Kaipaan keltaista. Päätin, että kotiin saa nyt tulla keltaisen kirkkautta ja pirteyttä. Eurokankaassa ihastuin heti Taivaansiipi-nimiseen kankaaseen (saa myös punasävyisenä). Valkoista, harmaata, mustaa ja keltaista, voisko olla parempaa yhdistelmää!
Luulin ostavani verhoksi, mutta kotona totesin kankaan olevan aivan liian raju meille. En tiedä miksi ajattelin kappaverhon olevan hyvä idea.. mutta kangas on silti ihana ja teinkin siitä sitten tyynyn olohuoneeseen.
Yllättävän hyvin sopii tuo printti pienempien mustavalkoisten kuvioiden rinnalle! Mutustelen vielä keskitänkö jäljellä olevan kankaan myös sohvalle vai pitäisikö pilkkoa se pienempiin osiin. Vaikka kaitaliinaksi, patakintaaksi tai istuimen päälliseksi..
Ensimmäinen keltainen osa on saapunut, lisää tarvitaan - etenkin sinne keittiöön, jonne keltaista alun perin lähdin suunnittelemaan. // Kuvassa myös Annon Kuusipuu-kankaasta tehty tyyny ja sivuverhot, varaviltillä täytettävä putkityyny sekä Marimekon Kaivo-kankaasta tehdyt lattiatyynyt (tyynypostaus 1 ja tyynypostaus 2). Myös pieni tarjotin on päällystetty ja teippailtu uuteen tyyliin. Aika paljon itsetehtyä yhdessä huoneen nurkassa!
Sivut
▼
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Pääsiäisenä aina.
Pääsiäsenä on oltava aina herkkuja. Tänään jälkiruokavuorossa ovat täytetyt isot pääsiäismunaset! Idea on Lidl:n reseptivihkosesta. Suklaamunista oli helppo leikata lämpimällä veitsellä "huippu" pois. Itsetehtyä ananas-manteli-pashaa
sisään ja suklaamuruja päälle. Silikoniset muffinssivuoat olivat sopivan kokoisia kuppeja isoille pashamunille.
Pääsiäisenä on oltava aina myös jotain uutta ja iloista. Tänä vuonna se oli tämä kestorairuoho, joka saa iloistuttaa tuleviakin vuosia. Ruoho on kyllä ollut hauska! Siinä on ollut päällystettyjä karkkeja, leluja ja oli siinä oikeitakin pääsiäistipuja. Nyt viimeisimpänä siihen pääsi pahvitipu.
Ks. ohjeeni kestävän rairuohon tekemiseen täältä.
Joku voi tunnistaa sitruunaisen hahmon Arlan rahkajogurtin pahvikääreestä. Niissä pikkupöniköissä on aina muovin päällä irroitettava pahvikääre. Olin laittamassa sitä tapani mukaan pahvinkeruuseen, mutta silmät osuivat sitruunaan. Näyttää hauskalta, leikkaan sen! (Psst! Niitä pahvikääreitä kannattaa muutenkin aina vilkuilla, aika monessa on esimerkiksi reseptejä kääntöpuolella! Moni niitä ei huomaa, jos heittää purkin sellaisenaan lajittelematta sekäjätteeseen..)
Pääsiäisenä on oltava aina myös pääsiäispupuja, edes jossain muodossa. Tämän pupun tein viime vuonna, ks. täältä.
Pääsiäisenä jää myös aina jotain tekemättä. Tänä vuonna se oli pääsiäismunan maalaaminen. Aikomuksena oli maalata yksi muna (ei ole aito, vaan rikkoontumaton askartelumuna), mutta en saanut sitäkään tehtyä, kun keskityin liikaa herkutteluun ja rairuohon tuijottamiseen. Muna odottakoon seuraavaan pääsiäiseen. Tiedämpähän valmiiksi mitä silloin ainakin teen.
sisään ja suklaamuruja päälle. Silikoniset muffinssivuoat olivat sopivan kokoisia kuppeja isoille pashamunille.
