Neulotut punotut (+ ohje).

Rätti, liina, luuttu - monta sanaa yhdellä palalla.

Olen tehnyt vuosien varrella useita virkattuja erilaisia siivousrättejä (ks. esimerkiksi nämä Suit sait pöly pois -liinat) ja nyt luullakseni ehkäpä ihan ensimmäistä kertaa kokeilin neulottua versiota.

Tästä tuli aika mielenkiintoinen! Sileä neulehan olisi ollut ihan liian tylsää, joten tein punoskuvioitua neuletta. Koripunos on lopulta aika yksinkertainen pintaneule, jossa toistetaan kahdeksan kerroksen mallikertaa.

Siivousliinan ohje on julkaisu Kauneimmat Käsityöt -lehdessä, nro 2/19 (löytyy lehtipisteistä). Ohje löytyy lehden lopusta Tekniikkakoulu-palstalta. Liinan voi neuloa joko sanallisen ohjeen avulla tai vain katsomalla piirroskaaviota.

Samassa Tekniikkakoulussa on myös virkatut lumitähtikorvakorut, ks. niistä lisää tästä postauksesta.

Kädet pyöri tyhjää telkkaria katsoessa, joten otin poltetun punaista bambulankajämän ja tein siitä vähän simppelimmän pintaneuleisen rättisen. Kivannäköinen tämäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Helppo punoskuvioitu tiskirätti

Lanka: 100 % puuvilla- tai bambulankaa (kokeile myös jämistä yhdisteltyä värikästä rättiä - mikseipä?) Sukkapuikot langan ja käsialan mukaan. Itse valitsin tietoisesti vähän liian kaposet puikot, koska ne tuntuivat mukavalta kädessä ja koska ei haittaa, että rätti onkin vähän harva. Ja eipä tullut liian tiukkaa jälkeä!

Tee näin: Luo 40 s. Neulo *5 o, 5 n*, toista *-* krs loppuun. Nurjalla tee koko krs 5 n, 5 o. Toista tätä 5 krs ja vaihda järjestystä; oikealla 5 n, 5 o ja nurjalla 5 o, 5 n. Toista kunnes liina on neliönmuotoinen. Päättele.

Rättejä tässä tarviikin, kun kevätaurinko jälleen paljastaa karun totuuden: pölyä ja likaa, vaikka justhan sitä siivottiin! Kaamoksessa on kyllä se hyvä puoli, ettei tarvitse järkyttyä, vaikka ei rätti ole heilunut tasoilla ihan hetkeen.

Seuraa lisää virkkaus- ja neuleideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!

Elämäni muovit (ja kierrätysvinkkejä).

Kun aloin lajittelemaan ja kierrättämään muovit, sitä vasta todella tajusi kuinka paljon muovia onkaan ihan jo perusarjessa. Kaikki on vähintäänkin pakattu muoviin elleivät sisällä sitä myös itessään. Se masentaa ja ärsyttää. Vielä kun ajattelee päälle niitä pelottavia merten muovilaattasaaria niin sehän se vasta masentaa ja suututtaakin.

Yksi tärkeimmistä uudenvuodenlupauksistani tälle vuodelle (ja kaikille tuleville vuosille myös) on muovin vähentäminen tai vähintäänkin sen kierrättäminen. Nyt kun alkaa olla kaksi kuukautta tätä vuotta kulunut, laitetaan pieni summa summarum ideoista lupaukseen liittyen. Mitä pieniä valintoja ja muutoksia voi tehdä? Osa on varmasti useille täysin selviä asioita, mutta kerrataan kuiteski - jos ne vaikka inspiroisivat muitakin tekemään arjen pieniä ekotekoja muovin suhteen.

Eli voihan muovi! Kahdeksan ideaa muovin vähentämiseen tai kierrättämiseen:

1. Sano ei muovipulloille

Piece of cake: päätin etten osta enää muovipulloja. En palautettavia vesipulloja enkä varsinkaan muovisia juomapulloja. Muovijumppapulloa ei saa kunnolla puhtaaksi ja rupeavat helposti haisemaan ja vuotamaan. Naarmuuntuvatkin ja keräävät muovinaarmuihin kaikkea skeidaa. Muistan, kun joskus ajattelin, että lasipullo on työläs kannettava, menee rikkikin helposti ja kalliitakin.. Mutta kuinka hyvä mieli tuli, kun muutin mieleni.

