15 DIY-ideaa kastejuhlaan

Kastejuhla tai nimiäiset - oli valinta kumpi vain, on se ihana vauvan ensimmäinen juhla.

Meillä vietettiin kastejuhlaa parisen viikkoa sitten. Oli ihana, tunteellinen ja varmasti unohtumaton päivä.

Me saatiin siis ihana pieni poika. Hänet kastettiin samassa mekossa mitä isänsä. Mekko on hänelle aikoinaan virkattu. Ihana, että tuli jo toiseen polveen käyttöön.

Kun työn alle ei tullut mitään niin isoa DIY-projektia kuin kastemekkoa tai edes mekkoa itselle (päätin kerrankin viisaasti käyttää vanhaa hyvää juhlamekkoa sen sijaan, että olisin alkanut ommella jotain uutta), keskityin kaikkeen pieneen DIY-ideaan. Kaikkeen mitä saatoin toteuttaa teemavärissä eli sinisen sävyissä.

Tässä 15 DIY-ideaa ristiäisiin. 

Monta ideaa voi hyödyntää myös muussa juhlassa, johon haluaa tuoda pienillä yksityiskohdilla juhliin juhlantuntua.

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 1/15: Juhlaa heti ovelta

Halusin juhliin sinisiä ilmapalloja, koska olihan juhlasankari vappuna syntynyt. Ripustin vappupalloja sekä keittiöön että heti kuistille. Tervetuloa-teksti on vanhoista kirjaimista. Kirjaimet ovat muovia ja toisistaan irrallisia. Tein sanabannerin jo vuonna 2015 ja sanabannerin nämä kirjaimet ovat olleetkin monessa juhlassa erilaisin sanoin mukana. 

Ks. DIY-Sanabanneri

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 2/15: Rusetti miehelle

Kaikki alkoi tästä: miehen rusetista. Lähes joka juhlaan mihin olen ommellut mekkoa, olen tehnyt tilkusta miehelle juhlarusetin. Nyt piti rusetin leveyden verran hankkia vaaleansinistä kangasta, koska sopivaa tilkkua ei kotona ollut. Samasta kankaasta tein myös taskuliinan. Taskuliina on siitä helppo, kun sen voi vain leikata ja siksakata ympäriinsä. Sitten vain taittelee liinan taskuun niin, että reunat jäävät taskun sisään.

Kun kangassuikaletta oli kuitenkin sen kankaan leveyden verran, sai 150 cm:stä monta muutakin juttua kuin miehen rusetin ja taskuliinan. 

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 3/15: Mätsäävä rusetti pikkumiehelle

Kastemekon jälkeen puettavaan juhla-asuun tein myös mätsäävän vaaleansinisen pienen rusetin siinä olleen mustan tilalle. Kuinka pieni ja söpö!

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 4/15: Tuttinauha

Juhlasankari on myös yksi tuttisankari, joten rauhallisemman kasteen ja juhlan tueksi ompelin rusettikankaasta myös tuttinauhan. Pysyi mukana lattialle tippumatta!

Ja koska kangasta jäi vielä runsaasti, tein niistä sitten lisää rusetteja..

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 5/15: Hiusrusetti

Kun kerran isällä ja pojalla oli rusetti, pitihän minunkin saada omani. Tein ison rusetin hiuksiin pinnillä pistettäväksi. Helppo nuttura (joka sano pian plötsis, mutta en jaksanut välittää) ja rusetti siihen päälle, ja olin jo juhliin valmis. 

Sitten rusettihommat lähtivät vähän lapasesta..

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 6/15: Koristerusetit

Kun hiususetin nauhat tein yksinkertaisena eli en ommellen vaan tulella hapsottavat reunat polttaen, huomasin et loppukankaasta saa leikattua monen monta rusettia. Siitä se idea sitten lähti - rusetteja joka puolelle!

Kuvassa "ohjelmataulu" rusetteineen ja pompom-pallokoristeineen (alla niistä lisää). Vedenheitto ohjelmassa tarkoitti sitä, että kummit heittivät kastemaljasta kasteveden pihalla komeassa kaaressa - perinteen mukaan kastettava elää yhtä pitkään kuin mitä vesi heitetään. Komeassa kaaressa lensi vesi!

