Betonipupu (+ ohje)

Pääsiäisen pupuviikon* neljännessä osassa kestorairuohon valloittaa uusi betonipupu!

*Pääsiäisen teemaviikko eli pupuviikko, jolloin blogiin tupsahtaa pupuja joka päivä! // Ks. osa 1: Virkattu minipupu / 

osa 2: Neulotut puput ja porkkanat (maljakonsuojus) / osa 3: Akvarellipuput

Ks. myös kestävä rairuoho (sis. ohjeen)!

Se on kirjaimellisesti betonia ja pupua - betonipupu!

Betonimuna, pupunkorvat ja pullea tupsuhäntä. Vai olisiko se sittenkin betonimuna, joka naamioitunut pupuksi? Vai pupu, joka haluaa olla muna? Kumpi tuli ensin betonimuna vai pupu? Betonimuna.

DIY: Betonipupu

Ja näin se homma sujui: Huuhtasin munankuoren ja jätin alassuin yön yli, jotta kuivaisi sisältä. Sekoitin askartelubetonia pienen erän (tein muutakin samalla, mutta ne epäonnistuivat enemmän tai vähemmän). Betoniseos sai jäädä vähän löysäksi, jotta sen kaataminen pienestä aukosta kuoren sisään kävi helposti. Sitten vain odottelin seuraavaan päivään.

Meillä ei ole munakuppeja (kun ei ole tarvetta), joten piti vähän viritellä ja teippailla, jotta kuoren sai pystyasentoon kuivamaan.

Kun betonimassa oli kuivunut ja kovettunut, sai kuoren poistaa. Se ei ihan käynytkään kuin keitettyä munaa kuoriessa. 

Helpotti, kun tajusin naputtaa lusikan koveralla puolella munankuorta rikki ympäriltä.

Ensin muna oli töhnänen, mutta pinta siistiytyi hiomapaperilla. Muutama pyyhkäisy riitti.

Lopuksi liimasin korvat ja hännän paikoilleen. Liimasin myös pohjaan huopaympyrän niin betonipinta ei naarmuta mitään pintaa. Käytin kuumaliimaa, mutta luulen ettei se pidä kutiansa kovinkaan hyvin. Ehkä, ehkä ei. Ainahan ne voi liimata uudelleen.

Tästä tuli kyllä aika hauska. Minimalistinen ja mukavalla tapaa erilaisia materiaaleja yhdistävä. 

Vastaavaa koristetta halusin tehdä jo viime keväänä ja olen iloinen, että nyt pupu-teemaviikon myötä toteutin idean.
 

Akvarellipuput

Pääsiäisen pupuviikon* osa kolme! Nyt tulee jotain vähän erilaista.

*Pääsiäisen teemaviikko eli pupuviikko, jolloin blogiin tupsahtaa pupuja joka päivä! // Ks. osa 1: Virkattu minipupu / osa 2: Neulotut puput ja porkkanat (maljakonsuojus)

Olen kevään myötä alkanut jälleen piirtelemään ja maalailemaan huvikseen ihan säännöllisesti. Usein ei ole edes mitään tavoitetta, kunhan jotain tuherran luonnoskirjaan. Ja se tuntuu hyvältä todella pitkän tauon jälkeen. Nyt päätin, että otan ihan kunnon paperin ja maalaan siihen jotain luonnoskirjaa isompaa!

Ja mikäs sen parempi aihe kuin söpö pupu? Maalasin tämän pupun akvarelliväreillä. Ostin tuubit varmaan yli vuosi sitten ja nyt vasta kokeilin niitä ekan kerran! Kuvastaa hyvin viime vuosin laimeaa innostusta maalaamiseen - ja nyt se on taas herännyt. Ja mitä enemmän tartun siveltimeen, sitä enemmän innostun.

Pupustakin innostuin niin, että se ei jäänyt yhteen - piti tehdä heti perään toinen! Niin samanlaisia, mutta silti niin erilaisia. 

En osaa päättää kummasta tykkään enemmän. 

Kummasta sä tykkäät? Pupu rusetilla vai ilman rusettia?

Tunnen olevani vähän lapsekas siinä mielessä, että halusin heti saada "työt seinälle ja näytille". Ensin vähän nolotti olla niin tohkeissaan, mutta toisaalta... jos on tyytyväinen niin saahan sitä laittaa esille työnsä?

Toisen pupun pujotin kirjaintaulun kehyksen väliin. Yleensä siinä on joku postikortti tai kuva, joka resonoi sillä hetkellä. Nyt se saa olla tämä pupu pullean rusettinsa kanssa.

Tekstitaulunsanat ovat Lauri Tähkän biisistä: Valo tekee tuloaan / Matalalla liitävät linnut / Yllä rakkauden raunioiden /Mä olen rimojani repivä leija / Silti itselleni rehellinen / Tulkoon mitä vaan. Kappale on erityisen ihana Paula Vesalan laulamana ja tämä kevätaurinko saa lyriikat soimaan päässäni. Kieltämättä harvinaisen hyvä korvamato.

