DIY: Virkattu minilepakko (+ ohje).

Hyvää pyhäinpäivää ystävät hyvät!

Lokakuun viimeisiä vietetään ja vaikka halloween ei ole mikään iso asia minulle, tulipas aamulla lenkillä mieleen jostain kummasta et virkkaisiko lepakon? Et jos ihan pikkuriikkisen? Vähän kuin keväällä mininalle, muistatteko? // Katso tästä virkattu mininalle ja sen ohje!

Joten siitä se ajatus sitten lähti, ihan huvikseen. 

DIY: Virkattu lepakko

Tarvikkeita ei tarvitse kummempia, vähän lankaa, pikkuriikkinen pala nahkaa ja hiukan kärsivällisyyttä. Langaksi käy mikä vain tiukkakierteinen ohut virkkauslanka, itsellä oli Perfect Crochet Maxi. Koukuksi suosittelen mahdollisimman pientä, että tulee napakoita silmukoita, käsialan mukaan 0.75-1.50 voisi olla hyvä. Itsellä oli 0.60, joka oli jo pikkuriikkisen liian pieni lankaan nähden.

Lepakko virkataan kahdessa osassa, sitten lisätään höysteet eli siivet ja jalat. Tehdään korvat ja kirjotaan silmät.

HELPPO OHJE:

Pää: 1. krs: Tee taikasilmukkaan 8+1 ks, sulje ps:lla. 2. krs: 2 ks jokaiseen s:aan, sulje ps:lla (= 16). 3. krs: *1 ks,  2 ks samaan s:aan*, toista *-* koko krs, sulje ps:lla (= 24). 4.-6. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. 7. krs: *2 ks, 2 s yhteen ks:lla*, toista *-* koko krs, sulje ps:lla (= 18). 8. krs: *1 ks, 2 s yhteen ks:lla*, toista *-* koko krs, sulje ps:lla (= 12). 9. krs: *2 s yhteen ks:lla*, toista *-* koko krs, sulje ps:lla (= 6). Katkaise lanka, mutta älä kuro aukkoa umpeen. Työnnä mustaa lankaa (tai vanua, joka valkoisena saattaa näkyä läpi, musta jämävillalanka ei näy) esimerkiksi kynän avulla päähän. Ei tarvitse täyttää ihan täyteen.

Vartalo: Virkkaa 15 kjs, sulje ketju ps:lla lenkiksi. 1.-3. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, sulje krs ps:lla (= 15). 4. krs: *1 ks,  2 s yhteen ks:lla*, toista *-* koko krs, sulje ps:lla (= 10). 5.-6. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, sulje krs ps:lla (= 10). Katkaise lanka, jätä noin 20 cm langanpää. 

Ompele vartalon kapea pää päähän kiinni. Täytä vartalo ja ompele alasauma löyhästi kiinni. Leikkaa nahasta kaksi pientä suikaletta (ei tarvitse olla noin pitkiä mitä kuvassa), taita keskeltä ja ompele alasaumaan pieniksi lenkeiksi. 

Ohje jatkuu alla.

Sitten viimeistely!

Leikkaa nahasta kaksi siipikappaletta (tai voisi olla yksi yhtenäinenkin) ja ompele siivet keskelle taakse kiinni. Kirjo silmät valkoisella virkkauslangalla tai kirjontalangalla. Vedä samalla silmien kohdalta vähän "lyttyyn" niin saat kasvoille muotoa. Tai jätä pää täysin palloksi, your choice.

Lopuksi lisätään korvat. Ne virkataan suoraan päähän niin ei tarvitse ommella pikkukappaleita. Koukkaa lanka oikean korvan ulkolaidan kohdalle ja tee 4 kjs (jätä alkuun pieni langanpää, josta voit kiristää alun). Tee koukusta laskien kolmenteen s:aan 1 ks (= nirkko) ja sitä seuraavaan 1 puolipylväs. Tee vielä lopuksi kjs-alun viereen 1 ks. Ensimmäinen korvannipukka on valmis. Katkaise lanka, jätä sen verran lankaa että saat virkattua toisen korvan. Vedä lanka vasemman korvan sisälaidan kohdalle ja toista virkkaus. Päättele langanpäät pään sisään.

Valmista!

Siinä se on, minilepakko!

Ja se on soma, se riippuu ylösalaisin. Siitä piti tulla nukkuva, mutta silmistä tulikin oikukkaat ja sehän virkeä ja veikeä otus!

