Virkattu avainkaulanauha.

Vihdoin voin esitellä tämän!

Se on kuin pieni karkki rullalla. Ihanan lämminhenkinen ja iloisen sävyinen - ihan kuin ystäväni. Tämä virkattu avainkaulanauha meni lahjaksi vuosia täyttäneelle ystävälleni. Ja nyt kun on lahja vihdoin annettu saajalleen, voin myös esitellä sen täällä.

En oikeastaan tiedä mistä idea lähti. Tuli vain pakonomainen ajatus, että nyt on avainkaulanauha tehtävä. Ensin ajattelin ommeltua, mutta lähdin kokeilemaan virkattua versioita - jotta olisi persoonallisempi.

Valitsin kolmea sävyä, mustaa, turkoosia ja persikkaa - mielestäni ne sopivat hyvin kolmikoksi. Lankojen lisäksi avainkaulanauhaan tarvitsee myös ns. turvalukon niskaan ja papukaijalukon, jossa on leveä lenkki suoraan kiinni. Siihen voi suoraan kiinnittää nauhan kiinni niin ei tarvitse lukon ja nauhan väliin erillistä d-lenkkiä.

Virkkasin nauhan näin:

Aloitin hakasesta. Tein siihen turkoosilla (lanka kaksinkerroin) 6 kiinteää silmukkaa, käänsin ja tein 3 kiinteää silmukkaa ja aloitin ekan nauhan: 3 ks, kääntö, 3 ks ja kääntö ja kunnes pituus oli sopiva (nauhaa kannattaa venyttää koko pituuteensa), palasin ylhäältä alas lenkkiin virkkaamalla nauhan ns. sisäreunaa pitkin kiinteitä silmukoita koko pituudelta. Jatkoin lenkin loppua kolmea ks:aa ja toistin saman. Kaksi nauhaa olivat valmiit.

Seuraavaksi pystyraidat:

Sitten virkkasin mustalla langalla (ei kaksinkerroin, koska musta oli hiukan paksumpaa) kiinteitä silmukoita kummankin nauhan ns. ulkoreunoja pitkin. Mustan jälkeen tein saman vielä persikan värisellä langalla (yksinkerroin), mutta ottamalla joka viidennen silmukan yli mustan rajan. Riviin muodostui kivoja väkäsiä tuomaan persoonallisuutta. Lopuksi viimeistelin reunat vielä virkkaamalla persikan värisellä langalla takaisin ylhäältä alas pelkkiä kiinteitä silmukoita ilman väkäsiä.

Turvalukon ompelin viimeiseksi käsin kiinni.

Paketointi mustaan ja pitsiteippiä päälle - yksinkertaista, mutta sievää. Väritys ja tyyli ei kyllä päälle paljasta kuinka kesäisen kepeä ja pastellisen hempeä nauha sisältä löytyy! Punaisessa silkkipaperissa (käärin sen vähän origamityyliin!) paketissa on myös pussillinen namuja ystävälleni, jotta vanheneminen käy makeammin, heh!

Yhden osan korvakorut (kaksi tapaa).

Jos pidät korvakoruista, nahasta ja vaatimattomista tekniikoista, tämä postaus on just sulle.

Kun ostin vasta kässämessuilta (ks. postaus) ruusukullan värisiä korvakoruja ja soimasin itseäni siitä etten heti tajunnut hankkia myös muita osia samassa sävyssä niin päätin haastaa itseäni.. Koska kyllähän nyt on olemassa edes jotain kivoja korvakorumalleja, joihin ei mitään muita metallisia osia vain tarvitse, eikö?

Otin itselleni sen yhden mukavimman materiaalin eli keinonahan ja aloin pyörittelemään. Kuinka ja miten? Ja siitä ne ideat sitten lähtivät: kuinka tehdä korvakorut vain koukuilla ilman muita osia.

Katsotaas korvakoruja vähän tarkemmin:

Tapa 1: Yhden osan korvakorut

Tuttu hapsu ja kokonaan nahasta.

