Sivut

lauantai 30. kesäkuuta 2018

DIY: Lahjakynälle rasia.

Kun tuore filosofian maisteri valmistuu opettajaksi, hän saa lahjaksi hiukan erilaisemman valmistujaislahjan. Etsin pitkään karttakeppiä, ledin sisältävää kynää tai muuta vastaavaa opettajuuteen jollainlailla liittyvää - sitten löysin teleskooppikynän! Eli kuulakärkikynän, joka vetämällä kasvaa yli puolen metrin pituuteen.
Kynälle ei tullut ostaessa rasiaa mukaan, joten sehän piti sitten tehdä itse. Toisaalta kiva, koska kun lahja ei ole itse tehty niin sai jotain itse tehtyä silti siihen mukaan.

Päätin tehdä kynälle vetolaatikkomaisen lahjarasian. Rasiaan sisältyy myös pieni katkealma lahjan saajan rakastamasta Harry Potterista: "Working hard is important, but there is something that matters even more: believing in yourself." Tuo loppuosa, itseensä uskominen, lukee myös kynässä kaiverrettuna.
Tee se itse: Lahjakynälle lahjarasia

Tarvikkeet: Kartonkia, viivoitin, kynä, sakset, teippiä, teippejä ja/tai kontaktia päällystämiseen.

Tee ensin vetolaatikko, esimerkiksi näin: mittaa ja leikkaa pohja-osio ja sen ympärille esim. 2 cm laidat. Leikkaa kulmat viistosti auki ja tee taitokset. Teippaa kulmataitokset yhteen. Vetolaatikko on valmis.
Vetolaatikon avulla tehdään päällinen (vai päälilaatikko? No joka tapauksessa tuo joka laatikon ympärille menee.) Mittaa kartongin laitaan vetolaatikkoa 1-2 mm isompi suorakulmio. Sen reunoihin 1-2 mm leveämmät sivut ja pitkän sivun päälle vielä sama pohja-osio peilikuvana.

Leikkaa ja tee taitokset (minulla nyt kartonki kuviollista, se ei haittaa, koska kartonki päällystetään. Sisus on kuitenkin valkoinen). Leikkaa pitkän sivun päistä neliöt pois ja tee kuvan mukaan taitokset. Teippaa lyhyet sivut vastatusten ja päälilaatikkomikälie on valmis. Varmista, että vetolaatikko mahtuu sisään ja on enemmänkin väljä kuin sopiva, jotta vetolaatikonkin mahtuu sisälle vielä päällystettynä.
Päällystä kartongit. Itse käytin folioteippiä (ei mikään paras valinta valokuvauksen kannalta, jokainen ryppy näkyy, yhyy) ja pitsiteippiä (löytyy hyvä valikoima Teipitarhalta) vetolaatikkoon mustaa sisustuskontaktia (plus reunoihin folioteippiä).
Jos vetolaatikko meinaa etulaidalta mennä kaarevaksi ulos vetäessä, tee laatikon alas vetoläppä. Sen voi lisätä tässäkin vaiheessa: tee mattoveitsellä tai saksilla kaksi viiltoa ja leikkaa kartongista vetopala, esimerkiksi tuollainen mitä kuvassa. Pujota viiltojen läpi, jolloin kartonkia on vetolaatikon ulko- ja sisäpuolella. Tarvittaessa liimaa, mutta ainakin teippaa pala kummaltakin puolelta paikoilleen.

Sitten tehdään kynälle kartongista oma soppi: leikkaa vetolaatikon sisälle pituudeltaan mahtuva pala. Tee taitos ja leikkaa kaksi viiltoa, työnnä vastakkaiseen suuntaan mitä taitos. Sitten taita kartongin toinen laita esimerkiksi kolmelle taitteelle kuvan mukaan. Tee taitokset vaikka viivottimen avulla. Itsellä tämä eka kuvattu malli meni ilman viivottimen apua ihan vinoon ja ruttuun, piti tehdä kuvaamisen jälkeen uusi vähemmän ruma versio. Leikkaa lopuksi tarvittaessa ylimääräinen leveys pois. Aseta kartonki laatikon sisään (ks. postauksen eka ja toka kuva).
Kortin tein paljon aiemmin ja siitä tuli ihan toisenlainen. Eivät mätsää yhteen muuten kuin saman lainauksen myötä. Mutta mielestäni kortista tuli silti sievä. Tein kukkakranssin vesiväreillä ja tussilla.

