Sivut

lauantai 17. marraskuuta 2018

Kädentaitoja 2018.

Se on se viikonloppu jälleen, kun some täyttyy kässäilijöiden vuoden yksi kohokohdista: Tampereen kädentaitomessuista. Eikä suotta, ovathan ne Euroopan suurimmat. Olin nyt työn puolesta messuilijana toista kertaa ja voin sanoa, että nautin jälleen suuresti. Niin paljon ihasteltavaa ja katseltavaa (ja tuhlattavaa!).
Olin messuilla perjantaina. Ruuhkaa oli, mutta ei niin että järki olisi mennyt. Olen kuullut kuinka ainakin lauantaisin kaikki on aina ihan tukossa. Perjantaina pääsi välillä liikkumaan ihan vapaasti (kuten kuvasta näkyy) ja se oli ihanaa.
Ihan joitakin kässätrendi-havaintoja messuilta. Tässä muutamia poimintoja niistä:

Paljon oli seinäkoristeita ja kransseja. Ja kaikkea mihin oli liitetty valoja - enää ei ole siis vain valotauluja, on myös valomakrameeta (vähän näkyy kuvassa huonosti, mutta kyllä siinä kivasti led-valot killuivat)!

Ryijyt ja minimakrameet pitivät vielä pintansa. Myös kirjailua näkyi. Ihanasti perinteisiä tekniikoita mikä on hyvä, onhan kuluneen vuoden kässätekniikka kirjailu ja tulevan vuoden tekniikka kudonta.

Ja tupsuja! Karvatupsuja, kudetupsuja, lankajämätupsuja - ihan kaikissa muodoissa, pieniä ja suuria. Tupsuiset asusteet ja koristeet ovat kyllä yksi ehdoton in juttu nyt.

Täytyy myös sanoa, että viime vuoden hitti, tonttuovet olivat edelleen näkyvästi esillä. Niitä oli monessa paikassa ja monenlaisia. Eikä riittäneet pelkät ovet vaan oli kokonaisia miniatyyrimaailmoja kaikenlaisia jouluasetelmia. Ne inspiroivat myös pariin pieneen ostokseen (ks. alempaa)..

Yllä olevat kuvat: Joulupuu-askartelusetit ja paperinauhakranssi: Taito Pirkanmaa / Alpakka-tupsut: Ruukin kehräämö / Valomakramee: Suomen lanka / Minimakramee: Lankava / Valokranssi: Villakamari.
Osteltavaa olisi ollut niin paljon. Messujen tarjonta on ihanan laaja. On askartelu- ja ompeluvälineitä, lankoja, kankaita, paperituotteita.. Kaikkea mahdollista mikä voi kässäilijää kiinnostaa. Tässä muutamia paloja lukuisista ihanuuksista.

Yllä olevat kuvat: Paperituotteita: Ninnimoi / Kirjailtut heijastavat rintakorut: Kirjosilta / Neulojan muki: / alareunojen korut: Ilo knitting shop / Muistikirja: Iloinen varis (?).
Minusta on ihanaa, että kädentaitomessut esittelevät niin isoja yrityksiä ja pieniä tekijöitä. Yksityisyrittäjiä, suunnittelijoita, toiminimellä tekeviä ja kaikenlaisia kädentaitajia. On niin erilaisia taitoja ja tekniikoita saman katon alla. Esimerkiksi ihastelin näitä huovutettuja eläimiä (ihastelin niin, että jäi ottamatta ylös kenen tekemiä olivat) - eivätkö olekin todella taidokkaita!

Mitkä bambit, oravat ja kisuliinit! Niin söpöjä. Eivätkä olleet hinnalla pilattuja - olen kerran pari kokeillut huovuttamista neulalla ja en osannut sitä yhtään. Meni hirveän kauan yhden pallon tekemiseen, joten arvostan kyllä tällaista taitoa. Nuihin on mennyt kokeneeltakin varmasti paljon aikaa ja vaivaa.

Ja sitten ihastelut sikseen, siirrytään messuostoksiin!

Kiinnosti tai ei, tässä ne tulevat:
Kankaat

Edellisetkin ovat käyttämättä, mutta koska näppituntuma on niin ihana ja messuhuumassa sitä hurahtaa, ostin yhden aikomani kankaan sijaan neljä erilaista kangasta. Verson puodista sielulintua ja lehtiprinttiä (jonka nimeä en tiedä, mutta ostinpa kerrankin myös jotain värikästä!), Majapuusta digicollegea (kuosi on kuin neulottu!) ja Ommellisesta merinovillaneulosta.

