Lahja 18-vuotiaan tulevaan kotiin

Perhepiirissä nuori mies täyttää jo ihmeelliset 18-vuotta! (Voi itku, mihin katosi se pienen pieni poika? Itsehän en ole vanhentunut juuri yhtään, heh.)

Ja kun on yksi virstanpylväs elämässä eli askel aikuisuuteen niin onhan sitä myös ihan pikkaisen poikaa lahjottava.

Aloitetaan kortista!

Tyylini on jälleen yksinkertaisesta yksinkertaisempi. Pelkkä iso numero, sehän se juhlan aiheen syy on. Paksua tussia ja vesiväreillä liukuväritys numeroihin. Valkoiset pisteet tein Gelly Roll -kynällä. Ne on ihan huippuja, saa valkoisenkin näyttämään valkoiselta minkä värin päällä vain.

Ja itse lahja! 

Päätin koota paketin sitten siihen tulevaan omaan kotiin, josta saaja ilmeisesti jo vähän haaveilee. Itse tehdystä lähti liikkeelle - ompelin vohvelista keittiöpyyhkeen, tein tuplapaksun patalapun ja sitten päälle vielä kaksi kestokeittiörättiä.

Kun menin kauppaan hakemaan lahjaan täydennystä, homma taas vähän eskaloitui. 

Pienestä lahjasta tulikin 18-osainen! Kaikkea ennemmin tai myöhemmin tarpeellista tavaraa kotiin (lähinnä keittiöön).

Paketoinnista tuli melko möhkäle ja piti ihan erikseen laittaa lappua kylkeen mitä möhkäle sisältää. Hirveen vaikea paketoida 18-osaista lahjaa, jos ei halua käyttää lahjakassia tai laatikkoa. Sellofaania oli just ja just sopivasti (tai himpun verran liian vähän) möhkäleen ympärille. Siihen meniki vikat sellofaanit. Lisää en taida ostaa. Koskaan. Jos jatkossa paketoisi lahjat jotenkin muuten kuin kertakäyttöiseen muoviin.

 

DIY: WPI-tuumamitta lankojen vahvuuksille

Aran, DK, bulky, lace - kas, mitäs kummia nimityksiä ne nämä?

Jos englanninkielisiä neule- ja virkkausjuttuja katselee niin näihin termeihin on varmasti törmännyt. Suomessa on tapana sanoa suoraan mitä lankaa tai vastaavuutta ja that's it. Ja kun mennään britteihin, systeemi on eri. Lisää lusikkaa tulee soppaan, kun vertaa ohjeita vielä jenkkeihin. Minä ainakin hämmennyn aina, koska en koskaan muista mikä oli mikä ja kuinka paksusta langasta on kyse. 

Sitten törmäsin Facebookin käsityöryhmässä vanhaan tuotehehkutukseen nimeltä WPI. Vakuutuin heti: tuollainen on saatava! Olin jo tilaamassa netistä*, kunnes tajusin et ehei, teen sen itse!

* Esimerkiksi Succaplokilla oli aika kiva Palicca-niminen WPI-palikka vanhasta puupöytätasosta tehtynä.

Wraps per Inch - Tuumamitta!

WPI on siis tuuman mitta, jolla mitataan langan vahvuutta. Lankaa kierretään mitan ympärille ja lankojen täydet kiertomäärät kertovat WPI-luvun eli kuinka paksua lanka on. Tässä lanka meni 10 kertaa tuumaan, joten se on worsted-vahvuista lankaa. Postauksen lopusta löydät taulukon WPI-luvuista ja vahvuuksista.

Ja näin tehdään DIY-versio:

Tuuma on yhtä kuin 2,54 cm. Sama se onko se pahvi vai mikä, vaikka viivotin, kunhan on tasapaksu. Itse leikkasin mustan kappaleen vanhasta muistikirjan muovikannesta. Siihen tuuman kokoinen lovi ja reikä toiseen päätyyn, jotta sain avaimenperärenkaan muoviläpyskään. Ettei mene heti hukkaan.

Tässä on vähän vielä paksumpaa lankaa. Kuudesti ympäri, joten taulukon (ks. alla) jumbopäässä jo ollaan. Tämä on super bulky -vahvuista. Oikean termin löytäminen muuten voi auttaa myös siinä (ainakin itseäni varmasti tulee auttamaan), että minkälaiseen puikkoon tai koukkuun tarttuu ensi ottamalta tällaisen vyötteettömän jämälangan kanssa. Ainahan sitä testaa mikä on mihinkin hyvä, mutta taulukko voi auttaa siinä, että menee heti ensi yrittämältä valinta nappiin.

