Sivut

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvää joulua!

Ihanaa joulua! Nyt on se on täällä taas - jouluaatto!

Tässä joulun kunniaksi jouluasetelmani - kaikki porot, peurat, laamat ja alpakat. 
Siinä on bambi kavereineen. Isoa ja pientä. Montaa erilaista materiaalia. 
Muovia, keramiikkaa, alpakkaa. Hyvä, kun noita jotenkin tupsahteli sieltä täältä 
ja sitten yhteen kasaan ne kokosin. Hyvin passaavat jouluasetelmaksi.

Nyt rauhoitutaan joulun viettoon. Meillä tosin oli jo viikonloppuna, nyt on aatto osa kaksi! 
Tuntuu hassulta, ikään kuin olisi kaksi joulua! Mutta nyt vielä maltetaan joulupyhät, 
sitten on tulossa itse tehtyjen joululahjojen esittelyitä.

Hyvää joulua!

Paketit pakettiin!

Aatonaatto! Paketointipuuhia on tehty tässä viikolla.
Pukinkonttiin tuli tehtyä useampi pieni lahja (joihin palaan joulun jälkeen) ja erityisesti niihin pieniin lahjoihin oli hyvä käyttää kierrätysmatskuja paketointiin. Tässä pari pikkuvinkkiä paketointiin:

Tykkään esimerkiksi käyttää silkkipaperia lahjan ja paperin välissä. Silkkipaperi auttaa silloin, jos paperi on ohutta ja paketoitavassa on kulmikkaita kohtia. Kestää paketointi paremmin. Ja tuohan silkkipaperi pienen lisäjännityksen lahjan avaamiseen ja ripauksen luksusta koko komeuteen. Mutta silkkipaperia en ikinä osta paketointia varten. Kun sitä tulee vastaan, laitan aina talteen paketointia varten. Nyt jouluksi sain sitä monta isoa arkkia muun muassa yhdestä verkkokauppatilauksestani, jossa tuotteet olivat jostain syystä kukin omassa silkkipaperissaan. Ihanan ylellistä se oli, mutta monessa tapauksessa hienot glitterpaperit varmaan menisivät suoraan roskiin - minä taas tiesin heti, että jes joulupaketteihin nämä paperit!

Toinen mihin olen ihastunut on paperiarkit. Ihan mitkä vain oikeat paperit. Ne on kestäviä! Tulee skarpit kulmat ja niissä on jotenkin ihan erilainen sormituntuma. Plus saaja voi uusiokäytetyn lahjapaperin vielä laittaa paperinkeräykseen (vs. oikeat lahjapaperithan pitää laittaa sekajätteeseen niiden värien takia). Joten kaikkiaan win-win-tilanne.
Tässä yksi paketointi, jonka tein. Pieni lahja silkkipaperiin ja sitten uusiokäyttöön otettu paperipussi lahjapaperiksi. Pussissa ei ollut pohjaa, mutta taitoin ja teippasin kulmat kohti keskustaa ja niin tuli pohja pussille.
Lahja sisään ja yläosa teipillä kiinni. Koristukset tein paperikassista leikatuista kahvoista. Paperinaruahan ne ovat. Ne saa kivasti päistään auki. Pyrin käyttämään valmista lahjanarua mahdollisimman vähän, koska se tuntuu jotenkin turhalta. Kun nykyiset loppuvat, en aio ostaa enää lahjanarua. Ellei löydy jostain sitten sellaista, minkä voi laittaa paperinkeräykseen? Jos ei niin sitten kiedotaan vaikka langanpätkiin. Niilläkin voisi saada aika kivoja paketteja ja ihan omaa fiilistä paketointiin!
Rusetti paikoilleen ja soma pieni paketti on valmis!
Jonkinmoisia paketteja. Suurta ja pientä. Kierrätettyä ja ei kierrätettyä. Osa jo annettu ja avattu, osa vielä odottaa saajiansa.