Sellainen rasia ja sellainen kortti. Nyt juhlimaan!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kontillinen riemua: Kierrätysostoksia ja uudistuksia.

Viime viikolla postasin ensikäynnistäni uuteen Konttiin (lue postaus tästä). Esittelin uutta Oulun Konttia, kerroin muutamia vinkkejä kierrärille kässäilijän näkökulmasta.

Nyt on aika esitellä pienen pureskelun jälkeen seitsemästä löydöstä (*) viisi ostosta, neljä pientä uudistusta, kolme puhdistusvinkkiä, kaksi yllätystä ja yksi kysymys.

(*) viisi seitsemästä, koska pehmoille eli koiran leluille ja yhdelle trikoovaatteelle ei tarvinnut tehdä mitään.
Löytö 1: Pikkulaukku

Tämä pieni laukku kiinnitti heti huomioni. Siinä on kiva kullanvärinen hihna, kiva painoklipsi solkena ja kuoret kuin punotut. Laukku oli tosin vinkkura, hiukan likainen ja hihnan pituudeltaan hyvin epäkäytännöllinen, joten mietin onko hintansa arvoinen, mutta...
...sisuksen liat sai pyyhkimällä pois, kuoret sai pienellä väkivallalla painettua suoremmiksi ja hihnan pystyi pihteillä lyhentämään. Alkujaan se roikkui ikävästi ihan peffan alapuolella, nyt vähän kohtuullisemmassa korkeudessa. Kyllä oli eurojensa arvoinen! Käyttöönkin on kerran jo ehtinyt.

Puhdistusvinkki! Usein metalliosat (kuten esimerkiksi laukun tapauksessa hihna ja solki) ovat kaikesta käytöstä, kuljetuksesta ja käsittelyistä jokseenkin tahmaisia (vai kuvittelenko vain?). Vaikka likaa ei päälle näy, on nekin syytä puhdistaa ennen käyttöön ottamista. 99 % tapauksista voi puhdistaa laimennetulla tiskiaineella tai muulla yleispuhdistusaineella. Pyyhi kostealla rätillä ja kuivaa.
Löytö 2: Sokerikko

Kannellinen keraaminen rasia, sokerikko lienee, kiinnitti myös huomioni. Ehjä, siisti, ei mitään vikaa. Ajattelin kuitenkin heti, että jotain tahdon kupille tehdä. Ettei olisi niin tylsä ja yksinkertainen. Vähän persoonaa peliin!

Puhdistusvinkki! Hintalappujen liimapinnat jättävät pahimmillaan ikävät tuhrut. Niiden poistoon on monta niksiä, itse teen näin: levitän tiskiainetta tuhdisti liimapinnan päälle. Annan vähän imeytyä ja lirautan vettä sen verran päälle, että hintalappu vettyy. Sen jälkeen koko liimatuhrun saa ikään kuin kynnellä (tai muulla "työvälineellä") työnnettyä pois. Ja lopuksi pesu eikä jää pinnalle mitään!
Ja kuppi jälkeen! Tämä oli kahden minuutin uudistus. Ensin ajattelin koristelevani kupin posliinitussilla, mutta sitten teinkin koristelun sisustuskontaktimuovilla. Leikkasin suikaleen muotoonsa ja kiersin kupin ympärille - ihan liian helppoa!

Tämä nopea teippausratkaisu siksi, että sen voi myöhemmin vaihtaa tai poistaa. Päälle ei kuitenkaan näy selkeästi teippaus, vaan katsoja voisi luulla kiiltäväpintaista kontaktia maalatuksi. Ja poistaessa kontakti ei jätä mitään jälkiä. (Myös tuo kukkaruukku on teipattu sisustuskontaktimuovisuikaleilla, ks. postaus erilaisista kukkaruukku-teippailuistani.)
Löytö 3: Vaneritarjotin

Ostin myös tarjottimen. Siinäkään ei ollut muuta kuin likaa - ja väärä väri. Kun muuten tarjotin oli hyväkuntoinen, päätin spraymaalata(*) sen valkoiseksi, mutta...

