi.

DIY: Vauvan aistilevy (sensory board)

Meidän pikkutyyppi on siinä vaiheessa, että pikkukätösillä on kiva rapsuttaa, hipsuttaa ja tarrata kaikenlaista kaikkialta. Eletään siis vahvasti tiny hands scratch era -vaihetta. Sormet vaativat koko ajan jotain kivaa pintaa, joten..

...askartelin vauvan aistilevyn! Englanniksi sensory board tai baby's scratch board. Levy antaa aistikokemuksia eri tekstuureista sormille, silmille ja myös korville (eri pinnoista voi lähteä erilainen ääni).

DIY: Vauvan aistilevy

Tarvikkeet löytyvät kotoa kierrättäen: kaikenlaisia erilaisia pintoja.

Muun muassa aaltopahvia, korkkimateriaalia ja eri kankaita kuten pörrökangasta (ei saa lähtä karvaa tukistaessa). Kuvassa myös kuplamuovia, jonka itse jätin käyttämättä.

Pohjaksi käy mikä vain puhdas pahvi. A4-kokoinen (tai sitä vähän suurempi) on kooltaan hyvä.

Ensin pahviin leikataan aukkoja. Ne voi olla pyöreitä tai mitä vain. Ei tarvitse olla edes samankokoisia.

Sitten materiaalit liimataan pahvin nurjalle ja sitten koko komeus taustapahvia vasten. Pidä huoli, että matskut liimautuu hyvin ja aukot on tiiviisti liimattu ilman, että liima tursuilee rakosista. Vauvan suuhun ei saa päätyä kuivunutta liimaa reunoista.

Lopuksi voi pahvien reunat teipata yhteen. On siistimmän näköinen eikä jää teräviä pahvin reunoja. Teippaukseen voi käyttää pakkausteippiä tai vaikka kuviollista jesaria. Itse käytin folioteippiä ihan sen kiiltävän pinnan vuoksi - jos olisi hauska vauvan silmälle.

Ja kyllä levyä onkin rapsuteltu! Mahallaan ja myös selällään niin, että levyä pidetään käsien ulottuvilla. Pikkumies on tykänny tosi paljon.

Itsekin tykkäsin tämän tekemisestä. Ei vaatinut paljoa ja lopputulos tuli heti käyttöön. Ei vie paljoa säilytystilaa ja kun levy ei enää kiinnostele, voi sen sitten surutta heittää pois.

Suosittelen kaikille kanssavauvoille! Kivaa puuhaa ensin askarrellen aikuiselle ja sitten levottomille pikkukätösille. 

Kahden minuutin halloweenkorvakorut

Kiire, kiire, hoppu, hoppu? Halloween h-hetken päässä ja ei fiilistä tai pitäs jotain kehitellä viime hetken halloweenkemuihin? Tässäpä nopea idea: haamukorvikset!

Tarvitset vain sakset, vedenkestävän tussin, hakaneulan tai paksun ompeluneulan ja palan valkoista muovia. Omani on elektroniikkatuotteen pakkauksesta. Sekä tietenkin korvakorukoukut (ei kuvassa).

Valmistuksessa ei mene kahta minuuttia kauempaa! (Enemmän meni aikaa, kun etsi missä se muovi olikaan..)

Leikkaa muovista yksi haamu ja sen mukaan peilikuvana toinen. Pistä neulalla ylös reiät ja pujota korvakorurrenkaat (tarvittaessa välirengas väliin ellei ole tuollaiset mallit, jotka voi pujottaa suoraan). Lopuksi tussaa haamuille kasvot. Valmista!

Oli helpot ja nopea toteuttaa. Kevyet kuin mitkä. Olisi voinut tehdä isommatkin haamut eivätkä ne olisi painaneet korvissa yhtään. Oli kivat, pidin näitä vauvojen halloweenbileissä (ks. postaus) ja korvikset saivat kehujakin ja ihmettelyjä, kun kerroin, että tein ne itse kierrätysmuovista!

Katso myös nämä nopeat, viime hetken ideat halloweeniin:
Minni-korvat kartongista
Kissa-korvapanta nahasta

Ja jos on hetki enemmän aikaa:

Virkattu minilepakko (esim. kaulakoruksi)

Hämähäkkikorvakorut helmistä

Hämähäkkisormus ja lepakko-hiuspompula

Helppo vauvan halloweenasu

Meillä oli eilen vauvojen halloweenbileet - hah, kyllä, luit oikein! 