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 7/15: Kastekranssi

Tämä lienee yksi trendi, ainakin näitä on näkynyt paljon kukista ja eukalyptyksen lehdistä. Kranssin voi tehdä helposti muutamista oksista riippuen oksan pituudesta. Vihreä kukka-/metallilanka sitomiseen ja sitten joku koriste kylkeen - minun valintani oli tietenkin mikäs muukaan kuin sininen rusetti!

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 8/15: Tarjoilut kehyksiin

Hyvät tiedot tarjoiluista ovat tärkeät, jotta vieraat tietävät mitä syödä, etenkin jos on ruokarajotteita ja allergioita. En halunnut mitään liikkuvia tarjoilulappusia, joten laitoin "menun" kehyksiin. Ja rusetti päälle!

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 9/15: Näyttävät servetit

Myös servetit taipuivat ruseteiksi. Ei tarvinnut sen kummemin taiteilla, kun avasi, taittoi vähän rullalle, vei päät ristiin ja puoliksi kupin korvasta läpi. Mielestäni näistä tuli aika kivat ja kuppiriveinä pöydässä näyttävät.

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 10/15: Tee jotain isosti

Jättirusetti! Sinistä lakanakangasta tilkkulaarista ja siitä tuli iso koriste pöydän päätyyn kuin isoksi pisteeksi iin päälle.

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 11/15: Kakkukoristeet

Pöydässä oli useampi kakku ja yhteen tein vielä rusettikoristeen. Kyseessä oli aika kivan kuohkea Angel Food Cake eli amerikkalainen enkelikakku. Ei juuri näytä mieltään ja reunasta vähän lohkesikin vuoassa, mutta maku oli aika jees! Kakussa oli hillosydän, kermavaahtoa ja vegaanisia vaniljamarenkeja.

Somistin vielä tarjoilupöytää kietomalla vaaleansinistä satiininauhaa mm. tarjoilutelineen kärkeen ja vesikannun ympärille. 

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 12/15: Teemaväriin sopivat korut

Bongasin euron rihkamakorvikset alesta, joissa oli kiva tuo rengaspohja. Poistin simpukat ja laitoin tilalle sinisiä helmiä. Korvikset sopivat täydellisesti korkkareihin, mutta lopulta päädyin kuitenkin laittamaan juhliin ihan toiset korvikset. Mutta ideana hyvät.

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 13/15: Pompom- ja kennopallot

Serveteistä, käytetyistä lahja- ja silkkipapereista ja pakkauspaperista sai juhliin monessa sinisen sävyssä pompom-palloja ja kennopalloja. Tein kennopallot niin, että ne saa avattua ja suljettua klemmarin avulla, joten ne menee ns. litistettynä pieneen tilaan ja ne voi käyttää monta kertaa uusiksi. Samalla idealla olen toteuttanut aiemmin mm. jouluna kuuseen pieniä kennopalloja (ks. postaus).

Silkkipaperista ja serveteistä tein pompom-palloja. Neliöitä tai suorakulmioita päällekkäin, taitetaan haitariksi, pyöristetään päät ja tehdään keskelle lovet. Nivotaan yhteen ja avataan reunat. Näihin pallohin käytin sulkemiseen noita pakkauksissa olleita taipuvia muovitettuja metallipätkiä - tiesin, että johonkin niitäkin olen hamstrannut! Pätkillä sai niput yhteen ja niistä taivutettua vielä hyvät lenkit ripustamiseen.

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 14/15: Teemaväriin sopivat harsot

Kun kerran oli kuitenkin pukluvaara niin mätsäsin jopa harsot teemaväriin sopivaksi. Ja lisäharsot tulivat muutenkin käyttöön, niitä tarvitsee kotona ihan jatkuvasti.

Harsot ovat Eurokankaan double gauzea, noin 70-80 cm pituudesta saa kaksi harsoa, kun huolittelee vain pienin kääntein reunat.

