Piuha*elvetti, tuo pieni, mutta hyvin raivostuttava asia arjessa.
Tiedättekö sen tunteen, kun on valmiiksi huono päivä, mahassa vaanii kiukkunälkä, läppäri on ihan just sammumassa ja hommat on ihan levällään, sitä nousee viimeisellä akkuprosentilla ylös ottamaan latauspiuhaa ja sitten se on ihan tuhannen takussa viiden miljoonan muun piuhan kanssa? Se on tosi ä-r-s-y-t-t-ä-v-ä-ä.
Monenlaista niksiä ja jippoa olen piuha*elvetille kokeillut.
Muun muassa piuhataskuja (ks. alla linkki ohjeeseen), mutta mikä se onkin, että viitseliäisyys loppuu aika pian ja sitä aina vain heittää piuhakoriin käytön jälkeen? Rullata vois, mutta jaksa sitäkään, kun rullat avautuvat ja piuhat sotkeutuvat silti toisiinsa.
Ks. postaus: Superhelpot piuhataskut
Sitten mietin.
Jos jaksaa rullata piuhan, mutta ei juuri sen enempää.. millä pitää rulla kasassa?
PIUHAREMMIT, se on ratkaisu! Sopivasti olikin turhanpieniä tarranauhapaloja ja tyhmiä kuminauhapätkiä (puretut työt ja leikkuupätkät), joita ei oikein saa koskaan mihinkään käytettyä - paitsi nyt! Eli kierrätysjämäteemalla mennään tämäkin vinkkivitonen.
DIY: Piuharemmit
Jos edellä mainitut piuhataskut olivat nimeltään superhelpot niin nämä on sitten supersuperhelpot. Jos ihan laiskan hommaksi voisi sanoa - ei juuri siis vaadi mitään. Kolme vaihetta:
1. Siisti kuminauhan päät. Leikkaa eka ja sitten polta pää (keinokuituinen kuminauha sulaa sopivasti, älä kokeile puuvillaiseen kuminauhaan).
2. Mittaa pituus ja kiinnitä nuppineuloin tarranauhat.
3. Ompele tarranauhat koneella reunoistaan kiinni.
Ja vielä kertaukseksi..
..muista ommella tarranauhat vastakkaisiin päihin vastakkaisille puolille. Ei siis samalle puolelle kuminauhaa.
Ah, kuinka visuaalinen perfektionismi tykkää, on mustavalkoisen kliinistä ja niin kivasti paketissa kaikki.
Ja niin vaikka näyttävät napakoilta, kuminauhan ei ole tarkoitus olla kireä vaan juuri silleen sopivasti vähän jännittynyt, jotta pysyy hyvin ympärillä. Kireä on turhaa, se on vaikea vain pingottaa piuhan ympärille.
Kyllä helpottaa, ei enää piuha*elvettiä.
Tuo piparireunainen muovikori on muuten toooosi vanha. Leikkasin sen isosta proteiinipurkista (ks. linkki alla). Se on toiminut pitkään arjen piuhakorina. Siihen on hyvä viskata, kun eivät ole käytössä. Iskun pehmustimeksi olen virkatnnut korin pohajlle kudejämistä pyörylän.
Ks. postaus: proteiinipurkista kori
Saa nähdä onko tämikin yhtä nopeasti ohi menevä hitti kuin kaikki edellisetkin viritykset piuhoille. Ainakin omalta osaltani kovasti yritän ottaa nämä käyttöön.
Taidan tehdä tuommoisia ison läjän. Jälkikasvuni saattaa "ihan vahingossa" luvan kanssa viedä muutaman mukaansa, jälkikasvua kolme kappaletta.
VastaaPoistaNo ainakin näitä tekee läjän suht vaivatta, on sitten jälkikasvullakin varaa ottaa osan mukaansa ;)
Poista