Oodi naisille (shampoopullosta miniruukku)

Hyvää Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivää!

Eli tutummin hyvää naistenpäivää. 

Nyt tulee jotain naisista inspiroitunutta. Ja huomaan, että tästähän on tullut jo vuosittainen perinne. Tämä on järjestyksessään neljäs naistenpäivästä inspiroitu kässä! Ensin tuli girl power -kirjailu tpaitaan, sitten we can do it -ristipistotyötä ja viime vuonna minikirjailu aikansa feminististä, Frida Kahlosta.

Ks. GRL PWR -t-paita / we can do it -ristipisto / Frida Kahlo -minikirjailu

Nyt siirryttiin lankajutuista massahommiin.

Lähtökohtana huoneilmassa kuivuva ja kovettuva "terracotta"massa ja tyhjentynyt shampoopullo, josta leikkasin ylälaidan saksilla pois. Myös etiketit nykäsin irti.

Sitten ihan vaan päällystin pullon massalla. 

Pohjan ja sisäpuolen jätin massasta vapaaksi. Ensin liiskasin pullon pintaan ohuen massakerroksen, sitten lisäsin isoina klöntteinä muotoa pötkylälle. Ja kyllähän muuten muhkeat muodot tulikin!

Siinä se on, ehta tissiruukku!

Ensin piti kyllä tehdä pienemmät tissit, mutta tälle muikkelille tulikin sitten vähän muhkumpi etuvarustus. Ja vähän toispuoleiset sellaiset - kuten useimmiten todellisuudessakin ne ovat. 

Ensin ajattelin myös, että lopuksi maalaan miniruukun. Ehkäpä beigeksi tai valkoiseksi? Se tasottaisi pinnan ja sitten siihen voisi vetää tasaisen lakan päälle... kunnes pysäytin itseni ja kysyin hei haloo. Tämän piti olla oodi naisille. Tässä ei siloitella ei kyllä yhtään mitään, annetaan kaikkien muhkujen ja naarmujen näkyä! Elämä saa naisen kehossa näkyä, sitä mihinkään kiiltolakan alle piiloteta.

Myös takavarustusta löytyy - oli pakkokin lisätä tälle miniruukulle peffaa ihan jo painovoiman vuoksi. Muuten olisi etupuolen massat vetäneet kevyen shampoopullon helposti kenoon. 

Että siinä on peffat ja selluliitit ja selkämuhkurat ihan kaikessa todellisuudessaan myös tällä ruukulla. 

Joten tissiruukun myötä: kehopositiivista naistenpäivää.

En voi olla sanomatta:

Teethän nyt ja ihan kaikkina muinakin päivinä töitä sen eteen, että vielä joskus naistenpäivää ei tarvittaisi. Että rauha (ja etenkin kehorauha) sekä tasa-arvo oltaisiin saavutettu. Olisi maailma, jossa ei olisi naisvihaa, ei turhia tytöteltäs, palkkaan ei vaikuttaisi sukupuoli, johtoportaissa ei katsottaisi sukupuolta eikä kiintiöitä vaan taitoja ja vahvuuksia, ei olisi silpomista, ei lyttäämistä, ei "pojat on poikia" tai "rakkaudesta se hevonenkin potkii" -sanomisia etenkään pikkutytöille, ketään ei raiskattaisi tai jos raiskattaisiin niin tekijä saisi kunnon rangaistuksen ilman, että uhri joutuu jäätävään syyttävä sormi osoittaa -mankeliin. Olisi maailma, jossa tyttöjen kehoja ei seksualisoitaisi, jossa lääketiede ei etenisi miesten ehdoilla (vähän turhan moni tutkimus tai vaikkapa labraviite on valitettavasti luotu miesten raameille) ja maailma, jossa nainen saisi olla niin naisellinen tai ei-naisellinen kuin itse kokee ilman, että sitä pitäisi itse tai ulkopuolelta vähätellä. 

Kaikenlaista työnsarkaa on jäljellä. Ei voi kuin todeta, että naiset: tehkäämme osamme, että tasa-arvo toteutuisi. Tasa-arvo ei parane kukilla ja onnitteluilla. Tämä ei ole mikään juhlapäivä. Tarvitsemme enemmän. Kyseenalaistetaan ja keskustellaan normeista. Sanotaan ei, silloin kuin on sen aika. Ja ei, se ei ole miehiltä pois. Tasa-arvo on kaikkien etu.