Pääsiäisenä on oltava aina myös jotain uutta ja iloista. Tänä vuonna se oli tämä kestorairuoho, joka saa iloistuttaa tuleviakin vuosia. Ruoho on kyllä ollut hauska! Siinä on ollut päällystettyjä karkkeja, leluja ja oli siinä oikeitakin pääsiäistipuja. Nyt viimeisimpänä siihen pääsi pahvitipu.
Ks. ohjeeni kestävän rairuohon tekemiseen täältä.
Joku voi tunnistaa sitruunaisen hahmon Arlan rahkajogurtin pahvikääreestä. Niissä pikkupöniköissä on aina muovin päällä irroitettava pahvikääre. Olin laittamassa sitä tapani mukaan pahvinkeruuseen, mutta silmät osuivat sitruunaan. Näyttää hauskalta, leikkaan sen! (Psst! Niitä pahvikääreitä kannattaa muutenkin aina vilkuilla, aika monessa on esimerkiksi reseptejä kääntöpuolella! Moni niitä ei huomaa, jos heittää purkin sellaisenaan lajittelematta sekäjätteeseen..)
Pääsiäisenä on oltava aina myös pääsiäispupuja, edes jossain muodossa. Tämän pupun tein viime vuonna, ks. täältä.
Pääsiäisenä jää myös aina jotain tekemättä. Tänä vuonna se oli pääsiäismunan maalaaminen. Aikomuksena oli maalata yksi muna (ei ole aito, vaan rikkoontumaton askartelumuna), mutta en saanut sitäkään tehtyä, kun keskityin liikaa herkutteluun ja rairuohon tuijottamiseen. Muna odottakoon seuraavaan pääsiäiseen. Tiedämpähän valmiiksi mitä silloin ainakin teen.
lauantai 26. maaliskuuta 2016
Helmipuput.
Tässä tulee ihan kaikista helpoin ja nopein pääsiäiskoriste! Helmipuput! Kaksi helmeä, nahkakorvat ja ripustuslenkki, valmista! Kaikista kiireisimmätkin tai hitaimmatkin ehtivät toteuttaa tällaiset pupuset hollilla olevaan pääsiäiseen.
Ohje on julkaistu Kauneimmat Askartelut -lehden kevätnumerossa. Tuntuu hassulta, minä askartelin nämä puput jo viime syksynä! Ei ollut vielä edes Halloween, kun sanoin heipat kaverille "No niin lähdenpäs tästä askartelemaan pääsiäispupuja!" ja kaveri oli vähän ettäjaaniinmitäsiis menet tekemään?
Kevään askartelulehti löytyy vielä lehtihyllyiltä, jos pääsiäispyhiksi tekee vielä mieli tekemistä. Lehdestä toki löytyy muutakin ohjeita ja ideoita kuin vain pääsiäisaiheisia askarteluja, esimerkiksi pari vinkkiä erilaisiin kattausideoihin.
Tässä vielä erilainen kollaasi lehden pienistä kattausideoistani. Paperiviuhkaa, karkkipussia, dymoja, yhteen kiedottuja aterimia, kukkia, vinyylejä lautastabletteina ja paikkakortteja tai yllärilahjoja magneetilla..
Ohje on julkaistu Kauneimmat Askartelut -lehden kevätnumerossa. Tuntuu hassulta, minä askartelin nämä puput jo viime syksynä! Ei ollut vielä edes Halloween, kun sanoin heipat kaverille "No niin lähdenpäs tästä askartelemaan pääsiäispupuja!" ja kaveri oli vähän ettäjaaniinmitäsiis menet tekemään?
Kevään askartelulehti löytyy vielä lehtihyllyiltä, jos pääsiäispyhiksi tekee vielä mieli tekemistä. Lehdestä toki löytyy muutakin ohjeita ja ideoita kuin vain pääsiäisaiheisia askarteluja, esimerkiksi pari vinkkiä erilaisiin kattausideoihin.
Tässä vielä erilainen kollaasi lehden pienistä kattausideoistani. Paperiviuhkaa, karkkipussia, dymoja, yhteen kiedottuja aterimia, kukkia, vinyylejä lautastabletteina ja paikkakortteja tai yllärilahjoja magneetilla..
torstai 24. maaliskuuta 2016
Tee-se-itse: Magneettikehys.
