Lyriikat tennareissa

Vuoden ja kevään ensimmäiset kenkäkustomoinnit!

Näihin tartuin inspiroituneena ja nämä "unelmien kengät" oli ilo toteuttaa.

Teemana oli ihan uusi näkökulma. Montaa asiaa olen vuosien aikana maalannut kenkiin. Olen maalannut koiria, kitaroita, pääkalloja, yksisarvisia, origamilintuja.. Kaikkea on tullut tehtyä kelttikuvioista koripalloihin, jopa nimiä, päivämääriä ja vuosilukuja - mutta kappaleen sanoja en koskaan!

Mutta nyt olen. Ja lopputuloksen näette tästä:

"Tässä mä istun just niin kauan et tuun kokonaiseksi"

"Ja sit maailma on mun"

Lyriikat ovat Emppu Suhosen alaa. Tekijänoikeudet on huomioitu ja lupa sanojen käyttöön on saatu artistilta. Tilaaja kutsui kenkiä Emppu-kengiksi. Hän sanoi, että kyseinen pätkä laulua sopii hyvin kuvaamaan sitä miten hän menee elämässä Empun musalla. 

Kengistä haluttiin tyttömäiset. Valkoista ja pinkkiä, ei muuta. Vain sanoja. Pari sydäntä lisättiin mukaan.

Ihanan simppeliä ajattelin, mutta kas yksinkertaisuudessakin on vaikeutensa. Kun pohjalla oli musta kenkä ja vielä superpienikokoinen kenkä, ei ollut virheille varaa. Musta pohja pitää ensin saada valkoiseksi, jotta värit eivät uppoa mustaan. Ja koska paikoin teksti on kovin ohutta, oli kyllä vaikea maalata koukeroisia kirjaimia ilman, että menee yhtään ohi. Pohjassa näkyisi hyvin selvästi, jos olisi vaikka joutunut jonkun pätkän maalaamaan kokonaan uusiksi. Pelkäsinkin koko ajan, että johonkin tulee kirjoitusvirhe!

Haastetta oli myös siinä miten saada tekstit mahtumaan pieniin kenkiin ilman, että tekstit limittyisivät liikaa. Selkeyttä piti saada koukeroiden sekaan, jotta sanat olisivat mahdollisimman luettavat. Ja jotta sain kengät tasapainoiseksi pariksi (kun toisessa kengässä oli puolta enemmän sanoja), päädyin ratkaisuun, jossa laitoin osan tekstistä tikkukirjaimin viiriin. Myös "fonttikoolla" sai painoja tietyille sanoille enemmän ja sen kautta tasapainoisuutta kenkäparille.

Yksinkertaisuudella on valttinsa. Kovasti olisi tehnyt mieli lisätä jotain muutakin kenkiin. Väriä, kuvioita - ihan mitä vain! Mutta totta se on, kun kengissä ei ole muuta, sanat hallitsevat kenkiä ihanasti.

Tästä tuli upea osoitus siitä kuinka jonkun artistin sanat voivat olla toiselle tosi tärkeät. 

Lisää uniikkeja tennareita ja korkkareita näet tästä kustomoidut kengät -kategoriasta. 

DIY: Pienen budjetin ramppi koiralle

Koiravanhus Cora sanoo teille moi!

Mitäs mummolle kuuluu? Cora on jo 14-vuotias. Todellakin siis vanhus. Ja vanhalla on vanhuksen vaivat. Cora liukastui (ja kompuroi heti perään portaissa) ja sen jälkeen on ollut ontumista, kipuilua ja sen myötä aika raskas kevät. Huoli oli kova - ja pelko myös, että nytkö se on se eutanasian aika. Ihana neurologi kuitenkin sanoi, että levolla ja pidemmällä kipulääkekuurilla voidaan selkäkivut vielä selättää. Niin elämäniloiseksi koiraksi sanoi. Ja sitähän Cora kyllä on!