Että sellainen pieni öttiäinen. Eihän tällä mitään käytännöllistä funktiota ole, mutta olen aina pitänyt pienestä ja söpöstä. Jos se tuottaa tehdessä iloa niin mikseipä? Toivottavasti minilepakko ilahduttaa ja söpöstyttää myös sinua.

Ja sanoinko, ettei minilepakolla ole mitään virkaa?

No voishan sen vaikka halutessaan ripustaa kaulaketjuun, hah! Että pyhäinpäiviä sinne vain!

Kortteja veteraaneille.

Törmäsin korttikampanjaan, johon lähetetyt kortit lähetetään eteenpäin itsenäisyyspäiväksi veteraaneille ja sotiemme naisille. Ihanaa, miksi en ole aiemmin hoksannut tätä kampanjaa?

Suora lainaus postin sivulta: Posti ja veteraaniliitot järjestävät jo kuudetta kertaa korttikampanjan, jonka tarkoituksena on tuoda helpotusta sotiemme miesten ja -naisten yksinäisyyteen, iloa itsenäisyyspäivään ja lämmintä mieltä joulun odotukseen. Lue lisää tästä.

Koska tein jo tälle vuodelle 50 korttia paikallisten ikääntyneiden jouluiloksi (ks. postaus), ensin hylkäsin veteraanikorttikeräyksen. Mutta sitten huomasinkin etsiväni korttimateriaaleja liimapuikko kädessä.

Ja lopputulos on tässä!

Yksinkertaista ja perinteistä.

Kuviopaperin päällä mitäs muutakaan kuin siniristilippumme ja kuusi. Kortit ovat muuten ihan samanlaisia, alla oleva kuviopaperi vain vaihtuu. Mielestäni mustavalkoiset kuviopaperit tuovat kokonaisuuteen ripauksen modernisuutta.

Ja materiaalit tietenkin kierrättäen:

- kuviopaperit osittain väritetystä aikuisten värityskirjasta, jota en enää värittele

- tussatut liput jämäpapereille paperinkeräyslaatikostamme

- lipun jalka eli suikale folioteippiä oli jämäpala askartelulootasta

- huovat (kuusi ja valkoinen "hankipala")

- kivijalka eli harmaa alue on jämää merinokankaan ompelusta (kiitos lukija, joka kommentoit, että jämät voisi käyttää korttiaskartelussa!)

- rusetit solmittu jämänauhoista, joiden pituus ei juuri olisi muuhun riittänytkään

Jokainen kortti sain runon ja kirjemäisen tervehdyksen.

Oli vaikea kirjottaa korttiin ajatuksia, kun tilaa oli rajallisesti ja ei voi tietää saako kortin veteraani, lotta tai joku muu sodan sankaritar? Eturintamalla kulkenut, poteroissa kärsinyt, sotasairaalassa virunut, kaverinsa menettänyt? Muisteleeko sotaa urheudella ja isänmaallisella ylpeydellä vai onko jo kauan halunnut unohtaa sodan kauheudet? Ei voi tietää.

Siksi kirjotin vaihtelevin sanoin ja melko neutraalisti. Kiitin maamme uudelleenrakentamisesta. Kerroin, että olen aina ollut ylpeä suomalaisuudestani ja ilman heitä olisin syntynyt maahan ihan toisenlaiseen. Kerroin toivovani, että saaja voi hyvin ja että hän voi katsoa elämäänsä hymyillen, onhan takana on jo pitkä tie. Kirjoitin, että erityisesti tämä voisi on ollut kaikille raskas ja että maamme tarvitsee jälleen sisua ja ponnistuksia (taloudellisia, ei vertausta, että korona-aika olisi kuin sota-aika, ei tietenkään) ja että kaikesta koronasta huolimatta halusin toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää ja oikein hyvää joulun odotusta.

Nämä kortit oli kiva kirjoittaa, koska niihin sai hitusen enemmän henkilökohtaisuutta mukaan. Laitoin tervehdyksen Oulusta ja allekirjoitin kortit etunimelläni. Ikääntyneille viime vuonna ja tulevana jouluna menevät tekemäni kortit ovat vain "tuntemattomalta", ei nimeä, ei paikkakuntaa.

Jokaisessa kortissa on myös runo. Riimittelin sen itse pikaisesti. Ei mikään runosuonen ykkönen, mutta joku sanoikin Facebookissa korttien askarteluryhmässä, että sanomaltaan yksinkertaisempi on parempi, koska ei koskaan tiedä missä kunnossa se kortin saaja on. Turhaan sitä liian syvällistä runoa rustaa, jos saaja lähestyy 100-vuotista taivalta ja ehkä hoksottimet eivät ole enää niin virkeät.