(*) Spraymaaliksi valitsin tavallisista spraymaaleista hiukan poikkeavan Pinty Plus -liitumaalisprayn. Siitä tulee vähän liitumaalimainen pinta, vähän kuin utuinen ja pehmeä. Spraymaalaaminen on helppoa, koska se kuivuu nopeammin kuin tavallinen spraymaali ja on nopeasti uudelleen maalattavissa.
...yllätyin kuitenkin kuinka voimakas alkuperäinen kuosi oli. Maalasin kolme kerrosta ja silti kuosi puskee läpi eikä ole siitä kyllä valkoisella peittymässä. Olin jo vaihtamassa väriä mustaan, kun huomasinkin tykkääväni tuosta, että valkoinen kuviointi näkyy hiukan kirkkaampana. Yllätyin, pinnasta tulikin aika kiva tuollaisenaan!

Laitoin tarjottimen nyt alkuun parvekkeelle. Täydellinen koko tuolle sivupöydälle! Tarjottimen päälle istahtanut joutsen on äitini tekemä.
Löytö 4: Taskullinen outo mekko

Puuvillamekko vaikutti kivalta, mutta olikin päällä vähän kummallinen. Veti helman suppuun ja leveyttä lantiolla oli vaikka muille jakaa. Mutta koska mekossa oli kivat taskut ja hyvin istuva yläosa, ostin sen silti. Voihan sen korjata, eikö?
Ajattelin mekon vaativan isompaakin korjausompelua oudohkon muodon ja sivuihin ommeltujen kiilojen vuoksi, mutta ei sille tarvinnutkaan tehdä juuri mitään. Pelkkä helman lyhentäminen ja suoristaminen auttoi jo tarpeeksi korjaamaan mallin. Helma ei vedä enää suppuun vaan on selkeästi a-linjainen. Kuinka helpolla muutoksella mekosta tuli kiva ja helppo kesätunika!

Puhdistusvinkki! Kun vasta kotona katsoo pesulappuun, voi joskus yllättyä. Ei ollutkaan ihan perus neljäkytä astetta. Mutta koska mekossa oli kokoa, vedin riskillä 40 asteeseen. Se oli hyvä ratkaisu, ei se kutistunut ja jatkossakin voi vetää surutta peruspesuun muiden tummien vaatteiden kanssa. Turhaan sitä alkaa vekslaan hienopesujen ja käsinpesujen kanssa, jos vaate kestää suurempaakin höykytystä rummussa. Eli sinne vain, kaikki samaan pesuun! Sen jälkeen voi myös leikata uudistetun vaatteen ohjelappuset pois.
Löytö 5: Kukkamekko

Tämän löysin isojen tyttöjen osastolta. Upea kukkaloisto! Olin jo ratkomassa saumoja osiin pienentääkseni mekon (tai hajottavani kaksiosaiseksi hameeksi ja topiksi), mutta päätinkin googlettaa vaatemerkin...

...ja yllätyin! Ei se ollutkaan ihan mikään halppismekko! Aloin välittömästi epäröimään. Mekko on hyväkuntoinen, oletettavasti hyvälaatuinen ja nyt myös käytettynäkin ihan rahan arvoinen. Kannattaako tuhota paloiksi vai pitäisikö vain korjata edellisen käyttäjän kavennukset pois ja laittaa mekko eteenpäin sellaiselle, joka pitäisi mekkoa sellaisenaan?

Joten.. epäröiden kysyn mitä sinä tekisit? Uskaltaisitko muokkata mekon itsellesi vai laittaisitko suosiolla eteenpäin? Riskillä paloiksi vai sellaisenaan iloa toiselle?

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Raikkaita rättejä.