Normaalisti olisin varmaan käyttänyt korupiikkiä ja välirengasta tai jopa kalottia (johon hapsun yläpään olisi voinut liimata), mutta meneehän se ilman mitään muuta. Apurina vähän pikaliimaa pitämään palat kasassa.

Näistä tuli kivan kepeät! Kivan nostalgisia myös. Taisin tehdä ehkä kymmenen vuotta sitten nahasta ekan kerran hapsukorvakorut. Sitten on ollut hapsuja muista materiaaleista, mutta nyt palasin tuttuun ja turvalliseen mustaan nahkaan.

Ohje - näin teet hapsukorvakorut:

Leikkaa nahasta suorakulmio (lyhyt sivu =  haluttu hapsun pituus). Hapsuta terävillä saksilla toinen pitkä sivu, jätä vastakkaiseen sivuun noin 0,5-1 cm reuna viilloista vapaaksi. Leikkaa todella ohut suikale nahkaa (pituus = kaksinkertainen hapsun pituus). Taita suikale ja liimaa suorakulmion toiseen yläkulmaan (ei hapsutettuun reunaan) niin että taitekohta jää pari milliä reunan yli. Liimaa ja kierrä hapsu tiukalle rullalle yläreunastaan. Liitä korvakoru suoraan ohuen suikaleen lenkkiin. Leikkaa kapeahko suikale nahkaa ja liimaa hapsun ympärille tueksi ja viimeistelyn ilmeen saavuttamiseksi. Liimaa suikale niin, että saumakohta jää "taakse" korviksen ollessa käytössä. Tee toinen korvis samoin.

Tapa 2: Yhden osan korvakorut

Sitten mietin, että kai nyt korvikset saa myös ilman tuota pikaliimaa? Onhan se aika tujua kamaa ja olen muutenkin alkanut (vihdoin) miettimään kemikaalien vähentämistä myös käsitöissä. Voisi aina miettiä mitä muita vaihtoehtoja on kuin liimaaminen.

Joten jos liimat ja muut osat ovat poissa pelistä, vaihtoehtoja ei ole paljoa. Mutta silti saa kyllä ihan muutamilla kerroksilla näyttävät korvakorut.

Ohje - näin teet geometriset korvakorut:

Valitse kolme erilaista nahkaa (päälle tuleva voi olla hiukan muita tukevampi). Leikkaa paloista kolme geometrista palaa peilikuvina. Tasaa yläreunat (täysin terävät kulmat jättävät vähemmän tilaa koukun liittämiselle) ja tee isohkolla, terävällä neulalla jokaiseen palaan reikä. Kasaa koukkuihin järjestyksessä, päälle tuleva ensin.

Helppoa kuin mikä! Lopputuloksena on melko liikkumattomat korvikset (koska koukku painaa osat toisiinsa ylhäältä). Mutta se ei haittaa, koska korvakorut pysyvät koko ajan suorassa linjassa kasvojen suuntaan. Jos taas tahtoo, että palat liikkuvat sivusuunnassa tai näkyvät ns. korvien suuntaan, on palojen ja koukun väliin laitettava välirengas. Mutta jos sitä ei ole, menee näin ilmankin!

Kahdet kivat arkikorvikset. Värejä ja pituuksia vaihtamalla näistähän voisi saada vaikka minkälaisia versioita.

Tänään on muuten tasan kaksi kuukautta jouluaattoon! Se on vain kahdeksan nopeasti kuluvaa viikkoa tyypit. Ja arvaatteko mitä? Aloitin jo EILEN tekemään joulukortteja! Vähän myös jo luettelin tonttujen kertomia kilttejä tyyppejä ja suunnittelin mitäs kässäilyjuttuja sitä keksisi heille pukinkonttiin. Jos kerrankin aloittaisi lahjapahan ajoissa ja tekisi asiat itselleen vähän helpommaksi. Tai ainakin yrittäisi - kuitenkin se on yksi hilirimpsis ja sitten onkin enää kolme yötä aattoon. Ja vuotuinen kesken olevien lahjojen paniikki, haha.

Oulun Kädentaitomessut 2018.

Viikko sitten Oulussa messuiltiin.

