Myllymäen hame.

Ostin Marimekon poistuvista kankaista mukavasti alennetulla hinnalla Teresa Moorhousen Myllymäki-kangasta (2010). Otin sitä vain pienen kappaleen ja päätin tehdä siitä lyhkäisen ja napakan arkihameen.

Tarkoitus oli tehdä "helppo-hame"-tutoriaali, mutta homma meni mönkään. Useasti. Ensin tuli liian iso, sitten kavensin. Kavensin uudelleen. Tein siitä hintsun verran ehkä liian napakan. Menkööt. Sitten tuli tehtyä yksi vetoketju noin viidesti uudelleen. Ratkoja oli ahkera kaveri, luovutinkin välillä. Kaksi kertaa piti ompelu pysäyttää, kun tuntuu että tulee miks-mää-oon-näin-huono-itkuraivarit. Hermoja on nyt sitten kovasti kasvateltu, kun lopulta kuitenkin kaiken koneen sylttyjen, lankojen loppumisen, puolan rikkoontumisen ja ratkomisen ja kiroilun jälkeen hame jopa valmistui. Mutta tutoriaalia ei nyt sitten syttynytkään, tällä erää kaiken sähläyksen takia en ehkä ole se pätevin tutoriaalin tekijä. Ehkä ensi kerralla sujuu paremmin!

Mutta tiedättekö tunteen, kun välillä jo luulee epätoivossaan, että ei tästä nyt tuu yhtään mitään ja sitten voi oikeasti hengähtää ja hihkaista: valmista! Mikä ilo ja riemu. Ja taidan tykätä hameesta extrasti jo sen takia, että taistelin sen puolesta niin kovasti. Minä ja hame vs. temppuileva sylttääjä-ompelukone 1-0!

Iphoneen kuvat todistaa, että käytössä on jo ollut. Yhdistettynä yhteen kivoimpaan koruuni (kutistemuovia).

Ja tilkkupalasta tuli tehtyä hameelle pikkusiskoksi sormus. Kuulemma näyttää nappikoneella tehdyltä, mutta oikeastihan päällystin vain muovinapin neulalla ja langalla. Aivan hyvin onnistuu ilman mitään apureita!

Kukka pussissa.

Mun kukka hyppäs pussiin. Paperiseen ja muovitettuun sellaiseen. Kun aikansa tuijottaa television viereen jämähtänyttä ruman ruukkuista kukkaa, on asialle tehtävä jotain. Ystäväni paperi ja kontaktimuovi hyppäsivät hätiin.

Inspiraationa oli Pinon vettäkin kestävät Essent'ial-säilytyspussit. Useissa blogeissa on niitä pyörinyt ihasteluni kohteena. Piti tehdä oma kotikutoinen versio pussista. Levitin noin A2-kokoisen paperiarkin lattialle. Kontaktoin sen toiselta puolelta. Vähän pintaa rutistelin, jotta pehmenisi ja pinta olisi kivempi. Sitten yhdistin lyhyet päät kirkkaalla pakkausteipillä (myös kontakti/ liimaus kävisivät). Toiselta pitkältä laidaltaan leikkasin reunaa noin 10-15cm syvyydeltä kuuteen lohkoon. Aina vastakkaiset lohkot yhdistin teipillä päistä yhteen ja päällekkäin muodostaen niistä pussille vahvan pohjan. Yläreunan rullasin varovasti alaspäin.

Ruukun suojasta tuli aika kiva. Reilusti alle puoli tuntia se otti niin on vihdoin ja viimein ruma kukkaruukku piilossa katseiden. Vielä, kun saisi koko kukan siirrettyä jonnekin hyvään valoisaan paikkaan ennen kuin koko reppana vaihtaa ittensä keltaiseksi. Malttais nyt vaan vielä pysyä vihreänä ja ylpeänä, kyllä se kevät vielä koittaa!

Psst. jos tykkäsit tästä, tsekkaa myös aikaisemmin tekemäni säilytyspussi kierrätetystä kartasta. Postaus täällä.

Tukea tytöille.