Jälkimmäisin oli kyllä niin kipukynnyksen rajoilla. Metrin pala maksoi 30 euroa.. Jätin ensin ostamatta, mutta hallista poistuessa palasin vielä hakemaan kankaan ajatellen, että jos en nyt ota sitä niin se jää kyllä harmittamaan. Ja vaikka hinta kirpasi, olen varma, että saan tuosta joskus jotain tosi ihanaa, joka maksaa itsensä kyllä takaisin. Niin ihanan tuntuista merinovillaa!
Korvakorut

Pitäähän sitä nyt korvisfanin yhdet messukorvakorut ostaa! No ostin kahdet yhdellä reissulla. Ihastelin jo viime vuonna Pauliina Rundgrenin tyyliä yhdistää puuta ja emalia samaan koruun. Silloin jäi ostamatta ja nyt korjasin sen virheen. Nuissa valitsemissani korviksissa on plussana myös se, että niissä onkin nappitaustat eikä ainaiset koukut.

Uhana designin  pisarakorvikset eivät olleet messuostos. Eivät siis olleet messuilla, mutta kävin samalla Tampereen reissulla Uhanan on kivijalkamyymälässä Verkatehtaankadulla. Siellä tehdään pisaroita customeina, saa itse valita loputtomasta väriskaalasta omat pisarat! Päädyin kultaan, punaiseen liukuväriin ja kultaisiin pleksipisaroihin - ihan jotain muuta mitä alkujaan ajattelin! Liukuväritys oli jotain ihanan uutta ja kimallusta näin pimeään pikkujouluaikaan en vain voinut vastustaa. Nämä ovat nyt neljännet pisarani. Heh. Ei näitä voi olla liikaa.
Askartelut

Materiaaaliostot jäivät tällä kertaa yllättävänkin suppeiksi. Sinelliltä "vähän" silkkimassaa (valkoista ja mustaa piti ostaa, mutta ei saanut irrallisena niin otin sitten koko setin), pötkön heijastavaa kangasta (en muista mistä ostin) ja Ullakalta kukkarokehyksen. Jälkimmäiselle ei ole mitään käyttökohdetta vielä mielessä, mutta ostin kun kerran suht edullisena vastaan tuli. Joskus tuollaista kaivannut ja onpahan nyt valmiina, kun seuraavan kerran juhlavampaa kukkaroa mieli tekisi tehdä.
Muut joulujutut

Hurahdin messujen miniatyyritarjonnan inspiroimana ajatukseen jouluasetelmasta, jossa olisi kaikkea pientä ja söpöä. Sillä ajatuksella ostin keraamiset laamat, puisen pikkureen ja pussissa olevan ihanuuden (ks. alta).

Nahkatortun tein ilmaisessa työpajassa. Aina on kiva päästä katselun ja kävelyn seassa kokeilemaan käsin jotain edes ihan pientä.
Alpakka!

Jo viime jouluna se orasti, rakkaus laamoihin, alpakoihin ja kaikkeen vähäkään niitä muistuttavaan. Kun näin nämä Ruukin kehräämön pienet pöytäkoristeet, olin myyty. Kuinka erilaisia ilmeitä kavereilla olikaan! Oli vaikea valita mikä puhutteli minua eniten. Eihän tuolla mitään tee, mutta onhan se pirun suloinen koriste! Ja kaiken lisäksi oikeasta alpakan karvasta. Alpakasta, joka saa elää ulkona vapaasti. Ruukin kehräämö on muuten Suomen eka ja vielä ainoa alpakanvillaan erikoistunut pienkehräämö. Aika hienoa se.

Kiitos Tampere, olen inspiroitunut! Ensi vuonna uudestaan! (Lue myös 2017 messujen postaus tästä.)

Kävitkö myös messuilla? Mikä fiilis sinulla jäi messuista?

1 kommentti:

  1. Ihana postaus! Me käytiin ystävän kanssa messuilla lauantaina, ja voin sanoa, että kadehdin tuota ekasta kuvasta välittyvää väljyyttä :D Meillä meni messujen kiertämiseen kuusi tuntia, kun päästiin etenemään niin hitaasti ihmispaljoudessa. Paljon kuitenkin nähtiin ja hypisteltiin, joten ihan mahdoton tungos ei ollut. Toki joihinkin pöytiin sai muutamia minuutteja jonottaa, jos halusi nähdä jotain lähemmin.

    Itse en tehnyt hirveästi ostoksia, mutta senkin edestä mukaan tarttui inspiraatiota, ja sain paljon uusia mielenkiintoisia yrityksiä seurauslistalle! Listasin niistä kaikkein kiinnostavimmat tänne;
    https://notsodamnmainstream.blogspot.com/2018/11/kadentaitomessujen-kiinnostavimmat.html

    VastaaPoista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.