Yleensä vähän kartan tällaisia (turhia) messujen anti -esittelyitä (etenkin näin viikko jälkikäteen). Mutta teen nyt poikkeuksen, sillä kulunut viikko on ollut kiireinen ja en ole ehtinyt aiemmin esitellä muutamia kivoja löytöjä (tai saati kässäilemään mitään uutta postattavaa).

"Haluaisin ostaa jotain jouluksi."

Pörrökuusi oli ostettava. Niitä oli usemmassakin pisteessä myynnissä ja näin vastaavia pikkusia kuusia myös jo ihan Prismassakin myytävän. Mutta messuilta sain silti kivemman ja tiheämmän kuusen. Löysin myös kivan pussin kankaisia handmade-merkkejä. Voi sitten kaikkina tulevina jouluina ja epäjouluina lätkiä merkkejä itse tehtyihin lahjoihin.

"Ostan vain jotain tarpeellista."

Täydennystä korvakorukoukkuhin. Superohuet uudet siveltimet tarvitsin. Ja pari uutta kapeakärkistä tussia. Myös tuollaiset kirjontasakset (tai mikä noiden nyt nimi oikeasti on) on pitänyt pitkään ostaa. Nyt tartuin, kun kohdalle sattui. Pääsee leikkaamaan pikkutöistä kaikki langanpäät tarkasti pois.

Vähän tusseja testailinkin. Ihanan kapeat kärjet! Toisessa on 1 mm ja toisessa 0,05 mm!

Ihastuin ruusukullan värisiin korviskoukkuihin. Ihanan sävyiset! Mutta koukkujen kanssa sattui pieni aivopieru. Ei paljoa pelkillä koukuilla tehdä, kyllä usein korviksiin tarvitsee vähintään niitä välirenkaita. Ja eihän nyt kultaa tai hopeaa kehtaa yhdistää ruusukultaan. Olisi pitänyt heti ostaa samassa sävyssä muita osia.. nyt koukut menivät lokerikkoon odottemaan, että saan myös muita osia ruusukultana. Pitänee muistaa katsoa niitä muilta messuilta, ainakin marraskuussa Tampereen kässämessuilta.

(Psst! Tuo kätevä lokerikko on Tigerista. Ihan superhyvä lajittelemaan kaikkia pieniä osia.)

"Jos vähän kankaita katselisi."

Ei se nyt ihan katseluksi jäänyt. 

Ostin samaa kuosia myös keittiöpyyhkeen. Se olikin sitten ainut valmis tuote minkä messuilta ostin. 

Ja lopuksi jotain ihan uutta!

En ole ennen nähnyt myytävän heijastinmaalia (vai heijastavaa maalia?). Oletteko te? Ostin heti kaksi pikkupurkkia. Toinen on kankaille ja toinen koville materiaaleille. En ole vielä ehtinyt kokeilemaan maaleja kuinka oikeasti mitään heijastaisivat, mutta odotukset on kovat. Näihin palaan varmasti vielä!

Kitara ja koira.

Pitkän, pitkän tauon jälkeen vuorossa kenkien kustomointia!

Tein yhden parin lahjatilauksena äidin tuttavalle. Lähtökohtana oli kitara ja koira -teema, ei mitään muuta. 

Eikun akryylimaalit esille ja luonnoksista toteutusta tekemään. Kun oli kaksi kuvatoivetta, luonnollisesti erotin ne kahteen. Toinen toiseen kenkään, toinen toiseen.

Lähdin oikeasta jalasta liikkeelle. Stratocaster siihen oli maalattava. Ensin tein vain kitaran ja siihen kädet. Mutta päädyin lisäämään taustalle vartolonhahtuvia, jotta kitara ei vain leijuisi ilmassa.

Oli muuten hauska, että kyseistä kitaraa löytyy omastakin kodista, joten pystyi vertailemaan onko se maalattuna kuinka näköisensä. Olen myös aika tyytyväinen sormien asentoihin, sain ne kerralla oikein kenkiin.