DIY-IDEA RISTIÄISIIN 15/15: Toiveita kastetulle

Tulostin Toiveita kastetulle (nimi peitetty) kullekin vieraalle täytettäväksi. Siinä oli kohtia mm. Toivon, että rakastat.. / Toivon, että kasvat.. / Toivon, että löydät.. / Toivon, että naurat.../ Toivon, että muistat... jne. Helppo pieni ajanviete vieraille. Lisäsin vierelle kassin, johon sai valmiit laput laittaa. Ajattelin, että kynnys kirjoittaa on matalampi, jos laput eivät jää täysin esille kaikkien luettavaksi.

Ja lopulta lähes kaikki vieraat täyttivät tämän! Tuli ihania juttuja vauvakirjaan säilöttäväksi.

Toiveiden lisäksi juhlista jäi ihanat muistot, valokuvat sekä ei niin ihan kranssi - tämä ei ihan kuivunut niin kauniisti kuin olisin toivonut. Kranssille kävi vähän köpelösti, kun helle teki tepposet ja osin lytistyi kotiin kuljetuksessa. Muuten tästä olisi jäänyt kaunis muisto myös! 

Vauvan pehmo-aistikuutio kierrättäen

Uutta vauva-aiheista postausta! Tämä toki myös tilkuista kierrättäen.

Nyt kun viikkoja karttuu vauvalle, suuntaan pikku hiljaa ajatukset leikkimiseen ja leluihin - mitä kaikkea voikaan tehdä itse vauvalle ommellen! Hetken sain nyt tässä vauva-arjen pyörityksesssä ompelurauhaa (mutta vain hetken), joten aloitin lelu-ompelukset siitä helpoimmasta ideasta. Tämä oli nopea ommella!

Pehmokuutio! Se on iso ja muhkea. Ja rouhea. Ja superpehmeä. Eli kaikkea eri laidoilta. Se on myös vähän tuollainen aistikuutio - jokainen sivu on käteen eri tuntuinen.

Kuutio on melko isohko, mutta tarkoituksella. Nämä suht samankokoiset Herra Hakkaraisen kuutiot pelastin taloyhtiön saa ottaa -pöydästä. Mielestäni ne olivat hauskat! Ja kuutioissa oli osa just tuollaisia aistituntimuksia tuovia, oli pörrökangasta ja ulkonevia osia - ja siitähän se idea sitten omaan pehmokuutioon tulikin. 

Valitsin erilaisia tilkkuja. Vohvelikangasta, yksi liukas leopardipala on puretun laukun sisävuorta, muut tilkut jotain sisustuskankaiden näytekappaleita, jotka puolestaan nappasin mukaan kierrätyskeskuksen saa ottaa -laarista.

Kuusi neliötä ja sitten eikun kuutio kasaan. Sisälle laitoin superlonpatjasta leikatun neliön (muutamana kappaleena). Pysyy neliö hyvin kuosissaan. 

Lopuksi pyöräytin koko neliön pesukoneessa. Ei mennyt miksikään!

Vielähän ei vauva osaa tarttua esineisiin, mutta sitä kohti mentäessä. Pehmokuutio on jo valmiina (ja muitakin saatuja leluja on jo valmiina!) odottamassa leikkejä.

DIY: Vauvan bibsit (sis. ohje)

Uutta vauva-aiheista ompelusta! 

Eli vuorossa esittelyssä vauvan bibsit, eli toiselta nimeltään olisivatko sitten kuolalaput? Tai vaikka kuolahuivit? Pienet pukluliinat? Ainakin käyttötarkoitus tulee jo nimessä ilmi: ne suojaavat vauvan vaatteita valtoimenaan kuolaavalta kaverilta tai sitten pieniltä puklutahroilta.

Kuolahuiveja voi käyttää jo ihan pienellä. Säätää vain koon oikeaksi käyttäjän mukaan. Ja tietenkään ei nukkuessa tai syöttäessä käytetä. Itse käytän lähinnä sitterissä tai jos on puoli-istuvassa asennossa sylissä. 

En voi sille mitään, mutta pikkutyyppi näyttää ihan pieneltä maantierosvolta huivi kaulassaan! Se on varmaan tuo väri, joka tuo mieleen ajatuksen maantierosvosta. 