Ohuet langat tuovat WPI-mitalle omat haasteensa. Sitä helposti kietoo lankaa liian napakkaan tai liian löysään. Laskee kerran ja laskee toisen kerran, siinä saa korjattua vähän virhemarginaalia.

WPI-metodi toimiikin ohuemmille mysteerilangoille paremmin silloin, kun haluaa käyttää kahta eriä lankaa yhtä aikaa. Eli kaksi ohutta jämälankaa on yhtä kuin yksi paksumpi ja sen paksuuden saa mittaa pyörittelemällä helposti selville.

Ja sitten se WPI-taulukko!

Lataa ylläoleva taulukko tästä (PDF).

Taulukossa vasemmalla WPI. Suluissa on tarkennuksia yhdestä lähteestä. Termit käsittävät yleisimmät kansainväliset viitteet lankojen paksuuteen (yarn weight). Kerrosten tai säikeiden määrää kuvasi joskus ennen ply-ilmaisu. Se ei enää nykylankoihin alkuperäisessä tarkoituksessaan kovinkaan päde, vaikka langanvalmistajat niitä edelleen käyttävät. Pääsääntöisesti kuitenkin niin, että mitä pienempi ply-luku, sitä ohuemmasta langasta on kyse. Alla on ihan ohuimmat langat, sitten keskivahvat ja paksut, ylimpänä "superpaksut". Tiheydet ja menekit ovat viittellisiä ja niissä on hajontaa erilaisissa taulukoissa. Itse kokosin ne lähteistä yhdistellen näin. Lisäsin taulukkoon myös puikko- ja virkkuukoukkusuosituksia ja yleisimpiä käyttötarkoituksia - ihan, että jos vaikka jotain oppisi ulkoa kansainvälisistä vahvuustermeistä niiden assosiaatioiden kautta.

Taulukko on koostettu omista suttumuistiinpanoista, kahden käsityölehden tiedoista ja useasta nettilähteestä. Paria tarkistelin myös neulekirjasta. Menin väliin jo ihan sekaisin, joten toivottavasti taulukkoon ei ole lipsahtanut virheitä. Taulukko on vain yksityiseen käyttöön.

Ikea hack - dyykattu muodonmuutos

Ikea + kierrätys + makramee = se on Ikea Lennart -hack!

Satuimpa viemään roskia roskakatokseen ja katsoin, että mikäs se siinä: mikä turhan iso asia on tungettu metallinkeräykseen ja blokkaa kaiken muun?

Katsos vaan, tämä se siellä oli! Tarkastelin lähempää. Laatikot irrallaan ja ihan vääntyneet käyttökelvottomaksi. Runko täysin ehjä, ei mitään käytönjälkiä. Pari tahraa vain keräysastiasta.

JA BUM! Silloin se iski. INSPIRAATIO. Täydellinen visio. PAKKO. TOTEUTTAA. HETI.

Kannoin laatikoston - kyseessä on siis Ikean Lennart -laatikosto - sisään, putsasin rätillä puhtaaksi, hain chunkymop-moppilangan lopun, sakset ja siitä se sitten lähti. 

Inspiraatiosta toteutukseen!

Visiona oli rakentaa laatikon yhteen tasoon makrameesta ylähylly.

Laitoin Lennartin toiselle laidalle ihan vain leivonpääsolmuilla pitkät moppilangat ja sitten solmin niitä kaksoistasosolmuilla tasaisiksi solmuriveiksi. Helppoa ja yksinkertaista. Kokonaisuudesta tulee ilmava ja tasainen.

Kun makramee-hyllylevy ylsi toiselle puolelle, solmin ne ikään kiinni ja lisäsin kummallekin laidalle alle tupsut.

Muodonmuuoksen toisessa vaiheessa mittailin sopivat palat jostain Eurokankaan kympinpussi -sisustuskangaslöydöstä. Ompelin laidat yhteen ja lisäsin nurkkiin lenksut. Ne kiinnitin käsin, ensin ajattelin et laitan tarranauhat, mutta sitten menin sieltä mistä aita on matalin. 

