Pastapurkki.

Tässä on pastapurkki. Se tuli minulle useampi vuosi sitten jo kertaalleen käytettynä ja kovasti kyllä siitä tykkäsin, mutta sittemmin silti yritin kaupata kyseistä purkkia kirpparilla. Kaksi tai kolme kirppispöytää se kiersi läpi ja kotiin aina palasi, koko ajan kolhuisampana ja naarmuisampana. Seinä on tullut vastaan, joko purkki lähtee nyt kierrärille tai keksin sille uusiokäyttöä. Meidän ruokakaappiin se ei enää kyllä palaa.

Sitten sen keksin. Pastapurkista tuli nyt pyttyharjapurkki! Juustiinsa oikean kokoinen vessaharjalle, pystyy hyvin pystyssä ja mitä parasta: se peittää ällöttävän harjan piiloon. Tarvitsinkin harjalle jonkun alustan..aikaisemmin käytin rikkinäistä kukkaruukkua, kun parempaakaan ei löytynyt. Mikä on, että kaupoillakin on myynnissä vain rumia tai tylsiä harjan pidikkeitä? Pari kivaa keraamista olen nähnyt, mutta niillä oli hintalapussa enemmän numeroita kuin sähkölaskussani. Minähän en semmosia summia maksa vessaharjan kupista, kun kestävän metallipurkin sai ilmatteeksi ja ekologisesti kierrätettynä.

Itse purkki löysi uuden työtehtävänsä, mutta entäs jäljelle jäävä purkin kansi? Sillekin löytyi uusi virka. Ostin pari säilyketölkkiä (0,60e?kpl) ja liimasin ne pötköksi. Toinen kansi tölkin pohjaan ja toinen kansi purkin kannen alle.

Voila, se on tölkkitorni! Erittäin hyvä säilytystorni, vie pöytätilaa vähän ja on vähän erilaisempi säilytysratkaisu kuin tavalliset pinottavat rasiat. Taidan tosin lisätä alle vielä pari uutta kerrosta niin torniin saisi laitettua enemmän "kotitoimiston" pikkusälää kummareista klemmareihin ja sinitarrasta teippirulliin..

Virkkaa pipo yhdessä illassa.

Ei ole syksyä ilman uuden pipon tekemistä. Tänä syksynä kyllä yritin kovin murtaa tämän kaavan, mutta yritykseksi jäi. Pipoihin kyllästyy niin nopeasti! Purin pari vanhaa niin pystyin oikeuttamaan uuden pipon tarpeen, heh.

Piti neuloa, mutta päätinkin taipua virkkaamiseen. Tartuin paksuun lankaan, tuhtiin koukkuun ja lennosta poimittuun supersuperhelppoon malliin. Sitten vain viimeistelyt päälle, kaksi nappia kylkeen ja valmista tuli!

Tee-se-itse-tutoriaali: Yhden illan virkattu pipo

Vaikeusaste: tosi helppo - jos osaat virkata kiinteän ketjusilmukan, osaat tehdä myös tämän

Tarvitset: 75-100g lankaa (esim. Kaja), paksu virkkuukoukku (7), parsinneula, sakset, (kaksi nappia)

Tee näin: Virkkaa ketjusilmukoita sen verran, että pituus riittää otsalta (eli tulevalta pipon reunalta) takaraivolle (esim. 20 silmukkaa). Virkkaa jokaiseen ketjusilmukkaan yksi kiinteä ketjusilmukka. Jatka ketjusilmukkakerroksia (esim. 63 krs.) kunnes kappale yltää pääsi ympäri ja kappaleen päät lomittuvat päällekkäin. Pujota lankaa parsinneulaan ja kuro jompikumpi pitkä laita kasaan ja lomittuva osa päällekkäin. Päättele lankat ja koristele pipo isoilla muovinapeilla.

Ideoita! Korvaa napit isolla tupsulla. - Virkkaa kaistaleesta leveämpi niin saat halutessasi lörppämäisen pipon ja reunasta käännettävän pipon. - Jos et tahdo kaistaleiden päiden lomittuvan päällekkäin, tee kaistaleesta lyhyempi ja ompele tai virkkaa päät yhteen ns. takasaumaksi. - Vastaavan pipon voi myös valmistaa neuloen, tee vain tarvittava kaistale ja kuro laita umpeen (ks. esimerkiksi tämä DROPS:n ohje) - Tai leikkaa villapaidasta/kaulahuivista kaistale ja ompele se pipoksi! Valmista tulee nopeammin kuin uskoisikaan!