DIY: VAUVAN BIBSIT ELI KUOLAHUIVI/KUOLALAPPU

Pienelle vauvalle riittää esim. 28-30 cm kanttiinsa oleva neliö. Materiaaliksi sopii vaikkapa puuvillatrikoo, flanelli.. mikä vain kevyt, hyvin hengittävä, imevä ja nopeasti kuivuva, pehmeä kangas. Itse valitsin kankaaksi näihin bibseihin harsoa (double gauze).

OMPELE NÄIN:

Leikkaa kaksi neliötä, ompele ne oikeat puolet vastakkain, jätä kääntöaukko. Käännä oikeinpäin ja tikkaa reunojen ympäri (samalla sulkeutuu kääntöaukko). Lisää vastakkaisiin nurkkiin nepparit. Joko painoneppikset tai vaikka käsin ommeltavat nepparit.

Tämä bibs-malli on yllättävän helppo ommella ja valmista tulee nopeasti.

Itse ompelin heti kaksi kappaletta.

Toinen malli on myös kolmiohuivi. Sama periaate, mutta kaulassa ovat vain yksinkerroin. Edellä oleva malli on siitä hyvä, että siinä on kääntöpintaa enemmän, jos tulee tahroja.

Näissäkin voi käyttää harsoa tai puuvillatrikoota. Aika pieni trikootilkku sopii näihin, eikä juuri ole langansuunnalla merkitystä tässä ompeluksessa.

Tuo dinosaurustrikoo on aika hauska, eikö!

Kokeilin harsosta myös tällaista piparireunaista kuolaliinalappua, mutta siitä tulikin piparireunan sijaan tuollainen epäsymmetrisen aaltoileva. Ei ihan sitä mitä ajattelin, mutta on se ihan käyttökelpoinen.

Kovasti on huivit pikkutyypillä käytössä. Helpompi vaihtaa ja pestä kaulassa olevaa bibsiä, kun vaihtaa joka välissä bodya. Ei se jatkuva riisuminen ja pukeminen tai vaihtoehtoisesti tahraisissa vaatteissa ole vauvankaan mielestä kovin kivaa. Näin vältetään vähän turhaa vaatteilla poikkoilua.

Sitten onkin jo vauvan ensimmäinen juhla, juhannus! Me vietetään sitä rauhallisesti (tai niin rauhallisesti kuin vauva-arki voi rauhallista olla) ihan vain kotona. Hyvää juhannusta kaikille!

 

Helppo vaunuverho

Vauvakuplan postaukset jatkuvat. 

Yksi päivieni henkireikä on käydä joka päivä vähintään yhdellä kävelyllä kärryttelemässä vauvaa. Siinä saa keho liikettä, pääkoppa happea ja vauva hyvät päiväunet - ja hyvällä tuurilla myös minä, jos vauva suostuu jatkamaan kotona sisään tultua päiväunia. 

Tuulisessa kaupungissa vaunujen must-käsityö oli vaunuverho.

Kangaskaupasta tarvittiin vaunuverhoon harsoa (double gauze), tukikangasta ja purjerenkaita. Lisäksi hankin lastentarvikeliikkeestä vaunurenkaita (ei kuvassa) viisi kappaletta.

Kustannukset eivät olleet suuria. Vaunurenkaat sai parilla eurolla. Purjerenkaat olivat kallein osuus.

Ja näin tein sen:

Otin paperille vaunusta verhoon yläreunaan kaavan ja mittasin kuinka pitkä verhon pitäisi olla. Leikkasin niiden mukaan kaksi verhikappaletta harsosta ja yläreunaan leveän kaistaleen tukikangasta.

Silitin tukikankaan toisen kappaleen yläosaan. Leikkasin korva-somisteet ja ompelin ne paikalleen. Sitten ompelin verhokappaleet vastakkain, jätin kääntöaukon, käänsin oikeinpäin ja tikkasin päältä verhon ympäri.

Lopuksi paukutin purjerenkaat paikoilleen, aloitin keskeltä ja neljä muuta rengasta tasaisin välimatkoin renkaan kummallekin puolelle. 

Ensin tosin korvat olivat kiinni vain alareunastaan. Hyvät olivat, kunnes vaunuilla lähti ulos. Liikkeessä korvat olivat kuin löysät siivet. Ihme lerput, en tykännyt yhtään miltä ne näytti.