Vasempaan kenkään tuli kenkien saajan oman koiran muotokuva. Sain muutamia valokuvia koirasta, mutta missään kuvassa koira ei ollut siinä asennossa, että se istuisi sellaisenaan kenkään, joten koiran maalaaminen oli haasteellista. Tuskailin, miten saada näköisensä? Lisäksi koiran kiharakarvaisuus loi lisäpaineita. Mutta haasteellisuus oli hyvästä! Siinä sen nyt makailee syksyisten varpujen keskellä.

Hiukan jännäsin mätsäävätkö parit toisiinsa. Se oli toinen haaste tässä kenkäparissa. Mutta aika hyvin sävymaailma sointuu toisiinsa, vai mitä? Olen tyytyväinen, ja niin oli tilaajakin. Toivottavasti myös kenkien saajakin.

Kähden pääntien kääntötunika.

Käykö teille koskaan niin, että pitää juuri silloin alkaa ompelemaan jotain, kun pitäisi olla menossa jo?

Eilen kävi niin. Missä mun tunikat? Pesussa, niimpä tietenkin. Sen sijaan, että olisin vaihtanut tunikoiden kanssa pitämäni legginssit jalasta pois, aloin ompelemaan uutta tunikaa. Jotain lyhyttä, kapeaa ja lyhythihaista. Kyllähän sitä nopeaa ompelee, eikö?

Kello kävi ja ompelukoneen ääressä istuin, vaikka olisi pitänyt olla menossa jo.

Mutta ei aikaakaan, kun tuli valmista. Äkkiä tunika päälle ja menoksi. 

Tunikasta tuli se kaikista helpoin. Mene sieltä mistä aita on matalin -malli. Vain kaksi kappaletta, ei hihakappaleita erikseen, ei kaitaleita, ei mitään ylimääräistä.

Olkasaumat yhteen, sivusaumat yhteen, pääntien, helman ja pääntien kääntäminen. Käyttämäni kangas on tuommoista jotain sekoitetta. Joustaa ja tuntuu kuin trikoo, mutta on kevytcollaria paksumpaa. Kivan jämäkkä, hyvin laskeutuva. Ei veny käytössä - ja mitä parasta: erittäin helppo ommella ja varsinkin huolitella.

Ja sitten tulee jippo!

Oikea silmänkääntötemppu. Kun etu- ja takakappaleet ovat just samanlaiset, ei lisää muotolaskoksia tai muotoja, mutta leikkaa pääntien eteen ja taa erilaisiksi, tunikaa voi pitää kumminpäin vain! Tein toiselle puolelle vähän v-pääntien, toiselle taas laakeamman pyöreän pääntien.

Kaksi pääntietä on siksi hyvä, että se mahdollistaa erilaiset korut ja neuletakit - vai oletko koskaan pukeutunut ja vasta sitten huomannut, että muuten hyvä, mutta neuletakin pääntie on täydellisessä ristiriidassa alla olevan pääntien kanssa? Tai, että kaulakoru on väärän pituinen suhteessa pääntien suuruuteen?

Tästä tuli kyllä hyvä ja varmasti tulen käyttämään paljon. Tuollaisenaan ja neuletakkien kanssa. Menee missä vuodenajassakin vain, paitsi nyt viime kesän superhelteissä.

Ja arvaatteko mitä? Kannatti ommella tunika, ehdin nipinnapin ajoissa sinne minne olin menossakin.

Tykkään kuinka kerralla onnistui etu- ja takappaleiden kohdistaminen. Se on kuulkaa just eikä melkein!

Tykkään muuten myös tuosta sattumalta muodostuneesta vinoraitasaumasta olkapäällä. Ihanan graafista!

Oli hätänen kuva, mutta sehän sopii - hätänen oli tunikakin ja sen jälkeinen lähtö. Heippa, nyt viikonlopun viettoon!

Miniryijyt (+ vinkki).

Siitä on jo aikaa, kun edellisen kerran ryijyilin. (Hmm, ryijyily - kuulostaa verbiksi väännettynä kyllä joltain pahalta.) Mutta pahaa ei lainkaan, vaan jotain pientä, pörhöisen pehmeää ja kevyttä!

Inspiraationi lähti tästä, uusimmasta Mollie Makes -lehden kylkiäisestä. Siinä tuli napakassa paketissa kaikki mitä pieneen seinäryijyyn tarvitsee. Paketti sisälsi aivan kaiken tarvittavan lukuun ottamatta saksia.

