Halloween: Hämähäkkikorvakorut (+ ohje).

Hiphep, se kai on jotain halloweenin tapaista päällä. Tai ainakin pyhäinpäivänä tulevana viikonloppuna, jolloin edessä on halloweenilla höystetyt kemut. Pukukoodina mustaa ja valkoista halloweenin henkeen.

Ei mulla mitään halloweenia ole mihin pukeutua. Laittaisko kissakorvat päähän vai tekisikö jotain uutta? No tein uutta (mutta kierrättäen, kaikki osat korupiikkejä mukaan laskematta uusiokäytössä).

Hämähäkkikorvakorut! 

Jotta olisi ainakin jotain pientä teemaan sopivaa ekstraa pukukoodia kunnioittaen.

DIY: Hämähäkkikorvakorut

Tarvikkeet: Kaksi eri kokoista helmeä hämähäkin kehoksi, pieniä helmiä jaloiksi, ohutta metallilankaa, 2 kpl korupiikkiä, korvakorukoukut, tahtoessasi ketjua ja 2 kpl välirenkaita, pihdit ja leikkurit.

Tee näin: Pujota kaksi helmeä korupiikkiin, suurempi alas. Lyhennä piikkiä tarvittaessa. Jätä helmien väliin hiukkasen metallilangalle tilaa.

Ota pätkä metallilankaa ja pujota siihen yhden jalan verran pieniä helmiä (itse laitoin 7 helmeä per jalka). Pujota sama lanka ekaa lukuun ottamatta kaikkien helmien läpi. Kiristä lanka, helmet jäävät metallilangan keskipaikkaille.

Toista helmien lisäys niin, että saat neljä jalkaa "rinnakkain". On helpointa tehdä kaksi neljän jalan settiä kuin yksi kahdeksan jalan kokonaisuus.

Kiedo metallilankojen päät isojen helmien väliin. Pujota kerran jalkojen ympäri vastakkaisiin suuntiin niin jalat lukittuvat paikoilleen. Leikkaa päät lyhyeksi ja pujota tiukasti keskikohdan ympärille. Varmista, etteivät metallilankojen päät jää teräviksi piikeiksi esiin.

Tahtoessasi lisää ylös ohutta metalliketjua. Liitä ylös korvakorurenkaat. Taivuta hämiksen jalkoja auki.

Näistä tuli aika hauskat. Vähän creepyt, mutta toisaalta myös kimmeltävät tyylikkäästi. Vähän kuin keskenään taistelevat hämähäkit. Ei mene arjessa korviin, mutta josko uskaltaisi ripustaa korviin viikonloppuna. Pitää muistaa laittaa kutrit kiinni, etteivät hiukset tartu jalkoihin kiinni.

DIY: Lankakerä-avaimenperä (+ lankakeräkorvikset!).

Neuloin piikkiriikkisen avaimenperän. Se on minikokoinen lankakerä!

Eikö ole aika soma? Avaimenperä valmistuu nopeasti ja hyvin vähistä materiaaleista - kuvassa kaikki mitä lankakerän neulomiseen ja viimeistelyyn tarvitaan!

DIY: Neulottu lankakerä-avaimenperä 

Tarvikkeet: Pieni nöttönen ohutta lankaa, ohuet sukkapuikot (itse käytin kakkosia), parsinneula, sakset, pieni pallo vanua (tai lankoja, tilkkuja tms), pieni suikale keinonahkaa, ompeluneula ja -lankaa, korupihdit, avaimenperärengas, 2 kpl vahvoja välirenkaita, pieni pala lenkkiketjua.

Tee näin:

Neulo pieni pala ainaoikeaa tasona, noin 3 x 3,5–4 cm. Itsellä oli ohut lanka kaksinkerroin ja leveyttä 8 silmukkaa. Neulepalaa ei tarvitse päätellä, vedä silmukat neulalla päästä kasaan. Kiristä pääty umpeen. Neulaa takasivut yhteen. Työnnä vähän vanua sisään ja sulje toinen pää. Päättele.