Meillä on kiva mammaryhmä, jossa on paljon samanikäisiä vauvoja ja päätimme pitää tapaamisen, johon vauvat voisi halutessaan pukea naamiaisasuun. Paikalla oli pupunkorvia, kurpitsahaalaria, tyllihametta, luurankopaitaa, nallepukua... ja entäs meidän pikkumies? Mihin pikkumies pukeutui?

Hänen ensimmäinen halloweenin naamiaisasu oli lepakko!

Kun mietin sopivaa asua, halusin sen olevan a) helppo toteuttaa, b) helppo purkaa (jotta ei tule yhden kerran käyttöjuttuja) ja c) nollabudjetilla tehtävissä (no, koska kierrätys ja kotoa löytyvät materiaalit käyttöön). Sitten näiden periaatteiden pohjalta lähdin päättämääni lepakkoasua toteuttamaan.

Ensin tein asuun bodyn.

Musta body löytyi kotoa. Se oli vähän reilun kokoinen, mutta oikein käypä. Hahmottelin ensin paperille lepakon siiven kaavan. Ajattelin ensin siiven ulottuvan hihasta bodyn alahelmaan asti, mutta sitten kavensin alhaalta siipileveyttä, jotta siipi ei jää housun vyötärön alle. 

Sitten leikkasin kaavan mukaan kaksi siipikappaletta mustasta jämätrikoosta. Ompelin siivet sivusaumoihin käsin harsimalla - jotta voin halloweenin jälkeen napsassa helposti siivet pois ja body jää siten normaaliin käyttöön.

Lopuksi maalasin siipiin nuo ääriviivat valkoisella akryylimaalilla. 

Sitten ompelin housut. Kokomusta asu tarvitsi tietenkin myös mustat pöksyt.

Otin kaavan muista trikoohousuista (mursupöksyt, ihan suosikit!) ja leikkasin housukappaleet vanhasta mustasta mekosta, josta olin jo leikellyt jotain muutakin ompeluprojektia. Lahkeisiin tuli mekosta valmiit käänteet, vyötärölle tein simppelin kuminauhakujan.

Tykkään tällaisista vauvan pöksymallista: kapeahkot lahkeet (ei isoja runttuja sukkien alle), kuminauhavyötärö (ne ribbiset vaan löystyvät) ja mallina vielä sellainen, että ei hirveästi haittaa, vaikka pukeekin väärinpäin housut. Etu- ja takakappaleissa ei hirveänä ole eroa. Vaipalle on kuitenkin tilaa.

Pisteeksi iin päälle (tai päähän!) on tietenkin hattu!

Lepakolla on oltava pienet batman-korvat. Hyödynsin tähän edellisessä trikoopipo-postauksessa (alla linkki) mainitsemaani huonoa pipoversiota. Korjailin saumoja ja muokkasin sitä niin, että otin pituutta pois, jolloin käänne lähti pois. Sitten purin nallekorvat ja tein tilalle lepakkomaiset korvat.

Ks. Nalle-trikoopipon ohje tästä

Valmista! Ei ole batman, vaan batbaby! 

Ja kas kun oli muuten kumma juttu ettei tämä lepakkovauva halunnut käskystä, pyynnöstä eikä mistään houkuttelusta poseerata kädet täysin sivuilla, jotta kuvaan saisi siivet täysin levällään kuin lennossa konsasaan.

Ja vielä neljäs asun kriteeri: vauvan pitää pystyä liikkumaan asussa. Ja todella pystyi. Kun siivet oli vain lerppua trikoota, saipa tähän päälle myös ulkohaalarin puettua. Ei haitannut menoa yhtään.

En hirveästi muuten välitä halloweenista, mutta tästähän avautui ihan uusi ulottuvuus. Olihan tätä hauska toteuttaa ja oli myös hauskat halloweenjuhlat pikkuisten kanssa! Mitä kaikkia naamiaisasuja sitä tulevina vuosina saattaa päästä tekemäänkään... odotan innolla!

OHJE NALLEPIPOON (Vauvan trikoopipo ja tumput osa 2/2)

Edellisessä postauksessa osa 1/2 näytin helpon tavan ommella vauvalle trikootumput. Nyt sitten jatko-osa vauvan trikoopipoon! Ja jos oikein söpöstellä haluaa niin puhutaan vielä supersöpöstä nallekorvaisesta piposta.