Joten levolla ollaan menty. Kaikki pokkurointi, hyppely ja säntäily on ollut ja on vielä pannassa. Helpommin sanottu kuin tehty, mites pidät hyppyrotan vain lattiatasolla? Piti pistää kotia vähän uusiksi, mm. blokattiin pääsy sohvalle ja korkeasta sängystä otettiin jalat kokonaan pois. Tosin se ei riittänyt, Cora silti yritti hypätä patjalle.

Ajattelin, että jos sitä on koiralle vuosien aikana jo kahdet portaat* tehty niin kyllähän se ramppikin onnistuu! 

DIY: PIENEN BUDJETIN RAMPPI KOIRALLE

Lähtökohtana portaiden tavoin oli ihan peruspahvilaatikot. Plus sopivasti roskakatoksessa oli jonkun hajonnut tai hajotettu hylly. Kaksi hyllytasoa kainaloon ja siitä se ajatus sitten lähti!

*Ekat portaat kyhäsin, koska Cora mursi varpaan ja oli myös hyppykiellossa. Portaat jäivät kiellon jälkeenkin käyttöön vanhenevan koiran turvaksi. Toiset portaat tein, kun ostettiin edellistä korkeampi sänky. 

Ks. portaat 1 / portaat 2.

Hyllytasojen leveys oli pikkukoiralle just hyvä. Pituuskin melko hyvä (5 cm olisi voinut olla pidempi, mutta tähän oli tyytyminen). Yhdistin levyt yhdeksi kappaleeksi vanhalla pilalle menneellä taulupohjalla (=periaatteessa vahvaa kartonkia). Kiinnitin pohjan levyihin niittipyssyllä.

Sitten laskelmoin mihin kulmaan ramppi on saatava ja millä korkeudella patja on. Niiden mittojen mukaan muotoilin kahdesta sisäkkäin laitetusta laatikosta korokkeen. Pahvilaatikot on vain pakkausteipillä laitettu kasaan (sisällä poikittain tukipahvia pari palaa). Laatikko on kuvassa vielä irrallinen levystä.

Hyllytasot eivät tietenkään sellaisenaan käyneet, vaan niitä piti vähän päällystää. Suihkin päälle puuliimaa sinne tänne ja ja leikkelin päiväpeittoprojektista jääneistä suikaleista pehmukkeen. Hyvä, onkin ollut vaikea käyttää noita paloja mihinkään niin sain niitä tähän pois kuleksimasta!

Sitten pingotin päälle jotain sisustuspuuvillaa. Niittipyssyllä kiinnitin levyn alapuolelle. Pahvilaatikot myös päällystin sisustuskontaktijämäpaloilla. Lopuksi yhdistin levyn ja laatikkovirirelmän. Koska levyn alla oli kartonkia, kiinnittämiseen sopi hyvin puuliima. Annoin kuivua hyvän aikaa painon alle tuettuna.

Kangasvalinta oli kuitenkin siinä mielessä huono, koska se osoittautui koiran tassuille jokseenkin liukkaaksi. Asetin tähän vielä päälle tummaa liukuestemattoa. Se pysyy päällä ihan ilman kiinnittämistä - mikä on hyvä, koska sitten kun ramppia ei enää tarvitse, voin käyttää liukuesteen jossain muussa. 

Ja näin se käy!

Alkuun Cora oli vähän epäileväinen ja ei hahmottanut ramppia. Yritti hypätä sen vierestä tai jopa yli. Mikä oli vähän turhan reipasta kipulääketokkuraiselle koiralle. Nyt mennään jo maltilla. Välillä pitää kuitenkin herkuin muistutella miten sitä ramppia rauhallisin askelein kuljettiinkaan.

Ja onhan se niin hyvä ja liukumaton, että siinä voi vaikka vähän istuskella!

Aika hyvä, väliaikainen ramppi jämämateriaaleista, dyykatuista hyllylevyistä ja muutaman euron liukuesteestä. Ensin ajattelin, etten julkaise tätä ollenkaan blogissa, mutta ehkäpä tästä on apua myös jollekin muulle selkä- tai jalkaongelmaisen lemmikin omistajalle?

