maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kuinka tehdään kelvottomasta käyttökelpoista.

Törmätään vanhaan pinkkiin käsveskaan ja muistetaan, että tätä Gina Tricotin laukkua ei ole nähty käytössä ainakaan vuoteen. Liekö ollut mukana menossa muutamaa kertaa enempää.
Todetaan, että laukku on ollut pannassa sen takia, että sen hihna on idiootti. Hihna on jäykkä, väärän pituinen, jäykkä, liian muovinen ja sanottiinko jo, että se on myös ihan liian jäykkä? Tehdään johtopäätös ja toimintasuunnitelma: irroitetaan hihna pois.
Huomataan hihnan poiston jälkeen, että tikkikuviointi ja söpö malli tulee enemmän esiin. Kas, sehän onkin soma! Aiotaan käyttää laukkua jatkossa meikkipussukkana.
Tuumataan kierrättää tyhmä, jäykkä hihna. Huomataan, että sehän kävisi oivana vyönä.
Mitataan hihna sopivasta kohti poikki. "Päätellään" vyön pää joko käsin ompelemalla, liimalla, teippaamalla tai päällystämällä kankaalla.
Sidotaan vyöksi vyötärölle ja ihmetellään ihastelun lomassa miksi moinen ei ole tullut aikaisemmin mieleen. Hoksataan myös, että sopivina annoksina myös keltainen ja pinkki sopii hyvin yhteen. Karkkivärit kunniaan saapuneen kevättalven kunniaksi!
Talletetaan loppu pätkä entisestä hihnasta - eihän sitä tiedä, mihin senkin joskus voisi käyttää.
post signature

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Vaarin vaatteissa.

Kun boyfriend-style ei enää iske, eikä isinkään vaatekaapista löydy enää mitään lainattavaa, siirrytään sukupolvissa vanhempaan ja mennään vaarin vaatekaupoille:
..ja otetaan esimerkiksi tälläinen kunnon pappaneuletakki käyttöön! Kierrätyskeskuksesta 0,20e. Kiva neulekuvio, lämmin, pepun peittävä...joten miksipä ei?
Ensin vain kavennetaan vaarinneule pienempään kokoon: kyljistä ja hihoista sisään reippahasti. Ompelu sujuu hyvin saumurilla, ompelukoneen joustosaumalla tai vaikka käsin, jos ei konetta löydy.
Ja muodonmuutos on valmis: mukava, lämmin, oman koon pitkä neuletakki!
Vielä vain jäin pohtimaan - pitäisiköhän vaihtaa napit? Vai maalaisinko piristävämmän värisiksi?
Pappaneule osa kaksi: tämänkin meinasin vain kaventaa, mutta hihojen poikkikulkevat vauhtiraidat häiritsivät, joten keksin toisen muokkausvaihtoehdon.
Eikun hihat pois! Ompelin reunat ensin siksakilla (en jaksanut vaihtaa valkoisia lankoja saumuriin), käänsin ja tikkasin jousto-ompeleella. Otin samalla sivusaumaa vähän ylöspäin, jotta kaunaloaukot eivät roiku lantiolla asti.
Neuleliivistä tuli söpöine taskuineen piristävä lisä vaatekokoelmaan ja punaiseen yhdistettynä se on ihanan raikas ja jopa vähän merihenkinenkin.
Nyt onnistuneiden muokkauksien jälkeen voin palkita itseni laskiaispullalla! Hyvää laskiaissunnuntaita kaikille! Ja pssstt, kurkkaa uudistettu inspiraatio-sivuni, sieltä löytyy pientä aavistusta siitä, millaista inspiraatiota on seuraavaksi tulossa.
post signature

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Hyvä ruoka, parempi mieli.

Hyvä jämäruokapöperö: pannulle vihanneksia, omenaa ja ruisleipäpaloja ruokaöljyssä paistaen.
Kylkiäisiksi lohkoperunoita uunissa: kuori, suikaloi, valele ruokaöljyllä ja mausta grillimausteella.
Päälle maailman nopein ja helpoin kylmä kastike: kermaviiliin currya ja hapanimelää chilikastiketta.
Ja eikuhun syömään! Maha täyteen ja sitten jaksaa taas.
post signature

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Ajan kulku.

 Oulussa tänään bongattua.
 Kyseessä on Oulun kaupungintalon seinustan veistosfiguurit, jotka kuvaavat
Oulun kehittymistä 1600-luvulta nykyaikaan.
 Punaiset väriläiskät saivat kyllä hymyn huulille.
Kiitos piristyksestä kaulahuivien tekijälle-kuka-sitten-lie-ikinä-oletkaan!
Ja hei, enkös aikonut itsekin tänä vuonna kokeilla neulegraffitteja?
Tässä herran ja minun talvilookissa on hyvin paljon samaa:
muhkea huivi on isompi omaa päätä.
post signature

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Sukkapäivä.

Alkuvuoden eräästä brittien Glamourista bongattu sivun yksityiskohta polvisukista: söpöt nauhat!
Otin pesussa kitsahtaneet paksut sukkahousut ja leikkasin ne reisien kohdalta poikki. Käänsin reunaa ja pujotin tummansinisestä vuorisilkkikankaasta ommeltua nauhaa sukkien reunaan. Pikkuruiset pujotusreiät puhkoin saksien kärjillä. Ja sukkien kierrätysbudjetti nolla euroa.
Tiimarin metalliset kynttiläalustat olivat mielestäni liian jouluisia. Aioin ensin päällystää ne kreppipaperilla (kotitekoinen decoupagelakka liimasta ja vedestä), mutta ei siitä sitten mitään tullutkaan.
Pesin silkkipaperit pois ja otin B-suunnitelman käyttöön. Maalasin akryylimaalilla pariin otteeseen alustat ja koristelin ohuella vedenkestävällä tussilla alustojen pinnat. Inspiroiduin ehkä liiankin vahvasti Etsystä löytämistäni korualustoista: lovelies ja pretties. Matkimiseksihan se sitten meni.
Hurjan ihanat niistä tuli ja eivätkä ole lainkaan enää jouluiset!