Nyt kuulkaa tytöt tulee tärkeää asiaa. Nostan pöydälle asian nimeltä rintaliivit, etenkin ne huonot sellaiset. Nyt jos jollain särähti korvassa ja tuli vaivautunut olo jo pelkästä aihepiiristä, voi postauksen skipata. Ymmärrän etteivät alusvaatteet ehkä se ole paras valinta näin julkisesti blogisfäärissä, mutta yritin tuottaa jutun hyvällä maulla niin että lukijoiden mahdollinen kiusaantuneisuus olisi minimissään.

Mutta oli ne sitten isot tai pienet, jokaisen tytön/naisen olisi syytä pitää jonkinlaista tukea kavereillensa. Ja nyt pikagallup: nyt kädet ylös kellä on rintaliivejä, joissa on jotain vikaa? Uskallan väittää, että kaikilla. Tai edes suurimmalla osalla. Hyvin usealla. Itse kävin omat läpi yksitellen ja säikähdin: vain pari yksilöä olivat kuosissaan, kaikissa muissa oli jotain vikaa..mitä hittoa? Ei ihme, jos olo ei ole hyvä ja vaatteiden alla ei hommat istu kohdilleen. Kyllähän se tekee järkeä, ettei koko olemus voi näyttää hyvältä, jos koko ajan nykii kuppeja alas tai poimii olkaimia ylös. Joten eiköhän korjata hommat toimimaan:

DIY-vinkkejä kuinka korjata huonosti istuvat/ vähän rikkinäiset/ muuten vain hiertävät rintsit kuntoon:

Ongelmatapaus: metallituki puskee liivistä läpi. Ratkaisu: kokeile voiko liivejä pitää ilman tukea. Jos ei, tunge se takaisin varovasti ja parsi reikä umpeen. Jos reikä on iso, voit käyttää apuna myös tukikangasta. Huomioi, ettei korjauksesta tule isoa möllykkää, joka alkaa painamaan. Tsekkaa myös kahdesti, ettei tule pingotettua tukea väärinpäin - monet kaartuvat toiselta laidaltaan enemmän tai vähemmän.

Ongelmatapaus: olkaimien säätö ei luisuu käytössä pois kohdiltaan tai säätö on kokonaan rikki. Ratkaisu: Ota säätölenksut pois (eli leikkaa olkain päästä auki pienen nuolen kohdalta ja vedä lenksut pois) ja ompele olkaimet kiinteäksi. Tässä on vain mitattava tarkasti olkainten pituus, jotta istuvuus on hyvä.

Ongelmatapaus: hiertävät/liian kapeat tm. olkaimet. Ratkaisu: vaihda ne. Voit siirtää toisista liiveistä olkaimet sellaisenaan tai ommella pehmeästä kuminauhasta omat (joko kiinteät tai säätölenksuiset). Ja mieti, omien olkainteen voi ihan itse päättää niiden värin ja leveyden! Tämä mahdollisuus suopi muistaa myös silloin, jos kohdille sattuu liivit, joiden ainut huono puoli on vääränlaiset olkaimet - se ei haittaa, ne voi vaihtaa!

Ongelmatapaus: muuten hyvät, mutta ympärys on liian pieni/iso. Ratkaisu: säädä leveyttä sopivaksi! Ompele joko hakasiin lisäkappale (ota toisista liiveistä tai osta kaupasta varakappaleita, ks. myös alusvaatteita myyvien vaateliikkeiden tarjonta) tai ompele laidoista sisään, jolloin leveys pienenee.

Ongelmatapaus: ällöttävän värisiksi värjäytyneet olkaimet. Ratkaisu: ota kellertävät ällötykset pois ja laita uudet olkaimet tilalle. Vaihtoehtona on vaikka kuminauhan liittäminen tälleensä niskalenkkimalliksi.

Ongelmatapaus: muut silmään pistävät osat. Ratkaisu: jälleen toistan, ota se pois. Esimerkki-liiveistä otin selästä pois metallisen koristejakajan, joka oli siirtänyt väriä olkaimiin. Se oli myös mielestäni ihan turha ja päätin, että olkaimet on hyvät ilmankin. Eipä näytä enää likaiselta ja korumatskut sai uuden osan.

