DIY: Kirjailtu nahkamerkki

Taas oli töissä läksiäiset. Ei mitään dramaattista, vain määräaikainen sopimus päättyi - ja onneksi lähtijällä odotti ihan unelmavakkari toisaalla! 

Pienet läksärit pidettiin ennen vikojen heippojen sanomista ja samalla ojensin hänelle hänen oman reppunsa - mutta ihan uudella uniikilla lisällä.

Työkaveri aiemmin itse heitti, että minähän voisin tehdä hänelle läksärilahjaksi uuteen työhön vanhaan reppuun jonkinlaisen merkin logon päälle. Minähän innostuin: tottakai, kelpaisiko jonkinlaiset kukkaset?

Leikkasin keinonahkapalan, joka ylti peittämään logon repusta. Sitten otin pätkälankapussin (jämälankojen minijämiä, koska kaikkihan pitää muka säästää) ja päätin, että näistähän kirjaillaan! (Oikeasti vain laiskotutti ja en jaksanut kaivaa esille kirjailulankalaatikkoa esille.) Ajattelin, että jos kerran jämäpätkiä hillotaan niin kyllähän niitä voisi käyttääkin johonkin?

Valitsin sopivia lankoja, kaikkia ohuita tai paksuja, mutta löyhäkierteisiä. Jos vain ei vetämällä katkea niin hyvin voi löyhäkierteisen langan "purkaa" säikeisiin, jolloin yksi säe vastaa ihan passelisti tupla- tai triplakirjailulankaa.

Sitten vain kirjailemaan!

Vähän oli nahka jäyheää pistellä, mutta koska se ei ollut kirjailukehikossa, kirjailu oli jotenkin silti helppoa, kun pientä nahkapalaa kääntelee käsissä aika näppärästi (versus iso kirjailukehikko).

Sormenpäät tul ihelläksi, mutta kokonaisuus tuli aika kivaksi. Mitään piiruntarkkaa ei ollut mahdollista nahalle tehdä, mutta tuli siihen terälehtiä ja nuppuja aika somassa väriyhdistelmässä.

Lopuksi ompelin nahkapalan laidoista kiinni reppuun. Tuli tosi kiva!

Lopputulos oli ylläri läksiäissankarille. Parasta oli, että repun selkään laittaessa hänellä tuli itku! Oli siinä tunteet pinnassa monin tavoin, kun siinä hetkessä kuulemma työpaikan vaihto kunnolla konkretisoitui.

Reppu selkään, kukat matkaan ja kohti uutta! 

Olipa ihana tehdä käsin (ja vielä kierrättäen!) jotain sellaista mistä tuli tosi mieleinen saajalleen. Ja reppukin sai uuden lookin ja toivottavasti paaaaaaljon lisää käyttöaikaa kaikissa mahdollisissa työmatkapyöräilyissä, reissuissa ja muissa menoissa. 

Laserleikatut korvakorut

Korvisten intoilija (maanikko) täällä taas hei!

Nyt tulee kolmin korviksin asiaa. Kävin viime viikolla Taiteiden yössä Business Oulun FabLab:n korupajassa. Siellä pääsi suunnittelemaan omat laserleikatut korvikset! Olin positiivisesti ihmeissäni - täysin ilmaiseksiko? Kyllä! Olin valmis maksamaankin touhusta, mutta kolehtiakaan ei kelpuutettu.

Homma meni näin:

Ensin suunniteltiin paperille. Sai valita tekeekö riipuksen, avaimenperän tai korvakorut. Sitten valittiin rajatuista mahdollisuuksista muoto, väri ja mitä tekstiä siihen laitetaan ja millä fontilla. Vaikka ei ollut äärettömästi vaihtoehtoja, oli ihan hirveän vaikea valita. Onneksi suunnittelupisteen ohjaaja näki tuskani ja lupas ihanasti, että jos ei ole ruuhkaa (ja ei ollut), sain tehdä kahdet korvakorut - ihanaa, kiitos!