Keskikesän juhla ohi. Se meni kivasti mökillä. Surkeista surkein sää, mutta se ei haitannut lainkaan, kun flunssa iski ihan puskista. Vointi oli ajottain säätäkin surkeampi, mutta silti päätin: kun kerran kässäjuttuja otin useamman mukaan, edes jotain yritän toteuttaa. Ja lopputulos on tässä!
Kolme uutta virkattua rättiä. Olen virkannut rättejä aiemminkin ja kyllä se on vain todettava, että kyllä ne virkattuna ovat yllättävän kestäviä. Kaikille pinnoille eivät ole parhaimpia valintoja, mutta oikein hyviä perusrättejä.
Mallit ja ohjeet ovat tästä kirjasta: Raikkaat rätit (Camilla Schmidt Rasmussen & Sofie Grangaard sekä Helle Benedikte Neigaard, Moreeni 2017). Kirja on kyllä kiva, siinä puolet räteistä virkattuja ja puolet neulottuja. Itse vähän ohitin neulotut ja valitsin virkatuista kolme itselle kivointa ja mielenkiintoisinta mallia, joista saisi kustakin oppia jotain uutta.
Aamukaste (ihana nimi!) oli kivoin tehdä. Siinä meni pylväitä ja kiinteitä silmukoita rivi kerrallaan. Pylväitä tehtiin ristiin kuvion muodostamiseksi. Lopputulos on lähes samanlainen kummaltakin puolelta. Pinta on aika ryhdikäs, mutta silti kivan herkkä ilman, että on kuitenkaan liian isoja reikiä rätissä.
Toisena tein "kattotiiliä". Tässäkin mallissa vuoroteltiin pylväs- ja kiinteiden silmukoiden rivejä. Itse "tiilet" syntyivät edellisen pylväsrivien kautta kierretyistä pitkistä pylväistä. Nurjalta malli on ihan sileä. Tekniikka oli minulle ihan uusi, joten se oli kyllä kiva oppia.
Kolmanteen käytin ekan rätin jämät (toisesta rätistä ei jäänyt mitään yli koko kerästä) ja muita lankajämiä. Se on nimeltään värileikki ja se oli aloitettiin yhdestä kulmasta ja lisäykset tehtiin tuplana keskelle riviä. Värit ovat kivat, mutta tekeminen ei ehkä sujunut leikiten.. (ks. lisää lopusta).
Rätit olivat kyllä hyvä keino oppia jotain uutta! Kolme erilaista tyyliä, kolme erilaista pintaa. Pitää jatkossakin kokeilla uusia silmukkatekniikoita rätin muodossa. Siinä toistuu kuitenkin tekniikka sen verran monta riviä, että hyvin jää malli mieleen.
Loppukevennys!

Tässä eka yritys värileikin kanssa. Aika kaukana neliöstä! En käsitä miten pystyin vaihtamaan väriäkin jopa kahdesti katsomatta koko työtä. Alussa tuntuikin, että ei tämä nyt oikealta näytä.. mutta jatkoin ja kas, tuommoinen kellohan siitä meinasi tulla. Fail!

Tiedättekö muuten tunteen, kun tajuaa mokanneensa, mutta ei vain halua uskoa sitä? Sitä vannoo ja syyttää toista. "Tein just ohjeen mukaan, siinä on kyllä ihan taatusti virhe...", sitten tarkistaa ohjeen ja on valmiina haukkumaan ohjeen tekijän syvimpään kaivoon kunnes tajuaa, että ei kerkkeles, ihan itse tein väärin. Oonpa tyhmä. Syytän flunssa-aivoja. Rättiväsyneenä ei vissiin pitäisi tehdä rättejä.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Kontillinen riemua: 8 vinkkiä kierrärille.

Yhteistyössä Punainen Risti / SPR Kontti

Kävin tutustumassa uuteen Konttiin!

Oulussa (älä huoli, postauksessa on muutakin kuin vain iloa oululaisille) Kontti on löytynyt pitkään Limingantullista vähän piilosta mutkan takaa, mutta nyt uusi sijainti on astetta paremmassa kohteessa! Uudet tilat ovat avautuneet!

Punainen Risti Kontti-kierrätystavaratalo
Tyrnäväntie 14, heti Limingantullin Prisman takana
Avoinna: ma-pe 9-18, la 9-16
Uudet tilat ovat ihanan avarat ja valoisat! Myös uusi järjestys pisti katsomaan löytöjä ihan uusin silmin. Vanha Kontti oli minulle hyvinkin tuttu ja tuli kierrettyä tilat läpi aina ihan samaa reittiä. Nyt ei tiennyt minne suunnata ja mistä aloittaa - mistä löytyy tutut hyllyt ja parhaimmat löytöpaikat?
Tykkäsin erityisesti erilaisista esittelypöydistä. Niitä oli sekä pukeutumisen että tavaroiden puolella. Ne kyllä kiinnittivät huomion. Jokaisella pöydällä oli selkeästi oma fiilis ja väriteema - kivasti suunniteltu!
Hyvät olivat myös osastot. Luonnollisesti kodin käyttötavarat ja naisten vaatteet veivät isot lohkot, mutta hyvin oli myös miehille ja lapsille vaatteita sekä asusteita.

