Ohje: Ompele neulesukat

Mä kuulkaa ompelin neulesukat! 

Jep, neuleesta ja tarkemmin sanottuna neuletakista tulikin sukat! Vanhasta uutta. Samalla tein ohjeen: kuinka ompelet neulesukat omien mittojen mukaan!

Ennen

Kauhean virttynyt, parsimista vailla oleva neuletakki. En edes muista minä vuonna olisin tätä viimeksi käyttänyt. Ehti olla "tee näistä jotaki joskus" -laatikossa monta monta monta vuotta. Nyt kun kädet osui tähän reuhkanaan niin olin heti, että jes, tässähä n ihan loistava tekstiyksilö sukiksi!

Jälkeen

Ja avot! Kauempaa katsottuna ei ehkä hahmottaisi, että ovat ompelukoneen alla käyneet. Voisivat mennä ihan tavallisista villasukista, jos ei silmä osu saumoihin, eikö?

Katsotaas kuinka se sukkien ompelu sujuu:

Tarvitset vain neuleen, paperia kaavaksi ja ompeluvermeet. Jos löytyy saumuri, sitä parempi. Sillä saa ainakin kestävät saumat, mutta myös tiheällä siksak-ompeleella varmasti onnistuu.

OHJE: Ompele neulesukat omien mittojen mukaan!

Tee ensin kaava. Piirrä jalanpohja ja "kansipala" kuvan mukaisesti. Paina paperi jalan päälle ja piirrä lattiaa myöten ääriviivat. "Kansipalassa" näet kulmassa tähden. Vedä siitä kohti nilkkapala vastaavasti nilkan kautta jalan toiselle laidalle. 

Homma jatkuu:

Tästä hahmotat mitä pitää leikata ja mihin mikäkin pala menee! (En tiedä mitä kummaa tapahtui kuvalle, kun originellikuva muutti värisävyään ihan ittekseen.) Lisää paloihin vähän saumanvaraa. Mieluummin niin, että on vähän pelivaraa surrauttaa kunnolla eikä ihan reunasta (jotta tulee kestävä sauma eikä ala neulos heti käytössä purkaantumaan). 

A = jalkapohja 
B ="kansipala" 
C = nilkkapala (kuvassa leikatussa palassa ylimääräistä pituutta)

D = varsipala - leikkaa jalan ympärysmitan ja tahdotun pituuden mukaan. Voit leikata suorakulmiona tai nilkkaa kohden vähän kapenevana kuten minulla.

E = varren viimeistelevä reuna eli neuletakista leikattua resoria varren suun pituusmitan mukaan

Leikkaa A-D palat kaksinkertaisena, varren resori yksinkertaisena.

Ompele neulesukat näin:

Ompele ensin kaikki kaksinkertaiset kappaleet toisiinsa yhteen. Helpottaa vahvojen reunojen saamista. Kohdista ja ompele kansikappaleen etukeskikohta pohjakappaleeseen. Kohdista nilkkapalan takakeskikohta pohjakappaleen takakeskikohtaan. Toisella laidalla on kaksi pistettä, jotka menevät kansikappaletta vasten (nilkkakappaleessa ylimääräistä pituutta kuvassa, siksi merkkipallot eivät ole suikaleen kulmissa).

Sitten ompele varren pitkät reunat yhteen. Varresta tulee putki. Seuraavaksi ommellaan putki ja resori sukkaan.

Kohdista takasauma sukan takakeskikohtaan. Ompele oikeat puolet vastakkain. Voit ujuttaa varren sukan sisään kuvan mukaisesti niin reuna on helppo ommella. Sen jälkeen ompele resori samalla lailla mitä varsikin. Päät yhteen, kohdista saumat ja ompele oikeat puolet vastakkain varren reunaan.

Nyt sukka on valmis! Viimeistään tässä vaiheessa kokeile sukkaa ja ota mahdollinen turha leveys tai pituus saumoista sisään. Tarkista myös, että kaikki saumat pitävät sukan joustaessa.

Ja valmista!

Neuletakista kun leikkasi sukkapalat niistä kohdin, että jäljelle jäi vain virttyneimmät palat leikkuuroskaksi niin aika hyvin sai ihan koko neuletakin uusiokäyttöön. Risasta takista ehjät sukat ja parit napit sekä neulevyö kaupan päälle.

Näistä tuli niin hyvin jalassa istuvat sukat! Ja kaksinkertaisena ovat muuten melko lämmittävät ilman sellaista paksuuden tuntua. Sivuun jäävät saumatkaan eivät paljoa paina tai tunnu, jos alle sujauttaa normisukat.