Joten tässä yksinkertainen kiitosruno veteraanille tai sotiemme naiselle:

Ilman teitä
olisi arkipäivä kuudes joulukuuta
Ilman teitä
puhuisimme kieltä jotain muuta
Ilman teitä
lipussamme olisi värit toiset
Ilman teitä
emme olisi me, suomalaiset

Saa tarpeeseen lainata kunhan ei ota runoa omaan nimiinsä.

Haastan myös sinut osallistumaan korttikampanjaan!

Aikaa on 12. marraskuuta asti. Voit osallistua vaikka yhdellä kortilla tai sitten kymmenellä. Yksittäinen kortti menee yhdellä postimerkillä keräykseen, isoon kuoreen menee nippu kortteja kahdella merkillä. Kortit voivat olla myös ostettuja, ei tarvitse olla itse tehtyjä ellei niin tahdo. Ks. ohjeet postitukseen tästä.

Toivon, että nämä tuovat iloa saajilleen. Ainakin ne toivat minulle iloa ja paljon kiitollisia ajatuksia. 

Yhden illan neulotut ja virkatut kukkarot

Tulikin pieni blogitauko. Oli pakko ottaa irtiotto koko läppäristä, kun ruutuaika ja läppärillä istuminen tuntui vetävän niin ison lohkon ajastani. Nyt taas bloginkin päivittäminen maittaa! Mutta koska uutta esiteltävää käsityötäkään ei pikkutauon aikana syntynyt, otetaan kokoelma pienistä kukkaroista.

Varmaan moni lähestyy ajatuksillaan jo mitä käsityötä sitä kellekin keksisi tänä vuonna. Varmaan on moni jo toteuttanutkin jotain! Tässä neljä (+ ekstra!) pientä kukkaroa - koska niitähän ei voi naisoletetuilla ihmisillä olla liikaa (vai voiko olla mahdollista, että olisi joku määrä liikaa?), joten tässä tulee:

4 x DIY: Yhden illan kukkarot

Kukkarot valmistetaan virkaten ja/tai neuloen. Neljä helppoa ohjetta, jossa kussakin on joku pieni jippo, ehkä jollekin uusi pieni tekniikkakin.

1/4 x DIY: Virkattu clutch

Helppo pikkulaukku tai kukkaro nahkaläpällä ja koristehapsulla on hauska ilmestys. 

Lanka: Aito Muurarin käsityölankaa*

Virkkuukoukku: 1,75–2 mm tai käsialan mukaan

Muut tarvikkeet: Nahkaa, isoreikäinen helmi, tarranauhaa tai magneettilukko, parsinneula, kontaktiliimaa

Tee näin: Virkkaa edestakaisin kerroksina 28 kiinteää silmukkaa 40 kerrosta tai kunnes työn kaksinkertainen syvyys on sopiva. Älä päättele vielä lankaa. Leikkaa laukun leveyden mukaan kolmionmuotoinen läppä. Pistä paksulla naulalla tai naskalilla 0,5–1 cm välein reikiä nahkakolmion suoraa reunaa pitkin. Aseta nahkakolmio laukun reunaa vasten ja virkkaa kiinni kiinteillä silmukoilla. Tee tarvittaessa useampi silmukka yhteen reikään. Päättele lanka. Taita laukku kaksinkerroin oikeat puolet vastakkain ja parsi sivut yhteen. Käännä laukku oikein päin. Ompele tarranauhakappaleet tai magneettilukko kiinnitysmekanismiksi. Vinkki! Jos et halua ompeleita läpän läpi, kiinnitä vastakappale ensin nahkatilkkuun ja liimaa tilkku kontakti- tai pikaliimalla läpän sisäpuolelle. 

Viimeistely: Kiedo lankaa sormien ympäri ja sido keskeltä kiinni. Pujota keskikohta helmen läpi ja ompele tiukasti läpän kärkeen kiinni. Kiinnitä helmi paikalleen tipalla liimaa. Leikkaa ja siisti lankahapsun päät.

*Clutch on virkattu käsitöihin tarkoitetusta muurarinlangasta, mutta koska sitä on ilmeisesti nykyisin erittäin huonosti saatavilla niin sen voi myös vaihtaa vaikkapa merseroituun puuvillaan, jossa on vähän muurarinlangalle tyypillistä kiiltoa pinnassa.