Tee vyöte keinonahasta. Leikkaa pieni suikale nahkaa, sen verran et menee päistä vähän limittäin kerän ympärille. Kirjaile vaalealle, nurjalle puolelle vaikkapa nimesi tai ihan vaan tylsästi yarn niin kuin minä kirjailin. Ompele vyöte lankakerän ympärille. Suikaleen voi myös pikaliimata ympärille.

Pujota välirengas kerän päätyyn, ujuta rengas "syvältä" ja useiden lankojen ympäriltä, jotta ei heti petä ensimmäisestä kiskaisusta. Langalla voi myös vähän muutamin pistoin vahvistaa kiinnityskohtaa. Pujota ketju välirenkaiden väliin ja yhdistä toiseen päätyyn avaimenperärengas.

Idean lankakerä-avaimenperään sain näistä avaimenperääkin puolta pienimmistä lankakeräkorviksista! Ne ovat virkatut ja niissä on keinonahan sijaan paperivyöte. Vyöte on lopuksi liimalakattu, joten se kestää korvissa oikein hyvin (jos ei nyt ihan kaatosateeseen mene seisomaan), mutta avaimenperään voisi olla aika riittämätön.

Idean puolestaan näihin virkattuihin lankakeriin sain viime vuonna tekemistäni lankakeräkorviksista, jotka pujottelin ihan vain muovipillipalan ympärille. Niin ne ideat kiertävät kehää, tekniikka vain vaihtuu välillä.

Ks. tästä pujotetut minilankakeräkorvisten tutoriaali + postauksen lopussa on myös printattavat minilankavyötteet. Niitä voisi käyttää myös näihin virkattuihin korviksiin.

Ohje tosin virkattuihin keriin on tällä viikolla ilmestyneessä Kauneimmat Käsityöt -joulunumerossa 7/19 (ks. myös edellisen postauksen virkattu enkeli ja superhelppo nauhakuusi, jotka ovat myös mukana ko. nro:ssa).

Lehteen korvikset pääsivät koko sivun kokoisena kuvana, jolloin keristä tuli tuplakokoiset!

Virkattu enkeli ja superhelppo kuusi.

Se on kuulkaas kaksi kuukautta jouluun.

Kahdeksan viikkoa ja sitten pitäisi olla paketit kuusen alla, glögiä kupissa ja piparia suussa. Nyt on siis oikein hyvä aika tehdä tämän vuoden ensimmäinen joulupostaus! Tästä se lähtee, joulukässät!

Hommahan lähti tästä - jouluilin jo silloin, kun viimeisiä hellepäiviä vietettiin.

Ja lopputulosta näkee tästä! Kauneimmat Käsityöt -lehden joulunumero ilmestyi tänään! Pipariuunista ulos putkahti ja on painovalmis joulufiilistelyyn! Yli 50 mallia ja mukana on useampi meitsin kyhäämä jouluinen työ.

Eka valmistunut ja itselle mieleisin ohje lehdessä on tämä virkattu enkeli. Sillä on muhkea tukka ja seesteisen tyyni olo. Siivet kaartavat hiukan eri suuntiin ja ovat valmiina hentoon lepatukseen. Söpö pullea enkeli.

Enkeli virkataan viidessä osassa - vartalo, pää, kädet ja siivet.. Lopuksi pujotellaan hiukset. Se oli ihan lempparipuuhaa, koko virkkaustyön aikana odotin sitä hetke, kun pääsee lisäämään hiukset!

Kaveriksi enkelille tein kuusen.

Tämä virkattu kuusi on oikeastaan yhtä nauhaa (2,5 metriä pitkä nauha!) - ja se sopii tosi hyvin myös lapsille! Paksu koukku ja paksu lanka, sitten vain muutamaa pylväsyhdistelmää opettelemaan. Jos lapsi oppii nauhan virkkaamisen, osaa hän myös piilosilmukan, ketjusilmukan, puolipylvään ja pylvään - eli kaikki yleisimmät silmukat.

Lopuksi nauha teipataan tai liimataan pahvi- tai stryroxkartion ympärille. Helppoa kuin heinänteko. 