Pakettikortteina käytin viime vuonna tekemiäni printattavia pakettikortteja. Ne on yksistään liian löperöitä, mutta liimasin ne kevyesti pahville (sekin kierrätettyä). Printattavat pakettikortit löytyvät tästä postauksestani.
Kaikista pienin paketti ei ole montaa centtiä! Pienet paketit ovat hyviä, niihin saa pienetkin hukkapalat käytettyä. Ja onhan ne pirskatin söpöjä kaikessa pienuudessaan.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Pipariksi meni!

Tein vuosien tauon jälkeen piparkakkutalon! Olen aika ylpeä siitä. Tuntien suunnittelua, miljoona ärräpäätä, kaksi kokonaan rikkoontunutta seinää ja yksi palovamma myöhemmin se nousi ja jopa pysyi kasassa!
En lainkaan hahmottanut ennakkoon kuinka suuri talosta tuli. Piha jäi pieneksi, mutta kyllä sinne sai mahtumaan niin aidan kuin kuusenkin sekä lumiukkokin siellä laidassa on. Pohjakaavoina taloon käytin Leivotaan-lehden 7/17 joulunumeron talokaavoja. Siinä oli tuo harjakatto, joka kiinnosti kokeilla käytännössä.

Tosin ongelmiahan oli matkan varrella. Piha jäi auttamtta pieneksi. Osia särkyi, seinä putosi, nurkka hajosi ja liitokset oli vinksallaan. Piti paikkailla (kuten edessä ylhäällä on ylimääräinen sydän, koska aukko) ja keksiä luovia korvikkeita. Sokeri puskee kuorrutteen läpi ruskeina läikkinä (..miksi? En muista, että ennen olisi noin pahasti puskenut läpi?). Mutta silti olen tuosta tosi ylpeä. Joulun hienoin aikaansaannokseni. On se ainakin hienompi mitä tämä hajonnut mökkini suoraan Tsernobylistä (ks. postauksen loppu - postauksesta löytyy myös piparirobotti - en ymmärrä miten sen joskus sain kasattua!)
Ja onhan siellä myös koira pihalla. Mikä piparitalo se olisi sellainen, jossa ei vahtikoiraa olisi? Tuo koira on ehkä luomukseni hienoin kohta. Minulla ei ole koirapiparimuottia, joten tein sen vapaalla kädellä.
Ison talon lisäksi tein myös pikkuruisia pihoja pikkutaloineen! Tällä ei ole paljoa korkeutta, vain muutama centti.
Nämä "ylimääräiset" tönöt saattanevat päästä joulukakun päälle koristeeksi. Elleivät tule ensin syödyksi.
Ja kun taikinaa oli niin paljon niin tulipahan tehtyä myös tällaisia ukkoja. Tein mökille useampaa kokoa vara-alustoja, joten tämä pohja pääsi tällaiseksi jonkinlaiseksi mikä lie sitten onkaan..
..ja tämä alusta meni rikki ennen kuin valmistuikaan. Tässä olisi ollut ainesta myös piparikranssiksi, jos olisin muistanut tehdä keskelle aukon.. Mutta pipariksihan sekin sitten meni!
Viimeisistä taikinoista leikkasin vain suoria kappaleita. Niistä kokosin laatikon (koska olen jo vuosia halunnut kokeilla piparilootaa) ja tiristin siihen viimeiset kuorrutteet "Kyllä täältä vielä vähän tulee...". Siltä se vähän näyttääkin, reppanajämätekele. Mutta tulipahan kokeiltua, kyllä se laatikkona kasassa pysyisi! Harjoituskappaleeksi jäi, ensi vuonna teen sitten jonkun hienomman koristuksineen kaikkineen!
Että sellaista itse tehtyä tällä erää! (Nuo kuvan kuuset ovat mukin reunalle, hihi.)

torstai 20. joulukuuta 2018

Vuosipallo 2018.

Meinasi ihan unohtua! Joulukuusi on ollut koko kuun pystyssä, mutta nyt vasta muistin sen: vuosipallo! Ai niin se piti tehdä! Eihän jo vuosia kestäneestä perinsteestä voi poiketa, vaan sitä on jatkettava.