Paperille tehty suunnitelma siirrettiin seuraavassa pisteessä tietokoneelle. Tämä oli kiva, koska sai olla vain työnohjaajana ja lopullisen version hyväksyjänä.

Jännin osuus, itse laserleikkaus!

En ole nähnyt aiemmin kyseistä laitetta tai miten se toimii. Tässä toinen pari korviksista laserleikattavana. Tämä kävi yllättävän nopeasti, kun oli pienet kappaleet kyseessä.

Ja tällaiset niistä tuli! Vasemmassa parissa lukee kaiverrettuna Je ne sais pas (eli suomeksi en minä tiedä, tai kuten oululaisittain sanotaan ihan vaan entiiä) ja toisissa lukee läpi leikattuna makers gonna make. 

Näistä tuli suosikkini! Korujen kokoamispisteellä oli myös tuollaisia valmiita pyörylöitä, yhdistin niistä vielä pikkupallot ja kokonaisuus oli siinä. Tämä violetin väri on aika hauska, kun se näyttää eri valoissa ihan eriltä, välillä tosi tummalta viininpunaiselta, välillä taas tosi hailakalta.

Kun valitsin näihin läpileikkatut kirjaimet, tipahteli aukoista pikkuruisia, hurjan söpöjö kirjaimia! Osa selvisi kotiin asti. En yhtään tiedä mihin nämä käyttäisi. 

Ehdotuksia pikkukirjainten käyttöön? 

Kaiverrettu korvispari ei tuntunutkaan kotona enää yhtään hyvältä idealta. Punaiset pallot häiritsivät. Jostain syystä mieleen tulee vain sellainen kaupunkien info-pisteiden i-merkki. 

Helppo ratkaisu: pallot pois! Vaihdoin samalla myös matat välirenkaat kirkasvärisempiin niin mätsäävät koukkuihin paremmin. Häiritsi sekin vähän, että olivat osat ihan eriparia.

Nyt näistä palkkikorviksista tuli mukavan minimaaliset. Yksinkertaiset ilman mitään huutopalloja iin päälle.

Mutta etteivät punaiset pallot jääneet turhanpantiksi, tein niistä sitten kolmannet korvikset!

Yhdistin niihin mustat nahkahapsut. Punainen ja musta sekä kullanväriset osat, paljon parempi värikombo.

Tämä päivä meni entiiä-korviksilla. Korvisten sanomaa olisi hyvin voinut sanoa töissä palaverissa, heh.

Mutta olihan ällistyttävän kiva korupaja. Oli hienoa päästä tekemään ja näkemään jotain uutta.

DIY: Kuvallinen avaimenperä

Klassikkolahja-idea: avaimenperä.

Mutta tämä ei olekaan ihan tavallinen avaimenperä. Ei niin perinteinen mitä ulkoapäin voisi luulla. Se sisältää pienen salaisuuden sisällään! 

Neppari auki ja sisus paljastuu!

Se onkin kuvallinen avaimenperä! Vähän niin kuin ne avattavat medaljonkiriipukset, sisälle voi laittaa kuvan tai kaksi. Tässä on kaksi kuvaa. Päällä äiti lapsena oman äitinsä sylissä ja kääntöpuolella minä pikkuisena äidin sylissä. Ja kuten kuvista saattaa arvata, tämä oli siis piskuinen ylläripyllärilahja äidilleni.

DIY: Kuvallinen avaimenperä

Tähän tarvitsee palan ohuehkoa (kierrätys)nahkaa, nepparin, printatut pienet valokuvat, laminointilaitteen, karhunlankaa, ison ompeluneulan ja avaimenperärenkaan. Terävät sakset ovat erittäin iso plussa.

Ja miten avaimenperän kokoaa? Laminoi valokuvat vastatusten, leikkaa laminointi napakasti kuvan ympäriltä, mutta jätä ylös reilumpi kaistale pelkkää laminointimuovia. Puhko siihen ompeleille reiät. Aseta kuva taitteella olevan pikkuläpän väliin ja ompele kuva läpän väliin. Pujota taitelaita isomman nahkaläpän aukosta läpi ja pujota taitteeseen avaimenperärengas. Kuva lukittuu läpän sisään. Kiinnitä neppari paikoilleen.