Huonekaluja oli harmillisen vähän, mutta ilahduttavasti oli ns. harrastepuoli nostettu esiin. Harvemmin sitä tulee mieleen, että tosiaan - vähän käytettäviä urheilukamoja voisi ostaa myös kierrätyskeskuksesta käytettynä. Toimii etenkin niiden tavaroiden kohdalla, joita ei välttämättä tarvitse niin paljoa, että kannattaa suorilta satsata uuteen ja enemmän käyttöikää omaavaan tuotteeseen. Eli jos tarvitset telttaa, sählymailaa tai retkituolta niin suuntaa ensin Konttiin!
Yksi syy miksi olen aina rakastanut kierrätyskeskuksia on se, että ihmiset dumppaa niihin mitä hassuimpia tavaroita! Sitä saa pyöritellä silmiään, hihitellä ja vaan miettiä: mitä ihmettä ja miksi?

Esimerkiksi katsokaa nyt näitäkin! Kaksipäinen peikko jonku kulhon ja kauhan kanssa? Siis...miksi? Tai nuo vaakunat(?), mikähän niiden tarina on?
Uskaltaisinkohan väittää itseäni jonkinlaiseksi kierrärikonkariksi?

Ainakin on tultu käytyä ja kantapään kautta opittua millaisia löydöt ovat niitä todellisia aarteita ja mihin ei kannata haksahtaa vain sen takia, että saa halvalla tai sen paineen takia, että ei vastaavaa tule toisaalla vastaan. Aika monta hyvää esimerkkiä löytyy esimerkiksi lukuisista kenkäostoksistani - kun jalat ovat luonnostaan eriparia niin harvoinpa se toisen ihmisen venyttämä pari on yhtään sen parempi mitä uusi, päinvastoin ja sitten virhehankinnat palaavat usein takaisin kierrätykseen.

Mutta mitkä ovat niitä hyviä löytöjä? Ja erityisesti kässäilijän näkökulmasta?

Tässä muutama vinkki, parhaat niksit kierrätyskeskuksiin ja kirppareihin - mitä kannattaa katsoa sillä silmällä?


8 vinkkiä kierrärille

Vinkki 1: Etsi värejä, kuoseja tai materiaalia

Oli mielessä valmis kierrätysidea tai ei, vältät turhat ostosähkyt sillä, että päätät mitä tiettyä etsit. Olisiko se jotain mustaa? Pitsiä? Nahkaa? Farkkua? Kukkakuosia? Raitaa? Käy rekit läpi sillä silmällä mitä tiettyä etsit.

Vinkki 2: Suunnista XL-rekille

Jos mielii kierrätysommella, isommat apajat löytyvät isojen tyttöjen osastolta. Turhaan sitä omaa kokoa etsii, koska onhan se loogistakin: mitä isompi vaate, sitä enemmän materiaalia ja sitä enemmän pelivaraa pistää vaatetta palasiksi. 
Vinkki 3: Kokeile ja sovita

Aina sovita! Kuinka monta kertaa sitä on vain tuijottanut kokolappua ja kotona todennut, että tämähän on kutistunut kokoa pienemmäksi! Vaihtoehtona on myös joustavien kankaiden ongelma: venyneet ja saumoista kiertyneet vaatteet. 

Olin varma, että kuvan pitkä napiton jakku olisi ihan napakymppi sellaisenaan. Hyvä, että sovitin - ihan liian avoimeksi jäi edestä. On muuten yhtä huono kuvakin mitä jakkukin, mutta menkööt tämän kerran. Mutta alla oleva mekko on itse ommeltu! Sen postaus löytyy tästä: Mekko ilman kaavaa.
Vinkki 4: Korut, korut, korut!

Katson aina kaikki korut läpi (kuvassa ei näy kaikki mitä Kontissa oli), koska niistä saa niin hyviä osia purkamalla! En katso koruja sellaisenaan vaan mietin mitä osia mistäkin saa. Usein kirppiskoruista voi saada sellaisia osia mitä ei valmiina löydy. 
Vinkki 5: Etsi tekniikkaa tavaran sijaan

Unohda miltä tavarat näyttävät nyt ja mieti miltä ne voisivat näyttää? Hyllyt esineitä pullollaan, mutta olisiko jossakin ruman värisessä silti kiva muoto? Entä jos sen maalaisi, päällystäisi, hajottaisi? 