Mitä tulee, kun yhdistetään kaksi tavanomaisesta poikkeavaa materiaalia kuten lasia ja magneettia yhteen lasiliimalla?
Kolmiulotteinen kehyksitön kehys! Kaksi lasilevyä ja kahdeksan pientä magneettia. Käytin Cascon lasiliimaa ja eeppisten liimatuhrujen ja ensin väärinpäin magneetin liimaamisen jälkeen sain kehyksen pystyyn. Ihan pyhällä hengellä ei pysy pystyssä, siihen olisi tarvinnut väliin paksummat magneetit. Mutta vähän tuettuna, pysyy hyvin suorassa. Nyt ensimmäisenä kehyksiin pääsi litistettäväksi kaksi tipua - väliin voi laittaa kyllä mitä vain, myös ihan vaikka vain valokuvan.
Edellisestä kuvasta voi myös bongata uuden piikkisen kaverini! Edellinen otti ja luovutti, joten tarvitsin uuden kaktuksen. Ennen kuin keksin millaiseen ruukkuun se pääsee, kääräsin ympärille paperikassia ruman suojaruukun peitoksi.
Ideat sekä kehykseen että kaktuksen paperikääreeseen talletin muistiin Granitista (granit.com). Kehys oli tosin paksua pleksiä ja muutenkin vähän eri kaliiperia, mutta tuosta se idea lähti muhimaan omanlaisekseen.
Tarjotin Vitra - Pääsiäispuput Pentik |
Edellisestä kuvasta voi myös bongata uuden piikkisen kaverini! Edellinen otti ja luovutti, joten tarvitsin uuden kaktuksen. Ennen kuin keksin millaiseen ruukkuun se pääsee, kääräsin ympärille paperikassia ruman suojaruukun peitoksi.
Ideat sekä kehykseen että kaktuksen paperikääreeseen talletin muistiin Granitista (granit.com). Kehys oli tosin paksua pleksiä ja muutenkin vähän eri kaliiperia, mutta tuosta se idea lähti muhimaan omanlaisekseen.
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Itsetehdyt muistivihot.
Olen sen verran vanhanaikainen, että en ole tottunut sähköisiin listoihin. Kyllä olisi koneita ja sovelluksia, mutta silti ei ole kunnon vihon voittanutta. Tykkään kaikista vihoista, oli se pieni, iso, rivitetty, värikäs, kova- tai pehmeäkantinen.. kaikk käy aikalailla tällaiselle, joka on aina tykännyt tehdä listoja, kirjata ideoita ja suunnitella ihan vaikka vain huvikseen.
Vihkoja siis kuluu aika paljon. Ekologisesti ajatellen pitäisi siirtyä sähköisiin muistiinpanoihin, mutta entä jos tekee vihkonsa kierrättäen? Sivut koottuna ylijäämäpapereista, postin tuomisista, kuoren puhtaista puolista, kaiken maailman tyhjistä lipuista ja lapuista? Kannetkin ovat ekologisesti mietitty. Siinä on kertaalleen käytettyä lahjapaperia ja lahjakassia. Marmori on päällystyskontaktin jämäpala. Valitsin valmiiksi vahvoja päällystysmatskuja niin ei tarvinnut erikseen kontaktoida pintoja.
Lisäsin myös strategisia väripilkahduksia! Ei vain tylsää valkoista, sinne meni myös värillisiä paperi-arkin puolikkaita!
Ja näin tein vihot: leikkasin sivut, niputin ja taitoin keskiaukeamat ja lopuksi ompelin sivut yhteen.
Tutoriaali miten ommella sivut yhteen löytyy tästä vanhasta, mutta varmasti vielä toimivasta postauksestani: "Listaliisa".
Extrana päälle ompelin (pitkällä suoralla tikillä) myös tavallisista A4-kokoisista kirkkaista muovitaskuista pienempiä taskuja. Niissä on vain yksi pitkä sivu auki. Taskun voi tarvittaessa vaikka sujauttaa kannen suojaksi.