Jos kokeilet ohjetta, kuulen mielelläni! 

DIY: Kalsareista hiusjuttuja

Asioita, joita en olisi uskonut sanovani: ompelin kalsareista hiuspantoja.

Tai oikeastaan näissä kierrätysintoiluissa en enää yllättyisi mistään. Kalsaritkin sopivat asusteiksi - etenkin, jos kyseessä on kiiltäväpintaiset, lähes käyttämättömät, mutta tuskin mihinkään sellaisena kelpaavat kalsarit!

Lähtökohta oli tässä. 

Miehen kummalliset kiiltokalsarit. Jotain ällötyskeinokuitua. Ei se noita pitänyt kuin ehkä kerran. Ei ihme, en olisi minäkään pitänyt. Sen verran kummallista materiaalia pitkiksi alushousuiksi. Kerran käyttö venäytti kuitenkin sellaiset polvipussit, että ei näitä kehdannut mihinkään lahjoittaa iänvanhan näköisinä. 

Joten vaihtoehto B: leikataan paloiksi! Ja paloiksi ne todella menivät.

Että jos aiemmin tein sukkahousuista makrameepannan* ja kehotin laittamaan "sukkahousut päähän" niin nyt sitten eikun kalsarit päähän ja menoksi! Hiusjuttuja tuli tehtyä ja monenlaista sorttia.

* Ks. sukkahousuista makrameepanta (sis. ohjeen).

Ekana tein scrunchie-hiuspannan. Tein vasta juhlavamman ja muhkean version ja nyt sitten vähän kapeampi panta, joka sopii paremmin arkisempaan menoon. 

Leikkasin kalsarin lahkeen koko pituudelta pääkappaleeksi (A) 10 x 92 cm ja sen vierestä pienemmät kaitaleet (B) niskakappaleeksi ja sisusnauhaksi 6 x 35 cm. Kuminauhaa laitoin noin 19 cm.

Ks. juhlavampi scrunchie-hiuspanta (sis. linkin ohjevideoon).

Tästä tuli näyttävä, mutta ei niin näyttävä kuin satiininen versioni. Vaikka materiaali on melko liukasta, yllättävän hyvin panta pysyy päässä. Vielä paremmin pysyy, jos laittaa hiukset letille niin palmikon alku toimii niskassa ikään kuin pienenä stopparina.

Sitten kokeilin samanlaista niska-kuminauha-pantaa, mutta solmittavilla korvilla!

Leikkasin toisesta lahkeesta neljä "korvaa" (C) 11 x 35 cm ja niskakappaleeksi yhden samanpituisen palan mitä scrunchie-pannassakin (D) 6 x 35 cm. Ompelin korvat yhteen jättäen suorat päädyt auki, tein niskakappaleesta kujan, pujotin kuminauhan kujaan ja yhdistin päät taitettujen korvien päihin. Helppoa!

Päät voisi solmia rusettimaiselle solmulle jättäen päät näkyviin tai kietoa enemmän turbaanimaisemmaksi solmuksi. Helpointa on silti solmia eka ja laittaa sitten vasta päähän. Silloin ei ainakaan jää solmun väliin omia hiuksia.

Eikä siinä vielä kaikki!

Jämistä tein hiusdonitseja, mitäpäs muutakaan. Havahduin, että vaikka monenlaista kangasdonitsia löytyy jo, ei minulla ole yhtään kokomustaa. Joten kalsareista niitä sitten.

Ensin tein jättidonitsin. Se sopii nutturan päälle. Jättidonitsi otti kalsareista ison lohkon, 13 x 60 cm. Sitten tein rusetillisen donitsin jättidonitsinlahkeen toiselta puolelta. Siitä tuli tosi kapea. Joskus donitsin ei tarvitse ollakaan muhkea. Jämien jämistä tuli vielä minidonitsi päälle koossa 8 x 24 cm. Se menee palmikon päähän just ja just.

Rusettidonitsista tuli heti suosikkini. 

Se on kivan tyttömäinen. Näyttää myös hauskalta ihan vain ranteessa pidettynä.

Leikkasin myös vyötärönauhan ja lahkeen resorit talteen. Ensimmäiseksi mainittu sopii vaikka johonkin miehen bokseriprojektiin ja resorit nyt käy mihin vain mihin resoria voi käyttää, vaikkapa puseron hihansuihin. Kunhan vain muistaisi mihin laitoin nämä sitten kun tulee sopivan puseron ompelu kohdilleen..