Lasipullot oikeasti ovat kyllä nerokkaisi - miksi eivät ole aina olleet käytössä? Heivasin muovipullot pois ja vanhan teräspullonki (joka oli korkiltaan epämiellyttävä enkä tottunut pulloon koskaan) pistin kierrätyskeskukseen. Nyt valitsen jumppapulloni lasisesta valikoimasta. Lasipullot ovat myös siinä mielessä hyviä, että ne saa muun tiskin seassa tiskikoneessa puhtaaksi ja vesikään ei mene niin huonoksi mitä juomapullossa - niinhän sanotaan, muovissa ei saisi kauaa vettä säilyttää vaikka kuinka olisi juomakäyttöön tarkoitettu muovi.

Suosittelen erityisesti sellaisia lasipullomalleja, joissa on silikoinisuojat. Mutta ei sellaisia, jossa suoja on kovin korkea, niitä kumiputkia on todella vaikea laittaa pesun jälkeen takaisin.

2. Vaihda muovilaatikot veke

Tämän projektin aloitin jo vuosi takaperin. Ostin pari lasista eväsrasiaa testiksi. Tykästyin ja olen pikkuhiljaa hankkinut niitä lisää sen mukaan miten saan vanhoja muovisia rasioita käytöstä pois. Jos muovi kuoriintuu, jos muovi haisee, jos kannet vääntyilee, jos on ihan naarmuuntunut - kaikki hyviä syitä poistaa muovirasia pois käytöstä. Tähän pätee sama ajatus mitä lasirasioissakin: helpompi putsata, turvallisempi käyttää. Tykkään myös siitä, että rasioista näkee läpi. Ei tarvitse arvailla mitä sisällä on.

Odotan, että vuoden loppuun mennessä saan loputkin eväsrasiat vaihdettua muovista lasisiin. Meillä kun rasioita riittää, teemme suurimman osan työlounaista kotona valmiiksi mukaan, joten rasioita myös tarvitsee paljon.

Lasirasioissa on tykästynyt erityisesti Ikean lasisisiin rasioihin. Ne ovat aika edullisia ja löytyy monia kokoja, joita voi kuitenkin tyhjänä pinota sisäkkäin - se on tärkeää säilytystilan kannalta.

3. Lopeta tuorekelmun käyttäminen

Muutamia vuosia sitten sain jätettyä folion käytön pois. Seuraavana on sitten tuorekelmun vuoro. Ajatella, voiko kertakäyttöisempää tuotetta olla kuin tuorekelmu? Menee ensi kosketukselta puolet tavarasta aina ruttuun ja eipä sitä edes voi uusiokäyttää mitenkään. Kerran käytetään ja roskiin menee.

Törmäsin vaihtoehtoisiin tuotteisiin, bee's wrappiin ja eazy covereihin (eli suihkumyssyihin)! Ekaa mainittua en ole saanut vielä käyttöön, mutta jälkimmäiset ovat ihan loistavia kulhomyssyjä. Kunhan halkaisija riittää niin voi laittaa mihin vain. Ja voi uusiokäyttää, kunhan pesee välissä. Odotan, että ihastun myös tuohon mehiläisvahasuojaan myös. Sitten voisi harkita myös niiden DIY-versioiden tekemistä.

4. Vähennä pakkausmuoveja ostopäätöksissä

Tämä on kyllä haastavaa. Niin moni tuote on pakattu muoviin. Vaihtoehtoja olen alkanut etsimään, yksi uusimmista valinnoista oli ostaa luomivärit täydennysväreinä eli niissä ei ole sitä kovaa muovirasiaa lainkaan ympärillä.

5. Hyödynnä ylijäävää uusiksi

Yksi uusimmista ideoista tähän ajatukseen on haljenneen leikkuulaudan uuteen muotoon leikkaaminen. Tuli näppäriä pieniä leikkuulautoja! Hyvä käyttää vaikkapa siihen just yhden tomaatin leikkaamiseen. Miksi ottaa esille ja lautasen kokosta, kun pienempikin riittää? Helppo myös huljauttaa puhtaaksi ja mahtuu pieneen tilaan.