Suojataskujen sisään voi ujuttaa irtolappuja talteen. Vaikka koristeita, käyntikortteja, jopa ohut kynä mahtuisi kylkeen.
Taskun voi laittaa myös vihon sisäsivuille, joko yksittäisen sivun "huomioksi" tai sitten taskulla voi niputtaa osan käytetyistä sivuista yhdeksi osioksi "pois tieltä". Tosi kiva, ei tartte käyttää enää klemmareita! En tykkää, kun niistä jää sivut kuprulle ja joskus on myös vaikea kirjoittaa, jos kynän alla painaa klemmarikasa.
Parasta on se, että taskulla voi myös niputtaa kaksi vihkoa yhteen! Toisen takakansi ja toisen etukansi - ja yhdestä tulee kaksi!
Tee-se-itse-idean suojataskun ompeluun sain Pinossa, kun näin siellä olevan myynnissä vastaavia yhdistäviä taskuja. (Kyllä, kuva on sanonko mistä, mutta kyllä siellä heijastuman takana on piirros tuotteen tarkoituksesta.)
Nyt on vihkopataljoona (kuvassa kolme vihkoa hyvin niputettuna yhteen) valmiina käyttöön. Tuli tarpeen, olikin paria poikkeusta mukaan laskematta kaikki vihot joko käytetty loppuun tai pian loppumassa.
Vihkoja siis kuluu aika paljon. Ekologisesti ajatellen pitäisi siirtyä sähköisiin muistiinpanoihin, mutta entä jos tekee vihkonsa kierrättäen? Sivut koottuna ylijäämäpapereista, postin tuomisista, kuoren puhtaista puolista, kaiken maailman tyhjistä lipuista ja lapuista? Kannetkin ovat ekologisesti mietitty. Siinä on kertaalleen käytettyä lahjapaperia ja lahjakassia. Marmori on päällystyskontaktin jämäpala. Valitsin valmiiksi vahvoja päällystysmatskuja niin ei tarvinnut erikseen kontaktoida pintoja.
Lisäsin myös strategisia väripilkahduksia! Ei vain tylsää valkoista, sinne meni myös värillisiä paperi-arkin puolikkaita!
Ja näin tein vihot: leikkasin sivut, niputin ja taitoin keskiaukeamat ja lopuksi ompelin sivut yhteen.
Tutoriaali miten ommella sivut yhteen löytyy tästä vanhasta, mutta varmasti vielä toimivasta postauksestani: "Listaliisa".
Extrana päälle ompelin (pitkällä suoralla tikillä) myös tavallisista A4-kokoisista kirkkaista muovitaskuista pienempiä taskuja. Niissä on vain yksi pitkä sivu auki. Taskun voi tarvittaessa vaikka sujauttaa kannen suojaksi.
Suojataskujen sisään voi ujuttaa irtolappuja talteen. Vaikka koristeita, käyntikortteja, jopa ohut kynä mahtuisi kylkeen.
Taskun voi laittaa myös vihon sisäsivuille, joko yksittäisen sivun "huomioksi" tai sitten taskulla voi niputtaa osan käytetyistä sivuista yhdeksi osioksi "pois tieltä". Tosi kiva, ei tartte käyttää enää klemmareita! En tykkää, kun niistä jää sivut kuprulle ja joskus on myös vaikea kirjoittaa, jos kynän alla painaa klemmarikasa.
Parasta on se, että taskulla voi myös niputtaa kaksi vihkoa yhteen! Toisen takakansi ja toisen etukansi - ja yhdestä tulee kaksi!
Tee-se-itse-idean suojataskun ompeluun sain Pinossa, kun näin siellä olevan myynnissä vastaavia yhdistäviä taskuja. (Kyllä, kuva on sanonko mistä, mutta kyllä siellä heijastuman takana on piirros tuotteen tarkoituksesta.)