Teen tätä ajatusleikkiä jatkuvasti. Mietin mitä jostain saisi pienillä muutoksilla. Se on joskus yllättävän vaikeaa, koska tavaraa on niin paljon ja jos ei oikeastaan tiedä minkälaista kierrätysprojektia etsii.
Edellistä ajatusta jatkaen, otetaan esimerkki: bongasin tämän yksittäisen maatuskan! Tartuin siihen heti. Upea! Tosin en nähnyt sitä tyypillisenä koriste-esineenä vaan olisin tahtonut siitä astetta erikoisemman säilytysrasian. Ehkä jopa olisin saattanut maalata sen uusiksi. 

Mutta Konttiin maatuska jäi, koska kappaleet olivat jumahtaneet kiinni. Yritin aukasta osia ja kuului vain kimakka KRRRRRIIIIIIIK. Siihen jäi se osto, en uskaltanut väkisin vääntää mummua auki.
Vinkki 6: Lukemista vai askartelua?

Sanoisin, että tuossa konttikaupalla askartelumateriaalia. Lukemisen arvoisten kirjojen seasta löytyy usein kirjoja, joissa on joko upeita värisivuja (esim. kasvi- tai karttakirjat), hienoja kansia (esim. jos hyödyntää kirjan vaikka salarasiaksi, eikä ole väliä mitä sisus on kunhan kannet ovat hienot) tai muuten vain niin köpöisiä kirjoja, joista joutaakin vetää sivut irti. Kirjansivuilla voi hyvin koristella vaikka ja mitä.

Plus joskus kierräreiltä löytyy vanhoja kässäkirjoja, joita ei enää kaupasta saa ja joita ei välttämättä kirjastostakaan löydä. Oon ostanut useammankin kässäkirjan käytettynä. Hienoin oli monta vuosikymmentä vanha ompelukirja. Painoi kuin synti ja ideat olivat ihan kauheita, mutta ompelutekniikat eivät olleet mihinkään vanhentuneet. Opin kirjasta aikoinaan paljon, kun aloittelin vaatteiden ompelua alusta asti. Kun en enää saanut kirjasta mitään irti, möin sen vielä eteenpäin kirpparilla.
Vinkki 7: Oikeat käsityötarvikkeet

Kässähyllyt! Lankoja ja kankaita (myös kodintekstiilit menevät kankaista) ja Kontin tuunaustori! Se on laari, josta voi kauhoa jos ja vaikka mitä pientä viidellä eurolla per kilo. Usein tuunaustorilta löytyy pienleluja, koruja, askartelu- ja käsityötarvikkeita ja kaikkea pientä hämmentävää, jolla ei välttämättä ole käyttötarkoista tai -arvoa sellaisenaan... mutta kässäilijän käsissä siitä voisi tulla jotain kivaa.
Vinkki 8: Pienet pehmolelut

Tämä vinkki on kaikille lelurakkaiden koirien ja kissojen omistajille: Pienet pehmolelut ovat yhtä kuin lemmikin lelut! Edullisia, kertaalleen testattuja (kestävät siis leikkimisen) ja aiheistakin löytyy hauskoja pehmoja. Katsokaa nyt vaikka tuota vasemman laidan Karhuherra Paddingtonia!

Olen useinkin ostanut koiralleni leluja lasten pehmoista. Niin uutena kuin käytettynäkin. Isoin syy on siinä, että ne ovat kestävämpiä mitä oikeat lemmikkihyllyn lelut. Ehkä ne testataan paremmin ennen myyntiin pääsyä.

Protip lelujen ostoon: valitse sellaista missä ei ole liian pieniä osia, kovia silmiä tai huokoisia materiaaleja.
Ja lopuksi...

..mitä tuli näillä ajatuksilla löydettyä? Tässä saaliini. Pari juttua keittiötavaroista, pari vaatetta.. ja kolme lelua! Pitihän sitä koiralle tuliaisia.. Valitsin Ihaan, Tikrun ja tuollaisen pinkin mulkosilmäkaverin. Lelut menivät suoraan käyttöön (eivät tarvineet pesuakaan), leikkasin vain tuotelappuset kyljistä pois.