2/4 x DIY: Virkattu kansipenaali

Kapea penaali lukukirjan tai kalenterin kannessa pitää kynät mukana. Sisään sujahtavat myös myös virkkuukoukut. Kätevän kansipenaalin kokoa on helppo räätälöidä mieleiseksi. 

Työ aloitetaan vetoketjusta ja siihen vain virkataan kiinteitä silmukoita - ihanan helppoa! Penaaliin ei siis tarvitse ommellen kiinnittää vetoketjua, vaan koko homma hoituu virkkaamalla.

Lanka: Mitä vain puuvillalankaa, esim. Hjertegarn Bom-Mix (50 % puuvilla, 50 % akryyli, 50 g = 110 m)

Virkkuukoukku: Langan ja käsialan mukaan

Koko: 7 x 16 cm. Pituus on helposti säädettävissä, virkkaa vain pidempään vetoketjuun enemmän silmukoita.
Muut tarvikkeet: Vetoketju (esim. 18 cm), leveää kuminauhaa

Tee näin: *Virkkaa suoraan vetoketjun laitaan (vetoketjun oikealle puolelle) 37 ks, päähän 3 kiinteää ketjusilmukkaa vetoketjun päälle* ja jatka toiselle vetoketjun puolelle. Toista *-*. Yhdistä krs ps:lla. Virkkaa 30 krs 1 ks jokaiseen s:aan. Aseta reuna vetoketjun toista reunaa vasten (vetoketjun oikea puoli) ja virkkaa tai ompele laidat yhteen. Katkaise lanka. Halutessasi kirjo tai virkkaa työn päälle koristeluita.

Viimeistely: Aseta vetoketju keskelle ja ompele päät yhteen (työn nurjalta puolelta). Muista avata vetoketju, jotta voit kääntää työn oikeinpäin. Ompele kuminauha penaalin päihin kiinni. Mittaa kuminauha käyttämäsi kirjan tai vihon kanteen sopivan mittaiseksi.

3/4 x DIY: Virkattu laukkukukkaro

Pienenpieni kukkaro on täynnä kukkaraitoja ja tähtisilmukoita - jotka näyttävät nekin pieniltä kukkasilta! Kukkaro virkataan yhtenä osana, mutta kahdessa "erässä", ensin pohjana taustalla on tähtisilmukoita ja eteen tulee tulppaanipenkki – vai olisiko se ruusuraita? Kukat muodostuvat erilaisista yhdistelmistä pylväitä ja ketjusilmukoita.

Lanka: Puuvillajämälankaa kolmessa sävyssä. 

Virkkuukoukku:  Langan ja käsialan mukaan

Koko: Noin 9 x 7 cm
Muut tarvikkeet: Nappi

Virkkauksesta: Yksi tähtisilmukka muodostuu kahdesta kerroksesta, ensin tehdään langankiertoja kaarevaan muotoon ja nurjalle virkataan puolipylväitä. Tee kukka kuten klusteri: Virkkaa samaan s:aan pylväitä, mutta jätä viimeinen langanveto kierroksi koukulle. Tee tässä työssä neljä pylvästä samaan s:aan. Langankiertoja on koukulla viisi. Vedä lanka kaikkien kiertojen läpi. 

Tee näin: Virkkaa 27 kjs. 1. krs: Ota langankierto koukusta toiseen s:aan laskien 5 kertaa. Koukulla on yhteensä 6 langankiertoa. Vedä lanka kiertojen läpi. Tee 1 kjs. *Ota ensimmäinen langankierto juuri tehdystä kjs:sta, toinen kjs:n alta, kolmas nurkasta kjs-ketjusta, neljäs ja viides kjs-nauhasta. Vedä lanka kiertojen läpi ja tee 1 kjs*. Toista *-* koko krs. Käänny. 2. krs: 3 kjs ja samaan 1 puolip. *Tee 2 puolip jokaiseen ”kjs-aukkoon”*. Toista *-* koko krs. Tee loppuun viimeiseen s:aan 1 puolip. 3.–12. krs: Toista 1.–2. krs. viisi kertaa. Parittomien krs:n alussa tehdään 3 kjs ja aloitetaan kuten 1. krs, 2 ensimmäistä langankiertoa otetaan kjs-ketjusta. 13. krs: 1 ks jokaiseen (korvaa ensimmäinen ks 2 kjs:llä).  Nyt kukkaron "tausta" on valmis ja näyttää tältä (ks. kuva alla). Vaihda lanka ja aloita eteentulevat kukkakerrokset. 

Ohje jatkuu alla.