Ja sepä se: jos ei muuta niin hajota vanhat liivit kappaleiksi ja varaosiksi. Ota hakaset, lenksut ja olkaimet talteen. Niillä voi korjata seuraavat rikkinäiset liivit. Monia osia voi käyttää myös muussa käytössä. Olkaimia olen käyttänyt ihan kummarin roolissa, renkuloita koruissa, hakasia vaatteissa..

Extravinkki: myös liiviosia kierrättämällä voi myös tehdä itse irroitettavat olkaimet. Ei se tarvitse kuin olkainten päähän nuo tietyt päätykappaleet ja kuppien yläosaan pienet lenksut. Helppoa, eikö?

Loppukevennyksenä vielä sanottakoon, että ainahan voi oikeasti kulahtaneista liiveistä tehdä ihan jotain muuta. Vaikka tämmöttisen toooooooosi hienon "juhlalaukun". Ei jösses ja jessus sentään. Ja minä tuon joskus vuosia sitten ihan tosissaan tein. Nyt nolottaa. On tuo vähän koominen ajatukseltaan ja toteutukseltaan. Idea ei sentään ollut oma, vaan ohje löytyy täältä: ylen vanhasta Kirppis-sarjasta.

Pieni lokerikko.

Olen kova Clipper-teen fani. Ne maistuu hyvältä ja ovat ne myös pakkauksissaan tosi nättejä. Niin nättejä, että niitä on tullut otettua syrjäänkin. Tänään en enää muistanut mitä varten niitä muka säilytin, joten päätin mielijohteesta uhrata ne liimaa-leikkaa-askarteluun.

Ja tämmönen hökötys paketeista sitten tuli, pieni lokerikko. Tein sen näin: leikkasin lootat keskeltä auki, liimasin yhteen ja vuorasin kauttaaltaan valkoisella hylly(?)paperilla. Päälle vielä pistin kontaktia, jotta päällystys ainakin kestäisi. Mitä nyt vähän jäi nurkat irvistämään, mutta onpahan ainakin tekijänsä näköinen.

Ja tähän tarkoitukseen pystylokerikon sitten tein. Suututti kylppärin kaapissa monet erilaiset purnukat, kipot ja kupot, joissa pinnit, topsit, pikkurasvat ja meikkisudit olivat. Vaikka kuinka piti järjestystä yllä, näytti se aina siltä, että joku on putoamassa tasolta yli laidan. Nyt, kun on pikkutarpeet samassa laivassa, vievät ne vähemmän tilaa ja niiden kokonaisuuskin näyttääkin pelkistetysti paremmalta.

Neljä vuotias.

Niin se aika menee ja vuodet vieriin eteenpäin. Madam B.C. ihan salakavalaa täytti tämän vuoden puolella neljä vuotta! Tuntuu jopa vähän uskomattomalta, että siitä on jo neljä vuotta, kun tälle blogille nimeä ja ensimmäistä postausta päässäni pyörittelin. Sen jälkeen on tapahtunut valtavasti. On tullut hetkiä, jolloin on tehnyt mieli heittää hanskat Tanskaan ja taas niitä päiviä, joina olen ollut aamusta iltaan ihan yhtä hymyä vain ja ainoastaan tämän blogin ansiosta. Taidot ovat kehittyneet, uusia jippoja olen oppinut, mutta välilllä on myös menty niin syvälle metsään kuin vain voi mennä. Sitähän se elämä, käsityöt ja myös bloggaus ovat - onnistumisia ja epäonnistumisia.

Myöhäisten "blogisynttäreiden" vuoksi ajattelin ensin postaavani neljä koko Madam B.C:n historian parasta poimintaa, mutta se osoittautui liian haasteelliseksi. Ja koska tykkään myös korostaa sitä, että kukaan ei osaa kaikkea syntyessään, esittelen omien onnistumisien hypettämisien sijaan fail-kategoriaa ajalta ennen tätä blogia.