Ks. postaus: Vauvan tumput OHJE 

Tämä on ihan newborn-kokoa eli vastasyntyneelle. Löysin vastasyntyneen trikoopipon kaavan, mutta se oli kykkä kooltaan tosi iso, joten fiksasin sitä joka suunnasta ja tein pikkuruisen nallepipon. Lisäsin pipoon myös syvyyttä, joten pipoon sai taitteen. Tässä pipossa se pikkumies tuli keväällä synnäriltä kotiin.

Sittemmin pipo tietenkin kävi pieneksi. Otin minipiposta mitat ja kasvatin niitä isommaksi saadakseni samaa pipoa suuremmassa koossa. Mustia nallekorvia on kaksi, toisesta tuli sen verran hutiloitu ja huono, joten piti ottaa uusintakierros, siksi kuvassa niitä kaksi. Harmaa on iso ja korvaton malli.

Nämä kaikki on muuten myös vanhoista trikoovaatteistani tehtyjä! Kun on niin huono, ettei kirpparillakaan jotain kainaloista kulahtanutta normitrikootoppia osta niin hyvin voi vielä tämmöisiin pikkuompeluksiin kierrättää.

Ja sitten se trikoopipon ohje!

OHJE: Kuinka ommella nallepipo

Koko: vastasyntynyt ja noin 6 kk

Tämä musta on noin puolivuotiaalle - koko vaihtelee sen mukaan tietenkin kuinka iso pää vauvalla on (esim. päänympärys noin 42 cm). Ja kuinka napakasta tai paksusta trikoosta ompelee. Ja hyvin voi myös ommella vaikka jostain merinovillasta, silloin menee sitten isommallekin ellei ota mitoista sisään.

Leikkaa kaava: suoralta lyhyeltä laidaltaan vastasyntyneelle 9,5 cm, 6 kk: 10 cm, koko pituus vastasyntyneelle 16,5 cm, 6 kk: 20 cm. Kummassakin noin 11-12 cm kohdalla kavenna kaarevasti keskikohtaa kohden. Mieluummin leikkaa vähemmän tässä vaiheessa, voit ommeltaessa korjata kaarevuutta.

Leikkaa kangas: aseta kangas taitteelle ja leikkaa saumavarojen kanssa (ei suoraan lyhyeen laitaan). Nosta kaava toiseen suuntaan ja leikkaa toinen puoli samoin kuvan mukaan. Leikkaa toinen samanlainen kappale.

Tältä kangas näyttää avattuna. Eli näitä kaksi kappaletta. 

Voit leikata pipon myös yhtenä kappaleena, jolloin pipoon tulee vain taakse yksi pitkä sauma. Silloin asettele kangas niin, että riittää leveyttä vielä samanlaiselle kappaleelle.

Lisäksi leikkaa vielä neljä kappaletta korvia. Leikkaa 5 x 4 cm neliö ja pyöristä reunat.

Ompele ensin korvat: ompele kaksi kappaletta oikeat puolet vastakkain pyöreältä laidaltaan. Käännä oikeinpäin ja laskosta suora reuna, ompele päältä. Ompele toinen korva samoin.

Ompele sivut: aseta korvat nuppineulojen kohdille symmetrisesti pipokappaleiden väliin ja ompele oikeat puolet vastakkain kummastakin pitkästä reunasta yhteen. Käytä joustavaa, suoraa ommelta tai saumuria.

Kohdista sitten tuo väliin jäävä lovi vastakkain ja ompele sauma yhteen kuten muotolaskos. Käännä oikeinpäin ja tsekkaa, ettei saumoihin jäänyt teräviä hiippoja. Jos jäi, ompele ja korjaa saumaa kaarevammaksi.

Lopuksi käännä pipo oikeinpäin ja ompele alhaalta aukko umpeen. Työnnä tämä "sisäpuoli" pipon sisälle eli pipo menee kaksinkerroin. 

Sitten pipo onkin valmis käyttöön!