Mutta en ihastunut yhtään paketin väreihin. Tummanpunaista, turkoosia ja pinkkiä - kolmikko, mitä en haluaisi samaan ryijyyn, en edes siihen pienimpään. Mutta kehikko oli hyvä! Otin sen ja ihan toiset värit.

Ja tällainen siitä tuli. Harmaata, valkoista ja lisää valkoista. Vähän olivat taidot ruostuneet sitten viime kerran. Kovin meinasi koko ajan kiristyä liikaa (kuten yläkulmasta näkee, ote herpaantui jo ihan kokonaan) vai oliko syynä sitten vain niin pirskutin pieni koko? Leveyttä on vain 8 cm ja korkeutta noin parikytä centtiä.

Mutta kiristymisestä viis, tästä tuli silti kovin söpö! Ja kevyt pieni koriste, sopii moneen paikkaan. Ei tarvitse edes koukkua, voisi laittaa vaikka teipillä seinään. Nyt se sai paikkansa taulun kulmasta roikkuen.

Ja sitten kuinkas kävikään!

Buumi jäi päälle. Piti tehdä toinen! Ja nyt palasin pakkauksen lankoihin. Pistetääs sitten väriä! Ja nyt kerrankin tein ohjeen mukaan (viitaten aikaisempaan postaukseeni pitäisikö käsitöitä tehdä ohjeesta vai oman pään mukaan?), mutta silti ei siitä prikulleen samanlaista saanut, kun pakkauksen lankojen riittävyys vähän vaihteli. Mutta jos ei nyt lähde etsi virheet -tyylillä vertailemaan niin muuten näyttää aika samalta, eikö?

Kotiin ei väriläiskä sovi, joten vein sen töihin. Se sopii täydellisesti työhuoneeni isoon muistitauluun. Se on kollaasi, johon kerään kaikenlaista. Kortteja, lippulappusia, tapahtumien juttuja ja myös omia käsitöitä. Sinne ovat päätyneet myös virkattu pieni mandala (ks. postaus) ja kukkainen seinäkoriste (ks. postaus), jotka muuten ovat myös Mollie Makes -lehden kylkiäispaketeista.

Kuvassa on muuten myös miniryijyäkin vielä pienempi "ryijy"! Se on jo ihan minimaalinen!

Kummasta sinä tykkäät enemmän? Vaaleasta ja harmonisesta vai värikkäästä ja räiskyvästä?

Loppuun vielä vinkki!

Ei muuten ryijyilyyn tarvitse mitään kehikkoja. Sama hoituu myös pahvin kanssa. Tai vaikka taulukehyksen kanssa, iskee vain päihin pieniä nauloja tai tekee muuten vaikka pikkusahalla reunoihin lovet. Pahvissa sama hoituu leikkaamalla 1 cm välein pienet lovet. Tee loveja parillinen määrä ja symmetrisesti pahvin päihin samoihin kohtiin. Sitten vain pingotat langan, solmi ekan loven ympärille, kuljeta toiselle puolelle, kierrä lovi ja samaa kautta takaisin toiseen päähän - helppoa! Tosin pahvin kanssa ei voi käyttää kovin paksuja materiaaleja. Ellei sitten käytä niin paksua pahvia, että voisi tehdä keskelle aukon kehikon tavoin. Mutta ainakin pikkuryijyjä voi tehdä pahvin avulla missä koossa itse tahtoo.

Kolmenlaiset makrameehöyhenet.

Törmäsitkö sinäkin aiemmin tänä vuonna pieneen buumiin makrameehöyhenistä? Seinäkoristeita, ikkunakoristeita, koruja.. Isoja höyheniä, pienieä höyheniä, yksivärisiä, monivärisiä - monenlaisia!

Nyt minäkin päätin kokeilla! Osuus makrameesolmuiluunhan on pieni, joten eikun langat esille!