Neulotut puput ja porkkanat (+ ohje)

Pääsiäisen pupuviikko*! On iloittelevien pupujen aika - koska miksipä ei? Pupunkorvilla väriä hiljaiseen viikkoon!

*Eilen alkoi pääsiäisen teemaviikko eli pupuviikko, jolloin blogiin tupsahtaa pupuja joka päivä palmusunnuntaista seuraavaan lauantaihin! // Ks. osa 1: Virkattu minipupu

Eilen siis sarjan alkuun tuli virkkaajille minipupu, nyt neulojille pupuruukku eli toisin sanoen maljakonsuojus (tai ruukunsuojus). Tähän uppoaa kivasti jämälankoja useammassa sävyssä. 

Maljakonsuojuksesta piti tulla ensin pussukka, jossa olisi kangasvuori ja vetoketju, mutta loppusuoralla langanpäitä päätellessäni vaihdoin suunnitelmaa. En ommellutkaan pohjaa umpeen, sai jäädä pelkäksi lieriöksi maljakon ympärille. 

Ajattelin, että voihan siihen myös joskus vielä lisätä sen vetskarin ja vuorikankaan. Maljakonsuojuksena ensin käyttäminen ei estä myöhempää valmistumista pussukaksi.

Pupukuviot ovat omaa käsialaa. Suunnittelu otti oman aikansa. Olisin halunnut ensin vain pupuja ja sydämiä, mutta en saanut kuviorivejä istumaan kivasti ja en halunnut kasvattaa sydämen kokoa. 

Sitten päätin lisätä mukaan porkkanoita! Ja kuviointi oli valmis. Kannatti tuhlata vähän paperia niin sai mieluisen lopputuloksen (tai olisinhan voinut myös tehdä suoraan koneelle paperitta).

OHJE: Neulottu pupukuviointi / Neulottu maljakonsuojus

Lanka: Sopii mille langalle vain. Itsellä oli Svarta Fåretin Cecilia -sekoitelankaa (53 % puuvilla, 33 % viskoosi, 14 % pellava, n. 50 g = 110 m) ja porkkanan vihreät tupsut tein jollain akryylijämälangalla. 

Puikot langan ja käsialan mukaan. Itsellä oli pyöröpuikko kokoa 3.

Koko sopiva ruukulle tai maljakolle, jonka halkaisija on noin 13 cm.

Tee näin: Luo 90 silmukkaa (tai muu 18:lla jaollinen silmukkamäärä) ja jaa ne sukkapuikoille tai käytä pyöröpuikkoa, jossa on suht lyhyt kaapeli. Neulo pohjavärillä sileää 4 krs ja neulo sitten yllä oleva kuvio. Kuvio toistuu 90 silmukassa viisi kertaa. Sido pitkät langanjuoksut tai käytä kuvioalueille omia pieniä lankakeriä - keinoja on monia, pääasia etteivät langanjuoksut kiristä kuviota. Neulo loppuun 8 kerrosta pelkällä pohjavärillä ja päättele. Lisää vihreällä langalla porkkanoille pienet tupsut (kolme ommelpistoa per porkkana). Päättele langanpäät ja anna yläreunan rullautua.

Tämä työ oli hyvää treeniä värien kanssa sompaamiselle. En ole vielä kovin taitava langanjuoksujen sitoja, joten työ oli hyvää harjoittelua siihen - ja myös siihen, että parilla rivillä mukana on jopa neljä eri väriä mukana! Pääosin kolme lankaa tai jopa "vain" kaksi. Kyllä siinä välissä pari kertaa meni kerät sekaisin! 

Mutta lopputuloksesta tuli iloittelevan leikikäs. Oikea hyvän mielen neuletyö tähän kevääseen. 

Virkattu minipupu (+ ohje)

Hyvää palmusunnuntain iltaa!

Eikö ole uskomatonta, että kevät on jo näin pitkällä, että pääsiäisviikko on hyppysissä? Yhtään uutta pääsiäisjuttua ei pitänyt tehdä, mutta sitten hurahdin. Tiput ja noidat ja sen sellaiset ei muhun iske, mutta jänösistä tykkään. Yhden ihan pikkiriikkisen pupusen jos tekisin kuitenkin, ajattelin. Mutta sitten alkoi tupsahtelemaan yhtä jos toistakin tupsuhäntää ja pitkäkorvaa, joten..

..nyt alkaa pääsiäisen teemaviikko: PUPUVIIKKO! Pupu per päivä, koska puput ovat oikeita hyvän mielen lähettiläitä ja hyvää mieltä tarvitaan tähän koronamaailmaan.

Joten tässä pupu numero yksi! 

Muistatteko viime keväältä mininallen? Se oli yksi kevään luetuimmista postauksistani. Ja eikä ihme, onhan tuo tulitikkuaskin kokoinen möhömaha aika söpö kaveri. Jouluna se sai kaverikseen minitontun ja nyt pääsiäisen myötä minipupun!