Teen siis joka joulu uuden vuosipallon - vuoden joulupallon kuuseen. Kuvassa näkyy kaikki vuosipalloni aikajärjestyksessä - oikealla laidassa harmaa pallo tuli nyt tältä vuodelta. Jokaisessa pallossa on myös jossain kohti pienellä vuosiluku - eihän niitä muuten muistaisi. Aiha harmoniselta näyttää, saa nähdä mikä joulu on se, kun pärähtää kehiin joku tosi värikäs pallo!

Ks. tästä taustajuttuja palloihin: 2011 Peurapallo / 2012 Graafinen pallo / 2013 Sininen pallo / 2014 Kuvioitu pallo (yhyy, tästä on haalea glitter muuttunut varastoinnissa punaiseksi) / 2015 Mustavalkoinen pallo / 2017 Mustavalkoinen kuusipallo
Tämän vuoden pallon sutasin betonipastalla harmaaksi (joo, ei kuvassa). Ajattelin, että se oli nyt tässä hataran muistin joulurytäkässä nopea ratkaisu, betonipasta kun mielestäni kuivaa suht nopeasti. Betonipastalla pallosta tuli myös aika hauska, koska se näyttää painavalta, mutta ei todellakaan ole sitä.

Kuvassa näytän kuinka vanhoja palloja on helppo maalata uusiksi. Näin minä olen tehnyt näiden vuosipallojen kanssa. Hattu irti ja keppi sisään - on helppo maalata ilman, että sotkee sormet tai että pallo putoaa kesken maalauksen käsistä. Helppo myös asettaa kepissä vaikka maljakkoon kuivumaan.
Vaikka vuosipallot ovat kaikki tylsän harmonisia, ei väriä puutu koko kuusesta. Siellä on menoa ja vilskettä, keskiössä uusi betonipalloni. Kavereina laamoja, peuroja ja poroja. Tuo sininen laama on kyllä edelleen aika hihityttävä kaveri. Virkkasin sen viime jouluna, näet siitä paremmin kuvia tästä postauksesta.

Aloita sinäkin vuosipalloperinne - nyt on oivallinen aika siihen! Palloja ei voi kuusessa olla liikaa ja erilaiset eri joulufiiliksiä kuvaavat pallot tuovat kivaa tarinaa vuosien varrelle.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulukortit vesivärein.

Lähetin tänä(kin) vuonna pienen pinkan joulukortteja. Lohkosin osan osoitteita pois listalta tältä vuodelta, sillä joulupostimerkkihinnat laittoivat irvistämään (plus se yhteenlaskettu aika mikä menee korttien valmistamiseen). Voi sitä aikaa, kun yksi maksoi jotain 0,50 euroa tai jopa vähemmän! Nyt jo yli euron kappaleelta - puhumattakaan ulkomaille lähetettävästä joulukortista..

Ei kumma, jos muutkin jättävät joulupostin väliin sillä kyllähän sitä voi hyvin myös laittaa sähköiset joulutoivotukset ja pistää sitten postitukseen menevän summan vaikka niihin joululahjoihin, jouluruokaan tai vaikka hyväntekeväisyyteen.
Postituksen kritiikistä viis, tässä muutamia korttimalleja näytille. Tänä vuonna tein omat joulukorttini ihan vain vesiväreillä. Ei tehnyt mieli leikellä tai liimailla, joten vesiväreillä siis! Ja päälle vähän tussia.
Enimmäkseen tein tällaisia muunnelmia kransseista. Niihin sai helposti erilaisia variaatioita.
Kranssit alkoivat kuitenkin pidemmän päälle vähän puuduttamaan, joten vaihdoin myös muihin kuva-aiheisiin kuten yksinkertaisen rauhallisiin talvimaisemiin.
Ja klassikkokuvituksiin kuten kuusi-reki-yhdistelmään!
Tämä lumiukko oli kyllä ehkä yksi kivoimmista maalattavista kuvista.
Bambista kaulaliinoineen tuli myös yksi minun suosikeistani! Sillä on myös pitkät räpsyripset.