Lopuksi leikkasin jämäkästä pahvista korinpohhan kokoisen neliön, päällystin sen valkoiseksi palalla sisustuskontaktijämää ja asetin koriin. Oli pakko lisätä pahvipohja, koska ilman sitä koriin jotain laittaessa pohja roikkuisi lattiassa kiinni. Pahvilevyn ansiosta pohja on vakaa ja tasainen ja sopivasti vähän irrallaan lattiasta. 

Ja siitä tuli just vision mukainen! Eikö tullut aika söpö?

Kerrankin kuuntelin visiota. Välillä mietin, että josko kuitenkin vaihtasin kangaskorin toiseen makrameetasoon. Ja sitten epäilytti, olisiko kaksi kangastasoa kuitenkin parempi? Tälle olisi voinut olla monenlaista mahdollisuutta. Mutta se eka ajatus oli paras toteuttaa, tuli itselle mieluinen.

Otetaas vielä rinnakkain: ennen ja jälkeen!

Minä ja Lennart olemme tyytyväisiä. Lennart ei joutunut metallinkeräykseen vaan sai vielä uuden elämän. Dyykattu uusi pikkutaso ja täydellinen nollabudjetin muodonmuutos. Aika win-win. 

Kosmetiikan kierrätystä

Kosmetiikka ja sen kierrätys zero waste -henkeen.

Se on asia, jota en pitkällä blogitaipaleellani hirveästi ole käsitellyt (paitsi tässä meikkiniksi-postauksessa). Nyt ajattelin ottaa asiaksi! Koska kaikki me naisoletetut käytämme jotain kosmetiikkaa. Vähintäänkin voiteita tai pesuaineita, useimmat myös meikkejä. Mitäs sitten, kun ne ovat loppumaisillaan tai ovat jo loppuneet? Voisko kierrätysnäkökulma tuoda hommaan jotain uutta ideaa? Mitäs tehdään jämille?

Tässä viisi ekaa vinkkiä erilaisten kosmetiikka-asioiden kierrätykseen ja mikäli aie toteutuu, tästä kehkeytyy ajan myötä postaussarja - eli lisää on varmasti tulossa!

Idea 1/5: Meikkikotelo

Tämä on ajalta, jolloin en vielä käyttänyt luonnonkosmetiikkaa. Eli kyseessä on tooooosi vanha kotelo jämineen. Jäi loput käyttämättä ja on siihen jotain muutakin jämää jo yhdistelty (tääkin on hyvä pikkuvinkki, jos joku lokero tyhjenee, uutta toisesta vaan tilalle!). Ei toki ole ollut käytössä vaan jo vuosia sivussa odottamssa sitä mitä seuraavaksi esitän tehtäväksi. En vain ole aiemmin saanut aikaiseksi.

Ratkaisu kotelon kierrätykseen ja uusiokäyttöön: jämät veks!

Sama se millä kuopii, mutta jollain työvälineellä voi kammeta jämät pois. Sen jälkeen voi pyyhkiä enimmät paperilla pois ja lopuksi rippeet ja tuhrut miselliveden avulla (tai sitten vaikka käsitiskiaineella). Misellivesi ainakin toimi kuin taika etenkin hankalien nurkkien kanssa. 

Ja siitä tuli lähes tulkoon kuin käyttämätön!

Alta lähti tuotetarra pois ihan rivakalla ranteenliikkeellä. Kannesta sai tekstit pois asetonin avulla. 

Ja mihin lokeroa voi käyttää? Vaikkapa muiden meikkijämien käyttöön (ks. alempaa lisää). Erittäin hyvä apuri myös vaikka matkustaessa tai muuten vain käsilaukussa varameikeille - et tarvitse kaikkia erikseen, kun voit vaikka ottaa yhteen lokeroon kosteusvoidetta, toiseen voidemaista poskipunaa, kolmanteen peiteväriä ja neljänteen huulipunaa. (Ja tämä olettaen tietenkin, että lokeroiden seinämät ovat tarpeeksi korkeat ja lokeroihin laitetut meikit eivät ole kovinkaan juoksevia.)

Olen nähnyt meikkilokerikkoja myös lasten leikkeihin tehtäväksi niin, että lokeroihin on laitettu silkkimassaa, maalia tai muuta vastaavasti lokeroihin kokonaan kuivuvaa väriä "luomiväreiksi".