Ja jäljelle jäi vain nämä (+ pari tilkkua tilkkulaariin). Aika hyvin! Kalsareista oli nyt moneksi. 

Makrameella korvisrenkaat

Ensin tein yhdet. Sitten kahdet.

Ja kolmannetkin vielä! Tuli makrameella korvisrenkaat - useammat sellaiset!

Joskus kun on joku juttu tosi kiva niin se on sama pistää tuplat tai triplat päälle. Sitten on tuplasti kivempaa!

Tein siis ensin keltaiset ohuet makrameekorvikset kesällä. Olen pitänyt niitä tosi paljon! Niin paljon, että jopa vähän kyllästytti. Ei niiden muoto tai idea, vaan ehkä lähinnä väri ja mietin, että kun kerran tästä muotokielestä tykkään niin kai sitä voisi olla samat korviset toisessakin värissä!

Ks. postaus 3 x kevyet lankakorvikset

Joten tein sitten samat, mutta paksumpana. Ja sitten vielä kolmannet isompana.

Vaaleanpunaisiin korviksiin käytin Hjertegarnin Cotton nr 8 -lankaa. Halusin hattaran värisistä renkaista pullean rouheat, joten punoin solmut renkaaseen yhden langan sijaan neljällä langalla. Harmaat renkaat meni yhdellä, kun oli sen verran paksumpaa lankaa tuo Svarta Fåretin Stina 8/8.

Tee näin makrameella korvisrenkaat:

Leikkaa yksi (tai useampi kuten yllä) lanka per rengas ja ota langan (tai lankojen) keskikohta renkaan taa. Tee kierteistä punosta eli pelkkiä tasosolmuja, jotka tehdään aina samaan suuntaan. Kun ei tee vuorotellen suuntaa vaihtaen kuten kaksoistasosolmussa, työ kiertyy spiraalille automaattisesti.

Kun rengas on täynnä tasosolmuja, leikkaa langanpäät ja joko päättele neulan avulla tai sulje tipalla liimaa.

Isot renkaat ovat muuten ihan supervanhat. Ja olivat ihan superrikki. Olleet jo superkauan.

Minusta nämä renkaat oli minulla jo lukiossa eli aikana, kun ei ollut edes sosiaalista mediaa eikä kukaan tiennyt mikä on "blogi". Tuo toinen lukko on ollut varmaan puolet ajasta rikki. Korvikset ovat vaan siis olleet käyttämättä enkä ymmärrä miksi olen edes näin kauan niitä säilyttänyt rikkinäisenä. Ehkä etiäinen kertoi, että vielä joku päivä tulee se hetki, kun hoksaan miten lukon saa korjattua?

Ja nyt tosiaan tuli se päivä. Tajusin, että kas: otan lukot pois! Voihan korvikset laittaa tapin kanssa korviin! Mikä nerokas ja helppo ratkaisu, joka vain otti vähän superkauan aikaa kehittyäkseen.

Tässä vielä kuva malliksi siitä kuinka kierteiden määrällä voi muuttaa ilmettä. Pistetäänkö ihan spiraalille vai jätetäänkö vähän rennommille aalloille? Korvikset ovat tässä jo ihan käyttövalmiit, mutta solmujen kierteiden määrää saa sormin pyöriteltyä tahdottuun määrään.

Olen näistä korviksista superiloinen. Kevyet ja moneen sopivat. Minulla ei ole ollutkaan ainakaan kymmeneen vuoteen vastaavia isoja rengaskorviksia. Tuntuu ja näyttää pitkästä aikaa kivalta.

Että siinäpä koko trio. Sama idea, sama toteutus ja sama tekniikka. Homma ja lopputulos vaihtuu vain renkaiden koon, langan värin ja paksuuden avulla. Kyllä nyt on mistä valita.

Teehän sinäkin makrameella korvisrenkaat - on helppoa ja valmista tulee nopeasti. Tarvitset vain renkaan ja sopivaa lankaa - ja taidon tehdä tasosolmuja. Senkin oppiminen käy silmänräpäyksessä vaikkapa youtuben avulla (ks. video).

DIY: Mielitietty-neuletakki

Nyt on kylmä. Ulkona, sisällä - joka puolella! 

Lokakuun koleus on jotain mitä en kestä. Ei ole vielä ihan toppatakkisäätkään ja tuntuu, että kylmä kosteus puree ytimiin asti. Siksi päätin, että nyt ompelen ison ja superlämpimän neuletakin, johon voi oikein uppoutua halutessaan.