Tässä pipo jo reipas kuukausi kaksi sitten - tässä taisi olla ekaa kertaa käytössä. Silloin oli pipo vielä iso ja pyöri päässä. Nyt pipo on just hyvä. Edelleen mennään näin marraskuun korvalla tällä trikoopipolla. Vaunuissa, kun on aina hupullinen haalari pään suojana niin hyvin tarkenee vielä. Kun selkeämmin tulee pakkasta, vaihdetaan talvisempaan pipoon.

Tuntuu niin hassulta, että tämä pikkuruinen oli synnäriltä lähtiessä iso pikkumiehen päähän! Kyllä on kovasti kasvanut tuosta. Iso, pieni poika.

OHJE: Vauvan trikoopipo ja tumput osa 1/2

Tässä postaus, joka on pitänyt jo pitkän tovin saada aikaiseksi - ihan. koska alkaa olla jo kohta liian kylmä trikoopipoille ja -tumpuille. Meillä tosin on niin kuumaverinen pikkukaveri, että varmaan pärjätään trikoisilla vielä jonkin aikaa, etenkin jos lisää vähän kerrosta esim. hupusta trikoopipon päälle. 

Aloitetaan siitä pienemmästä ja helpommasta ompeluksesta eli trikootumpuista!

Trikootumput on kivat, koska

a) ne on superhelppo ommella ja niihin riittää pienikin tilkku.

b) niitä voi kivasti tehdä vaikka vauvalahjan viereen. Tumput sopivat erityisen hyvin pikkusille, jotka sattuvat raapimaan itseään. Silloin ohuita trikootumppuja voi käyttää myös sisällä.

c) ulkona tumppuja voi pitää myös neuletumppujen alla silloin, kun yksinään eivät riitä ja ulkona ei kuitenkaan ole vielä toppatumppujen aika. 

Tein ensin keväällä ekan satsin vain liian myöhään tajutakseni, että käyttämäni kaava (jätetään mainitsematta mikä oli, jos vaikka olikin virhe tekijässä eikä kaavassa) oli ihan suoraan sanoen malliltaan *erseestä. En tiedä mitkä nuken tumput nämä ovat, mutta ovat malliltaan niin kapeat etteivät menisi edes keskoselle - tai menisivät, mutta ehkä olisivat vaikea pukea.

Otin kaavan ja mittanauhan käteen ja muokkasin hommaa niin, että sain toimivan kaavan tumpuille. Käänne pidemmäksi, tumppu-osa lyhyemmäksi ja paljon leveämmäksi. Tuli tilaa ja on helppo sujauttaa vauvan käteen. Resori joustaa, mutta pysyy hyvin hihan päällä.

OHJE: Vauvan trikootumput

Tarvitset trikoota noin 10x40 cm suikaleen verran (tai irtopaloja tilkuista) ja resoria noin 11x22 cm verran.

Ja mikseipä tumput voisi tehdä myös merinosta, collegesta tai vaikka jostain neuleesta.

Leikkaa kappaleet:

- tumppu-osaan 4 kpl noin 9x9 cm neliötä, joista pyöristetään yläkulmat.

- käänteisiin 2 kpl noin 11x11 cm neliöt.

Ompele:

1. Ompele tumppu-osat oikeat puolet vastakkain kaarevasta reunasta. Ompele joustavalla suoralla ompeleella tai käytä saumuria.

2. Ompele resorineliöt putkiksi oikeat puolet vastakkain.

3. Käännä tumput oikeinpäin ja pujota putki kaksinkerroin, avaa sisälle taitteeseen jäävä sauma ettei se paina paksuna käytössä. Pujota putki tumpun päälle. Kohdista sivusaumat ja ompele yhteen. Venytä resoria ommeltaessa.

Ja valmista tuli. On nopeaa ja helppoa, valmistuu useampi putkeen liukuhihnameiningillä. Onkin hyvä olla muutamat tumput etenkin siinä vaiheessa, kun sormet meinaavat eksyä koko ajan suuhun ja tumput menevät märiksi nopeaa. Silloin tumppuja on hyvä pestäkin niin on hyvä, että jos yhdet tumput ovat kuivumassa ja toiset odottavat pesua niin kolmannet voi vielä pujottaa puhtaina ja kuivina pikkukätösiin.

Eikö tullutkin aika hauskat turtles-tumput!

Omat suokkarit on kuitenkin nämä mustavalkoiset tumput, joissa on hylkeen kuvia. Ne passaa niin hyvin mm. tuon haalarin kanssa, kuin olisivat ihan samaa settiä.