Tuommoista taipuvaa leikkuulautaa on muuten ihan helppo leikata tavallisilla isoilla saksilla. Hahmottelee vain etukäteen leikkauslinjat ja saksi isoilla vedoilla menemään niin tulee hyvää jälkeä.

6. Kierrätä pakkausmuovit uudeksi

Pakkausmuovit ovat kaikista pahinta, etenkin elektroniikassa - otetaan esimerkiksi vaikka tämä kuulokkeen ympärillä ollut kammottava viritys. Olisikohan tämänkin tilalle voinut keksiä jonkun vähemmän muovia kuluttavan ratkaisun?

Noita suojamuoveja on hyvä saksia talteen, etenkin tasaisia pintoja. Niistä voi leikata liimojen tai maalien sekoitustikkuja, isot muovipinnat sopivat laukkujen vahvikkeiksi ja pienistä kappaleista voi tehdä vaikkapa koruja.

Ks. muovikoruihin ideoita vaikkapa näistä postauksista: Jättipeikonkorut muovista / Kerrokselliset suikalekorvikset muovista / Muoviroskasta useita korumalleja

7. Katso roskia uusin silmin

No sehän on saletti, jos kierrättää tahtoo: roska ei ole aina vain roska, se voi olla myös jotain ihan muuta. Ja sen enemmän lätisemättä, tässä yksi satunnainen idea muoviroskan uusiokäytöstä: koukut. Tiedättehän sellaiset muovipakkaukset, jotka roikkuvat kaupassa esillä koukussa? Ota se koukku siitä pakkauksesta talteen. Sen voi iskeä kevyen taulun hakaseksi. Kranssin taakse koukuksi. Joissakin on vielä sopivasti alareunassa reikä, siihen voi pistää jonkun muun asian kiinni. Ripusta vaikka kevyen amppelin, ikkunakoristeen tai muun seinähärdellin kiinnittimeksi. Näitä on minulla aina kierrätyslaatikossa muutama jemmassa. Ei sitä tiedä milloin olisi hyödyksi.

8. Hyödynnä kovat pakkaukset uuteen käyttöön

Tässä myös satunnainen täsmäidea: cd-levyjen kotelot! Etenkin sellaiset ovat hyviä, joista pienellä väkivallalla saa irti sen osan, jossa levy on kiinni. Paperit pois ja jäljelle jää tasainen ja litteä kotelo. Täydellisen ohuita ja kestäviä pienten lappujen tallettamiseen. Ei tarvitse heittää roskiin, toimii myös muussa käytössä kuten leimasimien talletuspaikkana! Siihen vaan kanteen kiinni, näkee muovin toiselta puolelta leimasimen oikean kuvionkin helposti.

Sitten ekstra!

Jouluna sain suklaatimantteja. Suklaat katosi, jäljelle jäi pakkausroska. Pahvi pahvinkierrätykseen, muovi muovinkierrätykseen - eikun uusiokäyttökokeiluun!

Sain villin idean kokeilla toimiiko timanttimuotti betonitimanttien pohjana. Ja hyvinhän se toimi! Ja vallan ehjäksikin jäi, jos toiste tarvitsee - tosin tuskin tarvitsen, koska en nyt miettinyt ideaa loppuun asti - mihin edes nämä vinkkurat timantit käytän? Voi pahkura.

Ja sitten kun vielä keksisi yhteen muoviongelmaan ratkaisun! Kakkapussit. Näin kaupungissa ei koiraa viedä asioille ilman, että jätökset poimitaan pois. Ja vaikka kuinka on pienikokoinen koira, pusseja kuluu ihan joka päivä ja sekös ärsyttää. Odotan sitä neroa, joka keksii tuoda markkinoille edes puolta pienemmät kakkapussit. Oikeesti, missä ovat pienten koirien oikeasti pienet pussit?Oishan siinäkin sitten 50 % vähemmän päivittäistä kulutusmuovia.

Ja jottei mene ihan *askaksi jutuksi niin kiitos ja näkemiin tältä erää. Jatkoa piisaa.

Koiralle pipo (+ ohje).

Pienet, ohuet korvat. Kylmä viima ja paleleva kaveri.