Ohje jatkuu:

14. krs: 3 kjs, jätä 2 s väliin, *tee samaan s:aan 1 p, 1 kjs ja 1 p, jätä 2 s väliin*. Toista *-* koko krs. Kun 3 s on jäljellä, jätä 2 s väliin ja tee loppuun 1 p. Vaihda väriä. 15. krs: 4 kjs,*tee kjs-kaareen kukka, 2 kjs*. Toista *-* koko krs. Tee loppuun viimeisen kukan jälkeen 1 kjs, 1 p. Vaihda väriä. 16. krs: Tee alkuun 3 kjs, 2 ks. Tee jokaisen kukan kärkeen 1 ks ja kärkien väliin 2 ks. Tee loppuun 3 ks. 17.–20. krs: Toista 3.–6. krs. Katkaise lanka. Päättele langanpäät. Taita työ kahtia oikeat puolet vastakkain ja ompele sivut yhteen. Käännä oikeinpäin.

Läppä: 1. krs: Virkkaa kukkaron 1. krs:n reunaan 19 ks. 2.–4. krs: Virkkaa 1 ks jokaiseen s:aan, jätä viimeinen s virkkaamatta. 5. krs: Tee 1 kjs, 4 ks, 4 kjs, jätä 4 s väliin, 5 ks. 6. krs: Tee 10 ks. Katkaise lanka.

Viimeistely: Virkkaa kukkaron suun ja läpän ympärille kiinteistä silmukoita. Virkkaa lopuksi laitaan noin 80 kjs-ketju lenkiksi. Ompele nappi paikoilleen.

Ks. Virkatun kukkaron alkuperäinen postaus tästä.

4/4 x DIY: Neulottu KUKKAro

Tämä on todella kukallinen KUKKAro! Neulottu pussukka on monikäyttöinen ja se yhdistää yhteen työhön venäläisiä pitsikukkia* ja kirjoneulottuja orvokkeja! 

Lanka: Puuvillalankaa; tässä pussukassa käytetty Mistral Cewec ja Schachenmayr Catania Glamour

Sukka- tai pyöröpuikot: Langan ja käsialan mukaan

Koko: 16 x 12 cm; koko muokattavissa valitun langan mukaan
Muut tarvikkeet: Vetoketju, vuorikangasta

*Venäläinen pitsikukka: Kukkaraita, joka muodostuu keskeltä yhteen kieputetuista pidennetyistä silmukoista. Ensin neulotaan langankiertoja puikolle, seuraavalla kerroksella ne vapautetaan pidennetyiksi silmukoiksi, jotka kieputetaan langalla keskeltä yhteen.

Ohje alla.

Aloita kukkaro pohjasta suljettuna neuleena.

Tee näin: Luo 72 s. 1.–2. krs: Neulo kaikki s:t oikein suljettuna neuleena. 3–13. krs: Toista mallikertaa (ks. kuvio alla) kahdella värillä. 14.–16. krs: Neulo kaikki s:t oikein. 

Ohje jatkuu alla.

Ohje jatkuu:

17. krs: *1 o, tuo puikko silmukan läpi kuin tekisit nurjaa silmukkaa ja kierrä lanka oikean puikon ympäri (etukautta) kolme kertaa ja vie puikko silmukan läpi. Oikealle puikolle jää kolme langankiertoa. Toista langankierto puikoille yhteensä 5 kertaa*. Toista *-* koko krs. 18. krs: Pidä lanka työn takana. *Vedä ensimmäinen langankierto puikolta toiselle ja päästä kierto vapaaksi oikealle puikoille. Vapauta samalla tavalla kaikki viisi langankiertoa viideksi pitkäksi silmukaksi oikealle puikolle. Kierrä lanka pidennettyjen silmukoiden vasemmalta puolelta työn eteen. Siirrä pidennetyt silmukat vasemmalle puikolle, lanka jää eteen. Kierrä lanka pidennettyjen silmukoiden oikealta puolelta työn taakse. Kierrä lankaa vasemmalle ja kiristä langankiertoa silmukoiden ympärillä hiukan. Tee toinen langankierto pidennettyjen silmukoiden ympäri. Kiristä ja neulo yksi silmukka nurin*. Toista *-* koko krs. 19. krs: Neulo kaikki s:t nurin. 20.–22. krs: Neulo kaikki s:t oikein. Vaihda viimeisellä krs:lla halutessasi lankaa. 23–25. krs: Toista 17. –19. krs. 26.–29. krs: Neulo kaikki s:t oikein. 30. krs: Päättele.

