Lahjapankki osa 5: 3D-tulostettu lahja

Joululahjapankkipostaus osa viisi! Vieläkö näitä riittää, oi kyllä - vielä! Vaikka tammikuu on kääntynyt loppupuolelleen, vielä näitä tulee. Joulukalenteri otti melkoisen postausturnauskestävyyden, joten olen ottanut näiden kanssa aikani.  

Ks. Lahjapankki 2022:
osa 1: Uniikit pelikortit omilla kuvilla (3 toteutustapaa)
osa 2: Kukkakoristeiset soijavahakynttilät
osa 3: Koiran aktivointimatto

osa 4: Rikottava yllätyspallo lahjakortille

Nyt tulee jotain tosi erilaista! 3D-tulostettu lahja! 

Ja ei, se ei valitettavasti ole yksikään noistä hienoista avattavista(!!) munista. Nuo olivat vain saatavilla olevien materiaalien värivaihtoehdot.

(Katsoin kyllä tuon munarasian tulostusmahdollisuuden. Se oli ihan turkasen pitkä eli mahdoton, huoh.)

Oulussa on pääkirjastolla mahdollista käyttää 3D-tulostamista. Laitteen sai varata (muistaakseni) kerrallaan neljäksi tunniksi (mikä on on 3D-tulostamiseen suhteellisen lyhyt aika, jos meinaa mitään vähänkään monimutkaisempaa tulostaa).

Olen pitkään miettinyt, että 3D-tulostamista olisi niin siisti kokeilla ja ennen joulua vihdoin tein sen! Homma jännitti etukäteen, mutta eipä siinä itse tarvinnut tehdä juuri mitään. Kun etsi netistä valmiin aineiston, ei ollut kuin sen lataaminen kirjaston koneelle ja tyyliin ok-napin painaminen. Sitten työläin osuus: odottaminen.

Lopputulos on tässä!

Vähän oli paikalla olevan ohjaajan mukaan vissiin jossain-en-muista-missä huono materiaalin anto, kun tuli noin paljon rispaantumista sisäreunoihin. Paljon sai käsin hioa, että sai reunoista sileät ja hyvät!

Tein näitä mysteerikolmioita kaksi kappaletta, toinen miehelle lahjan kylkiäseksi, toinen toisaalle. 

Ja jos nyt joku miettii (minä ainakin miettisin) et mikähän kumma kolmio tuo on niin taustalla vinkki!

Selvä tuubipuristin!

Koska elämässä (tai aamuissa ja illoissa) on muutakin tekemistä kuin tyhjentyvän tuubin kanssa taistelua. Testasin, tuubipuristin toimii toisissa tuubeissa paremmin ja toisissa kehnommin. Mutta ainakin sillä saa ns. pilkottua osan tyhjenevästä osasta pois, jolloin lopun tahnan käyttö on helpompaa. Plus - tuo kolmio jotenkin vakauttaa tuubin, se pysyy paljon paremmin pystyssä!

En kertonut näiden kolmioiden saajille mitä ne ovat vaan annoin niiden arvata. Voitte puolestaan arvata, että suoraa arvausta ei kyllä tullut. Kyllä piti vihjeet antaa, sitten alkoi arvauksia tulla mysteerilahjaan! 

Ennalta kyllä muuten mietin, että onko 3D-tulostaminen kovinkaan järkevää ekologisesti miettien. Siksi päädyin tällaiseen tulostukseen, jolla on kuitenkin joku järkevä funktio (no ei varmasti joka taloudessa, mutta meillä tuo ainakin jäi käyttöön) ja joka ei vie tilaaa eikä paljoa materiaalia. Koska onhan tuo kuitenkin loppupeleissä vain kovaa muovia, jota ei voi edes muovin keräykseen laittaa, jos joskus menee vaikka rakenne rikki. Tosin päädyin myös tähän puristimeen siksi, että se on muodoltaan ja paksuudeltaan sellainen, että pitäisi kyllä kestää käyttöä halkeamatta tai murentumatta!

Lopuksi 3D-printtausvarauksesta jäi sen verran aikaa, että tein myös itselleni tällaisen tukikappaleen huonoksi menneelle piuhalle. Vielä joskus voisi ottaa toisen varauksen ja printata myös piuhan toiseen päähän oman tukikappaleen. Helppo tapa saada piuhoille lisää käyttöaikaa.

Voitteko muuten uskoa, että koko 3D-printtaus maksoi vain euron? Y-h-d-e-n  e-u-r-o-n. Ei edes per printattu juttu, ei per tunti vaan koko homma. Yksi varaus, yksi euro. Nauroin kyllä maksaessa, että nostakaa nyt hintoja niin, että edes laitteen sähkölaskun kattaa. Yksi euro, eihän se edes riitä varmastikaan tuohon materiaaliin!