Talvi on ollut aika pitkä vanhalle muorille. Hynttyyt ylle ja menoks, sanotaan. Mutta entä jos pipo valahtaa silmille kahden metrin välein eikä näe liikkua mihinkään? Näin kävi ja hermot meni (minulla). Koira pysähteli muutaman askeleen välein, kun sokkokävely oli ihan mahdotonta (no ymmärtäähän tuon, en minäkään pipo silmillä kävelisi).

Vanha neulepipo olikin käytössä vuosia. Nyt oli aika tehdä uusi. Ja kierrättäen tietenkin. 

Vasemmalla vanha pipo (ks. postaus vuodelta 2012, sis. tutoriaali). Siitä tuli nyt uuden hifimmän pipon prototyyppi. Uudessa on resori edessä ja niskassa (paloja vanhoista puseroista). Vanha pipo oli täysin paksusta neuleesta, uudessa on pala fleecestä. Päädyin fleeceen siksi, koska on vaikka se ei jousta, se suojaa hyvin ja väljempänä mallina antaa hyvin tilaa korville ilman liiskaamatta niitä. Ja samalla oli hyvä käyttää fleecejämiä tällaisiin vähemmän pestäviin juttuihin (koska mikromuovit).

DIY-KOIRANPIPO: Kummassakin mallissa on sivuissa (eli keskitaka ja -etu). Uudessä ehkä eteen ei olisi ollut tarpeen suoremman linjan vuoksi. Ompelin ensin fleecekappaleen, lisäsin siihen alareunan (yksinkertainen) ja lopuksi sovittelin eturesorin (kaksinkertainen). Saman voisi myös korvata kuminauhakujalla.

Alareunaan tein muuten muutaman piston oranssilla langalla - helppo nähdä hämärässäkin eteisessä, että kummin päin pipoa vetää hörökorvalle päähän.

Ja hyvin pysyy päässä! Etureunan pikkuresori pitää kutinsa, ei valahda alas, jes! Ja vaikka kuvan ilme on jokseenkin kärsivä, syy ei ole vaatteet. Vielä surkeampi se olisi ollut ilman pipoa (koska lumisade ja hörökorvat ovat ihan mahdoton yhtälö tälle kaverille).

Ja sanottakoon vielä tässä vaiheessa, että emme koskaan turhaan koiraa pue. Pukeminen ei ole hupia, vaan oikeasti sen takia, että koira on hyvin lyhytkarvainen (ja vanhuuden myötä vielä ohutkarvaisempi) ja palelee todella helposti.

On muuten myös tuo ralliruutuinen takki myös itse tehty, vuosia vanha. Siinä on suojaava kaulus ja hassu tupsu ja kaikki! Malli on oma ja muistaakseni punainen college oli vanhasta hupparista ja ralliruutu pilkotusta Marimekon vaatteesta.

Kylmä viima käy (kuten aina, täällä Oulussa tulee aina), mutta kevätaurinkoa kohti mennään!

Sydänystävälle.

Hyvää ystävänpäivää!

Kun oli hetki luppoaikaa ja silmiin sattui punaisia langanpätkiä, päätin tehdä niistä sydämen. Ihan ystävänpäivän innoittamana ja lankajämät uusiokäyttäen (sydämessä on usempaa sorttia ja sävyä, mutta aika hyvin ne sulautuvat yhteen). Kokoa sydämellä on noin 4–5 cm eli aika pieni kaveri.

Pieni sydän voisi toimia hyvin ikkunakoristeena, kranssin somisteena, lahjapaketin kyljessä tai avaimenperänä - hetkonen, avaimenperänä? Sitten alkoi ajatukset ja lanka käsissä tuntumaan tutulta. Sydän avaimenperänä? Oi kyllä, minähän olen jo kerran tehnyt ihan vastaavan sydämen! Mustasta langasta virkattu sydän hyppäsi blogiinkin ystävänpäivänä 2017 (ks. postaus tästä)! No näin ne ideat ja ajatukset alkavat kiertämään kehää, kun blogi ja bloggaaja saapuvat tiettyyn ikään, heh. Pitääkin etsiä tuo aikaisempi sydän. Avain, jossa se roikkui ei ole enää käytössä eikä sydäntä ole sen jälkeen näkynyt.. onneksi nyt on uusi ja rakkauden punaisena!