Viimeistely: Ompele kukkaroon sopiva vuori ja vetoketju. Ompele vetoketju vuoreen ompelukoneella ja sen jälkeen vetoketju käsin kukkaroon. Ompele lopuksi kukkaron pohja yhteen.

Ks. Neulotun kukkaron alkuperäinen postaus tästä.

+ Ekstra!

Entäpä kukkaro, joka yhdistää virkkauksen ja neulonnan yhdeksi hybridikukkaroksi? Ensin virkataan, sitten neulotaan ja lopuksi taas virkataan vetoketjuun - piparireunaa! Karkkivärit ja söpö röyhelöinen vetoketju ovat aika nami yhdistelmä! Tämän kukkaron ohje tosin löytyy toistaiseksi vain Kauneimmat Käsityöt "Lahjat"-nimisestä jouluekstrasta, se löytyy lehtipisteistä.

DIY Kukkarot - Mitä pidit? Löytyisikö näistä yhdeksi tai useammaksi illaksi pientä (lahja)puuhaa? 

Kerrothan, jos löydät ohjeesta jotain epäselvää tai muuta hämmennystä aiheuttavaa - autan mielelläni!

DIY: Valosieppari (+ helppo ja nopea lahjalaatikko!)

Taas se surkea aika vuodeasta, kun se ihana valo vähenee ja kaikki valonsäteet tekee mieli siepata talteen.

Ja se ajatus mielessäni tein uuden valosiepparin (tai toiselta nimeltään aurinkosieppari). Tein sen ystävälleni lahjaksi. Olen tehnyt myös aiemmin erilaisia valosieppareita (ks. alla), mutta tässä vähän perinteisempi malli. 

Postauksesta löytyy myös DIY-ohje valosiepparille - ja myös TODELLA HELPOLLE JA NOPEALLE lahjalaatikolle. Jämäkartongista tulee myös kortti päälle ja sen sisään toisenlaista valonsäihkettä - nimittäin paljetteja! Kumpaankaan tai oikeastaan mihinkään näistä, itse valosieppari-lahjaan, lahjalaatikkoon tai korttiin ei edes tarvitse minkäänlaista liimaa eli liimattomina ovat aika kemikaalivapaat askartelut.

Ks. valosiepparit: vastaava rengassieppari helmistä / himmeliversio lasihelmiputkista / helpot pisaranmuotoiset pikkuvalosiepparit.

Tästä valosiepparista tuli mielestäni aika sievä. Ei liian iso ikkunaan, ei liian painava (suurin osa muovihelmiä, lasihelmistä kokonaan olisi voinut tulla liian raskas), ei liian täyteen pakattu.

Ostin renkaan ja siihen pyöreitä helmiä ja lisäksi pisaran- sekä kukanmuotoisia helmiä. Kukat näyttivät mielestäni enemmän lumitähdiltä ja se jotenkin sopi tällaiseen täysin kirkkaaseen, epäsymmetriseen sieppariin - näyttää vähän siltä kuin siinä olisi rikottua jäätä.

DIY: VALOSIEPPARI

Tarvikkeet: metallirengas, siimaa, helmiä, sakset ja ripustusnarua.

Tee näin: Sido pitkä pätkä siimaa (noin 2 m oli minulla tässä) renkaaseen siiman keskeltä esimerkiksi leivonpääsolmulla ja sen jälkeen tuplasolmulla. Tarkista, ettei siima lähde luistamaan. Jätä toinen pää viimeistelyyn tai lisäosien sitomiseen ja pujota ensin vain toiseen siimaan helmiä. Voit aloittaa työn niin että pujotat yhden ns. poikkiviivan helmiä, sidot renkaan toiselle puolelle napakasti, palaat pari helmeä taaksepäin ja lähdet poikkiviivasta toiseen suuntaan. Pujota ensin haja-alueita ja täytä sen jälkeen alueet. Sido solmulla aina välillä renkaaseen ja kiedo välillä jo pujotellun siiman ympäri.

Kun helmiä on tarpeeksi, pujota siimaa vielä hiukan löysien helmien läpi ja kiristä ne paikalleen. Jos mukana on litteitä helmiä, kuten nuo kukat, varmista siiman avulla, että ne pysyvät litteänä ja paikoillaan ilman, että lähtevät siimassa pyörimään ympäri ja rikkomaan kokonaisuutta. 

Lopuksi sido siiman päät tiukasti renkaaseen ja siitä vielä noin 10 cm siiman pää helmien sisälle, jotta solmut eivät ajan myötä löysty. Kukaan ei halua, että ikkunasta alkaa ropisemaan koristeesta helmiä alas.