Muita virkkaamiani pipoja: violetti kukkapipo, pallurapipot ja neulottu piparipipo, jonka reunan virkkasin. 

Piuhat kuriin.

Tähän väliin pieni käsitöiden välipala: tee-se-itse pidike piuhalle/laturille/kuulokkeille (cord twist..millä nimellä tuota nyt suomeksi sanoisi??). On käytännöllinen ja tuli itselle tarpeeseen. Ja oli kuulkaa helppo ja nopea toteuttaa! Pala nahkaa, väliin rautalankaa (esim. kierrätä elektroniikka- tai lelupakkausten muovitettuja rautalankoja) ja joustavaa pikaliimaa. Kauemmin meni liiman kuivumisessa kuin itse tekemisessä, heh.

Kun oli nahkatilkut esillä niin teinpäs sitten samaan syssyyn toisen arjessa kaivatun jutun: oman suojan kuulokkeille.

Tämäkin oli helppo toteutus, kaksi palaa, suikale ja pieni kappale tarranauhaa. Mukava tasku, yksinkertainen ja hei, tämäkin on kokonaan kierrätetyistä materiaaleista tarranauhapalaa myöten!

Näihin versioihini löytyvät alkuperäiset ohjeet täältä: Monsters Circus: Cord Twist Arrow / Bow organizer.

Lättähattu.

Hupsistarallaa-blogia lukevat näkivät jo, mutta otetaanpa aiheesta silti vielä ihan oma postaus. Kyseessä on siis vähän erilainen tilaustyö, jonka tein Norsiksen (eli tilaajan) junia fanittavalle pienelle pojalle joululahjaksi.

Pienen ajatustenvaihdon jälkeen Norsis lähetti minulle kolme Brion junapalikkaa maalattavaksi. Konsepti oli selvä ja se tuli tilaajalta: lättähattujunat, niitä ne pojalle olla pitää (lättähattu eli museojuna, ks. lisää täältä).

Ja tältä ne palikat näyttivät alkujaan. Hirmuinen hiominen oli, että sai entiset maalit pois. Sitten uutta pintaan, pohjamaalit tuplana ja sitten junan väri triplana. Lopuksi yksityiskohdat, jotka piti ottaa uusiksi pariinkiin kertaan, etenkin siinä vaiheessa, kun sain kommentin "Ai niistä tuliki busseja?" Eikääää, uusiksi meni. Vaiherikkaasta maalauksesta mulla oli myös työvaiheista kuvia, mutta ne katosivat aikaisemmassa traagisessa kokemuksessa, nyyh, niitä ei sitten esitellä siis.

Että kiitos vain itsellesi Norsis, tämä oli huippu tilaustyö! Ja propsit siitä, että siellä on jo sitten oikeasti hyvissä ajoin mietitty joululahjoja. Pitäisiköhän sitä ottaa vähän mallia? Aina sitä niin vannoo aloittavansa aikaisemmin..ja silti, silti kohtaan lähes poikkeuksetta jouluviikolla tutun apua-kolme-yötä-jouluun-paniikin.. nyt vielä ehtisi tehdä asialle muutoksen!

Kuvat: hupsistarallaa.blogspot.fi / Norsis.

Taskut suihkuun.

Hassua kuinka kaksi ihmistä voikin käyttää monta pesuputelia. Aina se on koppa täynnä jos mitä shampoota ja bodywashia. Kovin alkoi ärsyttämään se, ettei koppaan saanut koskaan laitettua mitään ilman erityistä asettelua, joten päätin lisätä suihkuun sitten tällaisen b-vaihtoehtoisen lokerikon kevyimmille tilasyöpöille.

Valitsin lokerikon materiaaliksi vanhaa valoverhoa, kun se ainakin soveltuu tällaiseen kosteaan tilaan. Vähän se menee kevyenä kankaana kasaan painosta, mutta kyllä asiansa ajaa vaikkei luotisuorana pysykään.

Jänskätti miltä lokerikko näyttää suihkuverhon toiselta puolelta, mutta ei se onneksi kovin kuulla läpi. Toisaalta ei haittaisi, vaikka näkyisi kokonaan läpi, ainakin se rimmaisi väriltänsä mustekalan kanssa! (Suihkuverho ja mustekala Ikeasta.)

Karvat takkiin.

Ei se auta, ilmat viilenee viilenemistään ja koko ajan saa pihalla palella. Talvitakit kehiin ja koska vanhasta ja hyvästä ei luovuta (noooh oli se jo menossa myyntiin, mutta sitten pakitin), joten kohotetaan takin ilmettä vähän!