Virkattu sydän syntyy näin: 

Tee 1 taikasilmukkaan 1 kjs + 8 ks, sulje ps:lla. Tee 1 kjs, 1 ks samaan s:aan, *2 ks, 1 ks*, toista *-* krs. loppuun, sulje ps:lla. Tee seuraavalla krs:lla 1 ks jokaiseen s:aan. Katkaise lanka ja toista edellinen (=sydämen toinen puoli), mutta älä katkaise lankaa vaan jatka virkkaamalla 6 ks. Tee seitsemäs silmukka ja ensimmäisen kappaleen eka silmukka yhteen. Jatka toisen kappaleen ympäri ja yhdistä toiselta puolelta vastaavasti ekaan kappaleeseen kiinni. Jatka 1 ks jokaiseen s:aan kerros kerrokselta spiraalina ja kavenna sydäntä kohti kärkeä ottamalla kummaltakin puolelta keskeltä aina 2 s yhteen. Jatka kunnes jäljellä on noin 10 s. Täytä sydän vanulla, tilkulla tai langanpätkillä. Tee 2 ks yhteen kunnes kärki on pääteltävissä. Katkaise lanka ja päättele. Liitä tahtoessasi esimerkiksi d-rengas ja hakanen, jos haluat sydämessä avaimenperän.

Virkatut lumitähtikorvakorut.

Voi lumikinokset! Niitä on ainakin erityisesti täällä Oulussa. Lunta sataa vähän väliä yötä päivää. En muista milloin olisi viimeksi ollut näin tuhdit kinokset ihan kaupungissakin. Ja koska on vasta helmikuu, lunta tulee varmasti vielä lisää. Ja lisää. Ja lisää - ja mikäs siinä, eikös se vanha sananlasku opeta, että vanha lumi ei sula ellei uutta tule lisää?

Jatkuvan lumen satamisen inspiroimana virkkasin lumitähti-korvakorut. Voi ne kukkinakin nähdä. Tai tähtinä, jos valitsisi tähtimäisen eli vaikkapa metallinsävyisen langan. Omani tein turkoosista, koska se on kiva korvisväri näin kevättä odotellessa.

Lumitähdet ovat oikeastaan aika herkät. Ne on kovetettu  liimavesiseoksella ja pysyvät hyvin muodossaan.

Suhteellisen pienikokoisena (jollekin olisivat jättimäiset korvakorut, itselle edustavat kokoa "melko pienet") korvakorut ovat myös hyvin kevyet. Eivät juuri paina mitään korvissa.

Korvakorujen ohje on julkaisu juuri ilmestyneessä Kauneimmat Käsityöt -lehdessä, nro 2/19 (löytyy lehtipisteistä). Ohje löytyy lehden lopusta Tekniikkakoulu-palstalta. Korvikset voi virkata joko sanallisen ohjeen avulla tai vain katsomalla piirroskaaviota.

Tältä näyttää tänään ilmestynyt uusi Kauneimmat Käsityöt -numero! Eikö ole ihanan iloinen? Oikea väriläiskä! Värillä kohti kevättä!

// OHJE LISÄTTY MYLS BLOGIIN: LÖYDÄT SEN TÄÄLTÄ.

Kudejämistä lelukori.

Meillä näyttää usein tältä. Koskaan ei tiedä mikä eläin jää jalan alle. Syytän mummokoiraa ja hänen leluaddiktiotaan (en tunnusta, se en laisinkaan ole minä, joka leluja mummolle ostaa ja tekee). Lattiatason kaaos näyttää pahemmalta kuin monessa lapsiperheessä, joten päätin vihdoin tehdä asialle jotain.

Osa leluista kaappiin (kiva vaihdella valikoimaa aina välillä) ja lopuille lelukori! Vähän mietin virkatessa no kylläpä taas on, kun koiralle pitää virkata oma kori.. mutta onhan sitä höpömpääkin tehty.

Sitten alkoi ees taas virkkaaminen ja purkaminen. Minulla oli iso kerä harmaata ontelokuden jämää, mutta koska en osaa ikinä arvioida kuteen menekkiä niin eihän se yksinään mihinkään riittänyt vaikka kuinka olisi purkanut ja aloittanut alusta. Silppusin sitten kaveriksi rahnaisen risaset kalsarit. Kun sain mustaa kudetta kaveriksi, pystyin virkkaamaan kaksinkertaisena ja korista tuli sopivan jämäkkä.