Ja niin syntyi Mielitietty.

Mielitietty ei ole oma keksimäni nimi. Se on tämän neuloksen kuosin nimi!

Neulos on kotimaisen Kainon. Kaino (ei maksettu mainos) on ekologinen ja eettinen neulevalmistaja. Vastuullinen firma, jossa on 0 % mikromuovia ja 0 % tekstiilituotannon jätettä - plus monta muuta asiaa! Eikö kuulosta hyvältä? Ja vielä paremlta se, että valmiiden neuleiden lisäksi Kaino myy myös vaihtelevasti omia neuloksiaan paloina. Tämä neulos on mukavan paksua, sileää ja puuvillamaisen ryhdikästä - ei siis sellaista ärsyttävää joka suuntaan venyvää, jota on vaikea käsitellä paininjalan alla.

Lue lisää: shop.kaino.fi

Ostin tätä Mielitietty-neulosta jo kaaauan aikaa sitten. Oli silloin jo korona alkanut, mutta näköjään piti kuitenkin neulosta aika kauan hillota. Nyt päätin kuitenkin paloista tehdä muhkun neuletakin.

Se on pitkä ja ommeltu aika pitkälti sieltä mistä aita on matalin. Ostin neuloksen kolmessa palassa (olikohan 70 cm ja kaksi 105 cm palaa) ja kaikissa paloissa oli valmiiksi huolitellut reunat. Ei tarvinnut, kuin pistää toinen iso pala poikki etukappaleiksi, tehdä pikkupalasta putkihihat ja lisätä niskan käänteeseen vahvikenauha tueksi (jotta se ei neuletakin painosta ajan myötä veny).

Tässä näkee valmiit reunat. Ei siis tarvinnut käännellä helmaa tai hihansuita - superhelppoa ja siistiä.

Neulospalat olivat myös valmiiksi pestyjä, joten ei ollut kuin surrauttaa saumurilla kasaan ja neuletakki päälle! (Ja sitten miettiä, että miksiköhän tämän neuletakin valmistusta oli "odotettava" se tuhannen kuukautta ja risat, kun kerran neuloksiakin tilatessa oli mielessä jo selkeä plan mitä varten palat ostin? Joskus se uskallus sipaissa saksilla ensi kerran vain ottaa aikansa.)

Se, että on lokakuun koleutta päällä, olemme myös saavuttaneet vuodenajassa sen harmauden vaiheen, että sen harvan kerran kun jos jotain haluaa päällänsä kuvata, on mentävä parvekkeelle ja kestää kylmyys supermiehen (tai -naisen) tavoin. Olkoon pitkä neuletakkini supermiehen (-naisen) viitta kylmyyttä vastaan! 

Alkuun suunnittelin takkiin isoja etutaskuja, mutta jätinkin ne pois. Alkoi neuletakilla olemaan jo sen verran painoa, että ehkä en halunnut isoja taskuja mahdollisine sisältöineen kasvattamaan lisää painoa.

Sitten mietin mitä teen jäljellä olevalle palalle? Kas, siitähän tuli uusi, edellistä nuhjutuubia siistimpi kauluri! Sanotaan tätä nyt kauluriksi - enemmän se on kauluri kuin tuubihuivi. 

Ja on muuten kiva, että muodissa ovat erilaiset kaulurit aikuisillakin. Ei tarvitse taistella pitkien huivien kanssa. Aina hiukset, korvikset, huput ja laukkujen hihnat solmussa kiedottavien huivien kanssa. Tällaisen pikkukaulurin kanssa on niin helppoa! Sujautus päähän ja menoksi, ei mene tukka ja muut solmuun.

Kauluri on pitkä suorakulmio kaksinkerroin. Ompelin putkeksi, käänsin oikein ja ompelin käsin päät limittäin. 

Ja kolmesta neulospalasta jäi jäljelle vain neljä pientä suiroa. Ne tuli, kun kavensin neuletakkia kainaloiden alta hiukan muotoonsa. Jos olisi tehnyt ihan kantikkaan laatikkoneuletakin, ei olisi tullut yhtään leikkuujätettä. Mutta neljä suiroakin on jo tosi hyvin. Lähes-melkein zero waste -ompelua!

Pilven reunalla -taulu

Aika harvoin enää maalaan tauluja, mutta nyt tuli sellainen tarve, että nytjoseikoskaan pitää maalata. Vaihdoin taulujen paikkaa ja näin silmissäni kuinka olohuoneeseen sopisi pilvien inspiroima taulu.