Ks. ohjeet: mininalle / minitonttu.

Mininallen ohjetta muokkaamalla syntyi tämä tupsuhäntä. Sillä ei tosin ole nallen tapaan liikkuvat kädet ja jalat, koska ne piti kiinnittää paikoilleen, jotta sain pupun istuvaan asentoon.

OHJE: MINIPUPU

Lanka: Hjertegarn Cotton nr.8 -puuvillalankaa. Virkkuukoukku käsialan mukaan (esim. 3).
Muut tarvikkeet: Kaksi helmeä, pieni tupsupallo, ompelulankaa ja pikkuisen vanua.

Virkkaa osat:

Vartalo (kuten mininallessa): 1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 8 ks, sulje ps:lla. 2. krs: 2 ks jokaiseen s:aan (= 16). 3. –4. krs: 1 jokaiseen s:aan spiraalina (= 16). 5. krs: 8 ks, 2 ks yhteen, 1 ks, 2 ks yhteen, 1 ks, 2 ks yhteen (= 13). 6. krs: 1 ks jokaiseen s:aan (= 13). 7. krs: *2 ks yhteen, 1 ks*, toista *-* kunnes jäljellä on enää 6 s, täytä vartalo vanulla ennen kuin aukko menee liian pieneksi, ps. Katkaise lanka.

Pää (kuten mininallessa): 1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 8 ks, sulje ps:lla. 2. krs: 2 ks jokaiseen s:aan (= 16). 3. –5. krs: 1 jokaiseen s:aan spiraalina (= 16). 6. krs: *2 ks yhteen*, toista * -* 8 kertaa (= 8). 7. krs: 1 ks jokaiseen s:aan (= 8). Täytä pää vanulla, katkaise lanka (jätä ompeluvaraa langanpäähän) ja sulje aukko muutamalla pistolla.

Yhdistäminen: Ompele pää vartaloon kauttaaltaan niin, että ei jää kapenevaa kaulaa ollenkaan väliin.

Ohje jatkuu alla.

Etujalat (2 kpl): 1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 5 ks, sulje ps:lla. 2.–4. krs: 1 jokaiseen s:aan spiraalina (= 5). 5. krs: 2 ks yhteen kaksi kertaa, ps. Katkaise lanka.

Takajalat (2 kpl): Virkkaa kuten etujalat, mutta lopeta 3. krs:n jälkeen. Virkkaa lisäksi "reidet": 1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 8 ks, sulje ps:lla. 2. krs: Virkkaa 2 ks samaan s:aan neljä kertaa, 1 ks. Katkaise lanka. Toisen puolen jalkaan voit tahtoessasi tehdä 2. krs:n kääntämällä virkkaussuuntaa.

Yhdistäminen: Ompele ensin etujalat pään alle. Ompele takajalat reisiosien taakse ja sen jälkeen reisistä kiinni alavartaloon. Varmista, että jalat tulevat samalle tasolle ja pupu istuu suorassa. Jos langnpäitä jää, voit pujottaa ne vartalon ympäri ja vähän kiristää, jolloin pupulle tulee vähän "vyötäröä" ja vartalo saa samalla jämäkkyyttä ja muotoa.

Ohje jatkuu alla.

Korvat (2 kpl): 1. krs: Virkkaa pinkillä langalla 7 kjs. Koukusta laskien toisesta s:sta alkaen virkkaa 6 ks. Katkaise lanka ja vaihda valkoiseen lankaan. 2. krs: 6 ks, 1 ks + 1 puolipylväs + 1 ks samaan s:aan korvan huipuksi, 6 ks toiselle puolelle. Katkaise lanka.

Posket (2 kpl): Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 5 ks, sulje ps:lla. Katkaise lanka.

Yhdistäminen: Ompele langanpäillä korvat paikoilleen. Ompele posket laidoistaan toisiinsa kiinni ja sitten pään alakulmaan. "Kirjaile" punainen nenä poskien väliin. Ompele helmet silmiksi (itse tummensin mustalla langalla helmien vierustaa, jotta silmistä tuli enemmän ovaalin muotoiset pyöreän sijaan).

Ohje jatkuu alla.

Ja sitten paras osuus:

TUPSUHÄNTÄ! Pieni tupsu pehvassa kruunaa kaiken. 

Monta pientä osa, mutta monta pientä riemua tuli tätä pupua virkatessa. Ajattelin laittaa minipupun kestorairuohooni (ks. ohje) puputtelemaan.

Aika soma parivaljakko eikö? Minkäs minieläimen sitä seuraavaksi sitten kokeilisi tehdä.. 

Superhelpot narsissit virkaten (+ohje)

Se on narssissien aikaa!