Lopputulosta kuvatessa mummo kirjaimellisesti sämähti päiväuniltaan pelastamaan pehmojaan.

Vannon, että kuulin sen ajatukset. "Ei herranjumala kaverit, mihin se ihminen teidät tunki, minä pelastan teidät!"

Ja siinä se sitten yksi kerrallaan levitti lelut pitkin lattioita. "Tämä tänne ja tämä tänne ja tämä kuuluu tähän.." 

Eikun lelut takaisin koriin. Nyt aloitetaan koulutus! Jos se oppisi siivoamaan lelut itse koriin? (Tuskin.)

"Ihan tyhmä leikki." sanoi hän epäluuloisena pelastettu banaani suussaan.

Pupulaukku.

Mulla on tänään pikkujoulut! Kyllä - kerta se on ensimmäinenkin helmikuussa.

Ja koska päätin, että uutta vaatetta tai uusia koruja en pikkujouluihin tee, vaan hynttyyt on löydettävä ylleen vaatekaapista. Tuntui silti kovin tylsältä vetää päälle taas se sama pikkumusta, joten annoin luvan itselleni tehdä jotain uutta juhliin - pikkulaukun!

Viime vuosiona kaikenlaiset pupuset ovat olleet tosi hellyyttäviä. Pupunkorvia kengissä, repuissa, huppareissa.. ja nyt myös pikkulaukussani! Ja jottei mene liian hempeäksi, valitsin materiaaliksi täysmustaa nahkaa.

Tässä on käyttämäni materiaalit: mustaa nahkaa, uusiokäyttöön lähtevät d-renkaat ja vetskari, vanhasta itse ommellusta yläosasta silpottu vuorikangas (kiva laittaa sisälle jotain kuosia) ja siinäpä ne sitten olivatkin.

Korvat tuli ommeltua kahdesta parista, yläosa taitettuna, jotta tuli söpöä korvanmuotoa.

Itse ompelu ei käynytkään kovin söpösti. Tuntui, ettei uskalla hengittää, kun odotti koko ajan milloin ompelukonesta nousee savu. Kovin se ruksutti menemään moninkertaisen nahkan päältä. Kyllä oli nihkeää ja nahkeaa.. olen yllättynyt, että sain vain yhden neulan taipumaan.

Koko on juuri käyttööni sopiva. Mahtuu avaimet, huulipuna ja mitä muuta pientä sitä nyt nainen laukkuunsa sullookaan. Puhelin oli kriittisin mitta, sen on mahduttava sisään vaikka poikittain ilman tunkemista.

Ei tullut ihan niin skarppeja ommeljälkiä ja nurkkia kuin olisi voinut ajatella, mutta olen silti todella ylpeä, että sain tämän laukun toteutumaan visioni mukaan. Pienet puutteet jäävät isojen korvien taakse, eikö?

On tuo kyllä hauska. Tuo vähän uutta twistiä ja kepeyttä muuten kokomustaan ja vanhaan asuun. Nyt pikkujouluihin!

Virkattu runebergintorttu (+ ohje).

Viikonloppuna oli kova aikomus leipoa runebergintorttuja, mutta päädyinkin sitten leipomisen sijaan virkkaamaan! Tuli oikea kestotorttu. Sopii laihduttajille, lasten leivosleikkeihin tai mikseipä myös vaikkapa nuppineulatyynyksi. Pitäisköhän seuraavaksi virkata laskiaispulla?

Virkattu runebergintorttu

Lanka: Ruskeaa, punaista ja valkoista puuvillalankaa (valkoinen ja punainen lanka mielellään vähän ohuempaa mitä ruskea lanka). Virkkuukoukku: Langan ja käsialan mukaan. Lisäksi: Täytevanua, parsinneula.