Nyt on vihkopataljoona (kuvassa kolme vihkoa hyvin niputettuna yhteen) valmiina käyttöön. Tuli tarpeen, olikin paria poikkeusta mukaan laskematta kaikki vihot joko käytetty loppuun tai pian loppumassa.
lauantai 19. maaliskuuta 2016
Tee-se-itse: Pienet Dots-ripustimet.
Kuva: muuto.com |
Tee-se-itse: Pienet puiset pyöreät-seinäripustimet
Inspiraationa Muuton the Dots.
Tarvikkeet: puukiekkoja, viini- tai skumppapullon korkkeja*, puukko ja kiinnitystarpeiksi joko vasara ja nauloja tai pora ruuveineen. Lisäksi liimaa tai paksua kaksipuoleista tarraa/teippiä. Tahtoessasi akryylimaaleja.* voit käyttää kiekon ja seinän väliin myös jotain muuta kierrätettävää materiaalia kuin korkkia.
Tee näin: viillä puukolla korkin "varresta" paksuja kiekkoja, yksi kuhunkin ripustimeen. (Maalaa korkki- ja puukiekot. Anna kuivua). Mittaa seinälle ripustimien tarkat paikat. Voit sommitella kiekkojen paikkoja vaikka sinitarran avulla. Naulaa tai ruuvaa korkkikappaleet suoraan seinään. Aseta puukiekko joko liimalla tai tarralla korkin päälle. (Suosittelen jälkimmäistä
niin ripustimien irroittaminen seinästä käy aikanaan helpommin.)
Sommitelma ripustimien osalta näyttää tältä. Kaksi suurempaa ja kaksi pienempää pienikokoista dotsia.
Oikeat dotsit ovat halkaisijaltaan paljon suurempia (9-17 cm) ja ne kantavat vaikka ostoskassia, kun hyvin kiinnittää seinään. Omani ovat paljon pienempiä, 4 cm ja 7 cm. Tarkoituksena onkin lähinnä korujen pitely, joten koot ovat siihen just hyvät.
// Ks. myös nämä diy-versiot: ripustimet voi tehdä myös lipaston tai oven vetimestä: The Felted Fox: Dot wall hooks diy tai yhdistämällä puukiekon väliin tulevan onton puupalikan kanssa: miniKUNST: Sparsemmel.
perjantai 18. maaliskuuta 2016
Tee-se-itse-inspiraatio: Uashmama.
uashmama.com / Ylläolevat pussit: Formverk Living / formverk.com |
Näiden ja monien muiden merkkien innoittamana olen aiemmin kokeillut tehdä kestäviä pusseja myös itse, mutta vain kontaktin avulla. (ks. kukkaruukun suojus (joka on muuten vieläkin käytössä!) ja kartasta tehty säilytyskori.)
Nyt tuli mieleen etteikö kestäviä pusseja voisi tehdä itse myös ilman paperin kontaktoimista? Ei ihan pestäviä, mutta jos edes nihkeällä rättiä kestäviä? Otetaanpas testi ja kokeillaan onnistuuko:
Tee-se-itse: Hiukan kosteutta kestävä paperipussi Uashmaman tyyliin
Tarvikkeet: Vahvaa paperia (esim. pakkaus-, voima- tai muuta paperia), sakset, ompelukone, kevyttä lakkaa* ja pensseli.
(*Luulen, että mikä vain kevyt askartelulakka käy, esim. decoupage. Paljolti ovat ihan samaa tavaraa. Itsehän käytin pussin lakkaamiseen kynttilän koristeluun tarkoitetun lakan jämät..muuten olisivat kuivuneet pullon pohjalle..)
Tee näin: leikkaa paperista suorakulmio. Varaa korkeutta reilusti, koska rullattu yläreuna syö mittaa reilusti. Tahtoessasi leikkaa "merkkilappu" esim. huovasta, nahkasta tai tekstiilinauhasta (kun kyse on kopsuyrityksestä, jätin merkkilapun täysin valkoiseksi). Rypistele paperi pari kertaa kasaan (varo reunoja), jotta paperi pehmenee. Avaa ja lakkaa paperi kummaltakin puolelta. Sudi lakkaa hyvin ohuesti ja nopeasti. Lopuksi anna lakan kuivua sen verran, ettei se enää tahraa.