Tästä tuli yllättävän särmä. Laminoitu kuva pysyy napakasti läpän sisällä. 

Samalla idealla voisi tehdä erilaisia avaimenperiä. Sisällähän ei tarvitse olla valokuva, sehän voi olla  joku muu kuvitus, vaikkapa runonpätkä tai mikseipä myös puhelinnumero ("soita tähän, jos löydät avaimen hukattuna"). Sopii siis moneen!

DIY: Hamahelmikorvakorut

Uudet korvikset!

Olin eilen ruokakaupassa ja vastaan käveli nippanappa yläkouluikäinen tyttö, jolla oli hamahelmistä korvikset. En itse asiassa enää edes muista millaiset, mutta sain niistä silti sykähdyttävän inspiraation: meitsiki tekee hamahelmikorvikset! Hamahelmet ovat loistava materiaali ja olen yllättävän vähän hyödyntänyt niitä korumatskuna. 

Kotoa löytyi vanhoja hamahelmiä valmiina. Sitten vähän nettitaustatyötä potentiaalisista hamahelmikorvismalleista. Vähän nauratti näitä tehtäessä, että vuosikymmenet vaihtuvat, hommat silti pysyvät samana. Ihan justiinsa samoilla hamahelmialustoilla on tehty kuvioita jo 90-luvulla.

Ensin tein violetit, kaarimaiset korvikset. Yhdistin näihin ohuet ketjut tuomaan herkkyyttä. 

Tähän malliin sain inspiraation Instagramista @bydansku-tililtä.

Sitten aloin tekemään ihan samoja mustana, mutta jatkoinkin muotoa ympäri ja kaaresta tuli kranssi! Lisäsin vielä ylös nappikorvistaustojan päälle pyörylät ja avot, kokonaisuus oli valmis.

Näitä silitin eli sulatin tarkoituksella asteen liian kauan. Halusin, että nämä vähän sulaa liikaa, jotta hamahelmimäisyys vähän hälvenee. Ainakin noista pyöreistä tulee ihan lakupötköpalat mieleen, eikö? Harmi vain, että olin liian tohkeissani ja lähdin sorkkimaan reunaa liian pian sulattamisen jälkeen. Kummastakin kranssista lähti yksi helmi irti eivätkä ne tietenkään halunneet enää kiinnittäytyä paikoilleen. Vaan se ei haittaa, tippa pikaliimaa auttoi. Tietyssä valossa sen näkee, että on vähän jälkikäteen korjailtu, mutta pääosin ei kyllä huomaa, että yksi helmi on rikki ja korjattu.

Näistä tuli niin kivat. Mustat korvikset olivat testikäytössä töissä ja asioilla. Ne heiluivat jotenkin mukavasti korvissa ja tulin niistä tosi iloiseksi, kun ajattelin, että mulla on hamahelmet korvissa. Ehkä se on se hamahelmien tuoma nostalgia.

Laita laukut paloiksi osa 2

Muistaako joku hyvämuistinen (ehkä asiasta inspiroitunut) viime vuodelta postaukseni "Laita laukut paloiksi"? No "heti perään" tulee sille jatko-osa!

Ykkösosassa sanoin mitä (no eli laukut paloiksi), miksi (koska ovat muuten about roskaa) ja miten (sakset käteen vaan). Että tämä nyt teille muistutukseksi ja inspiraatioksi: vanhat laukut, joita ei voi enää käyttää, korjata tai muuten sellaisenaan mihinkään saada käyttöön, kannattaa leikellä paloiksi. Niistä saa mitä erilaisempia osia uusiokäyttöön!

Ks. osa 1: Laita laukut paloiksi - katso postauksesta vinkit osien purkuun ja käyttöön!