Ja jos kuusista puhutaan, on pakko esitellä myös tämä superhelppo neuletyö - sekin ajateltu aloittelevalle neulojalle. Se on maljakonsuojus, joka neulotaan putkena ja lopuksi päälle kirjaillaan kuusi isoin pistoin jämälangoista.

Tällaiset maljakonsuojukset ovat kyllä helppoja joulukodin yksityiskohtia. Suojus tuo pehmeyttä ja lämpöä ja siihen on helppo yhdistää muita koristeita asetelmaksi ilman, että kokonaisuus vie yhtään sen enempää tilaa tasolla kuin maljakko ilman suojusta joulun ulkopuolella. Ja mitä parasta, joulun jälkeen suojuksen voi taitella tosi pieneen tilaan. Jäljelle jää paljas maljakko, jolle voi tehdä vaikkapa kevääksi sitten ihan uudet vaatteet.

Ja lopuksi kurkistus kulisseista!

Harvemmin tulee näytettyä, mutta tältä se usein näyttää behind the scenes -näkökulmasta. Tässä vähän testasin miten ja missä kuvata enkeliä. Eka onneton kuvaussetting oli melkoinen viritelmä - kasasin sekä jakkaran että pienen pöydän sohvan divaanille. Siihen kirjoja ja puulevy päälle..Vähän hirvitti minä hetkenä koko rakennelma putoaa alas ja äidin tekemä keraaminen kannu menee rikki.

Spoiler!
No kaatu se. Kahdesti.
Mutta mitään ei menny rikki, huh.

Seuraa lisää virkkaus- ja neuleideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!

Mikromakramee-korvikset.

Olin viime viikolla yhden illan korukurssilla ja aiheena oli mikromakramekorut. Oli kiva ja inspiroiva intensiivikurssi, sillä olen aina halunnut oppia tekemään taidokkaita makrameekorvakoruja, mutta jotenkin se on ollut vain aikomus ja tahtotila.

Ja harmillisesti en voi sanoa tehneeni yllä olevan kuvan korvakoruja vaan kyseessä on kurssivetäjän omia taidonnäytteitä. Otin kuitenkin tuon violetin oman harjoitustyön malliksi.

Bongasin ihanat turkoosit kivet ja siihen mätsäävän turkoosin langan. Siitä se lähti, takkuilu. Purin kurssi-illan aikan työn kahdesti alkuun, koska aivokapasiteetti ei vain halunut toimia. Jotenkin aina vasen puoli oli todella vaikea tehdä. Ja sitten loppuikin aika kesken, en saanut korviksia valmiiksi.

Kotona kokeilin jatkaa solmeilua omaan tyyliin ja sitten hoksaisin sen: eikä! Olin ottanut alkuun hopeat välirenkaat ja koristeet ovat kullansävyiset. En tykkää sekoittaa eri sävyisiä korunosia samaan koruun. Joten purin koko työn, en ollut tyytyväinen siihen muutenkaan.

Uusintayritys: ilman mallia aloin solmeilemaan ihan jotain muuta. Alku näytti jännittävältä, mutta sitten katsoin myöhäisin silmin työtä ja mietin, että mitä se esittää? Lehteä? Musteläikkää? Ja sitten näin siinä vain epämuodostuneen luomen. Äh.

Purkuun. Onneksi solmut on aika helppo löysyttää ja vetää auki. Ja lankakin suoristuu helposti.

Kolmas kerta toden sanoo!

Vaihdoin alun välirenkaan isoksi renkaaksi ja palautin alkuperäisen pisaranmallisen vision mieleeni. Ihan simpelliä omaan tyyliin, ei mitään liian erikoista. Ja kärkeen turkoosit koriseet. Ei se kokonaisuus tarvitse monimutkaista makrameeta, jos huomio on kuitenkin noissa mukavasti kuultavissa helmikoristeissa.

Kurssi-iltana, kun luovutin jo mikromakrameen osalta, kokeilin ihan pikaseen kauan hitteinä olleita höyhenmakrameekorvakoruja. Kiire, kiire, kiire. Siinä ne sakset sivalsi ja sitten piti leikata sen mukaisesti. Aika pieneksi menivät. Kunnön töpöset. Fail.