Ja entäpä muut? Mikään muu ei ollut ostaessaan just hyvä sellaisenaan, joten muutoksia ja kierräriompeluksia on tulossa! Mutta niihin muutoksiin palataan myöhemmin, vietetään tuo juhannus tähän väliin ensin.
Koira on jo päässyt nauttimaan Kontin iloista. Ihaa on sen uusi suosikki. Psykoottisesti tuijottavasta mulkosilmästä ei niinkään välitä, mutta rakastaa Tikrua - tosin lähinnä sen nimen myötä. En tiedä miksi, mutta kaveri menee ihan pähkinöiksi, kun sanoo Tikru oikein pärähtävällä ärrällä. Hassu mummo!

Mitä muita vinkkejä sinulla tulee mieleen? Jaa toki kommenttikentässä muidenkin iloksi!

Yhteistyössä Punainen Risti / SPR Kontti

// EDIT! Ks. tästä postauksesta jatko-osa ostoksista ja niiden uudistuksista.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

DIY: Lahjarasia kartongista.

Eilen olin kolmikymppiskesteillä ja vein päivänsankarille pienen muistiaisen jatkaen korvislinjaani. Jos tietää, että saada pitää korviksista, ne ovat aika varma idea lahjaksi! Mutta ohitetaan nämä nahkalehtikorvakorut itsessään, koska kaikki eivät ole yhtä korvisfanaatikkoja kuin minä itse... ja keskitytään tuohon kartongista tehtävään lahjarasiaan!

Lahjakorut on kiva paketoida ihan rasiaan. Ja koska harvoinpa sitä on valmista ja just sopivan kokoista rasiaa valmiina, seuraavalla kikalla saa vaivatta valmistettua korurasian. Pieni rasia on viimeinen silaus itse tehdylle lahjalle!
Tee-se-itse: Kartongista lahjarasia

Tarvikkeet: Kartonkia, sakset, viivoitin, lyijykynä, pyyhekumi, teippiä.

Tee näin: Piirrä kartongille ensin halutun rasian koko eli neliö pohjaksi, esim. 6 x 6 cm (hyvin voisi olla myös suorakulmio). Mittaa pohjan vastakkaisille sivuille sivut eli laitojen korkeus, esim. 1 cm. Sivut jatkuvat pohjan yli kumpaankin suuntaan, esim. 5-6 cm verran (nrot 4). Toisille vastakkaisille sivuille tulee kaksi kertaa sivujen korkeus (nrot 1 ja  2) ja niiden päälle vielä pohjaa (nro 3).

Leikkaa pohja sivuineen kartongista, leikkaa nro 4:t kummaltakin laidalta auki. Tee kaikki taitokset. Pyyhi lyijykynäjäljet kartongista pois.
Tuo nro 4:t sisäänpäin ja vastakkain yhteen, tuo sivulärpäke kohti pohjaa niin et nelostet jää ykkösen ja kakkosen väliin. Teippaa kolmonen pohjaa vasten. Jos ei halua, että teippi näkyy rasian pohjalla, voi kartongin tietty myös liimata.
Sitten tehdään pääliosa. Mittaa ja leikkaa pitkä suorakulmio, joka yltää taiteltuna laatikon ympäri. Taita sivut ja teippaa pohjasta kappaleet limittäin yhteen. Pääliosan pitää olla napakka, jotta laatikko pysyy sen sisällä, mutta tarpeeksi väljä, jotta se on helppo pukata auki.

Sitten lahja laatikon sisälle! Ainakin korviksiin on hyvä leikata taustapahvi niin ne eivät heilu valtoimenaan laatikossa vaan pysyvät nätisti rinnakkain. Lopuksi laatikon voisi myös vaikka koristella. Sen voisi päällystää, koristella tussein, liimata koristeita - ihan mitä vain!
Itse menin minimalistisemmalla linjalla. Ohutta satiininauhaa ympärille ja pieni kortti kylkeen. Vähän vesiväriä ilmapalloon ja onnitteluteksti alle. Hyvä tuli ja saaja tykkäsi!

Lisää pienten lahjojen paketointia? Katso ainakin näiden rasioiden tutoriaalit:
Pieni kannellinen rasai pahvista / Avautuva minirasia / Teippirullasta pyöreä rasia

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

DIY: Hapsukorvakorut.