Tässä vaiheessa mainittakoon myös, että vaunuverho oli eka kerta, kun kiinnitin purjerenkaita! Aika kauan meni, että ylipäätään tarvitsi niitä johonkin käsityöhön. Kiinnitys meni hyvin - kunhan vain ensin tajusi miten ne laitetaan.

Ja korvatkin saivat viimeisen silauksen iin päälle: ompelin ne käsin piilopistoin takareunastaan kiinni. Eivätpä heilu enää! Näyttää paljon paremmalta.

Ja sitten eikun kärryttelemään.

Snugglet, vauvan ensilelut

Terveiset vauvakuplasta! Täällä ollaan jo kuukauden ikäinen. Päivät ja viikot kulkevat vauhdilla.

Aika esitellä snuggle, ensilelu!

Snuggle eli ensilelu on tällainen harsosta tehty pehmorätti. Voisi sanoa myös lohturievuksi. Vielä vauva on hiukan liian pieni eikä ymmärrä harsolelun päälle, mutta pian varmaan on oikeinkin hyödyksi.

Tein snuggleja kaksi erilaista. Ensin harmaan, sitten mintun värisen. En ollut ensimmäiseen oikein tyytyväinen, joten otin uuden yrityksen nallen muodossa. Siitä tulikin sitten paljon mieluisampi.

Tämä harmaa on vähän kuin liito-orava. 

Ompelin oravahahamon kahdesta neliön muotoisesta harsosta (double gauze), vedin nurkat suppuun, lisäsin vanulla täytetyn pään ylös ja littanan hännän alas kääntöaukkoon. Lopuks kirjoin nukkuvat silmät päähän.

Nalle ei ole samoin littana, vaan enemmän mekkomainen. Tein pään ison neliön keskelle ja lisäsin vanulla täytetyt kädet sekä laskostin muutamalla saumalla neliön pään ns. ylävartaloksi. 

Tästä tuli paljon kivempi jo värisävyiltään. Ei ole ankean harmaa, vaan söpön mintun värinen ja sisäpuolelta keltainen. Kasvojen kirjontaankin panostin hippusen enemmän.

On ne silti ihan söpöjä molemmat. Harmaa voisi olla vaikka varakappale. En sitä kuitenkaan vielä purkanut. Eihän sitä tiedä, jos vaikka vauva tykkääkin liito-oravasta enemmän kuin nallesta. 

Vielä ei ole tarttumarefleksiä, mutta sitä odotellessa snugglet ovat valmiina odottamassa. 

Äitiyspakkauksen päällinen

Äitiyspakkaus, tuo ihana Kelan laatikko. 

Meillä vauva on nukkunut äitiyspakkauksen laatikossa. Mutta luonamme asuu nyt melkoinen puklauttelija, joten kun ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) osuma tuli pahviboxin seinämään, totesin, että jonkinlainen suoja on laatikolle tehtävä tai kohta laatikko on yhtä puklaussotkua täynnä.

Seuraavan päiväunen aikana uhrasin omat päiväunet ja kurkkasin kangaskaappiin. Valitsin suojaksi valkoisen paksuhkon puuvillan, jossa on pientä kolmioprinttiä - täydellinen!

Ensin mietin, että alan ompelemaan suojaa paloista ja se tuntui jotenkin työläältä, kunnes..

..tajusin, että suojanhan tarvitsee suojata vain sisäseinämän, ei tarvitse olla pohjapalaa. Ja jotta pysyy pystyssä, tarvitsee suojan kulkea sisä- että ulkoseinämää myöten.

Ratkaisuna oli tehdä niin sanottu tuubihuivi! 

Mittasin laatikon ympärysmitan ulkopuolelta (+ saumanvara saumaan) ja sitten laatikon korkeuden kerrottuna kahdella (+ käännevarat reunoihin). Ompelin pitkän suorakolmion päädyt yhteen ja sitten käänteet reunoihin.

Suoja oli helppo sujauttaa laitojen yli. Sisäpuolella reuna jää ihan laatikon pohjaa vasten ja laatikon patka pitää reunan hyvin paikoillaan, joten se on myös vauvalle turvallinen. 