Joten otin höyhenelleki revanssin kotona. Olen yrittänyt tehdä näitä pariin otteeseen ennenkin, mutta useimmiten on ollut joko materiaali tai tekniikka väärä. Mietinkin kerran, että miten voi olla yksinkertaisen makrameen toteuttaminen niin vaikeaa? Joko ei langan päät avaudu tai sitten koko työ jää ihan pluiruksi ja höyhen menee nostaessa kasaan. Mutta nyt tämä on ehkä parhaimmasta päästä. Eli harjoittelu auttaa tässäkin. Ja oikea lanka. Ja oikeaan muotoon leikkaaminen. Ja se auki harjaaminen.

Harjoitushöyhen on liian iso koruksi, mutta ripustin sen miniryijyyni. Sopivat hyvin yhteen.

Ks. ryijystä (ja kahdesta muusta yhden illan jämälankaryijystä) tästä postauksesta lisää.

DIY: Kirja-aiheinen lahja.

Kirjallisuuden kanssa työskentelevä ystäväni täytti vuosia ja siitähän se idea sitten lähti: kirja-aiheinen lahja!

Pistin pakettiin useamman osan, joista yhtä lukuun ottamatta (pieni mindfulness-kirjanen) kaikki oli itse tehtyä.

Idea lähti exlibris-merkeistä (ks. myöhemmin niistä lisää) ja bongaamastani mindfulness-kirjasesta. Siihen pohjalle lähdin rakentamaan teemalahjaa.

Askartelin vanhan kirjan sivusta ja ruusukultaisesta kontaktimuovista kirjanmerkin. Vähän tussia päälle, kontaktointi ja tasseli koristeeksi. Kirjanmerkin lisäksi ompelin helpon ja kätevän kynätaskun korkkikankaasta (alla keinonahkaa vahvikkeena). Siinä on kuminauhaa ja se käy useimpien muistikirjojen ja vihkojen kanteen.

Sitten tein myös muistivihon. Siitä tuli aika hieno, korkkikontakti ja ruusukultainen kontakti ovat yhdistelmänä sekä luonnonläheinen että moderni.

Ks. ideaa ja mallia DIY-vihkoon esimerkiksi tästä postauksestani, jossa tein vanhasta muistikirjasta ohkaisia uusia muistivihkoja. Tähän vihkoon tosin en käyttänyt valmiita muistikirjan niteitä, vaan leikkasin ja taittelin paperit itse nipuiksi, jotka ompelin keskitaitteesta ja sitten selkämyksestä yhteen.

Ja ne exlibris-merkit!

Exlibris on siis kirjan ensiölehdelle liimattava kirjanomistajamerkki. Yleensä niissä on omistajalle kuuluvaa symboliikkaa, mutta minä käytin kuvana omistajaa itseään. Valitsin siis ystävästäni hyvän kuvan, muokkasin sitä ja tulostin tarra-arkille.

Eka tulostus meni vähän päin peetä. Tuli pieniä postimerkkejä, mutta toinen arkki oli jo hyvässä koossa. Tarra-arkeista taustapaperin irrottaminen tuottaa ärräpäitä, joten leikkasin isot tarrat niin, että ne saa helposti käyttöön. Pienet leikkasin sellaisenaan, ystävä saa päättää jaksaako käyttää.

Olen myös kerran aiemmin tehnyt pariskunnalle exlibris-merkit lahjaksi, ks. niistä postaus tästä.

Ja sitten, kun olin jo kaikki ideat pistänyt pakettiin, unohdin sen yhden idean: hiuspimpulapompula sentään! Rusettihiuslenkki piti tehdä, jotta "pysyy hiukset lukiessa poissa silmiltä".

Käyttämätön hiuslenkki ja polyesterikangasta, siitä tuli rusettihiuslenkki!

Tämä onnistuu myös ilman ompelukonetta, koska polyesterikankaan reunat voi sulattaa sytkärillä siistiksi.

