Koiralle pitaleipäpeti vol. 2

Sanokaa moi Coralle! 

Läpi blogivuosien aika ajoin koirani on vieraillut postauksissa ja myös käsitöissä. Cora on jo kunnioitettavat 15,5 vuotta. Tämä helle ei tee enää muuten virkeälle koiravanhukselle hyvää. Eikä varsinkaan se, että Cora kääpiöpinsereille tyypilliseen tyyliin niin kovasti aina haluaisi nukkua peiton alla. Viltin päällä ei tule uni, tarvitsee jotain pimeää mihin käpertyä.

Kuvakansioista löytyy paaaljon kuvatodisteita läpi vuosien. Oli se viltti, täkki taikka vaikka sohvalle unohtunut neuletakki, Cora on sen alla nukkumassa. Usein niin, että häntä tai yksi tassu vilvoittelee peiton ulkopuolella - mikä on hyvä merkki, että täällä ollaan, älä vain istahda päälle!

Nyt helteellä on mummokoira välillä väkisin mennyt levolle vilttinsä alle ja sitten kohta tullut sieltä pois ihan kekäleenä ja huohottaen. Piti ottaa paksut viltit karenssiin, ne eivät enää nyt kesällä käy. Jotain kevyempää pitää olla mummolle!

Joten eikun kierrätetään ja ommellaan koiralle sellainen!

Ja sopivasti mieheltä poistui käytöstä pierukalsarit eli tuhannen puhki kulutetut colleget. (Ja nyt joku aattelee et ei taas näitä pieruhousujuttuja!) 

Aika pitkään se näitä vielä käytti (no koska kuulemma ihan parhaat), mutta nyt niiden takamukseen tuli oikeasti reikä, kun college oli jo niin hiuti (eli ohueksi kulunut). Ajattelin, että näistähän kierrätän koiralle "kesäpeiton", kun eihän nämä muuhun enää sovellu. Kirpparille ei voi lahjoittaa (no ei todellakaan), Oulussa ei vielä ole vaatetekstiilikeräystä (syksyllä pitäisi alkaa, jee!), kangas on niin polvista venynyt ja takaa kulunut, että ei näistä oikein mitään järkevää saa ommeltua. 

Malliksi ja ideaksi olin pitaleipäpetin (mikä muuten meillä arjessa on jostain syystä ollut vuosia jo taco?), jonka ompelin Coralle viltistä ja tilkuista jo enemmän kuin puolivuosikymmentä sitten. Se on edelleen käytössä, joskin jos vähän rispaantuneena. Mut sanomattakin selvää, että tuokin on liian kuumana peitteenä nyt karenssissa ja saa palautua käyttöön vasta, kun kaamos on juhannusta lähempänä.

Ks. postaus Koiran pitaleipäpeti + ohje

Collegehousujen sisäsaumat auki ja leveimmästä kohtaa kaksi vajaata palloa. Kaarevat sivut yhteen ja suoran reunan eli sisäänmenoaukon huolittelu nurjalle. Eli ihan samoin kuten em. pitaleipäpeti, mutta ilman vilttivuorta. Pelkkä kulunut college. Kuluneisuus ei koiraa haittaa. Saatika se, että keskellä kulkee poikkisauma.

Toisin sanoen, tämä on ihan vaan musta pussi. Mietin kyllä, että onko yhdestä pussista nyt aihetta kokonaiseksi postaukseksi, mutta ihmeen monta kuvaa ja sanaa tästä sai irti, vaikka valmista tuli alle viiden minuutin.

Mutta vinkkinä muillekin, jos siellä on muitakin ns. luolakoirien omistajia, jotka saattavat kenties tuskailla saman tahdon-nukkua-koloon-tunkeutuneena-väännön kanssa näin kesähelteillä. Tällainen yksinkertainen pussi voi olla toimiva ratkaisu. Toimii myös erittäin hyvin, jos tarvitsee reissuun lähteä! Meillä kun on aina pitänyt olla  koiralle oma tuttu viltti tai sitten pitaleipäpeti mukana, jotta koira tietää vieraisillakin missä on oma paikka rauhoittua. Tämä collegepussi ei veisi paljoa tilaa laukussa!

Ei muuten vierastanut tätä uutta kevyt-pitapeittoa (vai kesä-tacopussia?) yhtään. Katsoi vain, että jahas, tämmöinen homma ja eikun sisään ja nokosille! Olen varma, että tuo otus on varmasti ollut joku pussieläin edellisessä elämässään! Pussissa se tuhisee nytkin tyytyväisenä. Ja yksi tassu ulkona tietenkin kuten kuvassa.