Sellaisia joulutoivotuksia tänä vuonna!

torstai 13. joulukuuta 2018

Virkattu joulukori.

Joulu lähenee! Nyt saa olla joulumieltä kerrakseen.

Tämän tonttumaisen tonttuvyökorin virkkasin aiemmin syksyllä. Se on aika hauska! Tuhdista langasta se valmistui nopeasti. Ympärille kiinnitetty tontun vyö myös jämäköittää reunaa. Yläreunaan tein myös viimeisen silauksen - rapuvirkatun reunan, sekin tuo vähän ryhtiä koria.
Osaatko sinä jo rapuvirkata?

Se on kätevä tapa huolitella työn reuna. Rapuvirkkauksessa tehdään kiinteitä silmukoita  ikään kuin peruuttean eli hauskasti vasemmalta oikealle. Ekalla kertaa voi tuntua, että aivot meinaavat kiepsahtaa ympäri, mutta parin silmukan jälkeen virkkaus sujuu yhtä hyvin taakse kuin eteenkin.
Näin sen teet:

Koukkaa lanka silmukan läpi työn etupuolelle. Hae lanka etupuolelle seuraavan silmukan läpi. Koukulla on nyt kaksi silmukkaa.
Käännä koukku vaakatasoon, ota lanka koukulle ja vedä se molempien koukulla olevien silmukoiden läpi. Jatka samalla lailla vasemmalta oikealle.

Ja lopputuloksesta eli viimeistellystä reunasta tulee siisti, ja muuten rapuvirkkaus sopii myös neuletöiden viimeistelyyn!
Rapuvirkattu tonttukori (tuossapa hassu sanapari!) on myös julkaistu töiden puolesta käsityölehdessä. Sama kori kokonaisine ohjeineen löytyy Kauneimmat Käsityöt -joulunumeron Tekniikkakoulu-palstalta (nro 7/18).
Mukana samalla palstalla on myös tekemäni mallityö tekemästäni neulekaaviosta, joka sopii myös pikselivirkkaukseen. Poro sopisi hyvin vaikkapa joulupuseroon tai sukkiin joko kirjoneulottuna tai lopuksi päälle silmukoituna. Itse käytin kaaviotani ristipistotyöhön. Petteri Punakuonosta tuli veikeä rintamerkki!

maanantai 10. joulukuuta 2018

DIY: Tonttulakit tpaidasta.

Viikonloppuna havahduin ajatukseen tonttulakeista.

Mulla oli viimeksi ehkä lapsena tonttulakki. Muistan tonttulakin lähinnä tiukkana puuvillatuppina päässä. Aina oli joku, jolla oli hienompi lakki, sellainen missä oli pöyheä karvareuna tai paremmin kilisivä kulkunen.

Mutta nyt ajattelin, että haluan tonttulakin aikuisesta iästä ja lakin todellisesta tarpeettomasta viis. Tonttulakin tahdon!

Olin jo mennä kangaskaupoille, kun kotona ei ollut punaista puuvillakangasta. Sitten havahduin uudelleen: no pakkoko se on puuvillaa olla? Lapsille niin moni tekee kässäryhmissä ihania kuosihiippalakkeja trikoosta - miksenpä minäkin siis!
Jätin kuosit lapsille perinteisen punaisessa pitäytyen. Mutta sitten olin jo laittamassa kenkiä uudelleen jalkaan suuntanani kangaskaupat... mutta kas! Niin entäpä jos sittenkin ommellaan kierrättäen? Tonttulakkiinhan ei paljoa kangasta tarvitse. Miksipä äkilliseen tonttulakkihimoon uutta kangasta silpomaan, jos hollilla olisi vanhojen tpaitojen helmapaloja?

Joten siitä se sitten lähti.

DIY: Kierrätetyt tonttulakit tpaidoista

Tarvikkeet: Punainen trikoinen tpaita (tai toppi, pusero tms.), valkoista trikoota (myöskin tpaidasta), ompeluvermeet, valkoista jämälankaa.