Liitin takkiin karvakauluksen. Näyttää jo houkuttelevammalta! Takki monta vuotta vanha ja vielä se sai jäädä käyttöön.

Kaulus on myös vanha retale, pyörinyt vähän käyttämättömänä. Ja sanottakoon vielä, että tekokarvasta on kyse.

Puikko-ongelma.

Järjestelin tässä (taas) lankoja, kutimia ja muita sen sellaisia. Ja törmäsin tähän iänikuiseen ongelmaan: miten säilyttää pyöröpuikkoja? Mitä vain tekee niin aina ne näyttää tältä, harakan hajoittamalta risukasalta.

Yritin nyt ujuttaa puikot pieneen taskulliseen kansioon (ts. kuva-albumiin). Pistin oikein koko- ja pituusjärjestykseen, mutta liekö pysyvät kuitenkaan noin hallittuna.. Taskuihin pujotus vaikuttaa ihan hyvältä vinkiltä - etenkin, jos olisi hyvin iso puikkokokoelma. Miten te säilytätte pyöröpuikkoja? Onko jotain vinkkiä missä ei tarvisisi laittaa puikkoja rullalle? Varsinkin pidemmät puikot tuntuvat jämähtävän niin pahalle spiraalille, että niiden käyttöön ottaminen tuntuu kovin luotaantyöntävältä. Vinkkejä, anyone?

Kangaskaupoille?

Miltä näyttää? Onko väri ja kuosi kiva? Hymyilyttääkö? Tahtositko sen? Nyt ois kuulkaa saatavilla ihan kelle vain!

Toisin sanoen olen myynyt kirpparilla ja netissä viimisen vuoden aikana useita kankaita (esim. tässä postauksessa näytetyt kankaat), jotka vain ovat vuodesta toiseen kangaslaarin täytteenä. Sellaisia, joita ei ole raskinut pilkkoa tai sellaisia, joille ei vain ole keksinyt käyttöä. Tässä on yksi sellainen. Tykkään kovasti kankaasta, mutta tiedän etten saisi tehtyä tästä varmaan koskaan yhtään mitään. Siksi päätinkin ennen kirpparille laittoa kysyä: löytyisikö täältä mahdollista ostajaa?

Toisin sanoen, tarjolla olisi kaksi kappaletta puuvillakangasta, kummankin kangaspalan koko alaspäin pyöristettynä 190x85 cm. Yhden tuollaisen oranssin hedelmän koko 5x7 cm. Ylläolevan kuvan väri vastaa ainakin omalla ruudulla kankaan oikeita sävyjä. Kankaat tahrattomia ja ehjiä. Toinen kapea pääty kummastakin kankaasta päärmätty siististi nurjalle. Tunnearvon (sukulaistädin jäämistöstä) takia kankaiden yhteishinta korkeahko 16 euroa, mutta hintaan sisältyy kankaiden postimaksu.
Jos olet kiinnostunut, ota pian yhteyttä madambcblog ( at ) gmail . com. Myyn nopeimmalle haluajalle.

Kangas myyty.

Pallo x.

Tässä on punainen pallo. Se tuli ilmaisena kylkiäisenä. Mietin ensin, että sepäs on hauska. Mutta...mihin muka?

Pallon sisällä oli kertakäyttöinen sateensuoja, mutta enhän nyt tuommoista kömpelöä palloa ala missään laukussa kuljettamaan (etenkin, kun seuraava sadekausi tulee vasta pitkän talven jälkeen). Ehkä siitä tulisi rasia? Äh, tarpeeton. Tuikkukupit? Äh, keikkaa nurin. Rytmimuna? Äh, lastenjuttuja. Joulupallo? Äh, ei sekään.

Joten päädyin vaihtoehtoon x. Toiseen kappaleeseen oli saatava iso reikä. Kun en omista porakonetta, piti ryhtyä luovaksi. Naputin vasaralla ja naulalla pieniä reikiä ja kun kohta oli tarpeeksi rikkinäinen, sain pihdeillä taivutettua reikää suuremmaksi. (Ja pikkukaveri oli tarkkana vieressä. Kaikki punainen ja pyöreä kiinnostaa sitä. Aina.)

Lopuksi hioin reunat hiekkapaperilla. Vähän tuli tohinoissa raavittua laajemmasti pintaa, mutta väliäkös tuolla. Kauniimman aukon olisi saanut uupuvalla porakoneella, mutta menihän se näinkin vaikeamman kautta.