Idea 2/5: Purkkien hyötykäyttö

Pesen ja talletan aina kaikki kosmetiikkapurkit. Pesen purkit tiskiaineella ja kuumalla vedellä, hyvin tulee puhdasta. Lasiset ja ns. kovamuovipurkit joskus ihan kiehautan kattilassa. Purkit ovat hyviä laukussa ja reissussa (hah, ihan kuin nykyisin missään kävisin). En koskaan ota shampoopulloja, rasvatuubeja yms kokonaisuudessaan mukaan vaan laitan aina vain tarvitsemani määrän johonkin pienempään. Siinä säästää paljon laukun tilan ja painon kannalta! 

Nyt löysin tälle vähän isommalle voiderasialle uuden hyötykohteen! 

Ostin highlighterin täydennyksen jo pitkän aikaa sitten, vaikka edellisen kotelo meni rikki (voi itku!). Toista sopivaa ei ole tullut vastaan, mutta kas, voidepurkkiinhan se solahti! Siitä tuli oikein hyvä sijaiskoti toistaiseksi. Kiinnitin highlighterin parilla nöttösellä sinitarraa. Ne pitävät kiekon paikoillaan niin ei kopsahtele purkissa.

Idea 3/5: Jämät hollille

Näytetuubit, hutiostot, vanhenevat tuotteet ja muut kaapin perälle jäävät voiteet - tursaa ne hollille! Eli toisin sanoen eihän ne sieltä kaapin perältä tule käyttöön. Etenkin loppuvan tuubin kanssa on ärsyttävää taistella. Ratkaisuna on leikata tuubi poikki ja lusikoida loppu rasiaan. Sen jälkeen tyhjenetty tuubi sisäkkäin ja muovinkeräykseen (mahdollinen korkki erikseen). 

Etenkin hutiostojen ja muiden sellaisten kohdalla on ihan sama onko se kasvo- vai käsirasva - voit ihan hyvin käyttää sen jalkavoiteena. Jos et tykkää tuoksusta, levitä jalkoihin, ei se sieltä nenään tuoksu. Jos koostumus ei ole kasvoille hyvä, sopii se jalkoille.

Kaunis rasia on myös kiva jättää esille. Omat pienet puukantiset lasipurkit ovat Tigerista ja ne ovat ihanat. Laitan loppuja niihin ja pidän olohuoneen pöydällä niin tulee telkkaria katsoessa paremmin rasvattua käsiä ja kantapäitä - mikä on hyvä, koska sandaalikausi on ihan hollilla. Samalla saan jämiä käytettyjä pois, koska en muuten muistasi välttämättä niiden olemassaoloa.

Ja kesästä puhuen - vanhat aurinkorasvat*! 

Jos sellaisia jämiä löytyy, joita ei enää voi tälle kesälle käyttää, on niiden aika mennä roskiin. MUTTA tee se oikein: voide ei kuulu muovinkeräykseen eikä muovipullo sekajätteeseen. ELI taas sakset kehiin, kaavi voide pois ja sen jälkeen voide sekajätteeseen ja pullo muovinkeräykseen.

*Tämä on miehen aurinkorasva, vielä joku vuosi käännytän hänetkin luonnonkosmetiikan aurinkovoiteisiin!  Tiesitkö esimerkiksi että tavanomaiset aurinkovoiteet saattavat sisältää mikromuovia? Lue esimerkiksi täältä tavanomaisten eli kemiallisten ja luonnonkosmetiikan eli fysikaalisten aurinkosuojien eroista.

Idea 4/5: Huulipunajämät

En tiedä miksi, mutta nämä huulipunat ne vain kummittelevat ja ovat totaalisen ehtymättömiä. Olen jo pitkään yrittänyt käyttää niitä pois ja osaa ihan melkeinpä huulirasvan sijaan, mutta ei, eivät vaan lopu. Ovat jo niin vnahoja et on sillä rajoilla kehtaako enää käyttääkään.

Mutta koska en silti osaa lopuista tuosta vain luopua, kaavinpas ne juuri puhdistettuun lokerikkoon!

Ja sinne solahtivat kaikkien neljän sisältö. Ehkä olisi voinut vähän nätimmin levittää, mutta en jaksanut vaivautua. Ainakin vievät näin vähemmän tilaa.

Jos haluaa nätimmin niin huulipunat voi hyvin sulattaa. Laita puna ruokalusikkaan ja aseta kynttilän ylle (ei liian lähelle liekkiä). Puna sulaa ja voit kaataa nestemäisenä lokerikkoon. Puna kovettuu jäähtyessään. Hyvää punaa tai sitten "liian kuivaa" punaa voi myös jatkaa ja notkistaa lisäkosteudella sekoittamalla joukkoon vähän väritöntä huulirasvaa, vaseliinia tai muuta vastaavaa. Myös kosmetiikkaan soveltuva mehiläisvaha sopii punan kanssa sekoitettavaksi, silloin punasta tulee jämäkämpää jäähtyessään.