Nyt lepokuurin puolessa välissä Cora voi jo vähän paremmin ja selkeästi sillä on välillä tosi tylsää, kun ei pääse pitkille lenkeille ja lelutkin ovat edelleen karenssissa. Mutta näillä mennään ja seuraillaan mummon vointia. Pitäkää mummolle peukkuja!

Kangasmaski 3.0 - vielä istuvampi malli!

Kangasmaski on ollut jo pitkään ihan arkipäiväinen asia. Oudosta asiasta tuli normaalia. Ja näyttää siltä, ettei vielä toviin asia muuksi muutu.

Marraskuussa tein satsin mustia maskeja ja nyt ovat ne menneet sellaiseen kuntoon, että oli jo pakko tehdä uusia. Samalla hoksasin vielä yhden helpottavan askeleen maskien teossa. Se ainakin jotenkin itselle oikaisi yhden mutkan suoraksi, joten sarjana maskien ompelu kävi entistä helpommin. 

Joten tässä tulee UUSI OHJE: KANGASMASKI 3.0.

Katso myös kangasmaski 2.0. -ohje.

DIY: HELPPO NENÄTUELLINEN KANGASMASKI 

Aloita kankaiden kattilaesipesusta eli pesemisestä. Kiehauta 5-10 min ripusta kuivumaan. Tarkoituksena on kankaan kutistaminen. Pese myös kuminauhat - itse en sitä tehnyt edellisten maskien kanssa ja kuminauhat kutistuivat ja kirrasivat korvasta. Talvella pipokautena se ei sinänsä haitannut, mutta nyt korvat menee ilman pipoa ikävästi rullalle.

Leikkaa ja ompele kappaleet yhteen. Alku starttaa samoin mitä edellisessä ohjeessa (linkki yllä alussa).

1.-2. Leikkaa tiheästä puuvillasta kaksi kappaletta. Itsellä oli 17,5 x 18,5 cm, mutta minulla on pienehköt kasvot, joten räätälöi kokoa itsellesi sopivaksi. Leikkaa kuminauhapätkät, itsellä 18,5 cm. Nuppineulaa kuminauhat lyhyempiin laitoihin noin 1 cm päästä kulmasta.

3.-4. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele yhteen. Jätä aukko pitkään laitaan. Jos kankaassa on kuvio, jätä aukko alalaiteen. Leikkaa kulmat pois ja käännä oikeinpäin. Työnnä esim. kynällä kulmat skarpeiksi.

5. Merkkaa nuppineuliuoilla ylälaitaan keskelle nenätuen paikka. Edellisestä maskipostauksesta saat ohjeen itse tehtävään nenätukeen. Ne ovat olleet hyviä ja kestäviä, nyt käytin valmiista Prymin nenätukia, kun niitä vielä sattui valmiina olemaan.

6.-7. Laskosta reunat. Itse tykkään yhdestä leveähköstä vastalaskoksesta niin, että laskosten yhtymäkohta on sisäpuolella eli ihoa vasten. Maski avautuu silloin ihan näppärästi ja yhden vastalaskoksen päältä on helpohko ommella. Itse laskostin niin, että laskostettuna laidan leveys on noin 8 cm. 

8. Ujuta nenätuki merkattuun kohtaan ja "lukitse" nuppineuloilla paikoilleen. Ompele koko maskin ympäri reunaa pitkin. TÄSSÄ tulee edelliseen ohjeeseen helpotettu askel: ei tuplatikkausta yläosaan. Kun nenätuki laitetaan valmiiksi maskin sisään aukosta, voi ompelun aloittaa suoraan nenätuen ns. aloituskohdasta, jatkaa laidan laskosreunaan, ommella alalaidan samalla aukon sulkien ja lopettaa toisen laskosreunan jälkeen nenätuen aloituskohtaan.

Ja sitten maskin pitäisi näyttää tältä!

Kokeile istuuko maski miten kasvoilla. Ja jos käy niin kuin minulla, että alalaita tuntuu turhan ilmavalta..