Ja mikä on tämä pallo x? Koiran aktivointipallo! Hyvän kokoinen, kovaa muovia (ei pureudu naskalihampaat) ja sopivasti kivan värinenkin. Meillä on kaksi kaupan vastaavaa kaupan aktivointilelua ja Cora tykkää kovasti niistä. Katsotaan onko tästä emännän tee-se-itse-versiosta haastajaa teollisille leluille:

Kyllähän se kovasti pyöri! Liukas pinta varmisti, että pallo liikkuu ja koira tulee perässä pitkin asuntoa (kuten näette eipä siitä yhtä hyvää kuvaa edes saanut). Tässä pallossa on selvästi enemmän haastetta kuin muissa! Liikkuu nopeammin ja on niin liukas, ettei siitä saa otetta. Kaupan leluista toinen on kumia ja sitä Cora lähinnä kantaa ja pudottelee saadakseen herkut..sekös tylsää. Tämä nimenomaan aktivoi liikkumaan enemmän muoria! Uskon, että pallon hutkiminen oli hauskaa. Ainakin siitä viestisi koiran häntä, joka vipatti leikkiessä ihan omilla kierroksilla.

Kunnes se tapahtui taas.

Voi urpon urpo. Taas se tapahtui. Universumi päätti kadottaa bittiavaruuteen yli 1800 kuvaa. Ja pisteenä iin päälle puhelinkin meni jumiin, jotta siitäkin katosi kaikki - siis ihan kaikki, ohjelmista, numeroista ja asetuksista lähtien. Ja kaikesta saan syyttää täysin ihan itseäni. Sinne meni, monet bloggausta odottaneet jutut. Monet perhekuvat, koiran söpöstelykuvat, hyviä muistoja. Miten tässä kävi taas näin, enkö jo kerran ole kokenut tietokoneen hajoamisen ja monen vuoden kuvien katoamisen?! Mitään en näköjään siitä oppinut. Urpo minä. Että eipä oo sitten järkevää blogattavaa, ei ole.

Ei auta itku. Harmitus hälvenee, karvainen kokemus unohtuu. Mutta tällä kertaa aion oppia mokasta. VARMUUSKOPIOT. Jumankauta, se on nyt asia, joka saa nyt vihdoin takoutua korvien väliin. Muistakaahan teki varmuuskopiot, oli kyse sitten valokuvista tai puhelinnumeroista. Olen nyt tehnyt tämän virheen puolestanne kahdesti, älkööt te sössiko yhtä tyhmästi.

Ps. Kuvissa viikonloppuinen pieni muistiaislahja ystävälle juhlan kunniaksi. Kaikkiaan 125 helmeä kaulakoruksi piikitettynä.

Kameralaukku osa 2.

Kuka tunnistaa mistä laukusta on kyse? Matkalaukun oheistuote? Kosmetiikkalaukku? Ei. Oikea vastaus on: murheenkryyni. Monen kirpputoripöydän riippakivi, joka ei mennyt kaupaksi sitten millään hinnalla. Toisaalta ymmärtäähän tuon, harva enää käyttää vastaavia isoja, erillisiä meikkilaukkuja. Ja onhan tuo ruma, jos totta puhutaan. Ja pohja-osio on lörtsis läjässä.

Laitoin eka laukun kierrätykseen menevään kassiin, mutta sitten jäinkin pyörittelemään sitä.. entäs, jos kuitenkin? Jos ottaisi turhat sisukset pois? Jos tekisi ala-osalle kirurgisen poisto-operaation? Mitä silloin jäisi jäljelle?

Jossittelusta sakset ja ratkoja käteen. Ja tässä on tulos! Nythän se näyttää siedettävältä, melko normaalilta laukulta!

Näin vuosien, vuosien jälkeen oli yllättävää huomata, että aijjaa - tämä taskullinen väliseinä onkin tarranauhoin kiinni ja siinä on säätövaraakin! Mukava yllätys, josta olisi ollut tosin hyötyä aiemminkin.. Mutta kaikki muu, pois vain.

Jo aloittaessa tiesin sen, kosmetiikkalaukusta tulee uusi kameralaukku! Sopivan kokoiset taskut, valmis toppaus, vettä hylkivä pinta.. Hyvä, ettei mennyt kaupaksi, tästähän tuli nyt hyvin hyödyllinen laukku! Ehkä kameraa myös tulisi kuljetettua taas enemmän mukana. Ihan liian harvoin jaksaa ottaa enää sitä mukaan. Sitä vain ajattelee, että onhan mulla kännyssä kamera.