(Psst! Jos buumiin viittaus tuli nyt ekan kerran vastaan niin lisää ideoita, ohjeita ja malleja höyhenistä löytää hakusanoilla tai hästägillä macrame feathers - en tiedä mistä buumi lähti, joten en osaa linkata mihinkään erityiseen.)

Tein erilaisia höyheniä. Jumbokokoisen höyhenen (ks. alempaa lisää), pienet höyhenet ja vielä minimmät sulat. Kahdet edelliset kääntyivät luonnollisesti korvakoruiksi.

Valmistaminen on helppoa! Keskelle runko ja siihen pätkiä koko pituudelta. Kaksi pätkää samalla riville, solmulla toisiinsa kiinni ja kiristys. Isolla langalla työ etenee nopeammin, kapoisalla saa näpertää kauemmin.

Tässä vielä solmun vaiheet. Sama toistuu kerros kerrokselta joka toinen kerros solmun suuntaa vaihtaen.

Lopuksi tein tuplasolmun, leikkasin ylimääräisen pituuden pois ja pikaliiman avulla kiinnitin siihen ympärille nauhanpään. Plus tietty korvakorukoukku nauhanpäähän kiinni.

Vähän yritin harjata kierteidä auki, mutta eivät ihan avautuneet kuten oletin. Ehkä ne vähän käytössä pörhentyvät. Vai olisiko jotain kikkakolmosta, jolla harjata päät auki kunnolla?

Aika pörhöiset näistä silti tuli! Arkeen ehkä vähän liikaakin - ellei sitten leikkaisi kapeammaksi. Toisaalta on kiva, että kerrankin on korviksissa leveyttä! Ja mainitsinko jo, että keveyttäkin löytyy? Lanka on siitä kiva materiaali koruihin, että ei se paljoa paina, raavi ihoa tai tunnu muutenkaan.

Toiset vielä pienemmät höyhenet tein jo tosi lyhyistä langanpätkistä. Lopuksi leikkasin ihan kapeaksi. Jotta solmut eivät lähe käytössä avautumaan, sudin kevyesti solmujen päälle "nurjalle puolelle" pikaliimaa, jotta langanpätkät lukittautuisivat tukevasti paikoilleen.

Ja sitten vielä jumbohöyhen! Siitä tuli vähän plötsisplöö. Vai eikö? Käytin tuohon Kehrän jumbo neulelankaa, mutta se on liian hajoavaa - ei voi avata päitä tuuheammaksi, kun lanka jää hahtuvaisina käteen.

Onko ehdotuksia mitä tehdä höyhenelle? Jonkinlainen ilmeenkohotus voisi olla paikalleen. Auttaisiko vain kunnon leikkaaminen muotoonsa? Vähän tukipahvia taakse ja liimaa väliin muodon saavuttamiseksi?

Jumbohöyhen jäi vielä mietinnän alle miten sitä kohentaisi, mutta ainakin korvikset onnistuivat kerralla ja varmasit jäävät käyttöön. Isot iltaan, pienet päiväkäyttöön.

Höyhenen kepeää lauantai-iltaa!

DIY: Hapsukorvakorut juhlaan ja arkeen (+ ohje).

Hullu korvakorunainen täällä taas! Koska kaupan koruosastoja vilkuillessa hapsut, himpulat ja muut tasselit eivät ole vielä poistumassa muodista, tein jälleen kahdet uudet hapsukorvakorut.

Toiset tuli arkeen, toiset juhlaan. Isojen korvakorujen käyttäjänä ero varmaan sumenee ja saatan pitää sekaisinkin. Eivät ole kuitenkaan arkeen liian prameat, vähän vain suurikokoiset.

Idea näihin hapsuihin on pyörinyt mielessä pitkään. Niin pitkään etten osaa sanoa olenko imenyt idean jostain muualta vai keksinkö omasta päästä. Ajatuksena oli kuitenkin tehdä pitkän huiskeat hapsut ja joissa olisi yllä minimalistinen kolmio. Vaikka idea pyöri taustalla, toteutus jumi pitkään, koska en löytänyt sopivia metallisia kolmioita mistään.

Sitten vihdoin nyt tajusin, että ei sentäs, eihän niitä valmiina ostaa, voihan ne taivutella itsekin!