Tee näin:  
Runko: Tee ruskealla langalla. 1.krs: Tee taikasilmukka ja silmukkaan 1 kjs + 8 ks, yhdistä renkaaksi ps:lla. 2. krs: Tee 1 kjs ja 2 ks jokaiseen s:aan, sulje kierros ps:lla (= 16 s). 3. krs: 1 kjs, *2 ks, 1 ks*, toista *-* koko kierros, tee loppuun 2 ks, sulje krs ps:lla (= 24 s). 4. krs: 1 kjs, *2 ks, 1 ks, 1 ks*, toista *-* koko kierros, tee loppuun 2 ks, sulje krs ps:lla (= 32 s). 5. krs: Tee 1 ks jokaiseen s:n takareunaan, toista koko krs. 6.–15. krs: Tee 1 ks jokaiseen s:aan. Katkaise lanka ja päättele.
Pohja: Tee ruskealla langalla kuten rungon 1.–4 krs. Katkaise lanka, jätä ompeluvaraa.
Hillo ja kuorrutus: Tee punaisella langala kuten rungon 1.–3 krs. Vaihda lanka valkoiseen ja toista rungon 4. krs. Katkaise lanka, jätä hiukan ompeluvaraa. Ompele tortun päälle.
Viimeistely: Ompele pohja rungon reunaan. Täytä vanulla. Päättele.

Malli suunniteltu Kauneimmat Käsityöt -lehdelle ja löytyy myös lehden Facebook-sivulta ja Instagramista.

DIY: Heijastimia osa 2/2: Heijastinmaali.

Edellisessä postauksessa esittelin viisi erilaista ideaa itse tehtävistä heijastimista. Nyt pesee lisää! Ja kun edellisen postauksen ideat olivat heijastinkankaasta niin nyt lähtee esittelyyn heijastinmaali.

Katso DIY: Heijastimia osa 1/2 -postaus tästä.

Valmistin heijastavan maalin avulla heijastavia ulkorannekoruja. Sekä idea että maali ovat edellisistä Oulun Kädentaitomessuista. Siellä oli yksi todella kiva nainen heijastinkoruineen. Sanoi, että oli tehnyt heijastavan maalin itse ja ettei sellaista myydä. Mutta kas mitä bongasinkaan ihan sattumalta yhdeltä askartelutarvikeosastolta? Heijastavaa maalia (toki erilaista varmasti mitä yrittäjän oma). Ostin sitä silloin kahta erilaista: oman maalin koville materiaaleille ja oman maalin tekstiileille.

// EDIT 3.2. // Yrittäjä, jonka kanssa juttelin messuilla on MaseDesign - suosittelen tutustumaan huikean hienoon tuotevalikoimaan. Heijastavat korvakorut ovat tosi hienot!

Eka maalaus oli pettymys. Sudin suoraan puuhelmen päälle ja eihän se siitä mihinkään heijastanut. Alle piti ensin maalata kaksi kerrosta harmaata akryylimaalia ja sen päälle kaksi kerrosta heijastavaa maalia. Oli aika työläs maalausprojekti, koska helmiä tarvitsi paljon ja helmet puolestaan tarvitsivat monta maalikertaa ja maalikerrat taas kuivumisaikaa kertojen välissä.

Maalasin kaksi ekaa helmeä käsissä pidellen ja tuumasin ettei siitä tule mitään. Pistin helmet puutikkuihin ja tikut laatikon väliin. Siinä niitä sitten pyörittelin ja maalasin kuin grillivartaita konsanaan.

Ja näin sitä sitten olisi tarkoitus pitää! Takin päälle. Sisälle vain tarpeeksi paksu kuminauha. Sen pitää löystää tarpeeksi, jotta koru on helppo pujottaa hihan päälle - mutta sen pitää olla myös napakka, jotta koru ei putoa käden liikkuessa.

Oikean rannekorun pituuden ja helmien määrän valitseminen vaati testailua monen eri takin kanssa, jotta tulisi mahdollisimman hyvä. Kumilangan päät lopuksi pujotin liimatun kiinnityssolmun vastakkaisille puolille. Liimasin myös päät helmien sisään, mutta nähtäväksi jää pysyykö päiden liimaus vai lähtevätkö jossain vaiheessa irvistämään esiin.

Heijastimiksi ei näitä tosiaan voi sanoa - heijastaviksi koruiksi kylläkin. Kyllä ne heijastaa, kun oikeanlainen valo tuikkasee oikeasta suunnasta. 

Osasta helmiä tein myös heijastavia laukkukoruja.Niissä on tosin vain kaksi heijastavaa helmeä.

Nämä menivät siis jouluna lahjoiksi läheisille. Toki jätin myös itselle käyttöön yhdet kumpaakin.