Virkatut tuolinpäälliset

Joskus idea ottaa aikansa kehittyäkseen.

Ja joskus luulee saavansa idean valmiiksi yhdessä illassa. 

Nyt siihen meni sitten kolme iltaa.

Oli nimittäin aika vaihtaa uudet pyllynpehmikkeet keittiön tuoleille. Nämä olivat niiiiin ihanan pehmoiset ja pörröiset tyynyt - silloin vuonna 2017. Sittemmin liiskaantuneet. Lyttääntyneet. Lannistuneet. Tahriintuneet. Edes alapuolelle ompelemani matonliukuestepalat eivät pitäneet enää kutiaansa. 

Ks. miltä pehmoiset alustat näyttivät uutena (eikö oo niin ihanan fluffy?!)

Olin kaupoilla etsimässä uusia ja sitten mietin, että mitä ihmettä. Otetaanpa hetkonen. Enkä osta! Miksi ostaisin? Uudet teen. En samanlaisia, mutta jostain mitä on jo kotona valmiina!

Ja se mitä kotoa ainakin löytyy, on langat! Ja kuteet.

Joitakin vuosia sitten virkkasin ihan kuteesta persalustat samoille tuoleille (ks. postaus), mutta en niistä oikein tykännyt. Olivat jotenkin "kylmät ja kovat". Ne purin ja kas, nyt lähti sama kude samaan tarkoitukseen - mutta kaveriksi vielä jotain muuta! Päätin virkata ohuella langalla kuteiden ympärille. Myös ontelokude on vanhasta korista purettua. Ja valkoinen villalanka iän vanhasta kirppisneuleesta purettua.

Ja näin se homma meni!

Testailujen jälkeen totesin, että kaksi eikä kolme kudetta ei riitä. Sopiva paksuus oli ottaa kumpikin tuplana mukaan. Siihen päälle virkkasin spiraalina villalankaa.

Tee näin: Virkkaa 10-12 ks kudenipun ympärille. Käännä pää alun päälle ja ala virkkaamaan 2. kerrosta *1 ks, 1 kjs* jokaiseen edellisen kerroksen s:aan. Alku saattaa näyttää siltä, että eihän siitä mitään tule, mutta kiristä kudenipun kummastakin päästä, jolloin 1. krs menee nätisti kasaan. Kun lähdet 3. krs:lle, virkkaa aina kjs:n kohdalle *1 ks, 1 kjs* ja kasvata aina tarvittaessa toistamalla sama myös ks:n kohdalle.

Virkkaus menee spiraalina eikä kerroksia erota. Alussa on helppo katsoa mihin kohti tarvitsee lisäyksen, puolivälin jälkeen on hyvä testata välillä tasolle, että alusta ei lähde kuprulle kumpaankaan suuntaan. 

Lopuksi viimeistelynä virkkasin pelkällä villalangalla kiinteitä silmukoita yhden kerroksen. Ontelokudepätkillä tein sitomisnauhat muutaman kiinteän silmukan avulla.

Näistä tuli mukavan pehmoiset ja tukevat! Virkkaus oli mukavaa, koska kerroksia tai lisäyskohtia ei tarvinnut laskea, kunhan vain virkkasi ja lisäsi mututuntumalla vähän väliä lisäyksen. Se riitti.

Ja helposti kyllä valmistuivat, ottivat vaan vähän enemmän aikaa mitä ajattelin. Sitä joskus luulee pysäyttävänsä kellon ja virkkaavansa  supermiehen-eikun-supernaisen nopeudella. Ei ihan valmistuneet yhteen iltaan kuten turhan optimisesti ajattelin, hahahahaha. Kolmena iltana tein, välissä piti toista purkaa, kun tein liikaa lisäyksiä. Mutta tuli hyvät.

Ja kuten ajattelinkin, olivat aika liukuria puupinnalla. Sitä jos ryhti sortui niin tuntu, että tippuu tuolilta. Joten suosiolla otin mallia teddyalustoistani ja lisäsin alle pyöreät liukuestepalat. Näitä en tosin kiinnittänyt alustoihin kiinni. Näyttävät pysyvän paikallaan ihan ilmankin.

Onneksi kahden hengen taloudessa on vain kaksi tuolia keittiössä. Näille riitti just hyvin kierrätyslankakerät, vähän rippeitä jäi kustakin, mutta muuten kerät hupenivat käyttöön.