Rusetin voi myös avata, jolloin nauhoja voi pitää myös vapaina hulmuamassa. Tai ne voi kietoa hiuslenkin ympärille. Tai vaikkapa letittää hiuspalmikkoon. Monta mahdollisuutta!

Hiuslenkki kun jäi paketista ulos, ompelin sille kirjansivusta oman taskun. Samaan henkeen käytin askarteluista jääviä korkki- ja kontakijämäpaloja korttiin. Se antoi jo kivasti viitettä mitä paketin sisällä on!

Mekosta tulikin takki.

Hetken inspiraatiosta tartuin alkusyksyllä Eurokankaasta ostamaani neulokseen. "Nyt ompelen tästä syysmekon!" ajattelin. Sakset käteen ja mittanauha toiseen - ja tuumasta toimeen.

Ja sitten se tuumaus törmähti päin seinää.
Ei kerkkkele. Leikkasin väärin. Ja mittasinkin pieleen.

Tunnetteko tuon hetken, kun tajuaa mokanneensa ja vaan pysähtyy ajatukseen: menikö kangas ihan piloille?

Ei auttanut kuin vaihtaa suunnitelmaa.

Ei tullut syystunikaa, tulikin takki!

Olen aika tyytyväinen, että sain edes jotain aikaiseksi, vaikka ompelussa meni niin monta kertaa niin moni asia pieleen.

Ensin leikkasin väärin. Sitten tajusin, että mitatkin meni huti. Sitten kun sain tehtyä edelliset vaiheet uusiksi ja toivon liekin syttyi: tulisiko tästä sittenkin jotain? Niin sittenhän ompelin saumat nurin. Enkä vain yhdesti, eikä kahdesti, vaan jopa KOLMESTI. En edes ymmärrä miten niin toheloin, kun vielä oikein tuplatarkistin, oikeat puolet vastakkain - ja silti, silti! Se meni nurin. Kolmesti! (Kehtaako ees myöntää? No kehtaa, koska kaikilla on joskus ompelun brain fart -päivä.)

Loppujen lopuksi sinnikkyys tuotti tulosta! Olisin hyvin voinut heittää kangasretaleet ikuisuuskasan ongelmaksi, mutta sen sijaan en luovuttanut, vaan korjasin virheeni. (On muuten aika aivosta ratkoa saumurin saumaa kolmesti auki.)

Virheiden vuoksi neuletakkia piti vähän palastella. Siinä ei ole ollenkaan sivusaumoja ja hiat ovat lähes suoria kappaleita hiukan pudonnetuin olkasaumoin. Kuvassa vaalennettu alue, jossa olisi suoran mekon/tunikan etusivukappale - ihan vain muodon hahmottamisen avuksi.

Eteen piti lisätä kaitaleet lisäleveydeksi. Ylimääräiset saumat aluksi vähän häiritsivät, mutta oikeastaan ne tuovat ihan kivan yksityiskohdan ja vähän ryhtiä kokonaisuuteen.

Kun sivusaumoja ei ole, hihakappaleiden ompelun kanssa piti vähän kikkailla ja ommel jatkuu vähän kainalosta alaspäin, mutta se uppoaa tosi hyvin kankaaseen. Ei juuri näy, eihän? Käytössä tietyssä valossa näkyy, mutta harvoinpa sitä kainaloitaan löyhyttelee niin, että apusaumat näkyisivät. 

Ei tullut sitä mitä piti, mutta tuli ihan jotain muuta. Olen pitänyt tätä nyt pari päivää putkeen ja miettinyt, että olipa aika kiva, että mokailusta syntyikin jotain mitä ei tiennyt kaipaavansa.

Alla on muuten myös itse kaavailtu ja ommeltu mekko, siitä postaus tässä. Ompelin taskullisen mekkosen jo vuonna 2016 ja edelleen on käytössä. Ei tullut kerttisvaatetta, vaan kestolemppari!

Yrttivoiteita tekemässä.

Olin viikolla paikallisen opiston järjestämällä yrittivoidekurssilla. Olipas jännittävää! (Ja mainittakoon muuten heti alkuun, tämä ei ole mainos, vaan ihan omalla kustannuksellani kurssilla olin.)