Ja tähän väliin pieni kevennys:

Ekstravinkki: Huulipunista pusutaulu!

Jos on sellaisia punajämiä, joita et halua enää käyttää niin niitä voi hyödyntää vaikkapa taiteessa. Joskus muinoin tein tällaisen pusutaulun. Mutta ei siitä sen enempää.

Idea 5/5 

Entäpä huulipunien hylsyt? Myös ne pois puhdistaa. 

Ja mitä niillä voi tehdä? Käytä lokerona neuloille. Ujuta reissussa piiloseteli sisään. Kuljeta laukussa pinnejä. TAI liimaa sisään pätkästy meikkisuti, joka menee näppärästi hylsyn sisään (vinkki esiintyi myös meikkiniksi-postauksessa). Tämä on äidin käsialaa. Ihan passeli ollut edelleen reissukäytössä.

Tai jos ei muuta, hanki seuraavaksi Havu-huulipuna, josta ei jää käytön jälkeen muoviroskaa.

Havu on kotimaista luonnonkosmetiikkaa ja mitä parasta: hylsy on kokonaisuudessaan biohajoava ja sen voi kompostoida. Sopii erityisesti mattapunien ystävälle. Puukotelo tuntuu erityiseltä. Minulla on nämä kolme sävyä ja olen tykännyt kovasti. Olen pitänyt hylsyjä huolella, näitä ei haluakaan heitellä ihan tuosta vaan laukun pohjalle. Hiukan ovat hinnakkaita, mutta hyvästä maksaa mielellään. (Ja tästä suosituksesta ei ole minulle maksettu). Lisätietoja: Havu Cosmetics.

Mitäs tykkäsit tästä postauksesta? 

Jaa oma kosmetiikkavinkkisi kommenttiboksiin, kuulen mielelläni! 

DIY: Viilennyshuivi kesähelteille

Niskajäähdytin, jäähdytyshuivi, viilennyshuivi - millä tätä nyt sitten kutsuisi?

Se oli pieni äitienpäivälahja äidille. Törmäsin johonkin muka kohdennettuun mainokseen "cooling neck wrapista" eli jonkinlaisesta niskaan laitettavasta viilentävästä pötkylästä. Markkinointi toimi sen verran, että heräsin: mikä IHME TUO ON? Aloin googletteleen ja siitähän löytyi myös DIY-versio. Check, tuollaisen teen äidille, äiti tarvitsisi kesähelteillä viilennystä! 

Ja siitä se ajatus sitten lähti: viilennyshuivi!

Viilennyshuivi on kirjaimellisesti kapea (hyvin kapea) huivi tai huivintapainen asuste. Toisin sanoen se on ihan vaan oikeastaan kangasputki, jonka sisällä on viilentäviä vesihelmiä (lue alta lisää!). Niiden toiminta perustuu siihen, että ne imevät hyvin vettä ja vapauttavat kosteutta hitaasti. 

Ja kaikkihan märkä pyyhe -viilennystekniikkaa testanneet tietävät, että helteellä kostea pyyhe tuntuu iholla ihanan viilentävältä. Huivi ajaa saman asian ja näyttää tietenkin paljon paremmalta kuin rätti olalla, joten tällaisen kukkahuiviputken kanssa ei ainakaan saa kesämenoissa kylähullun mainetta.

VESIHELMET

Tältä näyttävät vesihelmet eli vesipolymeerit. Kulhossa turvonneina (noin 1 cm) ja pusseissa kuivina - kokoero on siis aika valtava! Niitä käytetään yleensä esim. leikkokukille maljakossa ja koska ovat ikään kuin sisustuksellinen elementti, niitä on saatavana useissa sävyissä. Itse valitsin summan mutikassa mustaa ja keltaista, koska huivin sisällä värillä ei ole väliä.

Vesihelmet turvotetaan esim. yön yli vedessä. Itse laitoin tiistai-iltana turpoamaan, seuraavana päivänä helmet olivat täydessä koossaan ja valmistin huivin. Jätin huivin kylpyhuoneeseen kuivaamaan ja perjantaina helmet olivat täysin kutistuneet ja kuivuneet. Oletan, että kuivuminen käy nopeammin, jos jättäisi vaikka aurinkoon kuivumaan.