..nippase alhaalta kiinni ja ompele alakulmaan pieni laskos. Laskos on ihan pieni kolmio ja sitä ei tarvitse mitenkään leikata. Riittää kun taitaa ja ompelee keskikohtaan nuppineulan mukaisesti pienen taitoksen.

Ja heti paranee istuvuus!

Ja valmis maski on tässä!

Tässä(kään) ohjeessa ei ole monia vaiheita. Ei monimutkaisuutta. Ei silittämistä, mittaamista ja kääntelyä. Ei turhaa kikkailua. Ompelua vain kahdessa erässä (jos lopun minitaitosta ei lasketa erikseen ompeluvaiheeksi) ja kummassakin ommellaan vain maskin ympäri. Puoleen tuntiin ehtii hyvin ommella sarjatuotantona jo monta maskia.

Ah, ei enää kuminauhat kiristä korvista! Mikä ihana tunne. 

Ja plussaa tietenkin polka dot -kuosista. 

Tein maskeja monessa kuosissa! On pilkullista, on lehtikuosia, on värikästä meininkiä. Kivaa iloittelua synkkien mustien maskien jälkeen. Kaikki ovat omista kangasvarastoista. Ihoa vasten käytin edellisistä maskeista jääneitä puuvillapaloja (mustaa ja valkoista antibakteerista puuvillaa). Osa kuminauhoista on uusiokäytössä.

Ja vanhat maskit (pesin tietty eka) purin paloiksi. Kutistuneet ja kummallisen värisiksi värjäytyneet ex-valkoiset kuminauhat kuminauhapätkät laitoin kummareiden pätkäpussiin (kyllä niitä voi johonkin käyttää vielä). Itse tehdyt, käytössä hyvin mutkaisiksi vääntyneet nenätuet pääsivät eläkkeelle eli metallinkeräykseen. Ja itse puuvillapalat jäivät harkintaan - ehkä tungen ne suoraan saumuri- ja leikkuusilppusäkkikeräykseen, koska maskikankaiden käyttö esim. tilkkuina tuntuu jotenkin kummalta..

Tämä on kyllä ehdoton suosikkini uusista maskeista!

Eikö ole oikea käsityön ystävän kangasmaski! Kankaan olen saanut aikoinaan lahjaksi.

Kyllä näitä taas mielellään käyttää ja sitten kotona keittelee puhtaaksi.

Helppotekoinen kosmetiikkalaukku

Ensin tuli minikokoista penaalia, nyt suurta toilettilaukkua! Tai kosmetiikkalaukkua hienommalta nimeltään.

Ks. kompakti penaali (sopii myös pienille meikeille!).

Matkustelen harvoin ja nyt kuluvana vuonna vielä harvemmin. Nyt kuitenkin tuli mahdollisuus pieneen kotimaan reissuun ja hetkenä, kun olisi pitänyt jo alkaa pakkailemaan, päätin ommella uuden toilettilaukun. Edellinen karkkipapereista tehty toilettilaukku (ks. postaus) meni syksyllä ihan päin prinkkalaa enkä edes löytänyt sitä mihin sen olin viikonloppureissun jälkeen sullonnut. 

Tuntui helpommalta ommella uusi hyvä, kun kääntää kaikki kaapit läpi missä huono vanha piileskeli. Joten ompelemaan:

Valitsin materiaaliksi keinonahkaa. Oli rullalla vielä sopiva määrä jäljellä. Tämä on sen verran jämäkkää ja helposti puhdistettavaa kääntäpuoleltaan, että päätin ommella laukun ilman vuorta - mikä oli hyvä, koska siinä myös säästi aikaa.

Aikaa ja vaivaa säästi myös vetskarissa. Valitsin vanhasta laukusta puretun vetoketjun, johon olin jättänyt laitoihin valmiiksi siistit nahkalaidat. Vedinkin oli aika kiva!

Kuvassa (harmi ettei kuva on superhuono, mutta sen siitä saa kun alkaa ompelemaan kiireessä sen sijaan että alkaisia oikeasti jo pakkaamaan) alla isot sivukappaleet, pystypalat ovat sivuihin tulevat ja alla pohjakappale.