Se oli yhden illan pikakurssi, vähän kuin alkeet tee-se-itse-luonnollisten ihovoiteiden tekemisestä. Etukäteen jopa vähän jännitti. Opinko mitään? Meneekö ohi hilseen? Hurahdanko ihan täysin? Alanko nyt sitten tekemään ihovoiteet itse? 

Oli ihanaa oppia jotain ihan uutta. Ja yllättävän helppoakin se oli. Ensin tuntui, etten tajunut ohjeistuksesta yhtään mitään, mutta kyllä se siitä lähti selkiytymään.

Saimme listalta valita mitkä voiteet ja yrtit kiinnostelivat eniten ja sitten lähdettiin niitä pienissä ryhmissä toteuttamaan. Mun ryhmä päätyi ruusunjuurihuulivoiteeseen, pihkavoiteeseen ja kahteen kukkaisvoiteeseen, joista toiseen tuli kehäkukkaa ja toiseen lisäksi mesiangervoa. Myös muita eroavaisuuksia oli ainesosalistoilla. Oli mielenkiintoista nähdä miten erot vaikuttivat koostumuksiin.

Ja loppujen lopuksi hommahan oli aika simppeliä.

Vastaavia tehdään varmasti monella eri tavoin, mutta kurssilla tehtiin näin: kuivattuja yrttejä lillutettiin matalalla lämpötilalla rypsiöljyssä. Kuvissa kehäkukkaa ja toisessa ruusunjuurta. Sitten mittailtiin vaa'alla kaikki muut tarvittavat ainekset joko kulhoon tai erillisiin kuppeihin. Mehiläisvaha sulatettiin (näytti ihan leivontavoilta!) ja sitten, kun yrttiöljy oli valmis, se siivilöitiin ja kaikki sekoitettiin yhteen. Sitten oli se vaikein osuus: lämpimän litkun tähtääminen purkkeihin.

Ja niistä tuli niin jännittäviä! Ensin kaikki näytti ihan samalta, mutta koostumukset ovat ihan erit. Yksi on ihan todella pehmeää, toinen taas melko kovaa. Taaimmainen on keltaisinta - kurssiopekin ihmetteli, miten saatiin siihen niin hyvän keltainen sävy.

Kukkaistuoksua ei juurikaan voiteissa saa säilymään, mutta ainakin pihkatuoksu tuoksuu huumaavan hyvältä, sellaiselta kunnon mökkisaunalta. Sitä tekee mieli nuuhkutella ihan vaikka huvikseen.

Kotona hommaksi jäi etikeittien laittamien. Rumat pikamaalarinteippimerkinnät veks, tilalle kivat washiteipit. Koristeteipit ovat tällaisissa purkeissa hyviä, ne eivät jätä rumia liimoja jälkeensä.

Sitten sijoittelin voiteita huoneenlämpöön ja jääkaappiin. Kurssiopen vinkistä näin eka kertalaisena on hyvä laittaa samoja voiteita eri paikkoihin säilytykseen. Yksi lämpimään, toinen viileään. Toinen pidetään kiinni, toista availlaan (hapettuu). Toista sormella käyttäen, toista spatulalla ottaen. Siinä oppii tunnistamaan meneekö joku huonoksi toista nopeammin.

Kurssiope oli ihana ja yllätti: valmiiden voiteiden mukaan sai myös kuivia yrttejä mukaansa! Oli kai kertynyt ylimäärästä. Näytti siltä, että olisin tuonut kotiin roskapusseja, mutta sisällä olikin kehäkukkaa, mesiangervoa, koivua ja väinönputkea. Ihan loistojuttu tällaiselle, jolla ei ole omaa pihaa ja puutarhaa, josta käydä nappaamassa omat yrttivoide-ainekset talteen.

Kotona vaihdoin muovipussit ohjeistuksen mukaisesti paperipusseihin (säilyvät paremmin) ja koska etenkin kehäkukkapussin pohjalla oli paljon kukkasilppua, päätin hyödyntää kaiken mitä irtosi - olihan kurssiope vaivalla keränyt ja kuivanut kukat, joten mitään ei heitetä pois!