Sitten tähän väliin Älä tee näin-osio: muista työstää paperia hitaasti ja hellästi. Ensimmäisellä yrityksellä olin niin tohkeissani, että paperin sauma ratkesi yhdellä rysäyksellä. Ylhäältä se lähti ja alas asti repesi. Voi kuinka harmitti!
Älä myöskään lakkaa liikaa tai anna lakan kuivua liikaa ennen "kasaamista". Toisella yrittämällä toteutin kummatkin virheet. Ajattelin, että paksumpi lakkakerros suojaa paperia paremmin eikä se repeä. Väärin! Tietenkin lakka vain kovetti paperia. Annoin myös kuivua liian kauan. Eli, jos työstää hiukan vielä kosteana, paperi antaa reunan kääntämisen paremmin periksi!
Kolmas kerta toden sanoo ja päätin oikoa pussin kokoamisessa. Jos jättää saumat ulkopuolelle, välttyy kokonaan pussin kääntämiseltä. Ei saumoja sisällä, ei kääntöä, ei massiivista repeämisvaaraa!
Ompeluvaiheet kuvasin minikokoisella testiversiolla (aika perus, mutta kuvasinpas silti): ompele pohja ja sivusauma yhteen. Muista ujuttaa mahdollinen merkkilappu väliin (älä sijoita sitä liian alas, jätä nurkalle tilaa). Ota sivusamasta ja pohjasaumasta kiinni, aseta ne ns. vastakkain ja ompele yhteen. Tee toiselle nurkalle samoin. Leikkaa ylimääräiset nurkat pois. Käännä yläreuna varovasti rullalle.
Ja kannatti jaksaa taistella! Siinä se on, lakattu ja ommeltu ja täysin kontaktimuovista vapaa säilytyspussi.
Ihan kohtuullisen kokoinen tuli ja reunaakin pystyy vähän varovasti säätämään. Vielä en tiedä kuinka kevyesti lakattu paperi sietää sitä nihkeää rättiä (en uskalla vielä heti kokeilla), mutta sen aika näyttää.
torstai 17. maaliskuuta 2016
Tee-se-itse: pallomagneetit.
Helsingin Pinossa ihastuin pyökkimagneetteihin. Oli jo kourallinen käsissä, kunnes ajaduin itselleni tuttuun miksei-ole-kuoppaan. Miksei ole muita värejä? Eikö saa muissa väreissä? Tylsää. Keltainen olisi niin kiva! Teen sitten itse!
Kotona yritys yksi: keltaiset muovihelmet. Ei hyvä. Jää tyhmästi koholleen magneetista, napsahtaa helposti vahvimmastakin liimasta pois, läpikulkeva reikä näyttää tyhmältä. Rupes harmittamaan, ehkä kaikkea ei pidä yrittää tehdä itse....kunnes muistin FIMON. Mindblowing. Sillähän ne pallot saa ja magneetillekin piilokuopan! Ja keltaista fimoa oli jo kaapissa valmiina!
Tee-se-itse-pallomagneetit. Tarvitset: Fimo- tai Cernit-massaa, leivinpaperia, pellin ja uunin, magneetteja ja (pika-)liimaa.
Magneetin koko vaikuttaa siihen kuinka pyöreän pallon pystyy tekemään. Pieni ja vahva (kuten alkuperäisessä) mahdollistaa ns. täyspallon. Mainosmagneetin vahvuus ei ollut kovin suuri, joten piti minun taipua vähän suurempaan magneettipohjaan.
Koveta valmiit pallot uunissa (Fimo 125-130 asteessa puolisen tuntia). (Vinkki: Jos massan pinnalla on pölyä tai sormenjälkiä, niitä saa häivytettyä, kun lopuksi vedellä kostutetulla sormenpäällä varovasti "hieroo" pois. Olen oppinut niksin kantapään kautta, nyt jopa muistan tehdä sen aina lopuksi!)