Tee näin: 

Taita tpaida pystysuunnassa kahtia. Mittaa päänympärys ja jaa se neljällä. Merkkaa saatu mitta tpaidan alareunaan (jos trikoo on hyvin joustavaa, ei mittaan tarvitse lisätä saumavaroja). Leikkaa mitasta suoraan ylös ja viistosti kohti taitetta. Leikkuun pituus on suoraan verrannollinen siihen kuinka pitkän hiippalakin haluat. Avattuna saat kaksi kolmiota. Ompele kolmion reunat yhteen.

Leikkaa reunaan valkoinen kaitale (esim. 10 cm leveä, pituus päänympäryksen mukaan + saumanvara). Ompele kaitaleen päät yhteen oikeat puolet vastakkain. Taita kaitale pituussuunnassa kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain. Nuppineulaa kaitale lakin reunaan oikeat puolet vastakkain, kaitaleen taite reunasta poispäin. Ompele reuna. Tikkaa tahtoessasi lakin oikealta puolelta päältä.

Kieputa lankaa sormien ympäri ja sido taitekohdasta nipuksi. Solmi lankaa nipun ympärille ja leikkaa lankalenkit toisesta päästä auki. Ompele lakin kärkeen.
Ja sain tonttulakin! Ja ei tarvinnut mennä kangaskauppaan, vaan valmistui ihan jämämatskuista kierrättäen. Parasta on, että lakki ei purista, eikä paina - se on täysin omalle päälle sopiva. Tein samanlaisen myös miehelle. Se veti omansa heti päähän "No niin jes, nyt tuli vähän sitä joulumieltä!".

Plussaa pitää myös sanoa tuosta hapsuisesta tupsusta. En ehkä sietäisi kauaa jotain kulkusen helinää korvan vieressä. Tuollainen äänetön tupsuke on hyvä tälle kotitontulle.

(Ai kauhea, piti ottaa ihan vaan kotiselfie, mutta tänne se sitten näköjään päätyi. Missä itsesensuuri?)
Mutta missä on pikkukoiran tonttulakki? 
Mummokoiralta tonttuterveiset!

torstai 6. joulukuuta 2018

DIY: Lippu itsenäisyydelle.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! 

Olen ylpeä siitä, että saan olla suomalainen. Vaikka moni asia voisi olla kotimaassamme paremmin, on täällä niin monta hienoa asiaa. Vuodenajat. Sauna. Sisu. Siniristilippumme. Nämä kaikki ihanat klassikot.

Ja tuohon sinilippuun ajatus pysähtyi. Olen jo aikaisemminkin itsenäisyyspäivänä tai juhannuksena kaivannut pientä lippukoristetta ruokapöydän somisteeksi. Nyt päätin tehdä sen! Ihana lippumme! Se hulmuaa sisätiloissakin kuin salossa konsanaan - lipun sisällä kulkee rautalangat, joiden avulla lippua voi muotoilla suorasta kaarevaksi!

Tässä tulee helppo tutoriaali. Lipun askartelee vaikka sillä aikaa, kun ruoka muhii uunissa. Kummallisia tarvikkeitakaan ei tarvitse. Jos sinulla on huopaa ja puutikku, on sinulla myös lippu.
Tee se itse: Siniristilippu huovasta

Tarvikkeet: Valkoista ja sinistä huopaa, ohutta (mutta jämäkkää) rautalankaa, pihdit, leikkurit, ompelulankaa ja -neula, puutikku, (akryylimaalia tai -maalitussi), sakset, liimaa.

Tee näin:
1. Ensin leikkaa valkoinen pohja. Lippu tulee kaksinkertaisena. A4-kokoisen huovan leveys on sopiva. Leikkaa sinisestä myös ohuet kaistaleet, yksi koko pituuden mittainen ja kaksi pätkää korkeuden mukaan.

2. Katkaise leikkureilla (älä turhaan sylttää saksia metalliin) rautalangasta kaksi pätkää (pituus noin puolet valkoisen huovan leveydestä). Taivuta pätkien päät lenkeille.