Exhibition 1: Farkkulaukku. Olisiko lähemmäs kymmenen vuotta sitten tehty (ainakin toivottavasti)? Farkkusuirojen pujottaminen oli sinänsä kiva idea, mutta ulosanti on jotain kamalaa. Eikä sitä edes voi laittaa "sen ajan muodin piikkiin". Miettikää, mä myös käytin tuota julkisesti! On ihme, että noilla ompeleilla laukku edes pysyi kasassa.

Exhibition 2: Koiralaukku. Tein rumiluksen hameen lyhennyksessä jääneestä jämäpalasta. Ainut puoliksi hyväksyttävä seikka vaskan suhteen olisi ollut se, että jos ripojen päässä olisi ollut viisi vuotias pikkutyttö. Mutta ei kun sitä kantoi neljä kertaa vanhempi. Ja nyt nolottaa niin, että melkein itkettää.

Exhibition 3: Trikootuubitopit. Ja nämä ompelin vain paria vuotta aikasemmin mitä blogini starttasi. Muuten hyvä, mutta a) koot eivät natsaa b) saumat ei kulje suoraan tai edes siellä missä pitäisi c) ompeleet = sotkua. Ei kaunista katseltavaa. On kyllä oma taiteenlajinsa saada tyyliin maailman helpoin vaatekappale ommeltua (ja leikattua) niin väärin kuin olla jo voi. Noh, silloin en tiennyt paremmasta?

Exhibition 4: Satiinitoppi. Tämän ompelin vuonna 2009. Ja luulin olevani silloin jo ihan superduperhyvä ompelija. HAHAHAHAA! En ole sitä vieläkään! Mutta tämä vetää jo hiljaiseksi. Mikä on tuo ihme olkainviritelmä? Tämän pitämisestä ei tosin ole mitään muistikuvaa. Joko se on kauniisti poistunut aivokopasta (hyvähyvä) tai sitten en vain halua muistaa, että kyllä, tällä topilla on asteltu menemään.

Extra-exhibition 5: Muuton yhteydessä löytyi varastosta myös tämä vaahtosammuttimen kokoinen nukke (no nyt se on kuitenkin jo lahjoitettu lelukeräykseen). Ja arvaatteko: tein mollan ala-asteella käsityötunneilla! Tällä tytskyllä on päällään hienommat vetimet kuin edelliset topit minulla yhteensä.

Sellaista. Ja tämän postauksen tiivistelmä on siis tässä: itselleen ja omille fail-käsitöilleen pitää uskaltaa nauraa enemmin tai myöhemmin. Ei ne ensimmäiset laukut ja topit kellään voi olla ihan haute couturea. 

Laukusta kori.

Sain lahjoituksena läheiseltä tämän kesäkassin. Se oli aika kiva...kunnes huomasin mitä sille oli käynyt..

..kai oli menettänyt toivonsa säilöön jouduttuaan ettei se kesä enää tule..Riks raks loveja oli siellä täällä..

..noh leikkasin sitten laukun rikkinäisen yläosan pois..poistin vuoren ja talletin säilöön ehjät hihnat ja metalliosat. Näinpä rikkinäisestä laukusta tuli sitten vielä jonkinlainen kori. Vielä mietin pitäisikö sille tehdä sitten kuitenkin sisävuori, joka ulottuisi leikatun (voi sakset, ette leikanneet lainkaan suoraan!) reunan ylitse. Noh, ilman sitä tulevaa vuortakin saatte kierrätysidean ilmi.

Kolmas kerta.