Tässä inspiraatioksi kolme laukkua, joille nyt sanoin hyvästit.

Tämä punainen OIS:n laukku yritti löytää uutta käyttäjää kirppispöydässäkin ihan pilkkahintaan, mutta käsiin jäi laukku. Kun ei kelleen kelvannut (ja syy löytyy alta) niin ei jäljelle jäänyt muuta kuin laukun purku.

Tässä laukun ongelma: kuoriutuminen.

Tilanne ei vielä ollut paha eikä sitä kyllä äkkiseltään huomannut, mutta autas armias jos kynnellä tai millään kovalla (tai pehmeälläkään) vähän laukun pintaa suhasit niin sekös mureni hitusiksi. Tosi ärsyttävää, että joskus keinonahka vain pettää pintansa.

Leikkelin, ratkoin ja ruuvasin. 

Paljon meni murentuvaa nahkaa roskiin, mutta pienet palat siitä jäi silti vielä uusiokäyttöön. Ainakin nuo tuntuivat pitävän (vielä) kutinsa. Valkoinen nahka oli läpässä vahvike, se menee vielä toivottavasti joskus vaikkapa keinonahkakorumateriaaliksi. 

Lisäksi laukusta jäi käteen vuoresta puuvillakangastilkkuja (eivät kuvassa), ehjä rannehihna, kolme ehjää vetoketjua, pois ruuvailtu solki läpästä ja sivusaumoista kaksi paksua metallirengasta.

Toinen uhri oli kaaaauuuuaaan aikaa sitten kirppikseltä tyyliin eurolla ostettu käsilaukku. Tämä oli paljon käytössä, kunnes se sairastui (ai häh? Miten niin sairastui? Ks. alta lisää!) ja laukku jäi vähän murheenkryyniksi. Ehjä olkahihnakin karkasi jo aikoja sitten muun laukun hihnaksi.

Totta se on, laukkukin voi sairastua psoriakseen. 

Sanon näitä tämmöisiä loputtomasti pinnastaan hilseileviä laukkuja joskus psoriasislaukuiksi. Tämä oli päältä hyvä, ei se päältä hilseillyt. Mutta pinnan alla kyti kutina ja laukku sisältä varisi käsiin, laukun sisälle ja kaikkeen mikä oli laukun sisällä. Eli ihan menetetty peli oli tämä laukku, käyttökelvoton.

Jonkin verran laukusta sai nahkapaloja nahkatilkkulaatikkoon. Paljon oli hilseilevää mikä ei kelpaa harmillisesti mihinkään. Sisällä oli myös pahvia (kuten tuossa keskellä näkyy kartonkikerros), joten ei tullut tukikappaleista uusiokäytettävää matskua.

Magneettilukko, pienet d-renkaat, läpän koristemetalliosa (liekö koskaan tulee käytettyä tuota, mutta never know!) ja kokonainen korttitaskulärpäke laukun sisältä. Tuo oli laukussa hauska osa, sen oli laukun keskellä sivutaskussa ja sen saattoi siitä nostaa vähän ylemmäs, mutta sitä ei saanut kokonaan vedettyä taskusta ulos. Vähän kuin lompakko laukun sisällä!

Kolmas purku-uhri oli tämä taannoinen suosikki-arkilaukkuni.

Kauan se sai odottaa purkuaan. En edes muista milloin tuo oli viimeksi käytössä? Olikohan silloin vielä edes epidemiaa otsikoissa? Laukku alkoi kuitenkin pettää liitoksistaan. Oli pohjassa rakoa ja murtumaa, kyljessä jos mitä jälkeä ja naarmua, hihnoissa kulumaa ja vetoketjussa ratkeamaa. Kovasti yritin laukkua korjaillakin kunnes korjailutkaan eivät enää pitäneet tikkejä paikoillaan vaan alkoi keinonahka niiden ympärillä loitota.

Oli aika päästää irti lempparilaukusta ja ottaa sakset käteen.

Tässä tosin vaihdoin ruuvimeisseliin, koska hihat olivatkin laukussa ruuveilla!