Ja sitten enää ripustusnaru siihen mittaan, että koriste on ikkunassa sopivalla korkeudella.

Mikäli helmet ovat epäsymmetrisesti kuten minulla niin ripustusnarun paikkaa voi olla hyvä testata missä se on tasapainoissa suhteessa helmien painoon.

Sitten tein siepparille oman pienen laatikon! Kooltaan sopiva laatikko viimeistelee kokonaisuuden.

DIY: HELPPO JA NOPEA LAHJALAATIKKO

Tarvikkeet: kartonkia, viivotin, lyijykynä, sakset, pyyhekumi, nitoja.

Tee näin: Mittaa tarvittava laatikon koko. Itse päädyin kokoon 15 x 15 cm, laatikon syvyys eli reuna 3 cm. Mittaa ja piirrä kartongille laatikon koko 15 x 15 cm ja siihen joka puolelle 3 cm reunat ympärille. 

Leikkaa irti, leikkaa toiseen päähän suorat viillot 3 cm kulmaan.

Tee kannesta hiukan matalampi ja hiukan suurempi. Esimerkiksi 15,5 x 15,5 cm kokoinen laatikko ja vain 2,5 cm reunoilla. Jos teet kaksi täysin samankokoista laatikkoa, on niiden ujuttaminen sisäkkäin vaikeaa.

Aseta viivotin piirrettyjen viivojen päälle ja taita suorat taitokset. Viivottimella varmistat, että taitoksesta tulee suora ja skarppi. Pyyhi pyyhekumilla näkyvät viivat pois.

Nosta kulmapalat toisen laidan sisäpuolelle ja niittaa reunasta kiinni. Valmista! Kokeile vielä, että kansi on helppo laittaa ja ottaa pois sisälle menevän laatikon päältä.

Sitten sisään pehmukkeeksi vähän uusiokäyttöön menevää silkkipaperia. Lahja sisään ja kansi päälle.

Huomaatko, niputin ripustusnarun paperilla yhteen, jotta se ei laatikossa sotkeudu solmuun. Laitoin turhankin paljon ripustusnarua, mutta onpahan saajalla mittaa mistä leikata ja lyhentää sopivaksi.

Narua päälle ja se on siinä!

Kun kartongissa on kiva kuosi, ei laatikkoa tarvitse paketoida paperilla ollenkaan. 

Ja kortti päälle, tietenkin!

Kartongista irtosi myös korttiin korttipohja. Tein vähän erikoisemman kortin, helistinmalliksikin on taidettu kutsua. Siinä on paljetteja, folioteippiä ja niin blingblingiä että säihkyy korttikin valossa!

DIY: PALJETTIKORTTI

Tarvikkeet: korttipohja, peljetteja, muovitasku (tai muuta vastaavaa), sisustuskontaktimuovia, koristeteippiä ja/tai folioteippiä, tavallista kirkasta teippiä. (Huom! Et tarvitse liimaa.)

Tee näin: Leikkaa korttipohjan kanteen ympyrä. Leikkaa ja teippaa muovitaskusta sopivan kokoinen neliö ympyrän taa. Taskun pitää olla ympyrää suurempi, mutta niin ettei siitä näy sivuteippaukset. Teippaa reunat tiivisti yhteen. Laita paljetteja taskuun (ei niin, että tulee liian pullea) ja teippaa koko tasku umpeen ja korttipohjan sisäpuolelle. Teippaa päälle folio- ja/tai koristeteippiä ympyrän verran taustaksi ja sen jälkeen teippaa kontaktimuovia koko etukannen verran (taskut ja folioteippaukset jäävät piiloon). 

Folio- ja kontaktiteippausten sijaan voi hyvin myös käyttää ihan vain taustakartonkia, mutta silloin korttiin tarvitsee liimaa. Itse tein tämän nyt ihan teipaten ilman liimaa siitä yksinkertaisesta syystä, että askarteluliima oli loppu. Hyvin pärjäsi ilmankin ja eipähän tarvinnut odottaa liiman kuivumista.

Sellainen lahja- ja korttipari. Nyt mennään yhdessä syömään ja juhlimaan. Peukut pystyyn, että ystäväni tykkää lahjasta!

3 x merino - Mitä saa puolesta metristä merinoa?

Ompelin ensimmäistä kertaa merinoa.

Se oli kamalaa.