Ja mikäs siinä, keltaiset tötterökukkaset ovat pirteitä kodin koristuksia - etenkin, jos ne ovat ikikukkia! Nämä kestonarsissit eivät vettä kaipaa ja puhkeavat siitäkin huolimatta kukkaan ihan jokainen kevät. 

Ja nämä kukkaset sopivat myös superhyvin allergiseen kotiin.

Virkkasin nämä superhelpot narsissit viime vuonna (ks. postaus) ja nyt otin ne "taas" esille. Helppoa, ei tarvitse edes mennä kukkakaupoille, voi vain kaapista ottaa ja pukata maljakkoon! 

Superhelpoilla tarkoitan sitä, että näihin ei kauaa koukku heilu. Usein virkattujen kukkien ohjeet ovat monimutkaisia, monen osan ohjeita kapealla koukulla ja ohuella langalla. Nämä ikikukkaset tehdään rennolla otteella, paksummalla langalla ja suuremmalla koukulla. Näihin käy vaikka sukkalangan loput, tai puuvillajämät - ihan mikä vain jämälanka! Säädät vain koukkua langan paksuuden mukaan. 

Ja mitä parasta, itse kukkaosat valmistuvat superhelposti tosiaan vain kahdesta osasta: terälehdet yhtenä kappaleena ja keskustan tötterö päälle. Helppoa, ei tarvitse käyttää aikaa langanpäiden päättelyyn! 

Varren voisi myös korvata hyvin vaikka grillitikulla, jonka päähän kukan voisi kuumaliimata paikoilleen. Metallilankainen varsi on siitä kuitenkin hyvä, että kukkaa voi taivuttaa. Ja jos laitat hyvin pituutta, voi narsissien pituutta säätää maljakon syvyyden mukaan. Jos varsi taipuu, voi sen päätä laittaa mutkalle, jolloin kukille käy hyvin matalakin vaasi - kätevää!

OHJE: Superhelpot virkatut narsissit

Lanka: Keltaisia, oransseja ja vihreitä jämälankoja. Virkkuukoukku: 3 tai langan ja käsialan mukaan. Muut tarvikkeet: Rautalankaa ja pihdit. 

Kukan keskus: Aloita oranssilla langalla. Virkkaa 6 kjs ja yhdistä renkaaksi 1 ps:lla. 1.–2. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, yhdistä krs ps:lla. 3. krs: 4 kjs, 1 pp (= pitkä pylväs), 2 pp samaan s:aan, *2 pp, 2 pp samaan s:aan*, toista *-* krs loppuun, yhdistä krs ps:lla. 4. krs: 2 kjs, 1 p jokaiseen krs:n s:aan. Katkaise lanka ja päättele.

Terälehdet: Yhdistä keltainen lanka kukankeskuksen 1. krs:n juureen ks:lla. 1. krs: Virkkaa keskuksen ympärille 2 p jokaiseen s:aan, yhdistä krs ps:lla. Käännä työ. 2. krs: *Virkkaa 9 kjs ja 1 ks koukusta laskien 3:een s:aan. Virkkaa kjs-ketjuun: 1 p, 3 pp, 1 p ja 1 ks 1. krs:een.* Toista *-* yhteensä 6 kertaa. Korvaa 1. kjs ks:lla. Tee loppuun ps ja päättele. Avaa sormin terälehdet. Jos ne eivät pysy auki, voit pujottaa terälehtiin avuksi ohutta metallilankaa.

Varsi: Taittele ja leikkaa pihdeillä rautalankanippu, esimerkiksi 5–6 kertainen ja 30 cm pituinen. Nipun paksuus riippuu rautalangan vahvuudesta. Kuten lehden 1. krs (ks. ohje alla). Alkuun kiinnitä nipun pää terälehtien keskelle kiinteillä silmukoilla.

Voit tehdä kukan kaveriksi myös irrallisia lehtivihreitä:

Lehdet: Tee nippu kuten varressa. 1. krs: Solmi lanka nipun toiseen päähän ja virkkaa nipun pään ”lenkkiin” ks. Virkkaa kiinteitä silmukoita koko nipun pituudelta. Tee myös nipun toisen pään ”lenkkiin” 2 ks. Käänny. 2. krs: 1 ks jokaisen 1. krs:n etusilmukkaan. Virkkaa nipun noin puolen väliin ja jatka nippu loppuun puolipylväillä, kunnes jäljellä on 3 s. Tee 1 ks, 2 ps ja käänny. Virkkaa 2 ps, 1 ks, puoliväliin puolipylväitä ja loput kiinteitä silmukoita 1. krs:n takasilmukkaan. Katkaise lanka ja päättele nipun pää napakasti.

Pari narsissia ja kaverina myös pari oksaa virkattuja pajunkissoja (ks. pajunkissapostaus).

Narsissien ohje julkaistu myös Kauneimmat Käsityöt nro:ssa 2/20.

Roskistaulun uusi look

Väriä, lisää väriä! 