Päätyihin lisäsin taskut pienille jutuille. Alas laitoin laskokset, joten taskut pussittavat kivasti. 

Valitsin tilkkulaarista tietoisesti kahta eri kuosia, sitä voisi ajatella et pilkulliseen vaikka niitä mitä käyttää aamulla ja toiseen sitten iltajuttuja.

Ja tältä homma näyttää just ennen loppusuoraa eli ompelun jännittävintä osuutta: laukun kääntöä oikeinpäin.

Ompelu kävi superhelposti, tähän ei kauaa aikaa mennyt. Ei huolitteluja (muuten kuin puuvillaisiin taskukappaleisiin) ja vetoketjukin oli niin helppo lisätä. 

Ja tilaa on! Onkohan mulla koskaan ollut edes näin isoa toilettilaukkua? Mahtuu kaikki ja enemmän. Yleensä laitankin kaikki minkä voi niin pienempiin reissurasioihin tai -tuubeihin ihan jo sen vuoksi, että se on helpompaa kulkiessa. Laukku painaa vähemmän ja tilaa vie vähemmän, jos ei kaikkea kuljeta sellaisenaan. Ottaa mukaan vain sen mitä tarvitsee.

Musta nahkavetskari on kyllä hieno ja virtaviivainen yksityiskohta. Tai voisiko jopa sanoa et se on tämän laukun juttu?

Kiva, että sain tuon vetskarin käyttöön. Vähän jo sitä säästelinkin ja nyt sai kohteensa.

Ja sitten eikun toilettilaukku kassiin ja reissuun! (Ja kyllä, epideamia-asiat huomioiden. Turvallisuus ennen kaikkea.)

DIY: Kompakti, superhelppo penaali

Olen alkanut piiiitkän, vuosia kestäneen tauon jälkeen piirtelemaan ja luonnostelemaan. Välillä jopa päivittäin. Siinä, kun nostelee eri tussisettejä ja tussipusseja milloin mihinkin sohvalle, nojatuoliin tai sänkyyn niin kyllä miettii: miksei vaan voisi olla parhaimmat tussit samassa paketissa?

Ja siihenhän on superhelppo ratkaisu: penaali! Minulla ei ole ollutkaan vuosiin minkäänlaista penaalia, kun ei sille ole ollut tarvetta. Ja nyt tein ns. venemäisen superkompaktin penaalin. Mittasin, että siihen mahtuu vain ja ainoastaan lemppareista lemppareimmat kynät. Ei ole tilaa yhtään sen enempää - jos olisi, olisi sama tehdä repun kokoinen penaali, jotta kaikki kynät mahtuu mukaan.

DIY: Kompakti penaali

Vain viiden vaiheen ompelus!

Tarvitset vain palan nahkaa ja sopivan vetoketjun - ei muuta! Itse käytin jämäkeinonahkaa, joka on vanhasta laukusta leikattu. Myös vetoketju on jostain kierrätetty, saattaa olla myös vanhasta laukusta.

1. Leikkaa nahasta kaksi suorakulmiota. Leikkaa nahasta myös kaksi pientä neliötä, joiden leveys on vähän suurempi mitä vetoketjun leveys.

Nämä tässä ovat kooltaan 8 x 19,5 cm.

2. Ompele neliöt vetoketjun päihin. Voit ommella suoraan siitä päältä, kunhan olet vetoketjun hampaita ylittäessä supervarovainen (ettei neula osu ja väänny). Ompele neliöt kuvan mukaan niin, että neliöt jäävät vetskarin päihin ja vetoketjun osuus jää suorakulmiota kaitasemmaksi.

3. Ompele vetoketju paikoilleen. Tikkaa päältä oikealta puolelta halutessasi.

4. Taita suorakulmiot vastakkain ja ompele sivu- ja alasaumat yhteen (muista jättää vetoketju auki tai ainakin puoliksi auki, jotta pääset kääntämään penaalin ympäri). Leikkaa mahdollinen ylimääräinen vetoketju ja nahka pois. Siisti ja saksi tarvittaessa ala- ja sivusaumat. Leikkaa kulmista pienet neliöt pois (itsellä 2 x 2 cm). 