3. Ompele mahdollisimman näkymättömin pistoin rautalankapätkät kiinni huopaan. Tee muutamia pistoja lenkkeihin ja rautalankojen keskiosan kohdalle.

4. Mittaa sopiva pituus puutikusta. Leikkaa saksilla. Jos pää jää söheröksi, hio pää hiomapaperilla tai paremman puutteessa vaikka kovalla kynsiviilalla.
(5. Maalaa tahtoessasi puutikku. Itse en halunnut sen jäävän ihan puunsävyiseksi, mutta en halunnut siitä mattavalkoistakaan... joten tussasin pinnan akryylimaalitussilla. Se ei ole kovin peittävää, mutta se kuivuu hyvin ja kestää puupinnalla hyvin. Puu kuultaa maalipinnan läpi kivasti.)

6. Ompele siniset suikaleet lipun päälle. (Tai voishan ne myös liimata, mutta se saattaa antaa vastusta rautalangalle, joten ompeleminen ei ainakaan ole haitaksi valmiin lipun taivuttelussa.)

7. Liimaa lipun keskitaite puutikun ympärille. Anna kuivaa hyvin. Klipsit tai pyykkipojat auttavat kuivumisessa, ei tarvitse pitää sormin kiinni.

8. Ja lopuksi ompele vielä lipun reunat kiinni. Siisti tarvittaessa saksilla reunoja.
Valmista! Lipusta tuli aika kiva. Sille voisi myös tehdä jalustan isosta puolihelmestä, jostain ilmakuivuvasta massasta... tai sitten sen voi jättää näin kädessä heilutettavaksi minilipuksi!
Tänään lippu pääsee juhlapöytään. Pyrin aina itsenäisyyspäivänä laittamaan vähän parempaa ruokaa ja kattamaan pöydän kauniisti. Valkoisia astioita, lohen tuoksu ja hiljaisuudessa hulmuava huopalippu - mitä sitä muuta tarvitsemaan?

Hyvää itsenäisyyspäivää! Onnea Suomi!


// Tämä on osa käsityöblogien joulukalenteria. 

Osallistun tällä postauksella käsityöblogien joulukalenterin 6. luukkuun. Tervetuloa mukaan poimimaan jouluisia käsityöohjeita! Eilen Kangaskorjaamolla-blogista paljastui kranssi pistaaripähkinöiden kuorista. Huomenna vuorossa on: Belle Époque Wedding.

Katso kaikki Facebookin Käsityöblogit-ryhmästä tai jos et ole ko. ryhmässä, näet luukut myös Rosanna of may -blogista.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Top 10: DIY-lahjat miehelle.

Elämäsi mies - oli hän sitten puolisosi, veljesi, isäsi, ystäväsi, hän on varmasti ihana. Ja ihanaa ihmistä on mukava muistaa jouluna jollain itse tehdyllä. Tosin miehille on usein vaikea keksiä jotain pientä käsin tehtyä, eikö?

Koostin tähän top kymmenen parasta ideaa mitä voisi miespuoliselle tehdä lahjaksi. Löytyisikö näistä ideaa myös sinun elämäsi miehelle?
Idea 1: Jotain pientä tyylikkäälle

Ranneke voi olla uniikki asuste. Urheilevalle miehelle se voi olla myös kätevästi vedenkestävä. Muurarinlangasta tehtynä ranneke on kevyt, kestävä ja mukava käyttää.

Ks. tutoriaali: Vedenkestävä ranneke
Idea 2: Jotain uutta töihin

Pieni, mutta käytännöllinen lahja: avainnauha. Sen voi tehdä mistä vain nauhasta tai tekstiilistä. Muista vain kunnon klipsi eteen ja niskaan turvalukko.

Ks. postaus: Helppo avainnauha
Idea 3: Jotain lämmittävää palelevalle

Äijätuubi - se on miesten tuubihuivi. Sopii monelle ja on helppo käyttää. Kevyempään sesonkiin sopii kaksinkertainen trikoo, paukkupakkasille neuletuubi.