Ompelin pellavasta perinteisiä pussukoita ja lusikoin kukkasilput pussukoihin. Nauhoin kiinni ja valmista!

Ripottelin klassisia tuoksupussukoita liinavaatteiden ja urheiluvaatteiden lomaan. Huumaava kukkaistuoksu tunkkaiset hajut karkottakoon!

Nyt sitten vain voiteita kunnolla käytössä testailemaan ja sitten vielä lisää uutta oppimaan. Tästähän voisi hyvinkin alkaa uusi harrastus. Kivaa oppia jotain ihan uutta. Ja vielä on paljon opittavaa.

Jos siellä on joku myös yrttivoiteita itse tehnyt niin saa jakaa parhaat vinkkinsä!

Näy pimeässä! (DIY: Reppuheijastin)

Eilinen inspiroi. Lokakuun ensimmäinen, todellinen syyspäivä - ja valtakunnallinen heijastinpäivä.

Oli viimein aika ottaa heijastimet esiin. Ostetut, saadut, tehdyt. On niitä jonkinlainen kasa. Olen sitä mieltä, että heijastimia ja heijastavia asioita ei syyspimeydessä voi olla liikaa. Heijastin takissa, laukussa ja housun taskussa. Siihen vielä aina pyörän valo tai sitten se paras: kävelevä pieni valoheijastin. Kun on pieni ja musta koira, on oltava todella näkyvä vilkkuvalo, jotta että edes itse näkee oman koiransa.

Jossain asioissa vähemmän on enemmän, mutta heijastimissa enemmän on parempi.

Ja mutta avot, nyt on myös heijastin repussa!

Tämä on uusin tulokas. Sekä reppu että heijastin. Ostin uuden läppärirepun työkoneen raahaamiseen ja havahduin nyt, että siinähän on yksi puute: ei heijastimen heijastinta (no harvemminhan sitä selässä tarvitsee ollakaan, mutta ei siitä haittaakaan ole).

Ompelin simppelin reppuheijastimen. Ei roikkuvaa, ettei ole tiellä. Ei mitään mikä jättäisi reppuun jälkeä. Ei mitään kiinteää, jotta heijastimen saa pois valoisaan aikaan. Aina plussaa, jos kesällä ei turhia heijastimia, jotka voisivat tuikata auringossa silmään.

DIY: Reppuheijastin

Tarvikkeet: Heijastavaa kangasta, pala tarranauhaa, ompeluvermeet.

Tämä on superhelppo ja nopea! Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan simppelimmisti näin: Leikkaa suikale, ompele päihin tarranauhasuikale. Sujauta reppuun.

Ja jos haluaa lisätyötä helppouteen niin kirjailee heijastimeen jotain kivaa. Itse eka meinasin jotain fiiniä sanahelinää englanniksi, mutta päädyinkin ihan suomeen. Ja ei skarppia tyyliä, vaan koukeroa. Ja pinkkinä vielä! Ensin meinasin laittaa huutaen, mutta vaihdoinkin pehmeyteen ja lisäsin huutomerkin sijaan sydämen.

Käyttö näin: Sujauta reppuremmin tai vaikkapa olkalaukun hihnan ympärille, käännä tarranauha puoli laukkuun/reppuun päin, jolloin ommelpuoli jää piiloon ja heijastin näyttää siistimmältä - eikä myöskään aukea lennosta, jos vähän ottaa osumaa johonkin.

Tässä joitakin käytössä olevia käsin tehtyjä heijastimia. Kissa ja pupu ovat ostettuja (minka.fi), mutta muut on omista kätösistä. On rusettirintakorua, Stormtrooperia (tehty miehelle), heijastavaa rannekorua, hapsua ja origamilintua. Jokaiseen takkiin ja käyttöveskaan omansa niin pysyy ainakin näkyvissä.

Ks. Stormtrooper + lumitähti- ja käsivarsiheijastimet  (lahjoiksi tehdyt)
Ks. postaus heijastinmaalista ja heijastavista rannekoruista.
Ks. 10 ideaa: DIY-heijastimia