Kovettamisen jälkeen anna pallojen jäähtyä rauhassa (ja tuuleta uuni!). Liimaa lopuksi magneetit kuoppiin. Käytä vahvaa pikaliimaa. Anna liiman kuivua. Valmista! Ja aikaa meni alle tunti kuvauksineen.
Ja eikun pallot jääkaapin oveen tai muistitauluun kiinni! Apua, näistähän tuli odotettua hauskempia!
Ihanaa pirteyttä, iloisuutta ja keveyttä - tätä olenkin keittiöön kaivannut. Pienestä tulee niin paljon.
(Vinkki: meillä on jääkaapissa pieni metallinen purkki kynille ja irtolapuille. Purkki on tosi kätevä. Vahvan magneetin avulla se pysyy hyvin jääkaapin ovessa. Olemme tähän niin vuosien varrella niin tottuneet, että meillä kummallakin iskee aina paniikki, jos purkissa ei olekaan yhtään kynää :D "Apua MISSÄ ON KYNÄ, miksei oo kynät purkissa?!")
Kivoja möllyköitä! Kannatti tehdä, keltainen sopii meille alkuperäistä pyökkiä paremmin. Minkä väriset pallot sinä tekisit?
Kotona yritys yksi: keltaiset muovihelmet. Ei hyvä. Jää tyhmästi koholleen magneetista, napsahtaa helposti vahvimmastakin liimasta pois, läpikulkeva reikä näyttää tyhmältä. Rupes harmittamaan, ehkä kaikkea ei pidä yrittää tehdä itse....kunnes muistin FIMON. Mindblowing. Sillähän ne pallot saa ja magneetillekin piilokuopan! Ja keltaista fimoa oli jo kaapissa valmiina!
Tee-se-itse-pallomagneetit. Tarvitset: Fimo- tai Cernit-massaa, leivinpaperia, pellin ja uunin, magneetteja ja (pika-)liimaa.
Lämmittele ja pyörittele massasta samankokoisia palloja haluttu määrä. Tee pallon yhdelle kantille kuoppa painamalla pallo kevyesti magneetin päälle. Pidä välissä kelmua tai vaikka hedelmäpussia niin et sotke magneettia massaan eikä magneetti tartu pallon kuoppaan. Kun painat pallon alustaa vasten, kuopasta tulee sopivan syvä. Kuoppa voi olla pikkuisen magneettia leveämpi. Pallo voi muuttua ensin vähän vadelmakarkin muotoiseksi, joten tarkista ja muotoile pallo vielä uudelleen.
Vinkki! Magneetteja voi ostaa myös leikattavina levyinä. Itse silppusin käytetyt magneetit ilmaiseksi saadusta mainosmagneetista, jonka pinnasta sai mainostarran veks. Tahmapinta ei haittaa, sehän on palloa vasten. Yllätyin, kun paksuhkoa (mutta taipuisaa) mainosmagneettiakin pystyi leikkaamaan ihan tavallisilla saksilla.Magneetin koko vaikuttaa siihen kuinka pyöreän pallon pystyy tekemään. Pieni ja vahva (kuten alkuperäisessä) mahdollistaa ns. täyspallon. Mainosmagneetin vahvuus ei ollut kovin suuri, joten piti minun taipua vähän suurempaan magneettipohjaan.
Koveta valmiit pallot uunissa (Fimo 125-130 asteessa puolisen tuntia). (Vinkki: Jos massan pinnalla on pölyä tai sormenjälkiä, niitä saa häivytettyä, kun lopuksi vedellä kostutetulla sormenpäällä varovasti "hieroo" pois. Olen oppinut niksin kantapään kautta, nyt jopa muistan tehdä sen aina lopuksi!)
Kovettamisen jälkeen anna pallojen jäähtyä rauhassa (ja tuuleta uuni!). Liimaa lopuksi magneetit kuoppiin. Käytä vahvaa pikaliimaa. Anna liiman kuivua. Valmista! Ja aikaa meni alle tunti kuvauksineen.
Ja eikun pallot jääkaapin oveen tai muistitauluun kiinni! Apua, näistähän tuli odotettua hauskempia!