Ks. postaus: Tuubihuivi
Idea 4: Jotain reissaavalle

Toilettilaukkuakin on syytä välillä vaihtaa. Mikset ompelisi sitä itse saajalle mieluisissa väreissä? Siihen sopii myös kierrätyskankaat.

Ks. postaus: Toilettilaukku
Idea 5: Jotain hupaistaa stressaavalle

Ninjastressipallo! Haha, tämä jos mikä saa nauramaan. Pallo (sai myös nimet mökötysmöykky ja vitutuspallo) on hyvä puristelukaveri, jos pinna käy kireellä. Palloon tarvitsee vain ilmapalloja ja jauhoja sisälle. Pallosta tulee myös yllättävän kestävä!

Ks. postaus (sis. linkin tutoriaaliin): Ninjastressipallo
Idea 6: Jotain käytännöllistä arkeen

Jos mies on sellainen, joka ei juuri käteistä kuljeta mukanaan, voi korteille sopia nahkainen korttikotelo. Sen voi ommella nahasta. Sisälle voi tehdä kirkkaat taskut, jolloin kortit näkee helpommin. Kuminauhalenksu pitää paksummankin kotelon kasassa ilman korttien tippumista.

Ks. tutoriaali: Nahkainen korttikotelo
Idea 7: Jotain korkkista juhliin

Tai sitten korttikotelon voi tehdä korkkikankaasta! Ja siihen mätsäävän rusetin päälle. Korkkikangas on trendikästä ja mukavaa materiaalia, josta saa monia asusteita myös miehelle.

Plus! Mikä olisi sen parempi lahja kuin klassinen pipo? Merinovillasta neulottu pipo on lämmin ja kestävä.

Ks. postaus: Pipo ja korkkikangasrusetti sekä -korttikotelo
Ja rusettejakin voi tehdä monesta materiaalista. Itse painetusta kankaasta, vedenkestävästä sateenvarjon kankaasta (sopivasti hopeinen) ja jopa jesarista. Rusettisettiin voi tehdä säädettävän lenksun, johon rusetti on helppo vaihtaa nopeasti. Jokainen rusetti ei tarvitse omaa nauhaa.

Ks. postaus: Muita rusetteja kummipojalle + ks. myös tästä postauksesta toinen jesarirusettimalli
Idea 8: Jotain helppoa kotiin


Jos saaja katsoo paljon sarjoja, voi paikallaan olla oma säkkituoli tabletille. Kun katselukulma on kunnossa, katselukokemus on parempi, eikö? Tabletin tai puhelimen lepopaikan (ja myös muuten latauspaikan) voi tehdä mistä kankaasta vain, puuvillasta tai vaikkapa vanhoista farkuista. Mukaan voi tehdä myös puhdistusliinan näytön puhdistamiseen.

Ks. postaus: Tabletin oma säkkituoli
Ks. tutoriaali: Minisäkkituoli farkusta
Idea 9: Jotain apua remonttireiskailulle

Puuhailijalle sopii magneettiranneke - se on kirjaimellisesti ranneke, jonka sisällä on vahvat magneetit! Pysyy ruuvit ja muut mahdolliset metalliosat tallessa, kun ne voi laittaa ranteeseen kiinni.

Ks. postaus: Magneettiranneke
Idea 10: Jotain uniikkia

Kahvin- ja teenjuojille paras lahja on persoonallinen muki. Sen voi tehdä posliinimaalitussilla. Uunissa kovettamalla tussattu posliinimaali pysyy kiinni tiskikoneessakin.

Ks. postaus: Uniikki muki + ks. myös muita posliinimaalattuja astioita ja lue lisää posliinimaalitussista.
+ Extra: Jotain superkivaa

Tämä vedenkestävä ja minimalistinen reppu on ehkä yksi onnistuneimmista lahjoista ikinä. Suunnittelin ja ompelin sen itse viime jouluna. Reppu kestää kaiket säät ja on ollut paljon vuoden aikana käytössä. Ja kieltämättä olen myös itse sitä lainannut, koska on se vaan niin hyvä.

 Ks. postaus: Vedenkestävä reppu 

Sitten eikun pieniä ylläreitä pukinkonttiin!