Jo kesällä tai viimeistään syksyllä se orasti, värinälkä. Ja erityisesti taulun muodossa. Haaveilin pitkään keskikokoisesta taulusta olkkariin, jossa olisi paljon kirkkaita värejä. Meidän koti on pitkään pääosin ollut vuoron perään musta, valkoinen tai harmaa. Nyt sitä janoaa kunnon väripirskahdusta. Ja kun ei voi seinään vetässä maalipintaa, hyvä kakkosvaihtoehto on maalata taulu.

Ja nyt sen vihdoin viime viikonloppuna maalasin! Olen tohkeissani. Saanen esitellä:

Tässä se on!

Graafinen, värikäs, abstraktinen. Ja on sitä väriä! Kukkia, värialueita, montaa erilaista tyyliä yhdessä ja samassa taulupohjassa. Paksuja värikerroksia, vahvoja siveltimen vetoja, sikin sokin kulkevia eri tyylejä. Palloa, lonkeroa, läiskiä ja kukkia. Oikea kukkaketo kaikissa mahdollisissa väreissä!

Taulun inspiraationa oli australialainen taiteilija Leah Bartholomew - olen pitkään ihaillut ja tuijotellut hänen upeita maalauksiaan ja ammensinkin tämän väriläiskäni hänen tyylistään.

Ja arvaatteko mitä? 

Tältä taulu näytti ennen! Voisiko uskoa samaksi? Pelastin sen roskakatoksesta. Siinä oli pari tahraa (kahvia kenties?) ja rungossa oli murtuma (joten pohja on aavistuksen vinkkura), mutta ajattelin, että hyvä siitä tulee, uutta pintaa päälle vain.

Ja koska eihän siihen voi suoraan maalata päälle, koska maali ei riittäisi peittämään alle jäänyttä pintaa..

..piti tehdä ensin alkutyöt eli saada maalaukselle hyvä pohja!

Ja näin sen tein: Ensin pingotin päälle vanhaa lakanakangasta (myös siis kierrätettyä). Kiinnitin sen niittipyssyllä runkoon eli taulun taakse niin tiukkaan kuin vain sain. Ja jotta kankaasta tulee sileä ja kovahko ja istuu paikoilleen, levitin päälle kunnon kerroksen puuliimaa.

Puuliiman kuivuttua homma jatkui.

Seuraavaksi gesson vuoro! Gesso on akryylipohjaista pohjustusainetta. Se viimeistelee pohjan hienosti akryylimaaleille. Levitin kaksi ohutta kerrosta ristikkäisiin suuntiin.

Kankaalla ja pohjustamisella saa helposti päällystettyä minkä vain vanhan taulun - kannattaa kokeilla!

Kokonaisuutena tämä taulu on jotain mikä ei ollut lainkaan tyypillistä tai luontevaa minulle. Olenkohan koskaan maalannut mitään yhtä värikästä? Tyylikään ei ole kovin tuttu. Oli outoa yhdistää pastellisävyjä, metallisävyjä (hopeaa ja pronssia löytyy ja ne säihkyvät kivasti valoa vasten katsoessa) ja lähes tulkoon neonvihreää.

Sisäinen kriitikkoni jupisi vähän väliä maalaamisen aikana. "Kauheeta, ihan kauheeta. Näyttää lapsen maalaamalta. Miksi aloin tähän, ihan on maalien haaskuuta. Miksi käsi tärisee, miksei tule tasaista jälkeä? Oon ihan susi*aska, heitän kaiken kaivoon. Lopeta jo hyvä ihminen, ei tästä tule mitään."

Joten todella sain taistella itseni mollaamisen kanssa, jotta sain taulun valmiiksi ja siihen pisteeseen, että koin sen valmiiksi. Ja se kannatti. Sisäinen kriitikkoni on hiljentänyt leipäläpensä ja voin vain hiljaa olla tuotokseen tyytyväinen. Jes, kokeilin jotain mukavuusalueen ulkopuolelta ja onnistuin toteuttamaan visioni.

Jätin muuten taulupohjan reunat kokonaan valkoiseksi. En tykkää erillisistä kehyksistä, ne ovat ihan turhia. Valkoiseksi maalattu reunus on oikein hyvä kehys.

Ripustin taulun keskeiselle paikalle. 

Kieltämättä silmät jotenkin eksyvät tauluun, ensin vähän hätkähtäen, sitten tyytyväisesti ilahtuen. En ole vielä tottunut tuohon värien määrään! Se on virkistävää, ilahduttavaa, niin inspiroivaa. Tämä on todellinen kevättaulu. Antaa tulla kaikki kevään värit ja antaa kaikkien kukkien kukkia!

Olipa ihanaa maalata. Ja vielä dyykattuun taulupohjaan lähes tulkoon nollabudjetilla.

(Pieni supersöpö väriläiskätaulu on koiran kanssa maalattu - ks. postaus tästä!)

DIY: Vanhat t-paidat kestoräteiksi

Siivottiin vähän vaatekaappeja. 