Ihanaa pirteyttä, iloisuutta ja keveyttä - tätä olenkin keittiöön kaivannut. Pienestä tulee niin paljon.
(Vinkki: meillä on jääkaapissa pieni metallinen purkki kynille ja irtolapuille. Purkki on tosi kätevä. Vahvan magneetin avulla se pysyy hyvin jääkaapin ovessa. Olemme tähän niin vuosien varrella niin tottuneet, että meillä kummallakin iskee aina paniikki, jos purkissa ei olekaan yhtään kynää :D "Apua MISSÄ ON KYNÄ, miksei oo kynät purkissa?!")
tiistai 15. maaliskuuta 2016
Helsingin tuliaisia.
Harvemmin tulee esiteltyä mitään ostoksia. Mutta nyt on ehkä vähän pakko brassailla. Katsokaa nyt näitä ihanuuksia! En kestä!
Vihko ja post-it-lappujen kaunis setti ovat Helsingin reissulta Papershopista. Niille, jotka tykkäävät vihoista, listoista ja kaikesta paperin pyörittämisestä, voivat yhtyä ajatukseen, että Papershop taitaa olla karkkikauppaakin parempi paikka.
Tiesin Helsinkiin mentäessä, että jos ei muuta, niin ainakin uuden muistivihon ostan.
Mutta sitähän piti sanomani, että kierroksellani löysin myös useamman tee-se-itse-idean blogiin tuliaisiksi! Seuraavaksi siis tulossa pienimuotoinen sarja tee-se-itse-sisustusideoista helppojen tutoriaaleiden kanssa. Tiedossa pari koristeellista, pari tarpeellista ja pari käytännöllistä diy-toteutusta. Jännittävää! Olen kovin inspiroitunut, kohta tuumasta toimeen!
Mutta ensin otan inspiroivan tankkaus- ja tuumaustauon ja kirjottelen ylös tulevien ideoiden tutoriaali- ja toteutusajatuksia.
Ja kylläpä muuten näyttää tylsistä tylsinkin ruisleipä jännittävältä välipalalta uuden kivisen alustan päällä.
Postaus ei sisällä minkäänlaista yhteistyön tuomaa piilomainontaa tai esim. hyvityksiä linkeistä. Mielipiteet tuotteista/liikkeistä ovat omiani.
Vihko ja post-it-lappujen kaunis setti ovat Helsingin reissulta Papershopista. Niille, jotka tykkäävät vihoista, listoista ja kaikesta paperin pyörittämisestä, voivat yhtyä ajatukseen, että Papershop taitaa olla karkkikauppaakin parempi paikka.
Tiesin Helsinkiin mentäessä, että jos ei muuta, niin ainakin uuden muistivihon ostan.
Papershop.fi / Fredrikinkatu 18 - Niillä on myös verkkokauppa!
Kiertelin Helsingissä monissa sisustusmyymälöissä. Löysin vaikka mitä mahtavaa. Tosin luulin ostaneeni enemmän mitä oikeasti ostin. Enemmäkin keräsin näköjään inspiraatiota, kun tuliaisina olikin vain Tigerin klipsin sisältävä kahvimitta (jes, vihdoin mullakin on tällainen nerokas apuri!) ja Pinosta ostetut kiviset alustat. Mietin kyllä onko järkeä raahata kiveä kotiin, mutta eipä vastaavia itsekään voi tehdä..
Pino.fi / Fredrikinkatu 22
Tiger-stores.fi / Myymälä Helsingissä mm. Forumissa ja Kampissa
Mutta ensin otan inspiroivan tankkaus- ja tuumaustauon ja kirjottelen ylös tulevien ideoiden tutoriaali- ja toteutusajatuksia.
Ja kylläpä muuten näyttää tylsistä tylsinkin ruisleipä jännittävältä välipalalta uuden kivisen alustan päällä.
Postaus ei sisällä minkäänlaista yhteistyön tuomaa piilomainontaa tai esim. hyvityksiä linkeistä. Mielipiteet tuotteista/liikkeistä ovat omiani.