Pitkästä aikaa tuon näytille jotain mikä on tuotettu paininjalan alla. Tiedättehän minut, aina vanhalle vaatteelle on yritettävä antaa lisäaikaa. Tässä tapauksessa olisin voinut jo luovuttaa, mutta en antanut periksi. Mielestäni aina ei tartte heittää kiertokulkuun kulunutta vain siksi, että se on vanha ja kulunut. Entäs jos se silti on päällä tosi kiva, sellainen mukavuusvaate, joka ansaitsee vielä mahdollisuuden?
Ostin tunikan jo kertaalleen käytettynä kirpparilta ehkä vuonna 2008. Käytin sitä pitkälle sellaisenaan. Sitten siihen tuli tahroja ja peitin ne röyhelöpaneelilla vuonna 2010 (postaus ja röyhelön perustutoriaali täällä). Röyhelöilläkin mentiin pitkälle, kunnes ne kulahtivat pesuissa painavaksi laataksi. Tunikan pintakin oli jo kauttaaltaan tasaista nyppylää, mutta en silti raskinut heittää sitä pois. Moni muu on kyllä mennyt pienemmästäkin syystä, mutta nyt en hennonut. Kauan tunika pyöri "tee näille jotain"-kasassa, kunnes tänään poimin sen esille. Ja mitä sille tein? Käsiin osui tilkkulaarin puolelta ohutta trikoota vanhasta puserosta. Päätin korvata trikoolla koko etumusosan. Pienen nappikaistaleen rypytyksineen lisäsin päätiehen lisäkappaleeksi.

Nyt ei enää pääntie kulje jossain navassa, ei vilku ja valu. Kiva kuin voi vain huljauttaa lutuisan pehmeän tunikan päälle ilman, että sen alle pitäisi kiskoa mitään turhia alustoppeja. Mikäs tässä sitten kotoilessa ja touhutessa kauhtuneen mukava helma heiluen. Saa kotipäivään uutta puhtiakin, kun ei veny aina niissä samoissa lökäpöksycollegeissa.

Yhdessä olemisen pienet ilot.

Kuka lukijoista muistaa avomiehelleni tekemät "kotitreffi-pakkaukset" tai yhdessä keksimämme kuukausittain avattavat "treffikirjeet"? Nyt, kun kullanmurujen ja puspusihmisten rakkauspäivä eli ystävänpäivä taas tulla jolkottaa ihan vain viikkojen kuluttua, päätin nostaa pöydälle mitä pientä ja kivaa me olemme viime vuosina yhdessä tehneet edellä mainittujen kirjejuttujen avulla. Oli se sitten juuri ystävänpäiväksi ideoitu yllätys tai muuten vain arjen piristys, tässä osa parhaista ideoista mitä voisi tehdä yhdessä (kotona). Panostaa voi tuplaten tai sitten vetää ihan simppelillä versiolla, pääasia on laatuajassa ja siinä, että tehdään jotain mukavaa, perusarjesta poikkeavaa. Yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä tuskin voi liikaa painottaa etenkään jo pitkään yhdessä olleilla.

(Pyydän anteeksi kuvien pientä sensurointia. Sumutuksien alle jäivät minun rustaamiani "meidän huumorin alaisia" viestejä ja muita juttuja, jotka suurimmaksi osaksi olivat vain mieheni silmille tarkoitettuja.)

Idea 1: Ensimmäisten treffien uusiminen eli mitä sitä tulikaan tehtyä? Me käytiin ekoilla treffeillä leffassa ja koti-treffin ideana oli katsoa sama leffa uudestaan. Jännä homma, että yleensä muistan juonikuviot todella hyvin, mutta katsomastamme leffasta en muistanut oikein mitään! Tais vissiin vähän jännittää?

Leffapaketin  mukana oli poppareita (me tehdään aina kattilassa) ja parit maustesekoituspussit. (Aikaa noiden tekemisestä on jo niin kauan, että valitettavasti en enää muista mistä näiden reseptit löysin. Hyviä olivat!)

Idea 2: Tehkää, jotain mitä ette ole ennen yhdessä tehneet. Esimerkiksi meidän malliin leivottiin yhdessä suklaakakku. Valitsin reseptin, joka oli ollut kokeilujonossa ties kuinka kauan. Sitten pakkasin valmiiksi kaikki kuivat ainekset pusseihin mitattuna. Muistan, että kakun leipominen oli yhtä toheltamista eikä se nätiltä näyttänyt, mutta oli se kyllä suussa sulavaa! Taidettiin syödä se yhteen iltaan (noloa).