Huom! Käsittele helmiä huolella, äläkä päästä helmiä viemäriin. Niitä ei myöskään kannata puristella. Turvonneet helmet rikkoontuvat liiasta paineesta. 

Huivin pohjalla käytin tätä ohjetta: Chica and joy, jossa tarkempi ompeluohje vaiheineen, mutta tässä alla vielä homma kiteytettynä:

VIILENNYSHUIVI

OHJE: Leikkasin esipestystä ohuesta puuvillaviskoosista (eikö ole ihana kukkakuosi!) täysleveän noin 20 cm leveän suikaleen. Pituutta siis 150 cm. Taitoin suikaleen pituussuunnassa kahtia, leikkasin päät viistoon ja ompelin pitkän sivun ja päät yhteen jättäen keskelle kääntöaukon. 

Käänsin oikeinpäin ja ompelin poikkiompeleet 45 cm päähän huivin päistä. Näiden kahden ompeleen väliin jäi 60 cm tila. Laitoin kääntöaukosta sisään turvonneita vesihelmiä (jotta tietää paljonko mahtuu ettei tule laitettua kutistuneita liikaa) ja ompelin 60 cm:n väliin 20 cm välein kaksi poikkiommelta ja suljin kääntöaukon. Eli huivin keskelle tuli kolme lokeroa, jossa vesihelmiä on tasaisesti. Ei liian täynnä, vaan silleen sopivasti. 

Ja miten viilennyshuivia käytetään? 

Huivi upotetaan viileään vesikulhoon ja annetaan olla vedessä (voi vaikka edellisiltana jättää turpoamaan, jos seuraavana päivänä on hellettä tiedossa) kunnes vesihelmet ovat turvonneet. Sen jälkeen huivin voi kietoa kaulaansa tahtomallaan tavalla vaikkapa rusetille. Käytön jälkeen huivin voi jättää tasolle aurinkoon tai huoneenlämpöön kuivumaan ja palautumaan. Kun helmet ovat kutistuneet, voi huivin taitella talteen. 

Huivia voi käyttää uudelleen ja uudelleen. Huivia ei voi tietenkään konepestä, joten huivi pysyy hyvänä niin kauan kunnes liiaksi likaantuu tai kunnes helmet ovat rikkoontuneet.

Ja on muuten kevyt ja pieneen tilaan menevä! Harmi, että huivia ei voi silleen menossa mukana lennosta muuttaa viilentäväksi, vaan siinä pitää hiukan ennakoida. Siinä olisikin, jos huivia voisi pitää aina taskussa mukana ja sitten se vain yhtäkkiä zadaam turpoaisi valmiuteen.

Pieni paketti ja pienet kukkaset kortissa. Kukkakortin tain akvarellimaaleilla ja tusseilla.

Saas nähdä tuleeko jo tällä viikolla ennustettu vuoden eka hellepäivä ja pääseekö äiti jo heti testaamaan käytössä viilennystä! 

10 x outo kierrätysidea (zero waste -edition)

Oudot kierrätykset -sarjalle jatkoa!

Vai pitäisiköhän sanoa PIHIT kierrätykset? Nimittäin aika monen tämän postauksen jutussa olen ajatellut et onko tämä nyt kierrätystä vai vaan pihiä? Vai sekä että? Ja haittaako se? Koko ajan enemmän kiehtoo zero waste -elämä. Se, että jos jotain käyttää niin sitten todella ihan loppuun asti. Ettei roskiin menisi sitten mitään tai jos menee niin todellakin kaikkensa käyttäneenä. Vähän kuin omaa kiertotaloutta pienemmässä skaalassa. 

Oli tai ei - tässä tulee: 10 x outo kierrätys!

Ks. muita outoja kierrätysideoita mm. näistä: postaus 1 / postaus 2 / postaus 3 / postaus 4 / postaus 5

1/10 Zero waste -kierrätysidea

Ilmalla täytetyistä pakkaus-toppaus-asiasta (mikä tämän oikea nimi on?) pieniä pusseja 

Kun jos tilaa jotain verkkokaupasta, ei juuri voi vaikuttaa millaisessa paketoinnissa tuote saapuu kotiin. Joskus on näitä ilmalla täytettäviä toppauksia. Nämä ilmatoppaukset voisi hyvin säilyttääkin, mutta en mielelläni säilytä huttua mikä sisältää - noh, pelkkää ilmaa. 