Seurauksena tuli ongelma: mihin laittaa vanhat t-paidat, jotka ei kelpaa mihinkään?

Ja kelpaamattomilla t-paidoilla tarkoitan todellakin niitä kulahtaneita t-paitoja, joita ei voi oikein myydä, viedä kierrätyskeskukseen tai ilmaiseksikaan antaa, koska...

..niissä on reikiä, ällöttävät hikikainalot tai muita epämääräisiä tahroja, totaalisen kiertyneet saumat, printit kulahtaneet tai murtuneet, ompeleet karkaneet paikoiltaan ja/tai kaikkea muuta epämieluista ilmiötä.

Mihin sitten hävittää nämä?

Tässä yksi käytännöllinen idea (jonka otsikostakin jo saattoi spoilaantua)!

DIY: T-paidoista pestävät kestorätit

Tein näin: Kokosin kaikki 100 % puuvillaa* olevat minun ja miehen t-paidat sivuun ja leikkasin ne about 16-17 cm kokoisiksi neliöiksi. Leikkaaminen kävi helposti, kun taitteli paitaa niin, että sai kerralla 2-4 neliötä leikattua. Leikkasin puolet neliöistä vähän suuremmiksi, jotta neliöitä ei tarvitse tarkkaan kohdistaa ennen yhteen ompelua.

* Muut kuin sataprossaset puuvillaiset t-paidat laitoin "leikkaa nämä kuteiksi" -koriin. Päätin, että käytän kestorätteihin vain sataprosenttisia puuvillapaitoja, jotta voin surutta pestä rätit kuumemmassa ilman negafiilistä siitä, että jos räteistä vielä mikromuovia irtoaisi. Puuvillaiset paidat olivat myös sopivasti tarkoitukseen vähän jämäkämpiä kuin viskoosi- tai polyestersekotteiset t-paidat.

Sitten ompelu!

Surruuttelin surutta saumurilla kaksi neliötä yhteen.  Asetin aina pienemmän neliön suuremman päälle abouttiarallaa kohdilleen yhden laidan mukaan. Siitä sitten vain yhden noston taktiilalla ompelin yhteen kulmat pyöristäen. Ompelu kävi superhelposti, kun ei tarvinnut kohdistella tai piiruntarkkaan katsoa kulmia kohdilleen.

Osassa kyllä meneekin reunat sunnuntaiompelijan tyyliin enemmän loivaa vinoutta kuin skarppia suoraa. Vähän tuli hyppytikkiäkin, koska saumurista olisi ollut jo aika vaihtaa neula. Mutta ajattelin, että tosiaan nämä ovat vain rättejä, joten mitä väliä?  Kyllä ne asian ajaa, vaikka sieltä täältä saattaa silmään osua hyppytikki tai ompeleeseen lispaantunut reuna.

Ompelin yhteensä nelisenkymmentä kestorättiä. Viitisentoista jäi vielä pöydälle, kun ei jaksanut enää enempää samalta istumalta.. Eli kaikkiaan aika hyvä satsi, ei tarvitse käytössä "säästellä".

Kokonaisuutena pyrin siihen, että vastakkain on eri väriset palat. Samalla sain tähdättyä niin, että aina vähintään toinen rättipuolisko on paksumpaa puuvillaa ja toinen sitten vähän lirumpaa versiota. Ainakin sormituntuma sanoo, että mitä paksumpi trikoorätti, sitä kivempi vois olla käytössä.

Ja mikä näiden tarkoitus on?

Taustoitetaan:

Jo syksyllä lopetettiin talouspaperin ostaminen. Suututtaa ostaa jotain niin kertakäyttöistä ja sellaista mitä tuli käytettyä aina ihan turhiinkin asioihin. Joten nostin tyhjentyneen talouspaperitelineen kirppiskasaan ja möin sen huimalla 3 eurolla pois. Sinne meni ja mies totesi vain: RIP talouspaperi. (Eli tämä postaus on myös osa Operaatio minimalismi -proggista!)

Viimiset puoli vuotta tilanteissa, joissa talouspaperia olisi ennen käyttänyt, tuli korvikkeeksi tiskiliina, keittiöpyyhe tai se ärsyttävin: keittiössä pyörivä vessapaperirulla. Jotenkin tuumasin, että pieni rulla on melko sama asia kuin se jo pois karsittu asia. Joten nyt vihdoin zero waste -vaihtoehto tilalle!

Ja nyt nämä kestorätit ajavat talouspaperin sijaa. Onneksi meillä on iso pesukone, nämä mahtuvat hyvin vaikkapa keittiöpyyhkeiden kanssa pyörimään 60 asteessa, joten ei tule kulutusta ylimääräisen pesukonepyörrityksenkään puolesta.

Joskus aiemmin jo yritin samaa ja ompelin pienen erän kestoliinoja bambu joustofroteesta, mutta ne siirtyivät kyllä ihan perussiivouskäyttöön eivätkä jääneet keittiöön. Olen nyt tyytyväinen, että sain vihdoin aikaiseksi nämä kestorätit! Aion sanoa näitä roiskeräteiksi. Siihenhän ne ovat: kun kokatessa roiskahtaa, näillä pyyhitään.