5. Taita kulmien aukot vastakkain, kohdista sivu- ja alasaumat ja ompele päältä. Saumat muodostavat pohjan. Käännä penaali oikeinpäin. Työnnä esim. kynällä kulmat suoriksi.

Jos haluat, tee vielä piste iin päälle:

6. Leikkaa nahasta pieni suikale ja vähän suurempi suikale. Hapsuta suuremman suikaleen pitkä reuna. Pikaliimaa pieni suikale suurehkon välirenkaan ympärille ja kierrä ja liimaa hapsusuikale siihen ympärille. Kiinnitä hapsu vetoketjun vetimeen.

Ja sitten se onkin jo valmis!

Eikös ollutkin superhelppo. Ja tietenkin penaalista saa vieläkin superhelpomman, jos tekee ihan litteän penaalin ilman kapenevaa pohjaa. 

Hyvin voisi muuten tätä penaalia käyttää muussakin meiningissä. Meikeille. Koruille. Laukun pikkusälälle. Olisi myös kiva vähän suuremmassa koossa. Silloin voisi olla sopiva sukkapuikoille. Nyt koko ois passeli virkkuukoukuille. Kyllähän tälle löyty heti monenlaista käyttöä.

Ja on kompakti. Mutta silti kaikki nämä mahtuu sisälle! 

Kuusi tussia, puukynä, kaksi water brush - säiliösivellintä, pyyhekumi ja teroitin. Eli kaikki mitä eniten käytän luonnoskirjaan "taiteillessa". Näiden lisäksi käytössä on usein joko vesivärinapit tai akvarellikynät.

Sanoisin: mikä tilaihme!

Ihanaa, että akuutin inspiraation tulessa voi napata vain kompaktin penaalin ja luonnoskirjan käteen. Säilytän kaikkia eri tussisettejä ja paketteja siis hyllyssä laatikossa ja tuntuu, että inspiraatio ehtii mennä ohi siinä vaiheessa, kun on kaivanut laatikosta haluamansa tussit käteen.

Seuraavaksi voisikin vähän tussailla lisää. 

Pahoittelut kuvan pyllystä. Ei iskeny sensuuri.

DIY: Betoninappikorvakorut

Pääsiäisen betonipupu-askartelu tuotti jotain muutakin aikaan. 

Tykkään käyttää aina kerran sekoitettavat massat ja ainekset kerralla viimeistä tippaa myöten. Eihän sitä hyvää matskua hukkaan heitetä. Joten jos betonimassailee, on hyvä olla sivussa jämien jämille minikokoisia ideoita ja pikkuruisia muotteja valmiina - tässä sellaiset yhdet!

Olen aika pitkälti isojen korvakorujen ystävä, mutta koronakotoiluvuosi ja kasvomaskien kanssa sompailu ovat kääntäneet vaakakuppia siihen, että mitä pienempi, sitä parempi. Kun on nappikorvis, ei se ole maskin kuminauhan tiellä.

Ja nämä betoninappikorvakorut ovat todella minit! Ihan superminit betonijämien rippeistä. Niissä on silti vähän blingblingiä. Pienen ei tarvitse olla näkymätön. Tai betonin harmaa ja tylsä. Pieni glitter tekee siis terää!

DIY: Betoninappikorut

Näin se homma hoituu: Sekoita askartelu- tai korubetonia tuotteen ohjeen mukaan (eli betonijauhetta ja vettä vaikka pestyssä jogurttipurkissa) ja annostele muottiin. Muotti on hyvä sutasta ruokaöljyllä kevyesti niin irrotus helpottuu. Kopauta pöytää vasten, jotta ilmakuplat poistuisivat. Anna kuivua ja kovettua yön yli.