Ensin ajattelin puhkoa ja pistää roskiin  - mutta KAS. Kun leikkaa pitkän sivun pois, voi ilmataskut vetää erillisiksi ja KAS: monta, monta pientä muovipussia. Erittäin hyviä vaikkapa pikkukässäsälälle. Itse tosin aion käyttää koirankakkapusseina. Sopivan pieniä pienelle koiralle.

2/10 Zero waste -kierrätysidea

Viskipullosta pullo mihin vain

Nopea ratkaisu olisi ollut pullonkeräys. Valitsin pullolle vähän pidemmän kaavan kierrätyksen. Pullossa oli niin kiva korkki, mukavasti paikalleen napsahtava. Tästähän tulee hyvä mehu- ja mausteöljypullo! 

Pistin pullon tiskikoneeseen. Alatasolla puhdistui pystyssä tosi hyvin, ei haise viskille enää yhtään. Etiketin hinkkasin pois tiskiaineella ja patapatalla (yllättävän hyvin lähti liimat pois!). Etiketin alta paljastui joku sarjanumero. Sekin lähti, kun asetonilla vähän pyyhkäisi.

3/10 Zero waste -kierrätysidea

Kaikki paperi muistilapuiksi

Fyysisten paperilistojen ja vihkojen ystävänä koen joskus "paperintuhlaussyndroomaa". Kompensoin sitä hyödyntämällä kaiken - siis kaiken - mahdollisen paperin suttu- ja muistilappupapereina. Kokoan laatikkoon aina kaiken mihin voi vielä jotain rustata. Jos käyttää paperia, on se käytettävä loppuun asti.

Leikkaan talteen muistilappuja mm. seuraavista asioista: kirjekuoret, vanhat kalenterit, vihkojen loput, pieleen menneiden piirrosten taustapuoli, mahdollisten postista tulevien lappusten kääntöpuoli, pakkauspaperijämät, pakkausten mukana tulevien lippulappusten kääntöpuoli...

Ja kun muistilistoista on kyse!

4/10 Zero waste -kierrätysidea

Kuittien "kertauusiokäyttö" listoina

Joskus käytän myös kuittien taustapuolet. Erittäin pihiä kierrätystä? Mutta esim. teen kirjastoon aika usein varauksia ja niissä on aina varauskuitti välissä. Niitä siis kertyy ja niihin, kuten myös kauppakuitteihin,  on hyvä kirjottaa "to go" listoja ja esim. postiautomaattien varausnumeroita, koska kuitin voi sitten heittää pois normiroskikseen.

5/10 Zero waste -kierrätysidea

Liimajämistä DIY-liimalakkaa

Liimalakka eli köyhän miehen decoupage-lakka. Laatikosta löytyi ihan tolkuttoman vanhoja tuubijämiä (en siis ole itse näitä ostanut, suosin isoja liimapulloja), joiden korkki on liimautunut kiinni. Millään eivät ole avautuneet. Ja vaikka tuubit olivat aika lopussa, en silti kyennyt heittämään niitä pois vain vaan tein niistä liimalakkaa. Mikä oli hyvä, koska "aito ja oikea" lakka olikin ihan finito, kuivunut. Sen heitin sentään pois.

DIY: Liimalakka

Sekoita liimaa ja vettä - kunnon töräys liimaa ja kraanavettä päälle. Sanoisin että puolet ja puolet. Tai vähemmän vettä, jos haluaa tuhdimpaa. Jos taas enemmän lakkamaista suojapintaa ilman liimatehoa, silloin voi laittaa vettä tilkan enemmän. Seoksen voi laittaa tyhjään lääke/tablettipurkkiin, jossa on painokansi. Ei juuri tarvitse millään sekottaa, kunnon ravistus ennen käyttöä ja seos on valmis sudittavaksi melkeimpä mihin vain. Kannen kun sulkee hyvin, liimalakka ei kuivu ja pysyy hyvänä pitkään.

Käytän liimalakkaa esim. virkattujen korvakorujen kovettamiseen (ks. lisää esim. tästä jutusta; kohta "kovettaminen"). Sopii myös decoupage-tekniikkaan. Liian tuhti tai liian vetinen seos saattaa olla huono servettikoristeluille tai liian ohuille papereille, mutta kun löytää hyvän balanssin seokselle niin oikein hyvin käy kaikkeen leikekoristeluun.