Vielä pitää keksiä hyvä paikat puhtaiden ja käytettyjen rättien systeemille. Ehkä oma pesupussi, johon voisi laittaa suoraan pesua odottamaan? 

Any ideas? Onko sulla vastaavia kestorättejä keittiössä? Missä säilytät niitä?

Pillerit purkkeihin

D-vitamiinia, maitohappoo, magnesiumia.. ja mitä kaikkia näitä nyt on. Montaa tablettia sitä päivittäin ottaa. Ongelmaksi (suuret ovat ongelmat, heh) muodostui jokapäiväinen lääkelaatikoiden sekamelska, jonka seasta sai tabletteja noukkia. Ärsyttävä aikasieppo ja tilaryöppö! En tykkää.

Ennen 

Tältä näytti lähtötilanne kaikissa autenttisissa ryötteissä, leipäpaahtimen muruissa ja muussa joukkoon sopimattomassa. Piti olla hallittu kori ja rajoitettu homma, mutta joko sitä piti pelata tetristä, että erikokoiset laatikot ja tablettiliuskat istuvat metallihäkkikoriin tai sitten vain pistää mihin käsi osuu eli yleensä ihan miten sattuu.

Eikä mikään hyvä paikka siinäkään mielessä, että juurikin tuolle tasolle paistaa suora aurinko. Ja jos ei aurinko paahda niin ainakin leipäpaahdin käy kuumana. Ei hyvä, siinähän pillerit hikoilee mennen tullen.

Pitkään mietin mihin siirtäisin vitskut ja hitskut (lue: vitamiinit ja hivenaineet). Pöydän tasolla niiden on silti oltava, ei niitä mistään kaapista muista ottaa. Sitten muistin nämä pienet tummat lasipullot!

Ostin Ruohonjuuresta pieniä mehushotteja ja koska pienet lasipullot olivat jotenkin tosi söpöt, en raskinnut heittää niitä pois. Kannatti ottaa talteen.

Pesin pullot tiskikoneessa ja liuotin etiketit pois. Kaulan ympäriltä otin pihdeillä avaamisesta jääneen ylimääräisen metallirinkulan pois. Sitten pullot olivatkin valmiit uusiokäyttöön.

Pillerit purkkeihin ja kas tätä roskan määrää!

Vähän kyllä pistää miettimään, että onko nämä kaikki liuskat eli läpipainopakkaukset tarpeellisia? Mikseivät voi olla suoraan purkissa roskamäärän vähentämiseksi? Nämähän ovat sekäjätettä. Vaikka on metallia, eivät kuulu metallinkeräykseen (paitsi jos on kummaltakin puolelta metallia). Ja vaikka on muovia, eivät silti kuulu muoveihinkaan. Melkoista haaskausta, hyvin moni voisi olla pienessä purkissa kuten esim magnesium niin veisivät vähemmän tilaakin?

// EDIT: Lisäyksenä sanottakoon, että per pieni purkki ei mahtunut pitkän ajan vitskuja ja hitskuja, se tuskin olisi suotavaakaan. Loput jäivät alkuperäisiin laatikkoihinsa ja kaappiin odottamaan pullojen tyhjentymistä. En löytänyt selvää tietoa kuinka valoherkkiä ovat tabletit, joten lyhyen ajan sisältö on turvallisempi. Toki onneksi pullot ovat tummia ja suodattavat osan valosta. 

Kun sain pillerit purkkeihin, dymotin päälle lyhyet dymoteipit merkeiksi sisällöistä. MH niin kuin maitohappo, B niin kuin biotiini.. Itse tunnistan kaikki ulkonäöltä, mutta mies käyttää osaa myös (esim. D-vitamiinia), joten pullojen merkkaus oli suotavaa selkeyttä kahden käyttäjän talouteen.

Nämä näyttävät myös vähän vanhanaikaisilta lääkepulloilta, eikö? Melko söpöjä yksinkertaisuudessaan.

Ja jälkeen:

Ah, kuinka pelkistettyä! Ei rumia pahvipakkauksia, ei mitään ylimääräistä. Ja kuinka pieneen tilaan ison laatikon pillerit mahtuivatkaan! Ihan kuin olisi laittanut tilaa pankkiin.

Eikä tähän uuteen paikkaan aurinko paista, joten ovat nyt paisteelta suojassa.

Tältä näyttää myös alkutilanteen minimalisoitu taso. Happea väliin, kyllä nyt passaa. 