Joten sellaisen sitten tuputin pensseleillä menemään. 

Tässä taulu kokonaisuudessaan. Se on aika iso! 

Taulu ihan isolle piirrosarkille, kehykset dyykatty. Niissä on ollut selkeästi lasi, mutta sen mentyä rikki, kehykset oli heitetty roskiin. Ehjät kehykset, ihan hyvät! Ja niin ne ovat olleet sitten meidän seinällä.

Maalasin taulun akryylimaaleilla. Joukkoon sekoitin paljon helmiäissävyjä ja laitoin myös ihan metallisävyäkin, jotta tauluun sai ikään kuin säihkettä. Kauniisti se heijastaakin valoa, kun katsoo maalipintaa eri suunnista.

Kuka muistaa alkuvuonna esittelemäni taidemaalauksen, jonka tein koiran kanssa? 

Se jotenkin kävi tämän heleän taulun kanssa kovin tummaksi, joten kun kerran oli vielä yksi pieni canvaspohja hollilla, maalattiinpas koiran kanssa vielä yksi uusi taulu! Tämä sopii paremmin uuden taulun pariksi. Ja huomaatko kivan yksityiskohdan? "Kehystin" tämän korkkikontaktilla! Mätsää hyvin kukkaruukun pariksi, joka on myös korkkia (ks. postaus; kukkaruukku muoviämpäristä).

Ks. postaus ja ohjeet tästä kuinka tehdä koiran kanssa taidetta.

Tykkään tästä taulusta paljon. Välillä näen siinä vaaleanpunaisia pilviä (niin kuin siinä Muumien yhdessä tarinassa!), välillä taas jonkun laaksojen välissä solisevan joen tai sitten aamuruskon. Eri valoissa myös eri värit nousevat esille. Onkin ollut hauska eri säillä katsoa taulua, että minkäs sävyn siellä tänään näen. 

Niin se voi olla oma "taideteos" niin erilainen ihan millä fiiliksellä ja valolla sitä katsoo.

Superhelppo scrunchie-hiuspanta

Mukavaa, että on töitä. Olen ollut nyt uudessa työpaikassa kolme viikkoa. Mutta harmillista, että työ häiritsee harrastuksia (heh)! Käsityöt ovat olleet kovin paitsiossa. Viikollakaan en tehnyt mitään, en piston pistoa, en silmukan silmukkaa, en mitään. Mutta nyt vihdoin viikonloppuna sain aikaa ja energiaa pienelle ompeluterapialle.

Ompelin scrunhie-hiuspannan! Tällaisia satiinisia muhkeita hiuspantoja on tipahdellut useinkin vastaan Instagramin feediini ja sekös jäi mieleen inspiroivana asusteena. Etenkin, kun tajusin, että muhkupannan voi toteuttaa ilman sitä itse pantahökötystä. Eli ei painavia muovipantoja, ihan vaan kangasta ja pala kuminauhaa!

DIY: Superhelppo scrunchie-hiuspanta

Homma menee pähkinänkuoressa näin: leikataan kolme palaa. Pääkappale, sisälle pujotettava kangassuikale ja sitten kapeampi suikale kuminauhan ympärille niskaan. Sisään menevälle suikaleelle ei tehdä mitään, muut kaksi ommellaan putkeksi. Sisussuikale pujotetaan ison putken sisään, kuminauha niskaputken sisään ja sitten päät yhdistetään - superhelppoa!

Ohjeen bongasin Youtubesta (ks. ohje tästä) (video on muuten ihanan taitavalta ja inspiroivalta Julie Uzorilta, joka voitti myös brittiläisen Sewing Bee -ompelukisan 2019, Suomessa kisa pyöri keväällä Ylellä nimellä Suuri ompelukisa).

Tein muuten ihan ohjeen mukaan, mutta leikkasin palat hiukan eri koossa: pääkappale 15 x 100 cm, niskakappale 7 x 37 cm ja sisusnauha 5 x 35 cm. Kuminauhaa laitoin 20 cm, mutta sen pituus varmasti riippuu niin pään koosta kuin kuminauhan napakkuudestakin.

Ja tästä todella tuli muhkea! So shiny! Täydellinen asuste illan ravintolasyöminkeihin. Hiukan juhlava ja vähän överi, mutta sopivaan asuun ja sopiviin korviksiin yhdistettynä juuri sopiva.