6/10 Zero waste -kierrätysidea

Tabletti- ja pastillipurkit ja maalijämät

Ja kun tablettipurkeista oli puhe, niin näihin myös niitä käytän! Äidiltä taisin tämän oppia. Kun jos ostaa maalia (kuten vaikkapa akryylä) isossa satsissa, on helppo jakaa maalia pienempään (ja vaikka sekoittaa valmiiksi uusia sävyjä perusväreistä!) tablettipurkkiin. Kierrokorkit eivät ole kovin hyviä, koska kierteisiin saattaa mennä maalia ja korkki voi kuivua purkkiin kiinni. Mutta painokorkit ovat loistavia, maali ei kuivu sisään! Ja kanteen voi sutia sisällä olevaa maalia niin sävyn näkee heti.

7/10 Zero waste -kierrätysidea

Rikkoontuneista verhonipsuista klipsejä

Näitä napsuu meillä rikki etenkin kesäisin pimennysverhojen painon takia. Valkoiset osat eivät kestä ja metallinen klipsupää jää käteen. Nopea hävitys olisi metallinkeräys, MUTTA. Kun jos se ei ole rikki, voi sen vielä käyttää! 

Käytän näitä paperipuristimien tapaan. Säläpussin sulkijana. Paperinipun (vaikkapa edellä mainittujen kuittien) niputtajana. Nahka- tms. osien kiinnittämisessä ompeluklipsin sijaan. Kangasnauhojen niputtajana. Kerran käytin jopa kirjanmerkkiä, mutta sivuihin tuli vähän vekkejä, heh. 

8/10 Zero waste -kierrätysidea

Loppuun käytettyjen boksereiden kuminauha talteen

Miehen loppuun ajetut bokserit. (Ja kyllä mies kiittää, täällä se taas toisen aluspöksyjä esittelee.)

Olihan nuo ihan kulahtaneet etenkin takaa ja jostain syystä vyötärönauhasta. Mutta hyvä, että oli noin puhki vyötäröltä, en muuten varmaan olisi hoksannut kuinka hyvä kuntoinen itse kuminauha vielä oli.

Pöksyt paloiksi ja leikkuusilppukeruuseen (kerään niitä, ehkä saan joskus ison joogatyynyn tehtyä niistä tämän kierrätetyn jätskityynyn tapaan) ja vyötärönauha talteen.

Ei haittaa, vaikka reunaan jää ompelureunaa. Kuminauha sopii hyvin käytettäväksi vaikkapa jos ompelen miehelle lisää tilkkuboksereita. Kuminauha on valmiiksi sopivan kokoinen, eikun vain uusien boksien vyötärökaitaleeseen sisään.

9/10 Zero waste -kierrätysidea

Kukkakimpusta kelluva asetelma

Tämä on hyvä ja sievä idea tuleville äitienpäiväkukkasille!

Kun jos saat kukkia, pidä ne maljakossa hyvänä. Kukista irtoaa pitkä ilo, kun kukista riippuen leikkaa varsiin uudet imupinnat ja vaihtaa veden päivittäin. Ruusuista yms. voi uloimmat repsottavat terälehdet nippasta sormin pois. 

Ja kun perushuolto kimppuun ei enää auta, tee kimpusta veteen asetelma! Leikkaa saksin varret pois. Kukan alle voi jättää 0,5-1 cm vartta "ankkuriksi". Laita vettä läpinäkyvään laakeaan maljakkoon, matalaan purkkiin tai vaikkapa syvälle lautaselle. Tiputtele kukkaset veden pinnalle vieri viereen. Asetelma on nätti vielä hyvän aikaa!

Otetaan loppuun  vielä "tuttu ja turvallinen vinkki":

10/10 Zero waste -kierrätysidea

Kaikki langanjämät talteen

Heitän ikkunalaudalle kirkkaaseen säilytyspussikoriin kaikki vähintään 10 cm mittaiset langanpätkät. Aina kun jotain tarvitsee sitoa tai kietoa, otan lankaa tästä pussista. Aika hyvin pussi aina tyhjentyy ja täyttyy. Tai pysyy vaikiona "lähes täynnä". Parhaimpia on nyöri- ja puuvillalankajämät, villalangat ei niinkään kulu.

Siinäpä ne tällä kertaa!

Oliko joukossa sinulle jotain uutta ideaa? Kerro ja kommentoi mikä on sinun "pihistelykierrätys"! Mielelläni kuulen uusia ideoita zero waste -kierrätystyyliin. Kaikki matsku hyödyksi loppuun asti!