Idea 3: "Kotikylpylä"-paketti. Pistä yhteen esimerkiksi pesulaput (ittetehty), kuorinta (sekin ittetehty), hierontaöljyä ja hierontalahjakortti (itte, hah), kasvonaamiot.. Muita ideoita: saippuat, jalkahoidot, saunahoidot.. Kasvonaamioita vähän epäilin etukäteen, mutta ainakin täällä mies kokeili sitä ihan tohkeissaan (en sitten kertonut tätä tietoa eteenpäin) ja tuumasi , että voitaisiin tehdä naamioita toistekin!

Idea 4: Persoonallisuus peliin. Minä olen persoonaltani luova ja taiteellinen, joten keksin luoda meille "kuvistunnin". Inspiraatioksi piirustuslehtiö, vesivärinapit, pensselit ja ohje "maalataan toistemme kuvat".

Edellisen kanssa sama idea, mutta miehen musikaallisuuteen painotettuna. Vinyylistä tehdyt plektrat (ohje: Morning Creativity), rytmimuna (yhteenteipattu iso pääsiäismunan hylsy, sisällä riisiä. Ohje: Morning Creativity) ja vinyylistä tehty lasinalunen. Nämä olivat lähinnä rekvisiittaa, itse pointtina oli se, että mies olisi opettanut minulle kitarallaan jonkun lyhkäsen luritelman, mutta sitten..miettikää..minä vetäydyin hommasta..! Tuli pupu pöksyyn. Ei pystynyt.

Idea 5: Ottakaa lököttelyaikaa. Jos yhdessä nukkuminen on ihan parasta luksusta niin kai sillekin voi ottaa ihan erikseen "omat treffit"? Me ainakin otettiin. Oikein panostettiin sallittuihin päikkäreihin isolla peellä. Puhtaat viltit, puhelimet kiinni, lökövaatteet, koira jalkojen lämmittäjäksi ja sitten vain aikaa nukkumiselle. Noita (rumasti) koristelemiani tuoksukynttilöitä ei kuitenkaan poltettu, se ei olisi ollut viisasta paloturvallisuuden takia.

Idea 6: Illallinen kahdelle. Jos johonkin voi panostaa niin hyvään ruokaan. Settiin kuului hyvin pukeutuminen, yhdessä neljän ruokalajin kokkaaminen, kunnon kattaus ihan jopa paikkakortein (haha). Rekvisiitaksi lisäsin mm. servetit, virkatun rusetin ja välipalasuklaan, jotta jaksaa kokata kaikki sapuskat.

Idea 7: Jalostettu illallisen jatkokappale eli "bileet kahdelle". Pikkubile-paketissa oli mm. naposteltaviin reseptejä, drinkkiohjeita, juomiin paperilippuja, lista "bilemusiikista" ja ohje kuinka selviytyä mahdollisesta krapulasta.

Koska mukaan ei mahtunut isommin juomapuolta, lisäsin vain pienet alkomahooliputelit. Ohessa oli kuitenkin kuponki, jossa jotain tyyliin "lunasta tällä tiketillä lisää juotavaa" (jotka olin varannut syrjään tätä varten).

Idea 8: Peli-ilta! Oikeasti, pariskuntien pitäisi pelata toistensa kanssa. Oli se sitten nettipeli, pleikkari, lautapeli, korttipeli.. Tietenkään, jos toinen huono häviäjä, pelaaminen ei ole hyvä idea.. Mutta meillä oli ainakin kivaa! Peli-iltaan kuului mm. ostamani Torni-peli, matkakorttipakka, netistä tulostamani Yatzy, tekemäni tictactoe-peli (laatan päälle ruudukko ja koristekivistä pelimerkit) sekä kynä ja valmis tulostaulukko kumpi voitti mitäkin..

Ja lopuksi muutamia otoksia, että kyllä me 95% kaikki treffit "suoritettiin". Tässä mm. kuvia peli-illasta.

Pelottavan paljon illanviettoihin sisältyi herkuttelua ja juomista. Kaloreita, viiniä ja naururyppyjä, siinä on hyvä muistojen arvoinen kolminaatio! (Ja nyt alkoi tekemään ihan hirveästi mieli noita rosmariinilla maustettuja ja paahdettuja manteleita, voi luoja nuo oli hyviä! Yummmmmmmmm!)