Kattotaas vielä loppuun laukku ennen ja jälkeen! Ulkoisesti pieni muutos, mutta sillä oli iso vaikutus.

Uudet tyynyt.

Tuli fiilis, että pitää vihdoin toteuttaa to-do-listalta olohuoneen tyynyjen vaihtaminen! Ei sitä samoja jaksa kauaa katsoa.

Ajattelin, että uusien laittaminen tulee hyvään saumaan nyt, kun olen saanut vieroitettua koiran ihmisten tyynyistä. Yleensä Cora omii aina kaikki tyynyt itselleen, mönkii ja muhruaa ne piloille. Mutta ei enää, kun tekemäni pilvi-minipeitto on hypnotisoinut sen! Cora löysi pilven pehmoisesta pinnasta rakkauden eikä ole mennyt päivääkään, etteikö se tyyräisi itteään torkuille "pilven reunalle".

Ennen sohvalla olivat ylläolevan pursuilevan laskostyynyn lisäksi nämä kolme itsetehdyt tyynyt. Etummainen hameesta tehty tyyny oli kyllä kiva, mutta sen pinta ei paljoa kestänyt (ja edessä on se parempi puoli, takana oli "sukkapakoja" enemmänkin).

Eikun tyynyt jäähylle. Ensin laitoin tilalle lahjaksi saadun Annon Hitusen ja tekemäni pienen vuori-tyynyn (mallia ja inspiraatiota katsoin täältä: DesignSponge: Mountain pillow). Lisää väriä, päätin ja ompelin tyynyn Annon turkoosista Ruutu-puuvillasta. Lopuksi iin päälle vielä jämäkämpi niskatyyny..

..johon käytin tämän erittäin, erittäin vanhan neulepaidan (oikeasti, ei kai tuo ole tyyliin lukiosta? Miten ihmeessä se on edes läpäissyt kaikki lukuisat karsinnat ja kirpparipöydät??). Väri oli just sopiva ruututyynyn kanssa, joten mikäs ettei, nyt se pääsi odottamisen tuskistaan oikeaan käyttöön.

Nyt voinkin heittäytyä illaksi sohvan nurkkaan tyynyjeni kanssa miettimään ideoita mitä muuta kaikista syrjään ottamistani neulepaidoista tekisi?? Älytön määrä! Osa saa kyllä mennä suoraan kierrätyskeskukseen.

Minimalistisia ajatuksia.

Kuluvan vuoden aikana olen käynyt paljon keskusteluja minimalismi-operaatiostani. Jutustelut ovat herättäneet hyviä kysymyksiä ja innostaneet myös muita miettimään kaikkea omistamaansa materiaa - sitä tahdon myös tällä postauksella tehdä. Pari edellistä keskustelua on myös päättynyt siihen pohdintaan, että voisiko minimalismista ja materian karsimisesta olla kehkeytymässä jopa eräänlainen trendi? Kun tuntuu, että niin moni kokee tavaramäärän ahdistavana. Keskusteluissa nousivat esille ekologiset aatteet, talouden epävakaus, kotimaisuuden ja laadun tunnistaminen, kulutuskäyttäytymisen muutokset ja materian, mainosten ja "tyrkyttämisen" ähky. Jo riittää se kaikki, sanoi yksi. Kuinka paljon sitä ihminen uutta tarvitsee, jos vanhaa ja hyvää on entuudestaan? Se on mietinnän paikka. Tässä muutamia pohdintojani purtavaksi:

Väite: Minimalismi on valkoisia tyhjiä pintoja.

Jokainen kokee minimalismin eri tavoin. Usein tulee puhe valkoisesta sisustuksesta, joka huutaa tyhjyyttään. Se on minimalismin stereotypia. Oikeasti minimalismi merkitsee eri asioita. Se on yksinkertaistamista ja olennaisen tunnistamista. Minimalismi voi kohdistua elämänvalintoihin, sisustamiseen, taravamäärän karsimiseen, ekologisiin ja kestäviin päätöksiin, ajankäyttöön.. Jokainen kokee myös minimalismin ja materiamäärän eri tavoin. Se mikä on toiselle tosi vähän, on toiselle paljon. Kyse on myös mielipiteistä ja siitä miten ja mitä ihminen elämässään tekee. Jos harrastaa, suokoon harrastukseen kaikki tarvittavat välineet - se ei ole minimalismista pois. 