Ymmärsin etukäteen, että merinon ompelu voi olla haastavaa, mutta kylläpä se vain olikin haastavaa. Tahdoin tehdä kaksinkertaisen, ihanan lämmittävän pipon ja ostin puoli metriä merinoa. Sitten sai jännittää paljonko merino kutistuu esipesussa. Myyjä sanoi, kun oli jo leikattu, että voi aika paljonkin kutistua (nosepäkiva, olisitko voinut sanoa ennen leikkaamista?).

"No eihän tästä nyt tule yhtään mittään."

Esipesu vei senttejä. Eka reaktio oli et noniin sinne meni 20 euron pala. Ei tullut pipoa.

Kokeilin kuitenkin, otin kaavan ja leikkasin. Sitten tajusin et ei perkl, tämähän oli trikoopipon kaava. Leikatusta merinopiposta tulikin ämpärin kokoinen pipo. Ompeleet vetivät myös s-mutkaa ja kaikki oli piloilla.

Otin saumoista sisään ja otinkin vähän turhan reilulla kädellä.

Piposta tuli syvyydeltään aivan liian pieni. Niin pieni, että nolotti, eihän se melkein pysynyt edes päässä.

Voi itku.

"Tulisko tästä sittenkin jotakin?"

Kolmas yritys. Isosta pieni ja pienestä sopiva!

Tajusin, että eihän sen sisäpuolen tarvitse olla merinoa. Leikkasin sisäpuolelta eli vuoresta "hatun" pois ja tein sinne trikoosta jatkeen! Mikä loistava veto. Samalla myös trikoo napakoitti pipoa ettei jousta ja jousta käytössä.

Mutkaiset ja hiipalle venyvät saumat fiksasin niin, että tikutin pahimmat ongelmakohdat käsin ja käänsin saumat niin, että ovatkin poikittain ohimoiden kohdalla, ei suoraan eteen, taa ja sivuille kuten yleensä. Kuka sanoo, että mihin suuntaan ne pitää olla? Menee hyvin näinkin.

Lopuksi viimeistelin pipon lisäämällä eteen keinonahkaläpyskän. Sekin piti tehdä kahdesti, tietenkin. Eka meni vinoon ja oli väärän kokoinenkin. Jätin "merkin" tyhjäksi, tämä on merkitön pipo.

"Mitäs sitten sitten lopulle merinolle?"

Pipo oli valmis, mitäs loppujämälle? Kallis pala yhdeksi pipoksi. Päätin tehdä buffin (eli ikään kuin pieni tuubihuivi), oli sopiva kaitale. Ja paljastettakoon, että jumanpiutpaut tämäkin piti ommella kolmesti. Uskomatonta kuinka onnistuin ompelemaan niinkin helpon asian kuin putken jopa kahdesti väärään suuntaan.

"Tästähän tulee sittenkin vaikka ja mitä!"

Kun pipo ja buffikin oli taisteltu, kokeilin loppusuikaleesta saada vielä ulkoilukäyttöön hiuspannan. Ja sehän toimi, just ja just riitti leveys! Jes, uudelle hyvin korvat suojaavalle pannalle olikin tarvetta.

Tässä panta takaa kuvattuna.

Tein pantaan taakse ns. muotolaskokset. Niiden avulla panta pysyy paremmin ainakin tässä kuupassa. En tiedä onko kyse päänmuodosta, mutta useimmat pannat luisuvat niin kovin ja niitä saa koko ajan olla asettelemassa paremmin päähän. Kun taakset ompelee muutamalla pistolla nurjalle parit laskokset niin panta pysyy muodossaan ja paremmin päässä.

Lisää muotolaskoksien ompelusta pantaturbaanipostauksessani: ks. tästä.

Tuulisessa Oulussa hiuspannalle onkin ollut jo käyttöä. Herkkäkorvaisena en kestä pyöräillä, jos tuivertaa korvalehtiin, tuntuu että taju lähtee. Kaksinkertainen merino on kyllä lämmin ja napakka suoja, ehkä paras mitä on materiaaliltaan ollut.

"Ja puolesta metristähän riitti!"

Kaksikymmentä euroa ja kolme valmista tuotetta, aika hyvin merinoksi. Ompelu oli kaikkine virheineen tuskallista, mutta onneksi sisulla sai valmista ja käyttökelpoista. Tuli rahalle vastinetta.

Vielä on silput jäljellä. Mitäs sitä näistä vielä tekisi? On haastavaa käyttää ostettu kangas ihan kokonaan ilman, että jäisi tällaisia epämääräisiä pikkutilkkuja. Ideoita?