Noh kutkuttiko joku idea tekemään jotain kivaa yhdessä sen toisen puoliskon kanssa? Muitakin ideoita saa jakaa.

Omenaperheen tulokkaalle.

Se on juuri valmistunut vetoketjullinen kukkaro! Mutta se ei ole ihan mitä vain varten tehty pussukka. Se on..

..suojakuori uudelle iPhone 5s:lle! Pitkän pohdinnan jälkeen katkaisin uskollisuuteni noksulaisille ja kasvatin tämän talouden omenaperhettä uudella tulokkaalla. Edellinen kännykkä oli sinnikäs kaveri, kohtelin sitä jopa kaltoin saadakseni sen rikki, mutta en siihen tullut edes kunnollista naarmua näyttöön. Onneksi yli neljän käyttövuoden jälkeen toiminnallinen puoli tökki sen verran pahasti, että se riitti syyksi hankkia uusi puhelin.

Mutta siihen kukkaroon! Eli kuinka tehdä tilkuista väliaikainen suojapussukka kännykälle tai vaikka (mini-)ipadille:
(Todellakin ostan iphonelle kunnollisen suojan, en vain ole löytänyt vielä mieleistä. Hyviä ehdotuksia?)

Mitä tarvitset: ompelukoneen, sakset, (nuppineuloja,) vetoketjun (muovinen on metallista parempi) ja kolmea kangasta: sisävuori- ja päälikangasta (puuvilla ja pellava ovat hyviä, trikoo voi myös soveltua) sekä jotain paksumpaa kangasta pehmusteeksi. Esimerkiksi fleece, neulos tai frotee ovat hyviä vaihtoehtoja.

Tämä on kuuden kohdan helppo-tutoriaali: 1. Leikkaa pari centtiä suuremmat kangaspalat, kutakin kangasta kaksi kappaletta. Pehmuste voi olla vähän kooltaan pienempi, jotta sivusaumoista ei tule niin paksut. 2. Aseta kankaat päällekkäin seuraavassa järjestyksessä: sisävuori väliin, toiselle puolelle pehmuste ja toiselle puolelle päälikangas niin, että sen nurja puoli on ulospäin. Ompele suoralla tikillä toinen laita. Käännä päälikangas oikeinpäin, jolloin pehmuste jää keskimmäiseksi. 3. Ompele vetoketju suoralla taitetun sauman päälle. 4. Ompele samoin myös vetoketjun toinen laita. 5. Ompele ja siisti sivusaumat (muista jättää vetoketjua hieman auki niin saat käännettyä pussukan ympäri. 6. Käännä pussukka oikeinpäin, suorista kulmat ja valmista on!

Joku voisi kyseenalaistaa vetoketjun käyttämisen kännykän kanssa. "Mutta tuohan naarmuuttaa sen!" parahti mieskin. Mutta, kun eipäs naarmuta. Tarkoitukselliset, paksut saumat suun sisäpuolella estävät vetoketjun koskemisen puhelimeen. Ja tuolleensa vetskari ulkopuolelle ommeltuna voi myös leikitellä, miksei kivan värinen vetoketju sais näkyä kunnolla? Halusin tehdä mieluiten vetskarillisen pussukan myös siksi, että se on tarranauhallisia ja napillisia versioita monikäyttöisempi sen jälkeen, kun olen löytänyt oikeanlaisen iphone-suojakuoren tämän väliaikaisen tilalle.

PS: Nyt, kun puhelimista on kyse - katsokaapa näitä "aarteita", jotka löysin kesällä. Oliko kellään samanlaisia luureja? Tuota punaista Nokialaista käytin joskus yläasteella ja voi vitsi se oli silloin pieni! Heitin nämä elektroniikkaromut muutossa menemään, mutta säilytin näppäinliuskat. Oli tarkoitus tehdä niistä jonkinlaisia nappikorvakoruja (tyyliin nämä nappikorvikset, jotka tein vanhasta laskimesta), mutta taisinpas siivousinnossa heittää liuskatkin menemään. Tai sitten olen syllännyt ne jonnekin erittäin hyvään säilöön, kun en enää niitä löytänyt! Ehkä ne vielä löytyvät..