Ja sitten seuraavaksi jatko-osa: Vauva trikoopipon ohje!

// EDIT: Tässä linkki jatko-osaan.

DIY: Popcorn-säilytyspussit (sis. OHJE)

Popcorn-pussukat, popparipussit. Nimensä mikropopcornpaketeista saanut malli (en tiedä keksijää, joten en osaa nyt linkittää tähän ketään tai mitään tahoa), mutta kylläpä on oivallinen! 

Mainitsin edellisessä 7 DIY-ompelusta synnärikassiin tai matkoille -postauksessani näyttäväni teille ohjeen popparipussien ompelemiseen, joten tässä se tulee:

Mennään suoraan asiaan:

Kankaaksi sopii mikä vain kevyt, jämäkkä kangas. Kunhan ei ole luiru, sellainen mikä pitää muotonsa ja mikä ei vaadi vuorikangasta. Canvas, korkkikangas, nahkapaperi ja mikseipä ohut keinonahka voisi olla hyvä valinta.

Oma kangas on dyykattu, se oli rulla jotain...en tiedä mitä. Veikkaan, että se on ollut rullaverhoa?

OHJE: Popcorn-säilytyspussit

Tarvitset kangasta yhden kappaleen, suorakulmio sen mukaan minkä kokoisen pussin haluat tehdä (postauksen alta löydät osviitaksi omat kangasmitat kolmeen erikokoiseen pussukkaan). Tässä mallina pussukka kengille. 

Lisää pituuteen noin 4 cm, sen verran menee käänteisiin pituudesta.

Ompele lyhyiden päiden väliin vahva vetoketju. Itse valitsin tuollaisen missä on kumpaankin päähän avautuva vetoketju, se on purettu vanhasta repusta. Tikkaa myös oikealta puolelta vetoketjun sauman vierestä.

Ota pätkä nauhaa; turvanauhaa, kangasnauhaa, mitä vain ja ompele se noin 1-2 cm päähän symmetrisesti vetoketjun viereen.

Jos käytät turvanauhaa, joka purkautuu reunoistaan, sulata sytkärillä ensin nauhanpäät niin se ei rispaannu.

Käännä nurin ja aseta vetoketju keskelle. Muista jättää vetoketju auki, jotta saat käännettyä pussin myöhemmin myös oikeinpäin. Leikkaa mahdollinen ylimääräinen vetoketju päistä pois.

Käännä reunoja sisäänpäin symmetrisesti parin-neljän centtimetrin verran. Leveys riippuu pussin koosta. Tee taitteet pussin takapuolelle, ei sille puolelle missä on vetoketju nurin.

Jos kangas on sellainen, mihin tulee helposti reikiä, käytä klipsuja nuppineulojen sijaan.

Leikkaa kankaasta noin 3 cm nauhaa. Ompele nauhaa kuin vinonauhaa (mutta ilman, että menee ns. nelinkerroin taitteelle) pussin kumpaankin päähän. Nauhat tuovat jämäkkyyttä ja tukea pussille sekä pitävät vetoketjun vetimen paikallaan.  

Sitten onkin valmista! Käännä pussukka oikeinpäin ja työnnä nurkat auki.

Eikö ollutkin helppoa? Samalla tyylillä syntyy popparipussi monessa koossa vaikka liukuhihnalta.

Tässä mallina sandaalit: kengät sisään ja taitokset avautuvat kivasti. Vetskari kiinni ja pussukka on kuin mikropoppari pussi suoraan mikrosta: mukavan pullea paketti.

Tyhjänä popparipussi on taas mukavan litteä ja taitoksien myötä pysyy aina suorassa eikä lerpu mihin ryttyyn tahansa. Kivan litteä säilyttää, ei vie paljoa tilaa.

Tein kolme erikoista popparipussia, tuli hyvät! Tykkään niiden muotokielestä ja tuosta neutraalista sävystä yhdistettynä vahvaan mustaan. Tulee varmasti pitkäaikaiseen käyttöön monenlaiseen säilytykseen, ei vain matkoille, mutta ihan myös voi kotona käyttää vaikka minä säilytys- ja suojapussina.

Tässä vielä koot kankaille: 

Pieni 25 x 34 cm / Keskikokoinen 30 x 34 cm / Suuri (kenkäpussi) 38 x 60 cm