Täällä taas! Ollut niin haipakkaa ja kaikenmoista, että tässä ei ole ehtinyt ajatella edes käsitöitä. Mutta nämä nyt ehdin tehdä - uudet hapsukorvakorut! Ihan vain varmistaakseni ettei korvakoru-kokoelma hupene tai hapsut vähene, hehe.
Inspiraatio lähti tässä joku aika sitten HM:stä. Siellä oli kiva kavalkaadi noita hapsullisia korviksia, joissa on lenkit yläreunassa. Kas, onpas kivat, ajattelin. Olin jo ostaa parin, kunnes muistin et vastahan ostin uusia ohuita lankoja vielä kivemmassa värivalikoimassa. Teenkin korvikset itse, päätin.
Ja niinhän sitten tein. Omassa värissä ja omassa pituudessa. Just omaan makuun räätälöitynä.

Sinäkin voit tehdä omat hapsut! Tässä näpsäkkä tutoriaali vaihe vaihelta korvisten valmistaminen:
Tee se itse: Hapsukorvakorut

Tarvikkeet: Ohutta puuvillalankaa, samanväristä ompelulankaa, sakset, sopiva ompeluneula kummallekin langalle, nappikorvakorut, joissa on alareunassa lenkit (omat purettu kaupan korviksista)

Tee näin: Leikkaa puuvillalangasta kaksi pitkää pätkää. Taittele kumpikin pätkä erikseen moninkerroin. Lisää lankaa tarvittaessa, jotta saat niin pitkät ja paksut hapsut mitä tahdot. Työstä sitten yksi kerrallaan: sido puuvillalanka nipun ympärille - lankaa ei tarvitse katkaissa, voit pitää sen kerässä, koska seuraavan vaiheen langanpituutta voi olla vaikea arvioida etukäteen. Ala kietomaan lankaa tiukasti nipun ympärille, ensin solmun kummankin puolelle ja...
..sitten tiukasti nipun toiselle laidalle. Tarkoitus on kietoa lankaa nipun keskelle yhtä pitkästi. Tee solmu ja leikkaa lanka, jätä reilusti sitomis- ja päätteluvaraa. Taita nippu keskeltä ja tuo päät yhteen, kiedo päät yhteen, tee solmu ja päättele langanpää kiedotun osan sisään. Lopuksi voit vetää ylimääräisen langan alas muiden hapsujen joukkoon.
Leikkaa hapsujen päät ensin avoimeksi, sitten tasaa pituudet. Ompele korvis lenkin keskelle kaksinkertaisella ompelulangalla. Kiedo tiukasti kiinni napin tavoin ja päättele langanpäät. Sitten valmista korvikselle symmetrinen pari!
Innostuin ja tein myös tummansinisiä vielä lyhyemmät hapsut. Näihin tein myös lenkin pienemmäksi, jotta pystyin laittamaan leveäkantaiset nappikorvakorupohjat taakse. Ne kiinnitin ihan vain vahvalla pikaliimalla. Vaikka lenkeissä on pieni aukko, ei nappitausta kuulla siitä selkeästi läpi.
Ja sitten hiukkaisen sovituskuvaa! Niitä kun on muutamaan otteeseen välillä sanottu, että kiva ois jos ois. Joten tässä sitten ois - ja "upeasti" kännykällä näpsättynä mustien autenttisien silmänalusien kera. Pituusero näkyy tässä korvisparien välillä selkeästi. Kummatkin ovat myös runsaudessaan kivat, mutta silti niin kevyet!
Vastaavia pitempiä hapsullisia asioita on tullut tehtyä useampaankin erään. Tässä muutamia. Ylänurkassa muurarinlangasta muoviin yhdistettynä, vieressä variaatioita kolmessa värissä ja alhaalla kaverille lahjaksi tehdyt "yhden korvakorukoukkuparin vaihtohapsut" sekä kaulakoru-versio, joka on malliltaan samankaltainen nyt uusien korvakorujen kanssa. Tuo kaulakoru oli todella iso ja pitkä! Ja oli imperfektissä, koska en tiedä mihin tuo hapsutasselihuiska on lähtenyt liitämään, ei ole näkynyt enää pitkiin aikoihin, nyyh!

Ks. yllä olevat postaukset (ylhäältä alas, vasemmalta oikealle): mustat korvikset harmaat ja korallit korvikset ja mustat jättihapsut lahjaksi annetut korvikset / kaulakoru.
Joten kepeitä ja kesäisiä hapsuja sitten vain tekemään! Nyt itsellä tuli mieleen, että miltähän näyttäisi, jos tekisi yhdet pitkät vastaavat, mutta monivärisinä! Valkoista, korallia, turkoosia, ehkä jopa vähän keltaista..