Joten siitä tuli hetken taivuttelua ja hapsuttelua ihan kuvavaiheiden muodossa. Ohje, olkaat hyvä:

DIY: Pitkät hapsukorvakorut metallisilla kolmioilla

Tarvikkeet: Ohutta puuvillalankaa, metallilankaa tai kaksi pitkää korupiikkiä, korvakorukoukut, sakset, korupihdit, pikaliimaa.

Vaihe 1: Lankaniputus

Leikkaa kaksi tai useampi tosi pitkä lanka ja taittele se nipuksi, jonka pituus on reilusti kaksinkertainen mitä haluat valmiin hapsun olevan. Suosittelen tekemään nipun niin, että aina yhdistät langan päät yhteen (eli puolitat, puolitat ja puolitat kunnes pitkästä langasta tulee sopivan pitkä nippu) sen sijaan, että kieputtaisit lankaa esimerkiksi käden ympärille. Jotenkin nippuna tulee silloin nätimpi hapsu. Ehkä.

Vaihe 2: Taivuttelu

Ota metallilankaa tai korupiikki (leikkaa siitä leikkureillä tappi päästä pois) ja taivuta se keskeltä v-muotoon. Taivuta päät vastakkain. Päät menevät limittäin, mutta eivät ulotu kulmiin asti. Leikkaa mahdollinen ylimääräinen pituus pois. Pujota lanka nippu kolmion läpi.

Vaihe 3: Viimeistely 

Ota langanpätkä ja sido sillä nippu kiinni. Tee tiukka tuplasolmu, käännä ja tee toinen tuplasolmu. Sen suurempia kiinnittämisiä et tarvitse, voit vain pistää viimeisen tuplasolmun päälle tipan pikaliimaa. Se sitoo sekä solmut että lankanipun sen verran paikoilleen, että hapsu ei leviä käytössä.

Lopuksi liitä korvakorukoukut (jos haluat kolmion olevan suoraan eteen, älä turhaan liitä kolmion ja koukun väliin välirengasta). Sitten on jäljellä suosikkiosuuteni: leikkaa ja tasaa hapsut auki! Valmista.

Pitkät hapsut pääsivät jo viime viikonloppuna keikalle. Ihanan suuret, mutta silti kevyet ja "ilmavat".
(Heh, ei huolta - on mulla kuvassa vaatteet päällä, on vain suuri pääntie.)

Inspiroiduin keikalle tehdyistä pitkistä hapsuista niin, että halusin tehdä myös arkeen jotain vähän lyhyempää ja kepeämpää. Sama tekniikka, samat materiaalit - kolmio vaihtui vain ympyrään ja yksi hapsu triplaantui!

Tein korvakorut samalla ohjeella, ympyrät oli vain valmiina ja näihin lisäsin myös välirenkaat koukkujen ja renkaiden väliin, koska halusin korvakorujen liikkuvan vapaammin. Itse hapsut lukitsin paikoilleen tipoilla pikaliimaa. Ilman liimaa ne seilaisivat helposti miten sattuu, mutta pikaliiman avulla ne pysyvät jämptisti paikoillaan. Auttavat myös siinä, että lyhyemmät lankapätkät eivät purkaannu. Liimasin myös hapsut toisiinsa (en renkaaseen), joten korvakorut on helppo myös purkaa ja renkaat voi uusiokäyttää johonkin muuhun. Yritän aina miettiä kauaskantoisesti siltä varalta mitä tapahtuu, jos mieli tai tyyli muuttuu. Aina pitäisi olla plan B uusiokäyttöön.

Ja tosiaan, hullun korvakorunaisen hapsukorukokoelma kasvaa aina vaan. Tässä muutamia jo tehtyjä hapsuja itselle ja lahjaksi.

Ks. postaukset: 1 Hapsukaulakoru / 2 Muurarinlangasta superpitkät hapsut / 3 Hapsut muurarinlangasta ja helmistä /
4 Hapsut ystävälle / 5 Hapsut lenkillä (sis. ohje) / 6 Vaihtopäiset hapsut ystävälle / 7 Hapsut kierrätysmuovissa