3 x merino - Mitä saa puolesta metristä merinoa?

Ompelin ensimmäistä kertaa merinoa.

Se oli kamalaa.

Ymmärsin etukäteen, että merinon ompelu voi olla haastavaa, mutta kylläpä se vain olikin haastavaa. Tahdoin tehdä kaksinkertaisen, ihanan lämmittävän pipon ja ostin puoli metriä merinoa. Sitten sai jännittää paljonko merino kutistuu esipesussa. Myyjä sanoi, kun oli jo leikattu, että voi aika paljonkin kutistua (nosepäkiva, olisitko voinut sanoa ennen leikkaamista?).

"No eihän tästä nyt tule yhtään mittään."

Esipesu vei senttejä. Eka reaktio oli et noniin sinne meni 20 euron pala. Ei tullut pipoa.

Kokeilin kuitenkin, otin kaavan ja leikkasin. Sitten tajusin et ei perkl, tämähän oli trikoopipon kaava. Leikatusta merinopiposta tulikin ämpärin kokoinen pipo. Ompeleet vetivät myös s-mutkaa ja kaikki oli piloilla.

Otin saumoista sisään ja otinkin vähän turhan reilulla kädellä.

Piposta tuli syvyydeltään aivan liian pieni. Niin pieni, että nolotti, eihän se melkein pysynyt edes päässä.

Voi itku.

"Tulisko tästä sittenkin jotakin?"

Kolmas yritys. Isosta pieni ja pienestä sopiva!

Tajusin, että eihän sen sisäpuolen tarvitse olla merinoa. Leikkasin sisäpuolelta eli vuoresta "hatun" pois ja tein sinne trikoosta jatkeen! Mikä loistava veto. Samalla myös trikoo napakoitti pipoa ettei jousta ja jousta käytössä.

Mutkaiset ja hiipalle venyvät saumat fiksasin niin, että tikutin pahimmat ongelmakohdat käsin ja käänsin saumat niin, että ovatkin poikittain ohimoiden kohdalla, ei suoraan eteen, taa ja sivuille kuten yleensä. Kuka sanoo, että mihin suuntaan ne pitää olla? Menee hyvin näinkin.

Lopuksi viimeistelin pipon lisäämällä eteen keinonahkaläpyskän. Sekin piti tehdä kahdesti, tietenkin. Eka meni vinoon ja oli väärän kokoinenkin. Jätin "merkin" tyhjäksi, tämä on merkitön pipo.

"Mitäs sitten sitten lopulle merinolle?"

Pipo oli valmis, mitäs loppujämälle? Kallis pala yhdeksi pipoksi. Päätin tehdä buffin (eli ikään kuin pieni tuubihuivi), oli sopiva kaitale. Ja paljastettakoon, että jumanpiutpaut tämäkin piti ommella kolmesti. Uskomatonta kuinka onnistuin ompelemaan niinkin helpon asian kuin putken jopa kahdesti väärään suuntaan.

"Tästähän tulee sittenkin vaikka ja mitä!"

Kun pipo ja buffikin oli taisteltu, kokeilin loppusuikaleesta saada vielä ulkoilukäyttöön hiuspannan. Ja sehän toimi, just ja just riitti leveys! Jes, uudelle hyvin korvat suojaavalle pannalle olikin tarvetta.

Tässä panta takaa kuvattuna.

Tein pantaan taakse ns. muotolaskokset. Niiden avulla panta pysyy paremmin ainakin tässä kuupassa. En tiedä onko kyse päänmuodosta, mutta useimmat pannat luisuvat niin kovin ja niitä saa koko ajan olla asettelemassa paremmin päähän. Kun taakset ompelee muutamalla pistolla nurjalle parit laskokset niin panta pysyy muodossaan ja paremmin päässä.

Lisää muotolaskoksien ompelusta pantaturbaanipostauksessani: ks. tästä.

Tuulisessa Oulussa hiuspannalle onkin ollut jo käyttöä. Herkkäkorvaisena en kestä pyöräillä, jos tuivertaa korvalehtiin, tuntuu että taju lähtee. Kaksinkertainen merino on kyllä lämmin ja napakka suoja, ehkä paras mitä on materiaaliltaan ollut.

"Ja puolesta metristähän riitti!"

Kaksikymmentä euroa ja kolme valmista tuotetta, aika hyvin merinoksi. Ompelu oli kaikkine virheineen tuskallista, mutta onneksi sisulla sai valmista ja käyttökelpoista. Tuli rahalle vastinetta.

Vielä on silput jäljellä. Mitäs sitä näistä vielä tekisi? On haastavaa käyttää ostettu kangas ihan kokonaan ilman, että jäisi tällaisia epämääräisiä pikkutilkkuja. Ideoita?