Ja ompelukin oli helppoa ilman mitään turhia kikkailuja. Valmista tuli ennen kuin vauva heräsi päiväunilta!

Toivon, että tämä suoja antaa laatikolle lisämahdollisuuksia selvitä nättinä se aika kunnes vauva siirtyy nukkumaan suoraan pinnasängyssä. Olisi ihana säilyttää äitiyslaatikko niin, että siihen voisi kerätä myöhemmin vauvan säilytettäviä vaatteita, leluja ja muita sen sellaisia.

Ja vaikka äitiyspakkauksen kuosi on kyllä kaunis, on se tämäkin kiva. Tykkään, että suojakangas on kirkas ja valoisa. Itse laatikkohan on vain ihan valkoinen sisäpuolelta. Tässä on se kiva, että myös kuviointi jatkuu laatikon sisäpuolella.

Hyviä päiviäunia pikkuinen <3 

Ensimmäinen äitienpäivä

Hän on täällä!

Vappuna tuli yllättäen ja mullisti elämän rytinällä. Sen jälkeen ollaan ihmetelty pieniä varpaita. Ihmeellistä, että tässä ne nyt ovat, pienet jalat, jotka minua niin kovin pitkään potkivat. Laittaa sanattomaksi ja tunteelliseksi: minä todella olen nyt äiti. Ja sain heti perään kokea ensimmäisen äitienpäivän.

Jo ennen vauvan syntymää bongasin lastentarvikeliikkeestä tällaisen Perheadin pakkauksen, jolla voi painaa jalan tai käden mustelevyn läpi, josta ei tartu mitään vauvan ihoon. Ostin heti yhden setin.

Pakkauksessa oli vain kaksi korttipohjaa, mutta leikkasin lisää kartongista. Joka kerta jälki oli vähän vaaleampi, mutta kyllä yhdestä setistä sai useamman painojäljen kuin vain kaksi. Vieläkin ehkä saisi, mutta lopetin kuuteen, koska vauva alkoi protestoimaan vastaan (vaikka nukkui reporankana homman aikana  - reppana, heti joutui osalliseksi äidin DIY-hommiin).

Tuntui vain, että muste ei oikein kuivunut sataprosenttisesti vaan jotain siihen osuessaan vähän lähti suttaantumaan. Päätin kontaktoida jäljet, jotta pysyisivät parempana mahdollisimman pitkään. Toki muovituskaan ei ole tae, etteikö esimerkiksi muovin alla haalenisi ajan myötä, mutta päätin silti ottaa riskin kontaktin myötä.

Yhdestä käden jäljestä tein omalle äidilleni uudelta lapsenlapselta äitienpäiväkortin. Pari painojälkeä jätin muistoksi, vaikka kehystettäväksi tai albumiin lisättäväksi.

Pari huonompaa, jotka jo painaessa vähän suttaantuivat reunoistaan, leikkasin muotoonsa ja kontaktoin niin sanotust tarroiksi. Ajattelin lisätä ne vauvakirjaan.

Katsokaa nyt kuinka pieni käsi! Vauvojen kädet ovat kyllä kieltämättä kaikista söpöintä. Se puristusote ja pienen pikkuruiset kynnet, en kestä kuinka söpöä.

Tuntuu, että siitä on yksi ihmiselämä, kun käytiin rakenneultrassa. Ja nyt sitten hän on todella täällä. Ihmiskeho on ihmeellinen. Äitiys on ihmeellistä. Vaikka en ole ollut oikeasti kauaa äiti, tuntuu että tämä on rooli, johon olen solahtanut hyvin. Se on yhtä aikaa outoa, mutta silti niin luonnollista. Ja odotettua.

Hyvää äitienpäivää äideille, isoäideille ja kaikille odottaville äideille - sekä muille äitihahmoille!

Ja kaikkea hyvää heille, joille tämä päivä on raskas. Tämä päivä ei ole kaikille ihana ja onnekas. Äitinsä menettäneet, äidiksi haluavat ja etenkin lapsensa menettäneet. Olen pahoillani teidän puolesta. Voin vain toivoa, että jostain saatte lohtua.