Muottina käytin pakkausmuovia, jossa oli sisäkkäin painuvat tuollaiset kolo (you know monessa kirkkaassa pakkauksessa on ja kun ne sisäkkäiset aukot vetää irti, pakkaus aukeaa) ja tuumasin et kas, nuohan olisivat sopivan kokoiset nappikorviksille! Pakkausmuovin sijaan voisi käyttää myös lääketabletin painoläpipakkausta. Näissä tosin on syvyyttä enemmän eli massaa enemmän eli kestävyyttä enemmän.

Kun betoni on kovettunut, osat voi poistaa muoteistaan.

Reunat on hyvä hioa kevyesti hiomapaperilla. Sen jälkeen ne voi liimata nappikorvistaustoihin. Jos menee suoraan betoni metalliin, suosittelen vaikkapa kontaktiliimaa, joka antaa materiaalien väliin vähän ns. joustoa. Itse liimasin peruspikaliimalla, koska uusiokäytin korvistaustat. Niissä oli vielä palat vanhaa muovikorua. Ajattelin, että näihin on hyvä käyttää ne, koska muovin rippeet eivät betonin takaa näy mihinkään.

Betonikorut ovat valmiina käyttöön sellaisenaan. 

Itse kuitenkin vielä viimeistelin pienesti glitterillä eli ihan vaan tavallisella, vanhalla halppisglitterkynsilakalla. Ja koska sudin glitteriä vain pallon puoliväliin asti enkä kokonaan, oli muualle hutaistava akryylilakkaa, jotta glitterin kirkas lakka ei tekisi selkeää kiiltävää rajaa betonin pintaan. Akryylilakan sijaan olisi voinut käyttää myös tavallista, ei-glitteritöntä kynsilakkaa.

Aika kivat! Onnistuivat hyvin.

Tykkään tuosta "karhean" betonin ja terävästi valossa vilkehtivän glitterin yhdistelmästä. 

Ja jos nämä onnistuivat niin kerrotaas vastapainoksi vielä toinen betonikoruviritelmä - joka epäonnistui täysin! Tuli kyllä ehtaa FAIL-kategorian sisältöä!

Joskus jossain (Instagram? Facebook? Pinterest?) näin käsin tehtyjä betoniputkia, jotka oli valettu pillin sisään. En tietenkään ollut tallettanut ohjetta mihinkään ja ilman mitään muuta ohjetta hataran muistikuvaan putkista lähdin ideaa toteuttamaan. 

Muovipilli pätkiksi ja maalarinteipillä muoviläpyskään kiinni. Oli vaikeaa saada putket suoraan. Oli supervaikeaa saada betonimassaa kapean putken sisään. Oli vaikeaa arvioida hetki, jona tuikkaista korupiikit betonimassaan (liian aikaisin voisivat upota massaan kokonaan). Kaikista vaikeinta oli odottaa massan kuivumista.

Tai ei sittenkään. Ihan kaikista vaikeinta oli älytä se, että oisko pillit pitänyt jotenkin saada sittenkin öljyttyä? Koska eihän muovi meinannut irrota millään betonin ympäriltä pois!

Riuhtomiseksi meni. Ja arvaatteko mitä?

Yksikään neljästä putkesta ei selvinnyt. RIP hyvä idea koruksi.

Susi toteutus. Sinne meni, hajalle. Putket kai liian kapeat. Korupiikit vinossa. Muovi liian tiukassa. Ei putkilla ollut mitään mahdollisuuksia selvitä ehjänä käyttöön asti. Kyllä oli massan, muovipillin ja ajan tuhlausta. Korupiikit sentään sain vielä käyttöön. Murensin betonipalat pihdeillä murskaksi ja korupiikit vapautuivat. Niihin ei jäänyt mitään jälkeä, että olisivat olleet missään betonimassassa kiinni.

No yksi epäonnistuminen, toinen onnistuminen. 

Ei tullut betoniputkia, mutta kahdet kultaiset betonikorvikset ovat nyt korulaatikossa. Isommat "pillerit" eli lääkkeen läpipainopakkaukseen valetut korvikset ovat olleet kyllä kestävät ja monesti käytössä. Pillerikorviksista ja korubetonista lisää tässä jutussa.