Totta: Materia hallitsee ihmistä - ainakin, jos materiaa on liikaa.

Mitä enemmän omistat tavaraa, sitä enemmän tavara omistaa sinut. Eikö olekin hullua? Kai sen nyt pitäisi olla ihminen, joka omaa elämäänsä ja (maallista omaisuuttaan) hallitsee? Kun materiaa on niin paljon, että se ympäröi kodin, hallitsee kaaoksellaan arkea, syö resursseja (rahaa, tilaa sekä siivouksen myötä myös aikaa) ja on muodostunut jatkuvaksi tekemättömien tai keskeneräisten tavaroiden kasaksi, materiamäärä on ongelma. Kun materia ei ole se, joka pyörii arjen keskiössä, jää aikaa ja elämäniloa paljon tärkeämmille asioille. Esimerkiksi mielestäni mekon pitäminen on tärkeämpää kuin sen tekeminen. Tahdotko muistaa sen ompelemisen vai kaikki kivat tilaisuudet, joissa pidit tekemääsi vaatetta ylläsi?

Fakta: Tunnista olennainen. Poista epäollennaiset.
Jokaiselle on omat toimivat karsimiskeinot. Toinen karsii kaiken mitä ei ole käyttänyt vuoteen. Toinen poistaa kaiken mitä ei muistanut omistavansa (sen jälkeen, kun on ensin kirjoittanut muistista kaiken omistavansa materian paperille ja jos kyseista tavaraa kuten vaatetta ei listalta löydy, kohtalona on sen karsinta). Itse olen pitänyt hyvänä ohjenuorana esimerkiksi tätä: Älä säilytä mitään mikä ei ole oikeasti käytännöllistä, kaunista tai sydämelle arvokasta. Kaikki muu on riippakiveä, joka syö joko aikaa tai tilaa. Tällaiselle kierrätyskäsityöläiselle tämä on ajoittain erittäin haastavaa. Mutta baby steps, baby steps. Ja tästä päästäänkiin seuraavaan:

Valhe: Kierrättäjä ja käsitöiden tekijä ei voi olla minimalismi.

Minimalismi ja kierrätys/käsityöt eivät mielestäni sulje toisiaan pois. Niiden välissä on vain kuilu, jossa paistaa stereotypiat kliinisen valkoisesta kodista. Kun tämä stereotypia poistetaan ja muodostetaan mielipide siitä mikä on kyseiselle henkilölle minimalismia, kuilu hälvenee. Jos käsitöitä tekevä pyrkii minimalismiin, kyse on enemmänkin valinnoista uusia käsitöitä tehdessä. Tätä valintaa hallitsevat ajatukset siitä mikä on turhaa ja mitä todella tahtoo tehdä. Kun tekee kerralla hyvin, ei tule luotua epäonnistuneita töitä nurkkiin. Kun tietää mitä oikeasti tahtoo tehdä, ei tee mitään mitä ei tarvitse. Toisin sanoen käsitöitä tekevä voi minimalismissaan pyrkiä pois turhasta materiaaleiden hankkimisesta, keskittyä vain olennaiseen ja siihen, että kokonaismaterian määrä pysyy vakiona (tai jopa välillä vähentyen). Kun ompelee yhden uuden mekon, purkaa jonkun muun vaatteen. Kun ostaa lankoja, ostaa vain sen verran mitä tarvitsee. Kun hajoittaa korun palasiksi, tekee myös niistä jotain eikä vain hamstraa osia. Tekee yhden, luopuu yhdestä - se on hyvä sääntö myös uutta ostaessa.

Loppuun sanon: Minimalismi ei ole jonkin puutetta, se on täydellinen annos kaikkea. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse, esineestä/tavarasta voi tykätä myös ilman, että visuaalisesta mielihyvästä muodostuu pakonomainen omistamisen tarve. Kun kaupassa näkee jotain kivaa, mieti miksi se olisi pakko saada? Mikä synnyttää ostohalun? Mikä tarve se on saada kotiin? Mistä luopuisit saadaksesi sen? Tahtoisitko saada ja omistaa sen myös vuoden päästä? Kymmenen vuoden päästä? Tappelisiko joku siitä perinnönjaossa tai edes kirppismyyjäisissä? Joku sanoi "You don't need to own it before you can appreciate it", jota voi hokea itse kukin vaikka tällä viikolla, kun on taas Stoccan hullaritkin. Voisiko vain hyväksyä, että kyllä, sinä pidät siitä ja se olisi kiva saada, mutta sitä ei tarvitse silti itse omistaa?