Ja sen sijaan tästä laukusta sai about kaiken talteen. Tukikappaleet, keinonahat, vuorikankaan, vetskarit, hihnat, d-renkaat.. monessa on jälkeä ja muuta, mutta moni osa on muuhun käytettynä vielä käyttökelpoinen. 

Nyt sitten varmaan pitää kohta lähteä laukkukaupoille eli kirppikselle etsimään, josko löytyisi joku vielä käyttökelpoinen, uusi lempparilaukku. Alkaa laukut loppua, kun kaikki kohtaavat yksi toisensa jälkeen joko kirpparin tai sakset. Tai ehkä pitäisi koota kierrätysosista uusi laukku? Siinäpä olisi projekti!

Vinkki: saumurisilput hyötykäyttöön!

Ompelijoiden murheenkryyni: auttamaton leikkuuhävikki.

Mitä tehdä kaikille ihan minikokoiselle leikkuuhävikille? Saumurisilpulle? Olemattomille langanpätkille? Roskiin sekajätteisiin vai voisiko ne saada johonkin oikeaan hyötykäyttöön?

Löysin yhden ratkaisun! 

Tämä korkea rahi - on muuten myös itse ommeltu - on nyt täynnä saumurisilppua. Oi, kyllä! Hyvästi vanu, tervetuloa ultimaattinen roskien uusiokäyttö!

Ks. raitarahi - Kangas on Ikean canvasta / paksua puuvillaa.

Aikaisemmin - eli silloin kun tämän rahin ompelin vuonna 2016 - sulloin rahin täytteeksi täkkejä ja muuta sellaista kodintekstiiliä, jota tarvitsi harvoin. Lue: ei koskaan. Koska en tainnut avata rahin vetskaria kertaakaan. Vasta nyt, kun kurkkasin sisään miettien, että mitäs kaikkea rahiin tulikaan tungettua? Olihan siellä kaksi täkkiä, froteelakanaa (yäk, näitä en todellakaan muistanut), peittoa, vilttiä monenlaista. Osa lähti nyt tästä huushollista muualle, osa oli ilahduttava löytö. 

Ja nyt tilalle hyppäsi kangashävikki!

Näyttää jotenkin vähän kummailta pötkylöiltä, mutta siinä on vanhoissa sukkahousun lahkeissa kerättyä saumurisilppua ajalta x. Sinne sujahti pitkältä aikaväliltä kaikki kangashävikki, ne pienimmät tilkut ja suirot mistä ei mitään tilkkunakaan olisi voinut käyttää. Sinne meni myös reikäsiä sukkia, jopa muutama käytöstä poistettu kasvomaski (puhtaana tietenkin).

Tungin pötkylät mukavassa kierteessä rahiin. Ensin sain rahin puoliksi täyteen, sen jälkeen täytin rahia pötkylä kerrallaan - aika monta tuonne on mennyt! Nyt rahi on täynnä ja mukavan napakka. Ihan päällimmäisenä on alle 5 cm vaahtomuovipyörylä tasaamassa päällimmäiset muhkut.

Aika painava täytteestä tuli, mutta toimiipas liikutellessa (eli lähinnä siivouspäivänä) hyvänä lihaskuntopunttina. Tykkään siitä, että rahista tuli jämäkkä. Siihen voi laittaa jalat tai ihan koko pyllynsä, rahi ei mötkähdä kasaan eikä viistota toisesta laidasta maahan.

Oli täydellinen kierrätys suurelle määrälle kangashävikkiä ja saumurisilppua! Ja sukkahousuille myös!

Katso myös nämä kolme suosikkikierrätysideaani vanhoille sukkahousuille:
Solmi värillisistä sukkahousuista makrameehiuspanta
Tee sukkahousuista kukkia - tein kerran ystävälleni kestohääkimpun, seassa sukkiskukkia!
Tai käytä sukkispaloja kynsilakan poistoon - toimii paremmin kuin kerttisvanulaput!