Parasta oli, että kun oli selkeä idea, just mieluinen kangas (tää on muuten omasta vanhasta hameesta, hah!) ja pelkkää suoraa ommelta (ja vedin vielä ihan kaikki saumurilla) niin hommaan ei mennyt varmaan viittä minuuttia kauempaa. Ehkä eniten meni aikaa, kun piti kääntää ohjeen tuumat tutuiksi senttimetreiksi. Muuten oli niin nopeaa ja superhelppoa. Mahtavaa. 

Inspiraationa kahvinpäivä

Se on lokakuu! Hurjaa, enää yksi neljäsosa jäljellä tästä vuodesta.

Mutta tiesitkö, että tänään on myös kansainvälinen kahvipäivä? Ja sekös mielessä vähän inspiroiduin.

Sopivasti kahvinpäivänä aamulla tyhjeni kahvipussi. 

Näistähän voi siis periaatteessa askarrella vaikka ja mitä. Äiti on ihan pro käsittelemään ja kierrättämään kahvipusseja koreiksi, laukuiksi, ruukuiksi, joutseniksi.. Ja sitten tämä yksi pussi kädessä mietin: mitähän tästä ainokaisesta saisi? Mitä muuta kuin muovinkierrätysastian täytettä?

Ja seuraa tarina, joka solahtaa FAIL-kategoriaan.

Ajattelin illan hämärtyessä, että minäpäs taittelen kahvipussista sievät kurki-origamit ja teen niistä korvikset! No ensin tajusin, että eihän pussi ollutkaan sisältä hopean sävyinen niin kuin päässäni olin ajatellut. Noh, kokeillaan silti. 

Taittelu oli ihan hanurista, eihän paksu muovi jää kauniisti taitteille kuten paperi. Toisekseen, etupuoli kuulsi läpi ja siinä siivessäkin loisti viivakodi. Että ei jatkoon. Näytti joltain rumalta muovipussikyhäelmältä.

Katso tästä lisää epäonnistuneita kässäilyjä - kaikki ei aina mene putkeen.

Että antaapa kurkien olla, ei ne kaikki ideat ole tarkoitettu onnistuneiksi..

...mutta sitten hoksasin: jos ei kurkia niin entäs sitten tämä? Kahvipussissahan on nätti kolibri. Hetkeäkään epäröimättä leikkasin sen talteen.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kahvipannuun jäänyt pikkuliru lasiin ja siveltimet käteen. 

Kahvi on kuin vesiväriä! Satunnaisia läiskäkukkia ja kolibri liimalla päälle (pitää olla hyvä liima, että muovipinta tarttuu kiinni) ja onnea-tekstin tussaus - valmis kortti postiin! Tämä oli hyvä lennosta keksitty idea, pitikin juuri onnittelukortti tehdä ja tämä sopi hyvin saajalleen. Yksinkertainen, mutta sievä - ja kierrätetty, kartonkia myöten!

Kahvilla "maalatessa" palautui mieleen takauma jostain lapsuuden askartelusta, jossa kahvilla "vanhennettiin" jotain aarrekarttaa tai vastaavaa.

Mihin muualle kahvinjämiä ja -puruja voi vielä kierrättää? 

Mun top 3 vinkit kahvihävikkiä vastaan:

1. Kastele kukat kahvilla! Puolet vettä ja puolet jäähtynyttä kahvia, sinne vain kukille pikkuliru lannotteeksi vaikkapa parin tai muutaman kuukauden välein. Sopii etenkin happamasta kasvu-alustasta pitäville viherkasveille.

2. Pyyhi leikkuulauta kahvilla. Puinen leikkuulauta uudistuu hetkessä, kun kaataa pannunjämät laudalle ja pyyhkii menemään. Lähtee kuulkaa hajut ja muut tuhrut.

3. Käytä ihon kuorimiseen. Sekoita käytettyjä puruja ja tilkka oliiviöljyä tai vaikka vartaloshampoota. Hiero pyörivin liikkein iholle. Erityisen hyvä kuiville kantapäille. Muista tosin, että suihku ei ole tähän paras paikka! Puruja ei saa huuhtoa viemäriin. Paras on käyttää kuorinta vaikkapa käytetyn käsipyyhkeen päällä. Siinä hieroo ja ravistelee ja pyyhkii, lopuksi kippaa biojäteastiaan purut ja pyyhkeen pesukoriin.

Kerro oma kierrätysniksisi! 
Mihin sinä hyödynnät kahvipannuun jääviä loppuja tai käytettyjä puruja?