Tällaiset ihan pienetkin muutokset auttavat kohti minimalismia -operaatiota etenemään. Vaikka muutos ei ole suuri ja mitään ei sinänsä karsittu pois, tuo se selkeyttä arkitoimintoon. Minimalismi ei ole vain tavaran karsimista, niukkuutta ja pelkistämistä, se on myös oman elämän yksinkertaistamista ja selkeyttä. Sitä, että on oikea tavara oikeassa paikassa ilman, että sitä esimerkiksi pitää jatkuvasti järjestellä ja ylläpitää. Ei siihen usein tarvitse muuta kuin sen yhden pienen muutoksen ja homma selkeytyy. Nice.

Frida Kahlo, minikirjailu

Maailman pienin muotokuvakirjailu? Se on tässä.

Se on Frida Kahlo. 

Kahlo oli meksikolainen taidemaalari (1907–1954), joka tunnetaan erityisesti naivistisesta/surrealistisesta maalaustyylistä, voimakkaista väreistä ja inhorealistisista omakuvista. Kahlo otti kantaa niin maalauksillaan kuin myös pukeutumisellaan muun muassa perinteisiin kauneuskäsityksiin. Hän oli aikansa feministi ja oman tiensä kulkija. Kahlon elämäntarina ja maalaustyyli ovat minusta kiehtovia. Ei ihme, että Kahlon taide rehellisine ilmaisuineen on noussut jopa kulttimaineeseen ja myös feministien yhdeksi keulakuvaksi.

En tiedä mistä ajatus lähti, mutta halusin tehdä Frida Kahlo -kaulakorun kirjaillen. Sitä varten tarvitsin kirjailuvermeet ja pienen riipuspohjan.

Riipuspohjia löytyikin valmiina monenkokoista. Suurin on/oli tosin oikeasti joku vedin, mutta ajaa ihan saman asian. Ja on ajanutkin, siinä oli joskus liimattuna jotain, mutta en muista enää mitä. Liimat ovat vain jäljellä.

Hahmottelin suurimman pohjan mukaan alueen, jonka keskelle pyrin kirjailun tekemään.

Stay sharp - eikö ole muuten hieno lyijykynä!

Kirjailun jälkeen leikkasin työn soikioksi ja liimasin yli jäävät reunat taakse. 

Tässä näkee jo koon: sehän on ihan superpieni! Lankamenekkikään ei ollut suurta. Sai hyvin niitä pienimpiä kirjailulankapätkiä pois tähän miniminikirjailuun.

Ja sitten voi hitsinvitsinpimpulanpompula.

Siitähän tuli ihan vääränkokoinen. Ei istu hyvin mihinkään riipuspohjakokoon. Ehkä se on myös vähän liian paksu ja ei istu paikalleen sen takia kovinkaan sievästi vaikka millä yrittäisi liimata. Ei tullut riipusta.

Plan B: ompelen sen paitaan koristeeksi. Ai niin, eikun se liima. Käyttämästäni liimasta koituisi pesussa vain ongelmia.

Plan C? Ehdotuksia?

Tästä mikrokäsityöstä tuli vähän sama kuin viime vuoden we can do it -modernista ristipistotyöstä. Se ei löytänyt paikkaansa, on ollut vain "seinäkollaasissa". Luulen, että Fridalle saattaa käydä samoin. Jos nyt aikansa ottaa et löytää sijoituskohteensa niin ainakaan se ei vie odottaessaan paljoa tilaa, heh. 

Ks. myös moderni ristipistotyö + kaavio / A4:lle kirjailtu Frida Kahlo (on muuten edelleen seinällä!)

JA ai niin, Fridan myötä: hyvää Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivää! 

En toivota "hyvää naistenpäivää ihanille naisille", koska se ei ole tämän päivän merkitys. Tämä ei ole kukkia ja hemmottelua -päivä naisille. Tämä ei ole sitä, että kuinka rohkeita, upeita ja kaikkea muuta me naiset olemme. Myös miehet ovat rohkeita ja upeita. Me kaikki olemme. Tasa-arvoisesti. Silti se ei näy yhteiskunnassa. Se rohkeus ei näy tasa-arvossa eikä tilastoissa. Tasa-arvo ei toteudu taloudellisesti, ei edes maissa, joissa tasa-arvopykälät ovat korkeimmat. Se ei toteudu työpaikoilla, koska naisten työelämäasema on edelleen kuralla. Se ei toteudu kotityöjakaumassa, ei vanhempainvapaissa, ei eläkekertymissä, ei johtoportaassa, ei tasa-arvopolitiikassa, ei omaisuusjakaumassa, ei arjen kuluissa, ei edes täydellisesti terveydenhoidossa (puhumattakaan silpomisasioista). Sukupuolten välillä on edelleen iso kuilu. On väärin, että asia, johon et voi vaikuttaa, eli sukupuolesi voi määrittää sen onko eurosi euro, mitkä ovat koulutuksesi ja urapolkusi mahdollisuudet ja kuinka paljon joudut elämässäsi kokemaan vaikkapa seksuaalista häirintää ja/tai väkivallan uhkaa. 

Paljon on saavutettu, mutta niin paljon on vielä saavuttamatta.